Tehdäänpä alkuun tutuiksi usein sekaisin menevät käsitteet:

Lähiruoalle ei ole olemassa yhtä virallista määritelmää. Maa- ja metsätalousministeriön määritelmän mukaan se on paikallisruokaa, joka edistää oman alueen taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lähiruoka ei ole automaattisesti luomua. Lähiruoan käytöllä on keskeinen vaikutus paikallisen ruokakulttuurin säilymiseen, ruokakasvatukseen, ruokamatkailuun sekä alueen vetovoimaisuuteen. Lisäksi turvataan monialaisuuden ja elinvoimaisuuden kehittyminen sekä taataan jatkossakin ruokaturva ja korkea omavaraisuusaste. Lähiruokaa suosimalla vahvistamme mm. alueen taloutta ja työllisyyttä sekä yrittäjyyttä, eli sosiaalista ja kulttuurista vastuullisuutta.

Luomu eli luonnonmukainen tuotanto puolestaan on tarkkaan määritelty, kansainvälisesti hyväksytty ja sertifioitu tuotantotapa. Se yhdistää ympäristön ja ilmaston kannalta parhaat käytännöt, runsaan biologisen monimuotoisuuden, luonnonvarojen säästämisen, eläinten hyvinvoinnin sekä elintarvikkeet, jotka on tuotettu luonnonmukaisista aineksista luonnollisin menetelmin. Lähiruoka on parhaimmillaan luomua. Luomuruokaa suosimalla huomioimme ekologisen vastuullisuuden. Lähiluomua suosimalla vahvistamme kaikkia sekä lähiruoan että luomutuotannon hyödyllisiä vaikutuksia.

Pohjois-Savosta löytyy lähes kaikkea

Pohjois-Savossa on monipuolista alkutuotantoa valtakunnallisestikin mitattuna. Pohjois-Savossa tuotanto on painottunut maidon ja naudanlihan tuotantoon; naudanlihaa tuotetaan noin 12,07 miljoonaa kiloa, sianlihaa noin 3,27 miljoonaa kiloa ja lampaanlihaa noin 60 000 kiloa vuodessa. Lisäksi maidontuotanto on noin 323 miljoonaa litraa vuodessa. Noin neljä miljoonan perunakilon tuotantomäärästä luulisi jokaiselle savolaiselle riittävän lähellä tuotettua pottua. Tärkeimmät viljatuotteet ovat ohra (89 miljoonaa kiloa vuodessa) ja kaura (30 miljoonaa kiloa vuodessa), joiden tuotannosta suurin osa menee rehuksi. Mansikkapitäjässä tuotetaan noin viisi miljoonaa kiloa mansikkaa vuodessa eikä kanamunatuotantokaan ole mitään nappikauppaa (miljoona kiloa vuodessa). Lisäksi tuotetaan runsaasti muitakin juureksia, vihanneksia, marjoja, viljaa, hunajaa ja keruutuotteita. Lähiluomuakin on saatavilla lähes kaikista tuoteryhmistä. (Tuotantotietojen lähde MTK Pohjois-Savo)

Strategiset linjaukset tukevat lähiruokahankintoja

Lähi- ja luomutuotteiden käytön lisääminen julkisissa ruokapalveluissa tarvitsee aina tuekseen strategisen linjauksen ja tavoitteet, ja tavoitteita tulee myös seurata. Korkeimman tason strateginen linjaus on Marinin hallitusohjelma, jonka tavoite on Hiilineutraali Suomi 2035. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös ruoantuotantoon ja -kulutukseen liittyviä toimenpiteitä. Kuntien julkisia ruokapalveluita ohjataan lihan, kananmunien ja maidon osalta suosimaan suomalaista lähi- ja luomutuotantoa.

Syyskuussa 2019 julkistetussa Suomen ensimmäisessä julkisten hankintojen strategiassa yhdeksi konkreettiseksi tavoitteeksi on asetettu julkisille ruokapalveluille 25 prosentin luomutavoite 2030 mennessä. Tällä pyritään muun muassa turvaamaan luonnon monimuotoisuus.
Ilmastoruokaohjelma tukee Suomen hallituksen tavoitetta hiilineutraalista Suomesta vuoteen 2035 mennessä. Ilmastokestävässä ruokajärjestelmässä tulee huomioida kaikki kestävyyden näkökulmat: sosiaalinen, taloudellinen, kulttuurinen ja ekologinen kestävyys.
Kaiken kruunaa uudistunut koulujakelutuki, joka mahdollistaa paikallisten marjojen, hedelmien ja vihannesten käytön lisäämiseen päiväkodeissa ja kouluissa. Luomutuotteille myönnetään vieläpä korkeampi tukiosuus.

Lähiruokahankintojen vaikutukset

Ruokaan liittyvät päätökset kunnassa ovat aina arvovalinta. Kuntastrategia linjaa loppupelissä sen, miten päättäjät arvostavat oman alueen ruoantuotantoa ja sen hyödyntämistä kunnan ruokapalveluissa ja mikä osuus ruokapalveluun käytettävästä rahasta jää hyödynnettäväksi omalle alueelle. Ilman päättäjien ja ruokapalveluiden tuottajien yhteistä vahvaa tahtotilaa lähiruokahankinnat eivät onnistu. Tarvitaan siis osaavia ja toimeenpanevia päättäjiä, selkeä kunta- ja hankintastrategia, ruokapalveluasiantuntijat mukaan päätöksen tekoon, konkreettisia tavoitteita, riittävät resurssit ruokapalveluille tavoitteiden toteuttamiseen sekä luonnollisesti tavoitteiden toteutumisen seurantaa.

Jos ruokapalveluhankinnoista kohdistetaan esim. 100 000 euroa vuodessa paikallisiin elintarvikkeisiin, voi se tarkoittaa 2,6 uutta työpaikkaa alueelle kerrannaisvaikutusten kautta. (HY/Ruralia instituutti, Työtä ja hyvinvointia -raportti 2014)

Katsotaanpas kerrannaisvaikutusta aluetalouteen esimerkin kautta. Lihapullat ovat lähes jokaisen suomalaisen arkikotiruokaa. Jos lihapulla valmistettaisiin kokonaisuudessaan omassa maakunnassa kasvatetusta, teurastetusta, leikatusta, jalostetusta raaka-aineesta ja se toimitetaan asiakkaalle, jää tästä kunnalle kunnallisveroina 0,93 euroa. Jos taas samaisen lihapullan raaka-aineet tulevat oman maakunnan ulkopuolelta, kunnan verohyöty putoaa puolella 0,52 euroa. (Lihapulla-esimerkki on laskettu ProAgria Itä-Suomen Ruokaa läheltä -hankkeessa.)
Paikallisten tuotteiden hankintaan voidaan soveltaa erilaisia kilpailutusmenetelmiä, joista esimerkkeinä mm. dynaaminen kilpailutus tai innovatiivinen hankintakumppanuus.

Kunnan oma ruokapalvelu vai ulkoistettu palvelu

Kunta voi toteuttaa ruokapalvelut omana toimintanaan tai ulkoistaa palvelun. Molemmat toimintamallit vaativat kunnalta eli palvelun tilaajalta tarkan palvelusopimuksen laatimisen ja sopimusaikaisen seurannan sekä resurssit ja osaamisen seurantaan. Strategiset tavoitteet kirjataan palvelusopimukseen mahdollisimman selkeästi ja konkreettisesti, esim. lähi- ja luomutuotteiden käytön lisääminen, toiminnan kehittäminen, tarjottavan ruoan laatu, ruoan valmistustapa, jne. Tavoitteille tulee asettaa myös helposti seurattavat mittarit.

Vertailtaessa ruokapalveluiden toteuttamista kunnan omana tuotantona ulkoistettuun vaihtoehtoon tulee huomioida vaikutuksia laajasti, ei pelkästään yksittäisenä kulueränä. Tulee tarkastella, miten ulkoistaminen vaikuttaa mm. kunnan työllisyyteen, ruoantuotantoon, verotuloihin, alueen hyvinvointiin ja imagoon. Ruokapalveluntuottajan on oltava sitoutunut kunnan strategian toteuttamiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Tulevaisuuden kuluttajat tärkeimpiä

Haluaisimmekin tietää, että miksi säästämme juuri koululaisten ruokapöydästä? Osalle lapsista koulussa tarjottava ruoka on ainoa lämminruoka koko päivänä. Lähiruoan käytön vaikutukset tulee nähdä kauaskantoisempina niin aluetalouteen, kuin myös lasten ja nuorten hyvinvointiin. Vuonna 2020 järjestettynä lähiruokapäivänä jo todistimme sen, miten paljon maukkaampaa ruokaa saatiin tarjottua lapsille puhtaiden, tuoreiden ja maukkaiden lähiraaka-aineiden ansiosta. Biojäteastiat loistivat tyhjinä ja tyytyväiset lapset jaksoivat taas keskittyä opiskeluun paremmin. Nämä tulevaisuuden kuluttajat ovat joskus myös tulevaisuuden päättäjiä.

Kirjoittajat:
Anu Arolaakso, projektipäällikkö/asiantuntija, Savon koulutuskuntayhtymä
Hannaleena Uhlbäck-Ropponen, projektipäällikkö/TKI-asiantuntija, Savonia-amk
Savolaisuus on makuasia -hanke

Vaikuta lähiruokahankinnoilla!

Leave a Reply

Your email address will not be published.