Ikäihmisten palveluja kehittämässä

Suomessa ja varsinkin Pohjois-Savossa väestö ikääntyy vauhdilla ja eliniänodote nousee. Tämä ei kuitenkaan merkitse välttämättä terveempää vanhuutta. Pohjois-Savossa sairastavuusindeksi on muuta maata korkeampi ja esimerkiksi Kuopion sairastavuusindeksi on 129, joka on suurten kaupunkien ryhmässä maan korkein. Edellä mainitut seikat sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskettavat budjettirajoitukset ovat pakottaneet uudelleenorganisoimaan sote-palveluita.

Viime vuosina yhtenä pyrkimyksenä onkin ollut se, että ikäihmiset voisivat asua omassa kodissaan yhä pidempään. Tämän toteutumiseen tarvitaan kuitenkin palveluita, jotka tukevat ihmisten kotona asumista mahdollisimman hyvin. Syksyllä 2018 käynnistynyt Tarjoomo-hanke tuo ratkaisuja näihin haasteisiin. Hanke kokoaa yhteen Kuopion alueen toimijoita, kuten yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka tarjoavat palveluja ikäihmisille. Hankkeen tavoitteena on kehittää uudenlaista verkostomaista toimintatapaa ja ekosysteemiä yhteistyössä julkisten toimijoiden, oppilaitoksien sekä alueen yrittäjien ja järjestökentän kanssa. Hankkeen tavoitteena on myös edistää ikäihmisten itsenäistä elämää ja asumista kotona mahdollisimman pitkään.

Tällä hetkellä Kuopion kaupungin vanhusten palveluohjauksen työntekijöillä ja myös yrityksillä on haasteita löytää asiakkailleen sopivia palveluntuottajia, jotka olisivat turvallisia ja laadukkaita sekä ikäihmisten tarpeisiin sopivia. Palvelut voivat olla muitakin kuin sote-palveluita, esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita erilaisten kotityöpalveluiden lisäksi.

Hankkeessa käynnistyy tammikuussa 2020 viimeiset kolme kuukautta, joiden aikana muun muassa tulevan Tarjoomon hallinnointimalli ja ansaintalogiikka viimeistellään yhdessä toimijaverkoston kanssa. Yritykset ja yhdistykset ovat olleet aktiivisesti mukana kehittämässä tulevaa Tarjoomoa, mikä on osoitus yritysten ja yhdistysten kiinnostuksesta toimia palveluntuottajina Tarjoomossa. Päästäkseen tulevan Tarjoomon palveluntuottajaksi tulee toimijoiden täyttää hankkeen aikana yritysten ja yhdistysten kanssa yhdessä määritellyt kriteerit. Niitä ovat esimerkiksi:

  • koulutuksella tai työkokemuksella osoitettu ammattitaito,
  • ikä- ja muistiystävällisen koulutuksen suorittaminen sekä
  • erilaisten palveluiden tuottamista koskevien lakisääteisten velvoitteiden hoitaminen.

Näillä kriteereillä varmistetaan palveluntuottajien luotettavuus ja osaaminen työskennellä ikäihmisten parissa.

Tuleva Tarjoomo perustaa myös sähköisen palveluhaun, jonka kautta asiakkaat ja heidän läheiset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat etsiä sertifioituja palveluntuottajia.

Tulevasta Tarjoomosta on päätetty perustaa yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon osuuskunta, jonka tarkoituksena on tuottaa hyötyä jäsenten omalle toiminnalle sekä yhteiskunnallisesti ikäihmisille. Osuuskunnan nähdään palvelevan parhaiten Tarjoomon toimintaa, koska se on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallitsema yritys. Tarjoomon projektiryhmän asettamien tavoitteiden mukaan Tarjoomo-osuuskunnassa tulee olemaan yhteensä 330 yritysjäsentä vuoden 2022 loppuun mennessä. Tarjoomon projektiryhmä etsii parhaillaan rahoituskanavaa, joka tukee parhaimmalla mahdollisella tavalla Tarjoomo-osuuskunnan alkuvaiheen käynnistymistä. Tarkoituksena on, että Tarjoomo-osuuskunta toimii omarahoituksen varassa kolmen (3) toimintavuoden jälkeen eli 1.1.2023 alkaen.

Tule mukaan Tarjoomon toimintaan kehittämään parempia palveluja ikäihmisille ja tekemään Pohjois-Savosta entistäkin elinvoimaisempi!

Juhamatti Huusko
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu
Tarjoomo-hanke
p. 050 5370 525
juhamatti.huusko(at)savonia.fi

End of Physiotehrapy – vai muutoksesta kohti kehittämistä?

Apulaisprofessori David Nicholls, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä The End of Physiotherapy, oli luennoitsijana European Network of Physiotherapy in Higher Education järjestämässä vuotuisessa konferenssissa Gronigenissa, Alankomaissa lokakuussa 2019. Tässä blogikirjoituksessa, hänen ajatusten innoittamana, pohdin muutosta ja kuntoutusta tieteenalana. Erityisesti pyrin tarkastelemaan muutosta suhteessa koulutuksen kehittämiseen.

On siis aika pysähtyä kriittisesti tarkastelemaan muutosta kuntoutuksen näkökulmasta. Mikä muuttuu ja mikä vaikutus näillä muutoksilla on? Miten koulutuksen tulisi ennakoiden tunnistaa muutokset ja vastata niihin? Kriittinen tarkastelu auttaa luopumaan tehottomista toiminnoista ja säilyttämään tulosta tuottavat toimintamuodot. Näihin tulisi kuntoutuksen koulutuksen pureutua.

Muutos on vääjäämätöntä ja tässä muutoksessa kuntoutus tieteenalana muuttuu ja kehittyy. Pitkälle ei tarvitse mennä kuntoutuksen historiaan, kun huomaa, miten tieteenala ja sen menetelmät ovat kehittyneet. Kuntoutuksessa entistä enemmän kehitetään ja käytetään teknologiaan pohjautuvia kuntoutumista tukevia menetelmiä. Esimerkiksi neurologisen kuntoutujan kävelyharjoittelu, jota ennen tehtiin fysioterapeuttiavusteisesti, tehdään nyt robottiavusteisesti, jossa fysioterapeutti ohjaa kävelyharjoittelua tietokoneen avulla.

Millaiseen muutoksen kuntoutusmenetelmien kehittyminen vie ja mitä ajattelemme ihmisestä ja ihmisen kuntoutuksesta nykyisin?

Ihmisen hahmottaminen mekanistisesti koneena on historiallinen tapa tarkastella ihmistä kokonaisuutena ja toteuttaa kuntoutusta. Voidaan ajatella, että teknologia soveltuu tähän ajattelutapaan hyvin. Jos vain kuntoutamme mekanistisesti ”ihmiskoneen virheellisiä osia tai toimintoja” menetämmekö ihmisyyden ja inhimillisyyden kuntoutustoiminnasta? Toisaalta mahdollistaako ja auttaako teknologia kuntoutuksen ammattilaista näkemään kuntoutujan kehon ulkopuolelle, kun kädet eivät ole enää kiinni kuntoutujassa? Pystyykö tällöin kuntoutustyön ammattilainen keskittymään paremmin keskustelemaan kuntoutujan kanssa ja näkemään hänet kokonaisvaltaisesti?

Rahoitus ja rahavirrat muuttuvat jatkuvasti. Ne mahdollistavat ja rajaavat. Hyvä taloudellinen tilanne mahdollistaa esimerkiksi teknologian kehittymisen ja käytön kuntoutustoiminnassa, mutta toisaalta taas huono tilanne rajaa teknologian kuntoutustoiminnan ulkopuolelle. Ekonomia ohjaa sitä millaiseksi yksittäisen kuntoutujan kuntoutumisprosessi muotoutuu. Mitä kuntoutumista tukevia menetelmiä on tarjolla ja miten niitä käytetään ovat erilaisia ja tätä kautta saattaa synnyttää epätasa-arvoisia kuntoutuspalveluja. Myös se, millaisten kuntoutumismenetelmien opetus mahdollistuu niin koulutusorganisaatioiden kuin työelämän harjoittelupaikojen osalta, luovat oppimiskokemusten ja osaamisen pohjan alalle opiskeleville opiskelijoille.

Ympärillä oleva yhteiskunta ja siellä elävät ihmiset muuttuvat. Erityisesti Suomessa väestö vanhenee.

Yhä vanhempien kuntoutujien monisairastavuus ja haasteellisemmat kuntoutuksen lähtökohdat haastavat gerontologisen kuntoutusosaamisen. Näyttöön pohjautuvaa tietoa tulee olla kuntoutustoiminnan lähtökohtana, mutta myös iäkkään ihmisen kokonaisvaltainen ymmärtäminen elämäntilanteineen ja oikea asenteellinen vuorovaikutustilanteiden hallinta korostuvat osaamisessa. Koulutuksen näkökulmasta tämä nostaa esille niin osaamisen opettamisen kuin myös positiivisten vuorovaikutustaitojen ja asenteen näkökulmat, joihin myös opetuksen tulisi tarjota oppimisen mahdollisuuksia.  Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston geriatrian professorin Eija Lönnroosin kanssa kehitetty iäkkäiden ihmisten kokonaisvaltaisen toimintakyvyn haastattelulomake ei pelkästään auta opiskelijoita kartoittamaan toimintakykyä, vaan myös näkemään, kuuntelemaan ja toimimaan iäkkään ihmisen kanssa.

Muutos on myös ammatillisen roolin muutosta. Entistä enemmän fysioterapeutti jakaa omaa ammatillista osaamistaan esimerkiksi tiimin jäsenenä, mutta samalla osoittaa oman ammatillisen osaamisen tarpeellisuuden. Kuntoutuminen on koko yhteisöön vaikuttavaa toimintaa, jota parhaimmillaan tehdään moniammatillisessa tiimissä. Moniammatillinen työskentely tarjoaa parhaimmillaan hyviä tuloksia ja opiskelijoille hyviä oppimiskokemuksia.

Muutokset heijastuvat kuntoutukseen laaja-alaisesti. Ne tarjoavat kehittämisen lähtökohtia, jos ne halutaan nähdä mahdollisuuksina ja niiden kautta voidaan suunnata muutosta kohti entistä parempaa kuntoutustoimintaa.

 

Marja Äijö
Gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Työtä aivoterveyden hyväksi

Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin 21–22.11.2019 jo 12:nnen kerran kansainvälinen teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slush. Tapahtumaan kokoontui tänä vuonna 25 000 ihmistä ja heidän joukossaan muun muassa kansainvälisiä kasvuyrityksiä, sijoittajia ja median edustajia. Kansallinen neurokeskus -osaamiskeskittymän kehittäminen Pohjois-Savon alueella -hankkeesta tapahtumaan ottivat osaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) asiantuntijat Juhamatti Huusko ja Jukka Kähkönen, innovaatioasiantuntija Antti Kotimaa Savoniasta sekä erityisasiantuntija Emmi Reijula UEF:sta.

Ennen varsinaista Slushia Business Kuopio järjesti oman tapahtumansa 20.11.2019 startup-keskittymä Maria 01:ssä. Kuopio goes Slush nimeä kantava Juha Yrjänheikin fasilitoima tapahtuma kokosi Pohjois-Savon alueen toimijoita saman katon alle keskustelemaan alueen elinvoimaisuuden edistämisestä. Tapahtumassa oman puheenvuoron piti muun muassa kuopiolainen ohjelmistoyritys Kiho, joka kehittää ja myy työhallintajärjestelmää kansainvälisille markkinoille. Viimeisempänä onnistumisenaan yrityksen edustajat kertoivat Kihon laajentumisesta Amerikan markkinoille. Esillä oli myös muita Pohjois-Savon alueen yrityksiä aina startupeista vakiintuneimpiin yrityksiin.

Ehkä yksi illan odotetuimpia puhujia oli Pohjois-Savon pääomasijoitusrahasto Nostetta Ventures Oy:n toimitusjohtaja Heidi Ahonen, joka esitteli uuden rahaston tulevaa toimintaa ja päälinjauksia. Rahasto tulee sijoittamaan tulevien vuosien aikana pääasiassa pohjoissavolaisiin alkuvaiheen kasvuhakuisiin yrityksiin. Rahastosta tullaan tekemään sijoituksia yhteensä 15–20 kohdeyritykseen, rahaston koon ollessa yhteensä 10 miljoonaa euroa. Pääomasijoitusrahaston tulemista on odotettu Pohjois-Savossa jo pitkään ja se tuo paikallisille yrityksille kauan kaivattuja rahoitusvaihtoehtoja ja osaamista.

Varsinaisessa Slush –tapahtumassa Kansallinen neurokeskus verkostoitui useiden neuroalan tutkijoiden, rahoittajien, startup-yritysten ja jo vakiintuneiden yritysten kanssa. Mielenkiintoinen keskustelu käytiin esimerkiksi oululaisen Finnadvance Oy:n kanssa, joka kehittää organ-on-chip-alustoja tutkimukseen ja lääkekehitykseen. Yrityksen kehittämän teknologian etuina ovat muun muassa nopeus, muokattavuus ja eettisyys, koska teknologian avulla on mahdollista korvata eläinkokeilla tehtävää tutkimusta. Slushissa oli esillä myös kuopiolainen Heart2Save Oy, jonka palvelun avulla voidaan tunnistaa yleisimmät vaaralliset ja vaarattomat rytmihäiriöt. Yritys on juuri saanut CE-merkinnän kehittämälleen AiVoni-palvelulle.

Neurokeskuksen asiantuntijoiden mielestä Slushiin mennessä on olennaista muistaa valmistautumisen tärkeys ja muun muassa tapaamiset on hyvä sopia ajoissa. Tapaamisten sopimisessa auttaa Slushin oma matchmaking -työkalu, jonka avulla voi pyytää tapaamisaikaa haluamansa henkilön kanssa. Varsinkin rahoittajat ovat kysyttyjä keskustelukumppaneita, joten tapaamispyynnöt on hyvä laittaa ajoissa matkaan.  Asiantuntijamme kokivat erityisesti oheistapahtumat tärkeäksi uusien ihmisten kohtaamispaikaksi, koska ne järjestetään pienemmissä tiloissa ja niissä on siten Messukeskusta vähemmän melua ja parempi valaistus. Kokemuksemme mukaan oheistapahtumissa pääsee helpommin syvällisempiin keskusteluihin ja rakentamaan yhteistyötä.

Kokonaisuutena Slush on oivallinen areena varsinkin startup-yrityksille, koska tapahtumassa on niille tarjolla lukuisia mahdollisuuksia päästä esille kuten esimerkiksi pitsaus eli oman yrityksen tai idean esittely. Tapahtumasta jäi asiantuntijoillemme niin positiivinen fiilis, että neurokeskus on mukana Slushissa myös ensi vuonna.

TKI-asiantuntija
Juhamatti Huusko
Savonia-ammattikorkeakoulu
Kansallinen neurokeskus -osaamiskeskittymän kehittäminen Pohjois-Savon alueella -hanke

 

 

Yhteistoiminnallista oppimista kuntoutussuunnitelman äärellä

Savonia-ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelma sekä Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön ja yleislääketieteen oppiaineet järjestivät opintojakson, jolla opiskelijat oppivat yhdessä lähiopetuksen ja simulaatiomenetelmän keinoin. Opintojakso kietoutui monialaisesti asiakkaan toimintakyvyn arvioinnin, kuntoutussuunnitelmakokouksen sekä suunnitelman laatimisen ympärille. Jaksolla opiskeltiin myös kuntoutujan tavoitteita edistävän yhteisen vuorovaikutuksen keinoja. Opintojakso kuului osaksi fysioterapeutin, lääkärin ja sosiaalityön opiskelijoiden opintoja. Jakson tavoitteena oli, että opiskelijat oppisivat arvioimaan kuntoutujan toimintakykyä ja laatimaan kuntoutussuunnitelman kuntoutujakeskeisesti yhdessä toistensa tietoja ja taitoja jakaen.

 

Tällainen kuntoutuksen kontekstissa tapahtuva yhteisopetus on Suomessa ainoa laatuaan.

Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä, suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutuksen tulee tukea kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Se on osa hyvinvointi-palvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluita ja etuuksia. Tämän kuntoutuskomitean määritelmän mukaan kuntoutuminen on siis prosessi, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvä toiminta- ja työkyky.

Kuntoutuminen lähtee kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista. Keskeistä on tukea kuntoutujan omaa aktiivisuutta. Se on luonteeltaan suunnitelmallista ja monialaista, usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa. Koordinaation ja yhteistoiminnan tarve on suuri, sillä kuntoutuksen eri osa-alueet kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Hyvä kuntoutus on lähes aina toteutukseltaan monialaista. (STM 2017 & Autti-Rämö, Salminen, Rajavaara, Ylinen 2016.) Tämä edellyttää ammattilaisilta hyviä vuorovaikutus- ja verkostotaitoja sekä palvelujärjestelmän eri toimijoiden tehtävien tunnistamista.  Tämä olikin yksi tärkeistä lähtökohdista opintojaksoa suunniteltaessa. Tarvitaan yhä enemmän eri ammattiryhmien ”törmäyskohtia” opintojen aikana.

Kehitettäessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää on varmistettava, että tiedon siirtymisen ja kuntoutuksen järjestymisen varmistavat kuntoutussuunnitelmaneuvottelut voidaan toteuttaa siten, että verkostoyhteistyölle on edellytyksiä. Tämä edellyttää monitoimijaiselta verkostolta hyviä yhteistyötaitoja, toisen alan tuntemusta ja kuntoutujalähtöistä toimintatapaa.  Kuntoutujan tarpeiden ja tavoitteiden unohtuminen johtaa järjestelmäkeskeiseen toimintatapaan, jossa yksilön elämästä tehdään suorite. (Autti-Rämö ym 2016)

Simulaatiota käytetään sotealojen koulutuksessa monenlaisten taitojen harjoitteluun hätätilapotilaasta vuorovaikutustaitoihin. Tällä opintojaksolla simulaatiokuntoutujana toimii näyttelijä, jonka rooli on perheenäiti, jolla selkäkipuja ja arjenhallintapulmia. Simulaatioissa keskityttiin juuri kuntoutujakeskeiseen työskentelytapaan, verkostotaitoihin, tavoitteen asettamiseen sekä kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näitä simulaatiossa opittuja tietoja ja taitoja voidaan soveltaa myös muunlaisiin potilas- tai asiakastapaamisiin.

Ensimmäiset tunnelmat opiskelijoiden kokemuksista olivat pääosin myönteiset. Tällaiselle yhteiselle oppimiselle oli selkeästi tarvetta. Opiskelijoiden odotukset olivat yhteistä oppimista kohtaan korkealla, näin ammatteihin kohdistuvat myytit murtuisivat ja konsultointi sekä yhteistyö olisi jouhevampaa. Sellaisen kuntoutujan kohdalla, joka tarvitsee moniammatillista kuntoutusta, paikalla olevat ammatit olivat hyvä kokonaisuus. Opiskelijat saivat aikaan erittäin rakentavaa keskustelua toistensa aloista ja ammattitaidosta. Tuli paljon ahaa-elämyksiä sekä lisää tietoa toistemme osaamisesta ja palveluista. Toki kehitettävääkin pilotin jälkeen riittää. Opiskelijat toivoivat lisää lähiopetusta ja sitä kautta lisää erilaisia asiakastapauksia, joissa voisi pohtia kuntoutusjärjestelmää laajemmin.

Tänä vuonna opintojaksolle osallistui 20 fysioterapeuttiopiskelijaa, 25 lääkäriopiskelijaa ja 19 sosiaalityön opiskelijaa. Opintojakso toteutettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2019 pilotoimalla sitä hieman pienemmällä opiskelijajoukolla, mutta vuodesta 2020 eteenpäin on tarkoitus, että esimerkiksi kaikki noin 150 lääkärikoulutusohjelman viimeisen vuosikurssin opiskelijaa osallistuvat ammattien väliseen opiskeluun sosiaalityön ja fysioterapian lisäksi. Yhteiseen opetukseen osallistuu siis silloin yli 200 opiskelijaa. Yhteistoiminnallisesta oppimisesta tehdään samalla tutkimusta, jonka tulokset tullaan julkaisemaan kansallisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa.

Näistä yhteistoiminnallisista oppimiskokemuksista kiitollisena suuntaamme katseemme seuraavana vuoteen ja jatkamme yhteistoiminnallista kehittämistä opintojakson suhteen!

Tämä on monialaista yhteistyötä parhaimmillaan toisiltamme oppien!

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Kaarina Mönkkönen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
Eine Pakarinen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
Henna Saari, yleislääketieteen kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto
Katri Salokangas, yleislääketieteen kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto

 

 

 

 

Lähteet:

Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M., Ylinen, A. 2016. Kuntoutuminen. Duodecim.

Sosiaali-ja terveysministeriö. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

 

 

 

OUTOA JA INNOSTAVAA – monialaista taiteellista tutkimusta

Suunnitellessani keväällä kulttuurialan syksyn yamk-opiskelijoiden kontaktitapaamisia Monialaiset taiteen tutkimuksen työmenetelmät sekä Opinnäytetyö –kursseille, silmiini osui ilmoitus Taideyliopiston järjestämästä esittävien taiteiden taiteellisen tutkimuksen kansainvälisestä konferenssista, CARPA6 Colloquium of Artistic Research in Performing Arts. Sen teemana tänä vuonna oli Bridging Practices, Traditions and Futures. Teema toi vahvasti mieleeni Monialaiset taiteen tutkimuksen työmuodot –kurssimme (osa taidepedagogin yamk-koulutusta) teeman ja pyrkimyksen taiteita yhdistävään luovuuteen. Tiedustelin opiskelijoilta, olisivatko he halukkaita kurssin puitteissa vierailemaan Taideyliopiston konferenssissa, joka järjestettiin tällä kertaa Kiasmassa. Päädyimme osallistumaan. Olen kiitollinen, että sain Savonialta tukea osallistuakseni nelipäiväiseen tapahtumaan koulutusmielessä. Opiskelijat osallistuivat yhden päivän ajan.

Monilaisuuden eri muodoista

Yksi erilaisten monialaisuuden muotojen määrittely löytyy lääketieteen piiristä. Siinä monialaisuus nähdään multi-, inter- tai transetuliittein varustettuna. Monialaisuus voi yksinkertaisesti syntyä siitä, että eri alat, kohdallani taidemuodot, jakavat saman tilan. Inter-monialaisuus luo yhteyksiä eri alojen välille tehden niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Trans-monialaisuus ylittää eri alojen perinteiset rajat luoden uutta, lääketieteen kirjoittajan mielessä luonnontieteiden, sosiaalitieteiden ja lääketieteen perinteen ja käytäntöjen rajat.

Esimerkiksi lääketieteessä monialaisia tiimejä käytetään ongelmanratkaisuun, valaisemaan asioita uudesta perspektiivistä.

Carpa6:n tavoitteita ja sisältöjä

Colloquium of Artistic Research -konferenssin esitteessä kysytään, miten esittävä taide etsii yhteyksiä ja haastaa teemoja, käytänteitä, materiaaleja, perinteitä ja konteksteja, jotka informoivat omaa sukupolveaan ja sen ilmaisua. Siinä kysytään myös, miten nämä prosessit muuttavat yksittäisiä esittäviä taiteita, kuten tanssia, teatteria ja musiikkia.

Carpa6 Kollokviumissa esiintyi neljä kutsuttua pääesiintyjää ja lukuisa määrä kotimaisia ja ulkomaisia taiteilijoita ja tutkijoita. En ehkä vielä osaa sanoa tai tiedostaa, löysinkö etsimäni kaltaista monialaisuutta. Kiinnostavia asioita kuitenkin löysin. Näyttää siltä, että tuore taiteellinen tutkimus usein, sen sijaan, että valaisee yksilöllistä luomusta taiteen perinteen tapaan, monesti haluaa tuoda esiin toisia, antaa ääni niille, joilla sitä perinteisesti on vähemmän.

Esimerkiksi Sibylle Peters antaa äänen välillä lapsille ja välillä oikeuksia eläimille. Taiteellinen tutkimus, jota Peters kutsuu ’advanced practice’, avaa eettisiä ja jopa poliittisia näkökulmia vallan jakamiseen yhteiskunnassa. Tämä herättää ajattelemaan syvemmin ja uusista näkökulmista, toisin kuin mielestäni vaikka poliittinen keskustelu.

Tarkoituksena ei ole suora vaikuttaminen vaan ehkä kylvää ajatteluun uuden siemen.

Adrian Heatfield taas omassa runonomaisessa tekstissään tuo esiin katutaiteilijaa, olikohan se Brasiliassa, joka monella tapaa tekee itsestään haavoittuvan kadun vilinän keskellä (kantaa piripintaan täyttä vesilasia tai kulkee sokkona huivi silmillä antaen ihmisten reagoida, auttaa ja jopa juoda veden tai ottaa kuorma-auton lavalta suoran kontaktin satunnaisiin kuulijoihinsa lukien heille henkilökohtaisesti runoja peilein sisustamallaan auton lavalla.

Erin Manning puhuu siitä, miten aikaisemmin luotu teos voidaan saattaa uudeksi luomukseksi. Kuvainnollisesti vanhasta syntyy jotain uutta, kuten silloin kun Japanilainen rikkoutunut vaasi korjataan hopea- tai kultasaumoin. Olisiko tämä se tapa, jolla jokainen tanssin tai musiikin esitys pysyy elävänä? Onko tarkoitus kopioida vai luoda uudestaan esimerkiksi musiikin teksti tai nuotit? Erin Manning kysyy, miten palata siihen teoksen elävään ja intensiiviseen olemiseen, joka on jätetty taakse. Tämän tehdessään taiteilija osoittaa arvostavansa sitä, jonka luo uudelleen (reanimation). Näistä ja muista konferenssin tapahtumista voi lukea tulevassa CARPA6 konferenssijulkaisussa.

Kohtaamisia

Konferenssi toi yhteen kansainvälisiä tekijöitä ja uusia ajatuksia. Se antoi mahdollisuuden taiteilijoille ja tutkijoille olla uuden äärellä ja luoda kontakteja. Tapasin muun muassa yhteistyökollegamme Roomasta, Delfina Stellan, joka on vieraillut Savoniassa sekä vaihto-opiskelijana että tanssipedagogina.

Luova yhteys ja uuden syntyminen tarvitsevat aikaa

Suunnitellessa ja toteuttaessani Monialaiset taiteen tutkimuksen työmuodot –kurssia, minua innosti mahdollisuus löytää luovia yhteyksiä taiteenalojen välille. Omassa taidepedagogiikan kontekstissa ylittyvät eri taidealojen, esimerkiksi musiikin, tanssin ja kuvataiteen rajat. Koen, että visioidessani monialaisuuden sisältöjä, etsin uutta luovaa ja eri alojen metodeja ja teorioita sekä käytänteitä uusin tavoin yhdistävää trans-monialaisuutta, jossa eri taiteenalojen keinot ja teoriat rikastuttavat toistensa toimintaa, esimerkiksi luovat uudenlaisia esityksiä.

Muistellessani Carpa-konferenssin teemoja, ei ollut ihme, että innostuin sen aihepiiristä. Tuntui, että opetukseni lähes mahdottomilta vaikuttavat tavoitteet ja CARPA-konferenssin teemat pyrkivät samaan päämäärään. Taidemuodot ovat traditioidensa synnyttämiä, kunnes purkautuvat näkemään uudella tavalla, kokeilemaan uusia keinoja, yhdistämään asioita uusin tavoin ja löytämään vanhaan uusia näkökulmia. Mielestäni tätä uuden syntymistä rajoittaa ja ohjaa taiteilijan/tekijän kokemus, joka kertoo, milloin luotu uusi koskettaa taiteena.

Välillä perinne on hienointa mitä on, välillä uuden syntyminen ilahduttaa.

Roiskitaanko vain eri taidelajeja toistensa lomaan?

Opiskelijat kirjoittivat reflektioita kokemastaan konferenssissa.

”Carpa6 oli yhtä aikaa erikoinen, erilainen, virkistävä ja hämmentävä kokemus…koin jotain uutta, jotain mitä en tiennyt olevan olemassa.”
”…tekstit ja puheet vilisivät termejä, jotka eivät olleet minulle tuttuja – kävin jotenkin hitaalla, enkä ehtinyt prosessoimaan kuulemaani tarpeeksi nopeasti.”
”Miten päästä uutta luovaan, hedelmälliseen monialaisuuteen? Roiskitaanko vain eri taidelajeja toistensa lomaan, vai …?”

Uuden löytyminen monialaisuuden pyrkimyksestä voi olla hidasta. Kaikki kokeilut eivät kosketa. Transalaisuuden siemeniä löysin muun muassa Monialaiset taidepedagogiikan työtavat –kurssin improvisoiduista tapahtumista. Minua on koskettanut esimerkiksi tapa, jolla yamk-opiskelijat improvisoivat musiikin/äänen ja tanssin/liikkeen laadullisin keinoin. Improvisaatioissa yhdistyivät soittamisen liike ja tanssimisen ääni, väri- ja valotaide. Monialaisella taiteella on mielestäni parhaat edellytykset silloin, kun eri alojen taiteilijat ja toimijat tiimissä kuuntelevat toisiaan, jakavat tietotaitoaan perinteistä ponnistaen ja samalla avoimina ja herkkinä uudelle.

Tilaisuudessa keskustelemassa mm. Veli-Matti Kuronen Sotkulta, Sirpa Miettinen ja Paula Salosaari sekä opiskelijat Savoniasta

Katso videot työpajoista:

Video #1, Video #2

 

Paula Salosaari
Taiteen tohtori
Musiikki ja tanssi
Savonia-ammattikorkeakoulu

Liikkumaan luontoon

Viime aikoina suomalaisessa keskustelussa on noussut toistuvasti esille terveellinen elämäntapa, hyvinvointi ja sen yhteys luontoon. Se on yksi matkailun vahvoista trendeistä ja vaikuttaa yhä useamman matkapäätöksiin ja kohdevalintoihin. Hyvinvointimatkailun sisältö on muuttunut enemmän kokonaisvaltaisemmaksi palveluksi, jonka tuottamisessa vaaditaan tuottajalta laaja-alaista osaamista ja toimivia verkostoja laadukkaan palvelun tuottamiseksi. Koska Suomen vahvuus matkailussa on puhdas luonto, on luontomatkailua pyritty edelleen kehittämään eri toimijoiden taholta. Puhdas luonto onkin Suomen vahvuus suunnattaessa matkailumarkkinointia varsinkin aasialaisista suurkaupungeista lähtevien matkailijoiden keskuuteen. Puhdasta luontoa ja hiljaisuutta löytyy Pohjois-Savossa runsaasti.

Tiilikkajärven kansallispuiston maisema ilmakuvana
Kuva: Jaakko Laukkanen

Luontoliikunta- ja hyvinvointimatkailun lisääntyessä luontoon painottuvien matkailupalvelujen laatua ja tuotantoa on tarkasteltava uusista näkökulmista. Sekä kotimaisten että kansainvälisten luonnossa liikkujien tarpeet ovat muuttuneet ja luonnosta on vieraannuttu kaupungistumisen ja elintapojen muutosten vuoksi. Tämä muutos luo tarvetta turvallisille ja laadukkaille matkailupalveluille.

Nykyajan luonnossa liikkuja haluaa helposti saavutettavia ja elämyksellisiä luontoaktiviteetteja, joiden läheisyydessä on tarjolla majoitus-, kuljetus-, välinevuokraus- ja ravitsemispalveluja. Se edellyttää yhteistyötä ja verkostoitumista matkailuelinkeinon palvelujentuottajien välillä.

Tähän haasteeseen on tartuttu myös Pohjois-Savossa. Savonia toteuttaa Manner-Suomen maaseuturahaston rahoittamaa Outdoors (OF) Pohjois-Savon luontoliikuntareittien tuotteistaminen markkinoille –hanketta, jonka keskeinen tavoite on  tuottaa luontoliikuntareitteihin liittyvää informaatiota saksalaiseen Outdooractive-portaaliin. Reitit ovat kesäkaudelle, lähinnä patikointiin tarkoitettuja reittejä. Toimimme yhteistyössä VisitFinlandin ja muiden alueiden vastaavien toimijoiden kanssa. Portaalista matkailija kuin myös paikallinen asukas löytää tarvittaa tietoa pystyäkseen liikkumaan luonnossa turvallisesti ja luonnosta nauttien. Kartan, korkeuserojen ja reittikuvauksien lisäksi portaalista löytyy tiedot taukopaikoista, nähtävyyksistä ja palveluista. Lisäksi kuvat ja videot auttavat jo etukäteen eläytymään reitin luontokokemukseen.

Ihmisiä kävelee kansallispuistossa
Kuva: Jaakko Laukkanen

Reittitiedot tulevat suomen kielen lisäksi englanniksi ja saksaksi palvelemaan myös kansainvälisiä matkaiijoita. Hanke on nyt noin puolessa välissä ja reittitietoja ja kieliversioita työstetään parhaillaan. Kun reittikuvaukset ovat valmiina, on tavoitteena auttaa reitteihin liittyvien matkailuyritysten mahdollisuuksia hyödyntää reittitietoja yrityksensa palvelujen kiehittämiseksi.

Vaikka talvi on jo tulossa ja reitit on tarkoitettu kesäkäyttöön, voit jo haaveilla luonnossa liikkumisesta tulevana kesänä tutustumalla jo julkaistuihin reittikuvauksiin. Lähde virtuaaliselle luontoretkelle Tiilikkajärvelle, Leppävirran Orinorolle tai Kalajavuorelle Rautalammille.

https://www.outdooractive.com/fi/route/vaellusreitti/pohjois-savo/uiton-kierto-retkeilyreitti-tiilikkajaerven-kansallispuistossa/34540759/

https://www.outdooractive.com/fi/route/vaellusreitti/pohjois-savo/orinoron-kierto-retkeilyreitti-soisalon-saaressa/34670280/

https://www.outdooractive.com/fi/route/vaellusreitti/lakeland/kalajan-kierros-ihastu-etelae-konneveden-kansallispuistoon/37565612/

 

Hilkka Lassila
Matkailun yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Aivoille terveyttä!

”Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto”, se on ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun kulmakivi. (Eskola & Suvisaari, 2019). Aivoterveydellä tarkoitetaan laaja-alaisesti aivojen hyvinvointia, joka on ihmisen toimintakykyisyyden perusta. Aivoterveys vaatii kaikkein hienostuneinta eri aivojen osien yhteistoimintaa ja ulottuu toimintakyvyn kaikille osa-alueille. Aivoterveyden haasteet koskettavat kaikkia ikäryhmiä, lapsuudesta vanhuuteen.  Lapsilla ja nuorilla aivoterveyttä uhkaavat mm. liikunnan vähäisyys, heikko unenlaatu ja määrä sekä ruutuaika. Työikäisillä taas kognitiivista ergonomiaa uhkaa jatkuva kiire ja stressi. Ikääntyneillä aivoterveyttä heikentävät mm. neurologiset sairaudet ja muistin heikkeneminen.

Taide-ja kulttuuritoiminta sosiaali-ja terveysjärjestelmän tukena edistää terveyttä ja hyvinvointia arjessa kokonaisvaltaisella tavalla. Tässä koulutuksessa keskiössä ovat tanssi ja musiikki, joiden tarjoamat työskentelytavat tuovat osallistujille uudenlaisia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ammatillisen kehittymisensä tueksi. Musiikin tiedetään aktivoivan aivoja koko elinkaaren ajan. Musiikilla ja erityisesti laulamisella on mahdollisuus tukea sekä kognitiivista että emotionaalista toimintakykyä. Arjessa tämä näkyy mm. havainnointikyvyn, tarkkaavaisuuden, oppimisen ja kommunikaatiotaitojen kehittymisenä.

Muistitoimintojen ylläpitäminen ja kehittäminen ovat merkittäviä aivoterveyden kannalta koska aivot ja muisti toimivat ympäristöstä vastaanotetun tiedon varassa. Musiikin ja tanssin vaikutus tässä on osoitettu merkittäväksi.

Musiikki ja tanssi mahdollistavat saumattoman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalis-emotionaalisen toiminnan.  Tanssissa tähän liittyy lisäksi vielä liikunnan tarjoamat mahdollisuudet aivoterveyden edistämisessä. Aivojen ohjatessa lihasten liikkeitä, fyysistä toimintaa ja älyllistä tiedon käsittelyä aktivoituvat useat eri aivojen alueet yhteistyöhön. Aivoliiton mukaan liikunta ja liike ovat aivoterveyden kulmakiviä. Kaikki liikunta on hyvästä aivoille, mutta tanssi tuo fyysisen ulottuvuuden lisäksi vahvasti mukaan myös sosiaalisen ja kokemuksellisen puolen.

Aivoterveyden edistämisen haasteet

Aivoterveyden tärkeyttä ei siis voi kai liikaa korostaa. Aivoterveyden edistäminen on meille kaikille yhteinen haaste. Tarve aivoterveyden ehkäisyn ja hoidon monialaisille osaajille lisääntyy väestön ikääntyessä, sydän- ja verisuonisairauksien sekä muistisairauksien esiintyvyyden kasvaessa. Aivosairauksien ja niiden oireiden kirjo on laaja. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan kolmannes hyvinvointivaltioiden sairauksista johtuu aivosairauksista. Vaikka monet viitteet osoittavat, että kansansairauksissa olemme menossa parempaan suuntaan, niin aivoterveydessä meillä on kuitenkin vielä haasteita. (Lindsberg & Korkeila, 2017).  Tarvitaan uudenlaisia, monialaisia ratkaisuja aivoterveyden uhkien ja haasteiden ratkaisemiseksi.

Aivoterveys ulottuu hyvin laaja-alaisesti ihmisen hyvinvointiin, toimintakykyyn ja koko elämään. Tämä laaja-alaisuus asettaa uusia vaatimuksia yhä moniulotteisemmalle ja laaja-alaisemmalle ammatilliselle osaamiselle.

Ammattiosaamiseen liittyy olennaisesti aivoterveyden tietotaidon lisäksi uudenlainen asiakkaiden/potilaiden/kuntoutujien ohjaus ja neuvonta osaaminen, palveluohjaus, jonka ytimessä on vahva palvelurakenteiden tuntemus. Tulevaisuudessa pystytään myös turvaamaan ihmisten hoito omassa kodissaan yhä pidempään, tähän tarvitaan yksilöllisempiä, uudenlaisia ratkaisuja hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemiseksi. Monialainen osaaminen nousee yhä tärkeämpään rooliin. Teknologian kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia, -olemmeko valmiit ottamaan tämän haasteen vastaan? Uudet innovatiiviset menetelmät aivoterveyden edistämiseksi ovat tarpeen!

Uudenlaista koulutusta luomassa

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella olemme aloittaneet kahdeksan ammattikorkeakoulun kanssa monialaisen aivoterveyden edistämisen koulutuksen suunnittelun. Aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutus (30 op) on luonteva jatko osaamisen kehittämiseen terveydenhuollon ammattihenkilön peruskoulutuksen jälkeen, ja vastaa yhteiskunnallisesti ja kansanterveydellisesti merkittävän sekä lisääntyvän asiakasryhmän palveluntarpeisiin kehittyvässä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä.

Aivoterveyteen vaikuttavat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys jossa keho ja mieli toimivat vuorovaikutuksessa. Koska aivoterveyden edistäminen perustuu kokonaisvaltaisuuteen, tulee myös ammatillisen täydennyskoulutuksen perustua tälle lähtökohdalle.

Monialaista täydennyskoulutusta edellyttävät myös sekä kuntien kulttuuritoiminnan kehittämisen, että kuntien kulttuuritoimintaa säätelevät lait. Ensin mainitussa muistiohjelman tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä aivojen suojelu on otettu huomioon yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja kunnissa/kuntayhtymissä aivojen terveyden edistäminen osana yleistä terveyden edistämistä on sisällytetty toimintasuunnitelmiin. Jälkimmäisessä tavoitteena on tukea mahdollisuutta luovaan ilmaisuus ja toimintaan taiteen tekemisen ja kokemisen kautta sekä näin edistää kaikkien väestöryhmien yhdenvertaista osallisuutta kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen.

Koulutus muodostuu neljästä eri teemasta (KUVIO 1.). Ensimmäisessä teemassa perehdytään aivoterveyden lähtökohtiin elämäkulun näkökulmasta. Teema ”aivoterveys hyvinvoinnin perustana lapsuudesta vanhuuteen” käsittelee eri ikäkausina aivoterveydelle merkityksellisiä tekijöitä ja uhkia. Toisessa teemassa syvennytään aivoterveyden monialaiseen arviointiin ja aivoterveyden edistämiseen eri toimintaympäristöissä. Kolmannessa teemassa keskitytään hyvinvoinnin, toimintakyvyn, kuntoutumisen ja elämänlaadun tukemiseen monialaisesta näkökulmasta. Ja viimeisessä teemassa kehitetään aivoterveyttä edistävää palveluosaamista. Kaikissa teemoissa tuodaan vahvasti monialainen yhteistyö ja näkökulma, niin liikunta-, sosiaali- ja terveysala- kuin kulttuurialakin.

KUVIO 1. Aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutuksen teemat

Koulutuksen suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Erikoistumiskoulutus tulee hakuun 1.10.2019 ja koulutus aloitetaan tammikuussa 2020. Odotamme innolla uuden, yhteisen matkan alkamista! Jatkossa aivoterveyteen liittyviä mielenkiintoisia ja ajankohtaisia kirjotuksia voi seurata aivoilleterveytta.fi –blogista. Blogiin kirjoittavat aivoterveyden asiantuntijat sekä erikoistumiskoulutuksen opettajat.

Aivoterveys on meidän kaikkien yhteinen missio!

Kirjoittajat:
Marja-Anneli Hynynen, hoitotyön lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Paula Niemi, tanssitaiteen lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Eskola, J. & Suvisaari, J. Aivoterveys on otettava yhteiskunnan korjauslistalle. Thl-blogi. Saatavissa: https://blogi.thl.fi/aivoterveys-on-otettava-yhteiskunnan-korjauslistalle/

Lindsberg, P. & Korkeila, J. 2017. Tavoitteena aivojen elämänmittainen terveys. Terveet aivot 100 vuotta katsaus. Duodecim 2017;133:191–3.

https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/liikunta/tanssi-hoitaa-aivoterveytta

https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/musiikki-antaa-aivoille-siivet

https://www.muistiliitto.fi/fi/vaikutamme/kohti-muistiystavallista-suomea/muistiystavallinen-suomi/aivoterveyden-edistaminen

https://minedu.fi/kuntien-kulttuuritoiminta

http://www.muistiasiantuntijat.fi/media-files/ETNIMU_Aivoterveytta_fiR_17i.pdf

 

Julkaisutietojen tallentaminen kirjastolaisen näkökulmasta

Suurin osa julkaisutiedoista ilmoitetaan Justus-julkaisutietojen tallennuspalvelun kautta. Justus otettiin Savoniassa käyttöön huhtikuussa 2018. Aiemmin julkaisutiedot ilmoitettiin lomakkeella, josta kirjastolainen siirsi tiedot yksi kerrallaan Exceliin. Justus virtaviivaisti prosessia paljon.  

Ennen kuin tiedot siirtyvät virallisiin tilastoihin kirjastolainen käy vielä tarkistamassa ja hyväksymässä ne Justuksessa. Justuksesta ei tule kirjastolaiselle erillistä ilmoitusta odottavasta julkaisusta, joten kiireisimpinä aikoina voi mennä jokunen päivä hyväksymisessä. Hyväksynnän jälkeen tiedot siirtyvät Juuli-julkaisutietoportaaliin automaattisesti.  

Julkaisutietojen tallentamiseen löytyy hyvin apuja tallennusvaiheessa Justuksesta. Lisäapuja on myös alkuvuonna päivitetyssä oppaassa, jossa esim. linkki julkaisutyyppeihin. Kirjastolaisen on helppo myös muutella ja täydentää Justukseen tallennettuja tietoja. Ei siis kannata stressata, jos on epävarma, onko artikkelin julkaisutyyppi A1, B1, D1 vai E1. Kirjastolaisellekaan julkaisutyypit eivät aina ole selviä, vaikka kuinka opasta pläräisi. Joskus artikkelin julkaisutyyppiä pohditaan useammankin kirjastolaisen kesken, kuten esimerkiksi silloin, jos savonialainen ja TAMKilainen on tehnyt yhdessä julkaisun, jolle on eri kirjastoissa annettu eri julkaisutyyppi. Juulissa artikkelitieto näkyy vain yhdesti ja vain yhdellä julkaisutyypillä. Näitä muutoksia vuoden 2018 julkaisuissa tehtiin joitakin, kun maaliskuussa tuli tarkistuslistat epäselvistä julkaisutiedoista.  

 

Vuoden 2018 julkaisutietojen tallentaminen – alku aina hankalaa 

Minulle ja kollegalleni Tanjalle tuli alkuvuodesta uutena työtehtävänä julkaisutietojen käsittely. Oli hyvä ratkaisu, että uutta asiaa oli oppimassa kaksi. Vaikka julkaisutietojen tarkistaminen kuulostaa helpolta, niin alussa oli monta teknistä ja sisällöllistä tenkkapoota. Alkuvuodesta kirjautumiset ympäristöön ja tallentaminen aiheuttivat välillä harmaita hiuksia itselle ja varmasti myös julkaisujen tekijöillekin. Selvisi sitten, että vanhempia IE-selainversioita ei kannata käyttää tallentamisessa, mutta uusimmalla IE-versiolla toimii. Tai toisella selaimella. Sen kun olisi tiennyt heti alussa niin olisi monelta uudelleen tallentamiselta ja tuskailulta vältytty.  

Justus-palvelun kautta tallennettiin yli 450 julkaisua ja erillisellä lomakkeella kuusi I-luokan julkaisua. Taidejulkaisuista kerättiin aiemmin vain lukumäärä. Viime vuodesta lähtien Savonialla myös ne oli päätetty tallentaa Justukseen, jolloin ne tulevat näkyviin Juuliin. Valtakunnallisestikin kirjastoissa oli alkuvuodesta epäselvyyttä siitä, miten F2 julkaisut (Julkinen taiteellinen teoksen osatoteutus) ilmoitetaan; raportoidaanko esimerkiksi konsertti yhtenä julkaisuna vai ilmoitetaanko jokaisen osuus omana julkaisunaan. Näistä tuli tarkennus, että jokaisen voi ilmoittaa erillisenä julkaisuna. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusessa näkyy julkaisumäärät tyypettäin jaoteltuna (kuva 1). 

Syitä, joiden takia ilmoitettua julkaisua ei hyväksytty 

Suurin syy hylkäyksiin oli saman julkaisun tallennus useampaan kertaan, mikä johtui todennäköisesti Justuksen käytöstä IE:n vanhemmalla selaimella. Oma tallennus ei näkynyt omissa tallennuksissa, joten kirjoittaja tallensi työn uudestaan. Kirjastolaisen Justuksessa saattoi kuitenkin näkyä. 

Muita syitä hylkäykseen: 

  • Ulkopuolisen julkaisijan puuttuminen (blogilla ei esim. toimituskuntaa).  
  • Konferenssijulkaisulla ei ole ISSN-numeroa, jolloin julkaisun ei katsota olevan julkinen. Julkaisun pitää olla saatavilla maksuttomasti tai maksullisesti.  
  • Julkaisu ei ole asiantuntijatyötä, jota henkilö Savonialla tekee. Kirjastolaisen lauluesityksestä ei taidejulkaisupisteitä tule. 
  • Postereita eikä pitkiäkään tiivistelmiä edes tiivistelmäjulkaisuissa hyväksytä. Kyllä se itsestäkin tuntuu hölmöltä, kun sisältö on asiaa ja tuo uutta tietoa esille; silti hylättävä. Näistä aiheista toivoisi kirjoittajan tekevän kirjoituksen esim. ammattilehteen. 

Automaattista tallennusta ruuhkaa auttamaan 

Toiveena olisi, että julkaisutiedot ilmoitettaisiin heti julkaisun ilmestymisen jälkeen, jotta ilmoittaminen ei unohtuisi eikä myöskään tallennusten tarkistaminen ruuhkauttaisi kirjastolaista. Viime vuoden julkaisuista yli puolet ilmoitettiin joulu-helmikuussa; hikeä pukkasi kirjastolaisella.  

Saimme Karelialta vuodenvaihteen ruuhkaan hyvän vinkin, jota päätimme kokeilla. Kirjastolainen tallentaa talon virallisen blogialustan OKM-rahoituskelpoiset julkaisut valmiiksi, jotta vuoden vaihde ei olisi niin ruuhkainen. Tällä hetkellä (elokuussa) Justuksen kautta on vuoden 2019 julkaisuja tallennettu ja hyväksytty 111 kpl, I-lomakkeen kautta on tullut tieto yhdestä julkaisusta.  

Uutena Justuksen ja Theseuksen yhteistyö – rinnakkaistallentaminen  

Toukokuussa Justuksen tallennuslomakkeeseen ilmestyi painike ”Syötä julkaisu” (kuva 2). Näin artikkelit, joilla on kustantajan lupa, voi rinnakkaistallentaa Theseukseen. Rinnakkaistallentamisella pyritään lisäämään tiedon avoimuutta – tietoa olisi saatavilla vapaasti, vaikka artikkeli olisi julkaistu maksumuurin takaisessa lehdessä. Savoniassakin rinnakkaistallentaminen on aloitettu ja ensimmäinen rinnakkaistallenne on tulossa, kunhan kustantajalta kysytään ja saadaan lupa.  

Samaa kohtaa käytetään myös Savonian sarjassa ilmestyvien julkaisujen tallentamisessa Theseukseen. Samalla tulee tehtyä myös julkaisutietojen ilmoitus. Ensimmäinen sarjajulkaisun tallennus Justuksen kautta Theseukseen tehtiin nyt elokuussa ja se onnistui kuten pitikin.  

Tallennuksien tarkastajana ja hyväksyjänä olen aitiopaikalla näkemässä, millaisissa hankkeissa ja kehittämisistyössä savonialaisia on mukana. Voi vaan ihailla, miten monenlaista osaamista meillä on. Se on ollut parasta uudessa työtehtävässä. 

 

Kirjoittaja:

Anu Räty-Härkönen
Savonia-ammattikorkeakoulun kirjasto
 

Pohjois-Savossa suunnitellaan kansainvälistä BizMentors-mentorointiverkostoa

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä BizMentors-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää ja tarjota yrityksille liiketoiminnan mentorointitukea yritysten kannattavuuden ja kasvun tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.10.2018 – 30.9.2021 ja rahoittajana on EU:n Pohjoinen periferia ja Arktinen –ohjelma. Hankkeen muut partnerimaat ovat Irlanti, Pohjois-Irlanti/Iso-Britania ja Islanti. Savonian kanssa yhteistyössä hanketta ovat alueellisesti kehittämässä Suomen Yrityskummit, Savon Yrittäjät ja Kuopion Uusyrityskeskus.

Hankkeessa luodaan yhteinen verkkopohjainen yritysmentoroinnin toiminta-alusta. Mallina on Irlannissa käytössä oleva www.bizmentors.ie, jonka kautta voidaan yhdistää mentorointia tarjoavat liiketoiminnan asiantuntijat ja mentorointia tarvitsevat yrittäjät. Hankkeessa halutaan edelleen kehittää verkkoalustaa niin, että edellä mainittu yhdistäminen voitaisiin tehdä mahdollisimman automaattisesti verkkoalustan valintoja hyödyntäen. Samoin tavoitteena on levittää ja soveltaa tätä irlantilaista mentorointimallia kansainvälisesti kumppanuusmaissa ja jatkossa myös laajemminkin Euroopassa.

BizMentors-palvelun kautta yritykset voivat saada maksutonta mentorointiapua liiketoiminnan eri osa-aloille valintansa mukaan joko suomalaisilta tai jatkossa myös kansainvälisiltä asiantuntijoilta hankkeen kohdemaista.

Yrittäjien on mahdollista saada mentorointitukea seuraavilla liiketoiminnan osa-aloilla: liiketoiminnan suunnittelu, johtaminen, myynti, markkinointi, rahoitus, taloushallinto, tietotekniikka, henkilöstöhallinta, laki- ja sopimusasiat, laatu, koulutus ja kehittäminen sekä tutkimus ja kehittäminen. Yrittäjä voi hakea mentoria joko yhteen tai useampaan edellä mainittuun liiketoiminnan osa-alueeseen. Kultakin osa-alalta mentoriohjelmaan kuuluu enintään neljä mentorointitapaamista kolmen kuukauden aikana.

Ensimmäisen toimintavuoden aikana hankkeessa tehdään raportti alueellisista yritysmentorointipalveluista ja kootaan Parhaat käytännöt –käsikirja mentoroinnin tueksi. Samoin aloitetaan sähköisen toiminta-alustan kehitys sekä alueellisten mentori- ja yritysryhmien perustaminen.

Vuonna 2020 mentorointipalvelua pilotoidaan kahdessa vaiheessa; ensin kussakin eri partnerimaassa sekä sen jälkeen kansainvälisesti niin, että mentori ja mentoroitava yrittäjä ovat kumpikin eri partnerimaista.

Pilotointivaiheesta saatujen kokemusten pohjalta mentorointipalvelua kehitetään edelleen.

Hankkeen rahoitusohjelman mukaisesti pilottivaiheessa mukana on Suomesta Pohjois-Savossa toimivia agri-food sekä muita luonnonvara-alan tuotteiden ja palvelujen jalostajia. Tavoitteena on edistää näiden alojen liiketoimintaa ja kansainväistymistä. Hankkeessa luotava mentorointipalvelu soveltuu kuitenkin yhtä hyvin kaikille toimialoille. Hankkeen loppuvaiheessa vuonna 2021 kehitettyä palvelua tullaan levittämään myös muihin Euroopan maihin.

Hankkeen partneritapaamisia pidetään noin puolen vuoden välein vuorotellen kussakin partnerimaassa.

Hankkeen toinen partnerikokous sekä julkistamistilaisuus pidettiin Irlannin Galwayssa keväällä 2019. Partnerikokoukseen osanottajia kiinnosti erityisesti Suomen Yrityskummien kokemukset sähköisestä asiakaspalvelusta ja yrityskummipalvelun tuloksista.

Juhlallisessa julkistamistilaisuudessa Galwayn yliopistolla (kuva yllä) mukana olivat hakkeen kansainväliset toimijat sekä Galwayn yliopiston, kauppakamarin ja kaupungin edustajat.

Kesäkuun 2019 Kuopioon kokoontui Bizmentors-verkoston koordinaattorit Irlannista, Islannista, Pohjois-Irlannista ja Suomesta (kuva yllä). Kokouksessa olivat työn alla mm. verkoston nettisivut ja Best Practices-opaskirja. Bizmentors-verkostoon on tulossa mukaan yritysmentoreita ja yrittäjiä kaikista neljästä maasta. Suomessa hanketta koordinoi Savonia-ammattikorkeakoulu ja kaikki Bizmentors-verkostoon mukaan tulevat yritykset ovat Pohjois-Savosta. Tavoitteena on että Suomesta hankkeeseen tulee mukaan 10 yritystä.

 

Marja Turunen
TKI-suunnittelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Henna Järvikylä
Projektityöntekijä
Savonia-ammattikorkeakoulu

Suomalainen ammattikorkeakoulu – tuplasti suunniteltua houkuttelevampi!

Suomalainen ammattikorkeakoulutus tuntuu monessa keskustelupöydässä edelleen uudelta asialta, vaikka taivalta onkin takana jo yli neljännes vuosisataa. Monelle toimialalle tämä olisi jo pitkä historia, mutta korkeakoulutuksen kentässä, jossa yliopistot tuhat vuotisine perinteineen ovat asettaneet riman korkealle, joskus tuntuu että ammattikorkeakoulua pidetään vieläkin uutena innovaationa. Ylpeänä voimme kuitenkin todeta, että hyvin ovat ammattikorkeakoulut paikkansa ottaneet suomalaisessa korkeakoulukentässä.

Ammattikorkeakoulujen synnystä on kirjoitettu useita kirjoja ja onpahan kyseisen ilmiön ympärillä moni tohtori ja lisensiaatti tehnyt päättötyönsäkin. Pysytään kuitenkin nyt lähempänä nykyaikaa ja katsotaan numeroiden valossa että miten halutulta opiskelupolulta AMK hakijoiden silmin katsottuna vaikuttaa.

Kun ammattikorkeakoulutusta synnytettiin Suomeen, arvioivat virkamiehet opiskelijamäärän asettuvan 25 000 ja 75 000 opiskelijan väliin. Alku meni ennusteiden mukaan, ja alkutaipaleella vuonna 1992 AMK-opinnot aloitti 6700 opiskelijaa. Se oli kuitenkin vasta alkua, sillä jo vuoteen 1997 mennessä aloittavia opiskelijoita oli 28 000, ja opiskelijoita yhteensä 59 000. Alkuperäisten arvioiden asettaman katon läpi on kuitenkin menty moneen kertaan, sillä ammattikorkeakoulujen yhteenlaskettu opiskelijamäärä on ollut parhaimmillaan yli 130 000. Lähes kaksinkertainen siis arvioihin verrattuna. Ainakin itse tulkitsen tämän olevan tunnustus ammattikorkeakoulutukselle, näin suurta osaa suomalaisesta nuorisosta emme saisi kouluttautumaan kanssamme, jos tätä polkua ei nähtäisi aidosti hyvänä valintana.

Savoniasta valmistuu vuosittain yli 1000 eri alojen osaajaa.

Keväisin kun yhteishaun tulokset tiedetään, nähdään medioissa monenlaisia vertailuja oppilaitosten ja koulutustasojen välillä. Yksi graafi piirtää aina nuorten halua hakeutua perinteisiin yliopistoihin vs. ammattikorkeakouluihin. Tämä vertailu ei aina ole mielekästä, jopa ex-opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pelaavan omien lajiensa huipputasolla, eikä niitä ole syytä vertailla liikaa keskenään. Numeroiden valossa voidaan kuitenkin todeta, että hakijoiden silmissä ammattikorkeakoulut nähdään erittäin houkuttelevana opiskelupaikkana. Useana vuonna 2010-luvulla ammattikorkeakouluihin on ollut enemmän hakijoita kuin yliopistoihin. Sama trendi on ollut nähtävissä monissa muissa länsimaissa, joissa on vastaavantyyppinen koulutusjärjestelmä kuin meillä Suomessa. Selkeästi kuitenkin yliopistojen arvostus on edelleen vahvaa, joka näkyy mm. hakijoiden keskeytyksissä ja ensisijaisuuksien valinnoissa – niissä ammattikorkeakouluilla on vielä kehitettävää.

Olen itsekin aloittanut tohtoriopinnot suomalaista korkeakoulukenttää tutkien. On ollut hienoa sukeltaa mm. ammattikorkeakoulujen rehtoreiden juhlapuheisiin 25 vuoden taakse ja eri vuosikymmenille. Niidenkään valossa ei ammattikorkeakoulujen kehitystä voi kovin seesteiseksi kuvailla, ja tuskin nämä turbulenssit ajat tulevat tästä tasoittumaankaan. Ollaan kuitenkin ylpeitä AMK-kentästämme, joka houkuttelee opiskelijoita, tukee yrityksiä ja haastaa päättäjiä rakentamaan parempaa huomista!

Petteri Alanko
viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu