Pukisitko päällesi maidosta tehdyt alusvaatteet?

Maitoa juodaan ja siitä tehdään jugurttia tai juustoa – useimmille meistä maito ei tuo mieleen muovipakkausta, nappeja tai maalia, vaatteista puhumattakaan. Maito on kuitenkin monipuolinen seos, jonka käyttö muihinkin kuin elintarvikkeisiin on tunnettu jo pitkään. Voisiko Pohjois-Savon huipputuotteesta maidosta tulla uusi puu, yksi luonnonmateriaaleista, jolla osittain korvattaisiin fossiilisia ja saastuttavia raaka-aineita teollisuudessa? Maidosta olisi moneksi.

Maidon käytöllä muuhun kuin elintarvikkeisiin on pitkä historia. Tiettävästi jo muinaiset egyptiläiset valmistivat maidosta maalia, siitä on löytynyt merkkejä faaraoiden haudoista. Nykyisin eksoottiselta kuulostavaa maitolankaa valmistettiin paljon toisen maailmansodan aikaan, kun villaa kului rintamamiesten vaatettamiseen ja vaihtoehtoisille tekstiilikuiduille oli kova kysyntä.

Alun perin muovinkaltaiset polymeerit tehtiin erilaisista luonnontuotteista, joista maito oli yksi. Saksalaisten Adolf Spittelerin ja W. Kirschin 1910-luvulla kehittämä maidon kaseiiniproteiinista tehty polymeeri oli ensimmäisiä muovilaatuja, joita pystyttiin värjäämään, mikä lisäsi materiaalin suosiota. Kaseiinimuovi muistutti ulkonäöltään norsunluuta, ja siitä valmistetut tuotteet olivat aikanaan hyvin arvostettuja. Muun muassa Coco Chanelin jakkujen napit tehtiin maitomuovista, samoin luksustuotteena pidetyt Parkkerin kuulakärkikynät. Suomen ensimmäinen muovintuottaja Sarvis Oy valmisti maitomuovista eli galaliitista muun muassa nappeja ja myi maidosta tehtyä muoviraaka-ainetta ulkomaille. Nykyisinkin maitoa ja sen ainesosia löytyy yllättävistä paikoista aina pitsalaatikoista luuimplantteihin.

Hyödyllisiä perinteitä

Maidon käytön perinteissä on paljon ammennettavaa tähänkin päivään. Rasvatonta maitoa eli kurria ei aikanaan juuri arvostettu juomana, mutta maataloissa sille olikin muuta käyttöä – muun muassa lattialankkujen käsittely. Maidolla valeltu lattia kestää kulutusta ja hylkii likaa käsittelemätöntä puuta paremmin.

Kotioloissa rasvatonta maitoa voi käyttää lisäksi maalin tai liiman valmistamiseen, ja valmista maitomaalijauhetta voi ostaa esimerkiksi perinnerakentamiseen erikoistuneista liikkeistä. Maidosta voi helposti erottaa etikan avulla kaseiinimassaa, joka toimii vaikkapa joulukoristeiden askartelussa. Ihonhoito maidolla tai siitä valmistetulla voiteella on niin ikään tunnettu pitkään – kylpihän Kleopatrakin tarinoiden mukaan maidossa pitääkseen ihonsa pehmeänä.

Maitomuovin uusi tuleminen

Valion lanseeraamat maitosuola, maitoproteiinivalmiste Mifu sekä pohjaan palamaton maito kuvastavat maidon käsittelyn kehittymistä elintarviketeollisuudessa viime vuosina. Myös maidon materiaalikäytössä on tehty edistysaskelia, vaikka valmiita maidosta valmistettuja ei-syötäviä tuotteita tai pakkauksia kuluttaja ei kovin usein kohtaakaan.

20-luvulla kehitetyn maitomuovin valmistusprosessi oli melko työläs ja materiaali imi helposti kosteutta ja haurastui ajan mittaan. Halvan öljyn suosion myötä maito jäi muiden biomateriaalien ohessa 30-40 –lukujen taitteessa pois muoviteollisuuden valtavirrasta eikä sen parissa tehty tuotekehitystä pitkään aikaan. Viime aikoina biopohjaisten pakkausmateriaalien kysyntä on herättänyt uudelleen kiinnostuksen maitomuoviin.

Yhdysvalloissa maatalousministeriön tutkimusyksikössä kehitettiin muutama vuosi sitten muovinkaltainen pakkauskalvo, joka perustuu kaseiiniin, mutta sen valmistusprosessi ja ominaisuudet poikkeavat varhaisesta galaliitista. Pakkaus suojaa ruokaa tehokkaasti hapelta, on kompostoituva ja sen voi myös syödä. Polymeereihin ja biomateriaaleihin erikoistunut tutkimusryhmä valmisti vuonna 2010 kaseiinista biohajoavaa vaahtomuovin kaltaista materiaalia, joka soveltuu esimerkiksi eristeeksi ja huonekalujen pehmustamiseen. Pakkausteollisuudessa maitopohjainen pinnoite on käytössä myös joissakin pahvipakkauksissa, joissa se estää elintarvikkeen rasvaa ja kosteutta pehmentämästä kartonkia. Uusissa maitomuovilaaduissa kosteuskestävyyttä onkin pystytty parantamaan muun muassa saven tai pektiinin avulla. Toisaalta joissakin pakkauksissa hajoaminen vedessä on haluttu ominaisuus.

Ylellistä maitoa ylle ja iholle

Kaseiinin hyödyntämiseen perustuvat myös maitokangas ja maitolanka. Valmistusprosessissa kaseiinia venytetään kuiduiksi, jotka kehrätään langaksi. Valmiit langat ja tekstiilit ovat joko puhtaasti kaseiinista valmistettuja tai sekoitekuitua. Tuntumaltaan maitolanka on pehmeää, sileää ja hieman kiiltävää, kuten silkki tai kašmirvilla. Kauniista maitokankaasta on valmistettu jopa hääpukuja. Kaseiinin kosteudensitomiskyky, joka varhaisissa muovilaaduissa oli ongelma, on ihoa vasten olevissa tekstiileissä eduksi, ja siitä valmistettuja alusvaatteita kehutaankin kosteuttaviksi ja lisäksi antibakteerisiksi.

Maitolankaa ei juurikaan tällä hetkellä ole saatavilla suomalaisissa alan liikkeissä, eikä myöskään maitokuidusta valmistettuja tekstiilejä, mutta kansainvälisissä nettikaupoissa niitä on tarjolla jonkin verran.

Kosmetiikkateollisuudessa on aina hyödynnetty luonnosta saatavien ainesosien hoitavia vaikutuksia, ja viime aikojen luonnonkosmetiikkabuumi on ehkä kiihdyttänyt tuotekehitystä entisestään. Kauneudenhoitotuotteiden valmistajat ovat keksineet muun muassa soveltaa maitohappoa ihon kuorintaan ja puhdistukseen sekä maidon heraproteiineja ravinteita lisäämään.

Maitoa on siis käytetty ja käytetään tänäkin päivänä hyvin monipuolisesti. Uusimmat edistysaskeleet kertovat siitä, että ”valkoisen kullan” koko potentiaali on tuskin edes vielä selvinnyt. Savonian Maito Innovaatiot –hankkeessa kartoitetaan maidon materiaalikäytön mahdollisuuksia. Jos innostuit aiheesta ja haluat tietää lisää, ota yhteyttä!

 

Mikaela Mughal
TKI-asiantuntija, projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen kampus
puh. 044 785 6046
sähköposti mikaela.mughal(at)savonia.fi

_ _ _

Maito Innovaatiot –hanketta rahoittaa Ylä-Savon Veturi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti.

Menestyksen avaimet esiin By Iisalmi -seminaarissa

By Iisalmi -seminaarissa 22.11.2018 Ylä-Savon toimijat ja kutsuvieraat esittelivät reseptinsä menestykseen teemalla ”tahdonvoimaa”. Myös Savonia-amk esitteli omat ratkaisunsa ständillä, ja osa toimijoista pääsi kertomaan niistä myös lavalle ja YTYÄ-Areenan paneelikeskusteluun.

Tv-tuottaja ja moniosaaja Arman Alizad kertoi seminaarissa oman elämänsä tarinan. Hän kuvaili, miten upealta vaatturimestarin antama lupa ommella nappi ja ratkoa saumoja tuntui nuorelle vaatetusalan opiskelijalle.

Tämä mestari–oppipoika-asetelma sopi täydellisesti Alizadille; hän jaksoi odottaa sinnikkäästi, vuosia, kunnes sai ryhtyä tositoimiin eli ompelemaan vaatteita. – En vaihtais yhtäkään hetkeä pois (vaatturimestari-)Jounin luona olosta, kuvailee Alizad. Siellä Alizad kertoo oppineensa kärsivällisyyden taidon ja merkityksen.

Moniosaaja Arman Alizad kertoi seminaarissa oman menestyksensä salaisuuden.

Räätälin työn ja muotinäytösten kuvaamisen jälkeen Alizad on päätynyt käsittelemään tv-ohjelmissa varsin vakavia aiheita, vaikka palaute oli tuottajauran alussa hurjaa. Yrittäessään myydä Kill Arman -ideaa mahdolliset yhteistyökumppanit teilasivat idean täysin ja totesivat, ettei tätä tulla koskaan näkemään telkkarissa.

Sittemmin Alizadista on tullut koko kansan tuntema julkkis, ja mm. Kill Arman -ohjelma on nyt esitetty 135 maassa, mm. BBC:n jakelemana. – Se pieni 7-vuotias, joka mussa asuu, on se maailmalle avoin ja utelias tyyppi, joka haluaa mennä, avata ovi ja tutkia asioita, kuvailee Alizad elämänfilosofiaansa. Kärsivällisyys ja uteliaisuus voitaneen siis lukea menestyksen avaimiin yleisestikin.

Sisu auttaa maahanmuuttajaa menestymään

Oddy Incin luova johtaja Ricardo Patinon elämäntarinaan kuuluu selviytyminen aina uudessa kulttuurissa ja sopeutuminen siihen – viimeisimmäksi 36-vuotiaana maahanmuuttajana suomalaiseen yhteiskuntaan. – Minun matkalaukussani on kolme tärkeää asiaa: empatia, sopeutuminen ja sisu (grit), kuvaili Patino.

Oddy Incin Creative Director Ricardo Patino hemmotteli kuulijoita lämminhenkisellä esityksellään.

Nämä kolme kykyä, empatia, sopeutuminen ja sisu, ovat auttaneet Patinoa menestymään kaikilla elämänsä osa-alueilla. Hän on menestynyt rooleissaan isänä ja perheenjäsenenä, yhteiskunnan jäsenenä, harjoittelijana, työntekijänä ja viimeisimmäksi johtajana.

Tunnustus menestyksestä

Yleisö äänestää vuosittain, mikä menestynyt brändi tai henkilö saa By Iisalmi -tunnustuspalkinnon. Tämän vuoden ehdokkaat näkyvät kuvassa.

By Iisalmi -brändi perustuu tällaisten menestystarinoiden tunnistamiseen ja esiintuomiseen varsinkin Ylä-Savon alueelta. Siihen perustuu myös tunnustuspalkinto, joka luovutetaan vuosittain By Iisalmi -seminaarissa. Tänä vuonna palkinto siirtyi viime vuoden palkitulta, lumilautailija Rene Rinnekankaalta Pesolan pihvilihan Antille.

Antti Niskanen otti palkinnon vastaan nöyränä ja kiitollisena, ja totesi kilpailun olleen kovaa palkinnon saamiseksi. Omasta savolaisuudesta ja savon murteesta Niskanen ei ole kuitenkaan joutunut tinkimään menestyksen eteen. – Oon oma ihtenj tästäkii etteenpäen ja vien iisalamelaesuutta ja runnilaesuutta etteenpäen, totesi Niskanen. Eli yksi menestyksen avaimista on selkeästi luottaminen omaan itseensä.

Savonian tarjoamat avaimet menestykseen

Kirjailija ja By Iisalmi -seminaarin juontaja, kirjailija Jyri Paretskoi kuvaili seminaarissa: – Lukeminen kannattaa aina. Näin uskotaan myös Savoniassa-ammattikorkeakoulussa. Lukeminen ja kouluttautuminen ovat avaimia menestykseen.

Sosionomiopiskelija Asta Partanen edustaa Savoniaa mielellään, niin tänäänkin By Iisalmi –seminaarissa yhdessä opinto-ohjaaja Katja Valtasen kanssa. Kuva: Katja Valtanen.

Savonian Iisalmen, Varkauden ja Kuopion kampuksilla opiskelevat pääsevät osallistumaan laadukkaaseen koulutukseen, eikä pelkästään mainioihin tutkintoon johtaviin koulutuksiin. – Nykyään voi täydentää osaamistaan joustavasti monimuotototeutuksissa tai kokonaan verkko-opintoina, vinkkaa Savonian ständillä koulutusta esitellyt opinto-ohjaaja Katja Valtanen.

Upouusi Savilahden kampus Kuopiossa tuo opetukseen lisää laadukkuutta, kun esimerkiksi simulaatiokeskuksen tilat kaksinkertaistuvat. Täydennys- ja erikoistumiskoulutusten lisäksi myös avoimen ammattikorkeakoulun tarjonta kannattaa tsekata, jos haluaa menestyä ja pysyä ajan hermolla omalla alallaan.

 

Teksti ja kuvat (viimeistä lukuun ottamatta):
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opiskelijat tulevaisuuden oppimisympäristön suunnittelijoina

Savonia-ammattikorkeakoulun tekniikan ja muotoilun kampus muuttaa Kuopion Opistotieltä Savilahteen. Vajaalle 2 000:lle opiskelijalle ja henkilökunnalle suunnitellaan uudet tilat Technopolis Kuopion omistamaan kiinteistöön. Samassa rakennuksessa on entuudestaan teknologia-alan yrityksiä. Kiinteistö on rakennettu 2000-luvun alussa, mutta sisätilat suunnitellaan kampuksen osalta uusiksi opiskeluympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. Savonian rakennusarkkitehtiopiskelijoille tarjoutui mahdollisuus päästä vaikuttamaan uuden kampuksen suunnitteluun.

Suunnitteluryhmämme koostui viidestä vuonna 2015 aloittaneesta rakennusarkkitehtiopiskelijasta. Tehtävänämme oli kartoittaa kesän aikana eri koulutusalojen toiveita ja tarpeita uudelle kampukselle. Tarkoituksena oli myös tutkia uuden oppimisympäristön mahdollisuuksia ja selvittää, mitä parannuksia oppimisympäristöön voitaisiin käyttäjät ja muuttuvat opetustavat huomioiden suunnitella. Hankitun tiedon pohjalta teimme omat luonnossuunnitelmamme uusista tiloista mahdollisesti käytettäväksi tilojen lopullisessa suunnittelussa, josta vastaa Technopoliksen alkuperäisessä suunnittelutiimissä jo mukana ollut Rainer Qvick QVIM arkkitehdeilta.

Tilantarpeet muuttuvat opetuksen muuttuessa

Opetus ja oppiminen ovat muutoksessa. Ammattikorkeakouluissa on tähän asti totuttu opettajajohtoiseen luentomaiseen opetukseen, joka edellyttää läsnäoloa. Tilaajana toimineen Savonia-ammattikorkeakoulun edustaja, lehtori ja projektipäällikkö Pasi Haataja halusi suunnitteluryhmän tarkastelevan suunnittelutehtävää muuttuva opetus- ja koulumaailma huomioiden. Peruskouluissa on jo usean vuoden ajan siirrytty suljetuista luokkahuoneista avoimeen oppimisympäristöön portaittain. Tähän ohjaa peruskouluissa vuosina 2017 -2019 uudistuva opetussuunnitelma. Samaa avoimuutta haluttiin Savonian suunnitteluprojektissa tutkia myös ammattikorkeakoulun kannalta. Vastaavanlaisia muutoksia on jo nähty muissa ammattikorkeakouluissa.

Uudistuvat oppimisen ja opettamisen metodit luovat uudenlaisia tarpeita oppimisympäristöjen suunnitteluun. Tiloilta vaaditaan tehokkuutta ja muuntautumiskykyä. Opiskelijoina halusimme varmistaa, ettei muuton yhteydessä koko koululaitoksen tärkein tehtävä unohdu uudistumis- ja tehokkuusajattelun tieltä. Koulun tulee tarjota tiloja, jotka ovat innostavia ja antavat parhaat mahdolliset puitteet tiedon omaksumiseen ja työn suorittamiseen.

Opettajan roolikin on muutoksessa. Jatkossa opettajan on tarkoitus siirtyä luentomaisesta opetuksesta verkkokurssien vetäjäksi ja antaa enemmän henkilökohtaisempaa opetusta ja tukea hankalampiin kokonaisuuksiin ja tehtäviin. Tästä muutoksesta on oltu opettajien keskuudessa huolissaan. Muutoksessa on opiskelijan näkökulmasta sudenkuoppia. Ihannetilanteessa opiskelijalla on kykyä ja mahdollisuuksia omaksua perusopetuksen sisältö itsenäisesti ja saada syventävää ohjausta ja opetusta isompien haasteiden edessä. Tehokkuuskeskeisessä maailmassa epäilyttää kuitenkin, jääkö opiskelija oman onnensa nojaan, jos ei suoriudu itsenäisestä opiskelusta. Syventävälle ohjaukselle ei ole perusteita, jos lähtötiedot puuttuvat.

Suunnitelmissa meidän piti luoda puitteet tälle muuttuvalle opetukselle. Olimme yhtä mieltä opettajien kanssa siitä, ettei isompien ryhmien opetukseen soveltuvia tiloja voi tulevaisuudensuunnitelmista huolimatta jättää pois. Vaikka teknologian edistyessä myös etäluennoille osallistuminen on yhä enemmän mahdollista, on opiskelijalle annettava myös syy ja mahdollisuus tulla koululle, jossa vertaisoppimista tapahtuu.

Opetus on muuttumassa entistä enemmän projektipainotteiseksi eli opiskelu tapahtuu pienissä, mahdollisesti eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä. Alojen välille pyritään saamaan luontevaa ja avointa keskustelua. Jokaisen alan opetustilojen nurkalla pitäisi pystyä pysähtymään hetkeksi ja kohtaamaan muita opiskelijoita. Ympäristöstä pitäisi tulla syy kiinnostua eri aloista ja vuorovaikutuksesta niiden kanssa.

Me rakennusarkkitehtiopiskelijat olemme opiskelleet jo kolme vuotta samassa rakennuksessa sähkötekniikan insinööriopiskelijoiden kanssa, mutta silti suunnittelutehtävän aikana selvisi, ettei meillä ollut aavistustaan mitä esimerkiksi sähkötekniikan opetuksessa tapahtuu. Tämä siitä huolimatta, että tulevassa ammatissamme tulemme työskentelemään yhteisissä projekteissa sähkötekniikan insinöörien kanssa. Jos kommunikoinnin eri alojen välillä oppii jo opiskeluaikana, siirtyy se kivuttomasti työelämäänkin.

Savonian muuttaessa Technopolikselle on tavoitteena yhteistyön mahdollistaminen naapurissa olevien yritysten ja yliopiston kanssa. Opetuksen ei tarvitse tapahtua suljetussa ympäristössä erillään muusta maailmasta. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö mahdollistaa erityisosaamisen karttumisen ja kontaktien hankkimisen jo opiskeluaikana. Isojen kokonaisuuksien opetuksen tulisi kuitenkin edelleen olla koulun tehtävä, liian pirstaloitunut osaaminen ei ole kenenkään etu.

Käyttäjän rooli suunnittelussa

Nyt trendikkäältä kuulostavat muutokset opetuksessa ja tilaajan toiveet eivät yksin asettaneet suunnittelullemme raameja. Tärkeä tehtävä oli selvittää uudelle kampukselle muuttavilta opetusaloilta tilojen tarpeet. Eri alojen vastaavilta opettajilta pyydettiin vastaukset tilatarveselvitykseen, jonka tulokset otimme mahdollisuuksien mukaan huomioon suunnittelussamme. Suunnittelussa haastavinta olikin saada vanhoista opetustavoista kiinnipitävien opettajien ja avoimesta oppimisympäristöstä kiinnostuneiden tahojen toiveet yhtä aikaa näkyviksi. Opettajien haastatteluista selvisi myös, että joidenkin alojen opiskelijat haluavat olla kampuksella muita enemmän näkyvillä. Esimerkiksi muotoilijoilla on paljon töitä esiteltäväksi. Joidenkin oppiaineiden opiskelu vaatii työrauhaa, kun taas toisenlaista työtä voi tehdä enemmän esillä. Matemaattisia kaavoja on hankala ymmärtää, jos huomio keskittyy taustahälyyn ja ohi käveleviin ihmisiin.

Charrette-suunnittelupäivät helmikuussa 2018

Savilahteen muuttavaan kampukseen liittyen toteutettiin jo aiemmin Charrette-suunnittelupäivä, jossa käyttäjät ja asiantuntijat yhdessä ideoivat suunniteltavia tai uudistettavia kohteita. Tällä tavalla pyrittiin saamaan runsaasti käyttäjälähtöisiä ideoita. Osa ideoista oli odotetusti liian lennokkaita sellaisenaan toteutettavaksi, mutta suunnittelupäivässä kuultuja ajatuksia on tarkoitus saada ujutettua lopullisiinkin suunnitelmiin mukaan.

Muita suunnitteluumme vaikuttavia seikkoja oli mm. olemassa oleva rakennus, johon tilojen pitää tulevaisuudessa mahtua. Tilat ja rakenteet asettivat omat mahdollisuudet ja välttämättömyydet. Pyrimme suhteuttamaan alussa kartoitetut opiskelijamäärät käytössä oleviin neliöihin alakohtaisesti. Tulevalla kampuksella tilankäyttöä pitää tehostaa, sillä Opistotien neliömääriä ei Technopoliksella ole tarjolla. Vähenevien neliöiden toivotaan riittävän lisääntyvän etä- ja itsenäisen opiskelun myötä.

Opiskelijoiden luonnossuunnitelmat ja vaikuttimet

Tiedonkeruun ja lähtömateriaaliin tutustumisen jälkeen kukin ryhmämme opiskelijoista tuotti oman versionsa kampuksen tiloista. Arkkitehtuurin yliopettajalta Janne Revolta saatu ajatus kunkin opiskelualan omasta kotipesästä viitoitti suunnittelutehtävää. Kullekin alalle osoitettiin toiveet huomioiden se osa kampuksesta, jonne heidän päämajansa sijoittuu. Opiskelijat voivat vapaasti liikkua kampuksella ja opetus voi tapahtua muuallakin kuin oman kotipesän läheisyydessä, mutta samalla kukin ala profiloituu tiettyyn paikkaan. Esitimme luonnoksissa myös tapoja tuoda ilmi alojen ominaispiirteitä sekä mahdollisuuksia sisustuksella ja taiteella luoda alakohtaista identiteettiä. Yksityiskohdat jätimme seuraavan vaiheen suunnittelijaryhmälle. Ehkä aulassa hyytyneet ikiliikkujat kertovat konetekniikan tarinaa ja käytävän varressa olevat rakenneleikkaukset eri materiaaleineen havainnollistavat rakennesuunnittelijan arkisia valintoja.

Perspektiivikuva osasta suunnittelualuetta.

Suunnitelmista on havaittavissa opetuksen muutokset lisääntyneellä tilojen avoimuudella ja muunneltavuudella sekä luentoluokkien vähenemisellä. Lisääntyvät projekti- ja ryhmätyöt on huomioitu pienillä noin 8 – 12 henkilön työskentelyyn sopivilla tiloilla. Osassa suunnitelluista kokonaisuuksista neliöitä oli opiskelijamassaan nähden niin vähän, että varmuutta tilan riittävyydestä emme pystyneet suunnitelmissa osoittamaan. Nähtäväksi jää, kuinka havaintoihin reagoidaan.

Suunnittelu jatkuu opiskelijavoimin

Suunnitteluprosessi oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoinen ja tuntui, että käyttäjän ääni saatiin tällä tavoin paremmin kuuluviin. Alkuperäiset, aika yksiulotteiset näkemykset tulevaisuuden kampuksesta saatiin ainakin tässä luonnosteluvaiheessa väritettyä hieman monipuolisemmiksi ja erilaiset käyttäjät huomioivammiksi. Suunnittelijaryhmämme toiveena on, että jatkosuunnittelussa ei tasapäistettäisi käyttäjiä liikaa ja monipuolisuus tiloissa säilyisi. Hankittu tieto ja tehdyt suunnitelmat siirtyvät seuraavaksi toiselle opiskelijaryhmälle, joka jatkaa luonnostelua ja kuulee lisää opettajia. Tämän jälkeen saatu materiaali luovutetaan lopullisista suunnitelmista vastaavalle arkkitehdille Rainer Qvickille.

Opiskelijoiden mukaan ottaminen tulevan kampuksen suunnitteluprosessiin on edistyksellistä. Usein suunnittelu tapahtuu irrallaan käyttäjistä. Kokemus osoitti, että opiskelijoiden hyödyntämiselle uusien oppimisympäristöjen suunnittelijoina on niin käyttäjälähtöiset kuin pedagogiset perusteet.

 

Kirjoittajat:
Tiia Mehtola
Henna Pisto
Marjukka Loppukaarre
Verna Pulkka
Janne Taskinen

Lisätietoja:
tiia.mehtola@edu.savonia.fi

Tukea muualta tulleille korkeakouluopiskelijoille

Savoniassa opiskelee vuosittain useita kymmeniä ulkomailta muuttaneita korkeakouluopiskelijoita. Savonia on mukana kansainvälisessä hankkeessa LEARNING to live, jonka tavoitteena on tarjota uusilla digitaalisilla tavoilla tukea ja apua eri syistä maahan tulleille yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa opiskeleville.

– Kulttuurierot ovat suuret. Ne tulevat esiin jokaisessa keskustelussa, kuvailee Suomen projektipäällikkö Katri Huuskola Savoniasta. Projektiin osallistuu viisi Euroopan maata (Britannia, Irlanti, Espanja, Slovenia ja Suomi), ja kullakin maalla on omat tapansa maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden vastaanottamisessa.

– Meillä Suomessa ei erotella pakolais- tai turvapaikanhakijataustaisia opiskelijoita kuten esimerkiksi Britanniassa tai Irlannissa vaan säännöt ovat samat kaikille. Vain sillä on merkitystä Suomessa, onko kyseessä oleva hakija EU:n kansalainen vai ei, jatkaa Huuskola. Säännöt esimerkiksi apurahojen jakamisessa ovat samat.

Katalonialaiset, britit, irlantilaiset, slovenialaiset ja suomalaiset projektiryhmän jäsenet sulassa sovussa kahden päivän kokoustamisen jälkeen syksyisessä Irlannissa, Corkissa.

Hoitotyön lehtorina toimiva Katri Huuskola kertoo päätyneensä projektiin, koska työskentelee vastuuopettajana Nursing Degree -koulutusohjelmassa. Savoniasta on mukana myös suomen opettaja, ja lisää osaamista hankitaan tarvittaessa talon sisältä. Lisäksi Savonia tekee tiivistä yhteistyötä alueen muiden korkeakoulujen Karelian ja UEFin kanssa sekä kansallisten projektien kanssa.

LEARNING to live -projektissa eri alojen ammattilaiset, pääasiassa korkeakoulujen lehtorit suunnittelevat, tutkivat ja toteuttavat tukitoimenpiteitä Savonian maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille. Projektissa tuotetaan kuhunkin maahan soveltuvaa sisältöä web-portaaliin sekä mobiilisovellukseen. Lisäksi suunnitellaan ja toteutetaan työkalupakki, joka sisältää pääsyn kieliopintoihin ja alan digitaaliseen kirjallisuuteen.

L2L-projektin koordinaattori Gabrielle McClelland varmisti aloituskokouksessa, että Erasmus+ -rahoitteisen hankkeen tavoitteet ovat selvillä kaikille kansainvälisille partnereille.

– Projektissa havaitut hyvät käytännöt ja tuotetut innovaatiot jaetaan myös muille kuin osallistujamaille Euroopassa. Tiedon jakaminen on erittäin tärkeä osa tätä projektia, ja jokaisesta maasta valitaan vastuuhenkilö varmistamaan, että tieto ei jää vain projektiryhmälle, kuvaili projektin aloituskokouksessa Irlannissa marraskuun alussa koordinaattori Gabrielle McClelland.

LEARNING to Live and Work Together- Increasing the quality of life for vulnerable migrant students in higher education through digital technology enhanced support 

Kumppanit

  1. The University of Bradford, England (projektin vastuuyliopisto)
  2. University of Maribor, Slovenia
  3. Savonia University of Applied Sciences, Finland
  4. University College Cork, Ireland
  5. University of Rovira i Virgili, Spain

 

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen kampus

Liepuska maistuu niin isolla kirkolla kuin Lontoon kahviloissakin

Nilsiäläiset marjat ja sienet, rohkeus tehdä toisin ja mummon reseptit modernilla twistillä – esimerkiksi näin voisi kiteyttää Liepuskan Herkkupaja Oy:n liikeidean. Puhtaus, perinne ja paikallisuus puolestaan ovat keskeisimmät arvot leipomoyrityksen toiminnassa.

Liepuskan menestystarina kuultiin Savonia-ammattikorkeakoulun järjestämässä World Success Stories –seminaarissa yrityksen 9-vuotissyntymäpäivänä 18.9.2018. Liepuska oli luontevaa kutsua puhujaksi, koska monipuolinen yhteistyö Savonian kanssa on jatkunut jo pitkään.

Nilsiäläisen perheyrityksen autotallitarina on huikea. Liepuskan yrittäjät Eeva-Maria ja Timo Turunen eivät kumpikaan ole koulutukseltaan leipureita, mutta he molemmat rakastavat ruokaa ja haluavat taistella innovatiivisesti huonoa makua vastaan. Leipuri ei ole myöskään edelleen yrityksen toiminnassa vahvasti mukana oleva Eeva-Marian äiti Riitta Vartiainen, jonka autotallissa Liepuska syksyllä 2009 syntyi.

 

Autotallitarinaa kirjoitetaan menestystarinaksi

Eeva-Maria ja Timo palasivat takaisin kotikonnuilleen Nilsiään vuonna 2011 ja ottivat samalla Liepuskan vetovastuun ja tekivät yrityksestä osakeyhtiön. Rohkea veto on vaatinut paljon työtunteja ja tasapainoilua yrittäjyyden sekä perhe-elämän välillä. Toiminta perustuu tänäkin päivänä vahvasti Nilsiään, lähellä olevaan luontoon ja perinteisiin. Huippuraaka-aineita ovat nilsiäläiset marjat ja sienet – huippureseptit puolestaan on tuunattu tähän päivään pitkälti mummon resepteistä ja vanhoista keittokirjoista. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan suurella rakkaudella ja aidosti käsityönä.

– Eihän teillä ole oikeastaan kilpailijaa ollenkaan, kertoo Timo yhden asiakkaan tuumanneen.

Herkkupajan konsepti on selvästi uniikki ja uudenlainen. Kärkituote on edelleen karjalanpiirakka, muita tähtituotteita ovat mm. pikkupitsat, hampurilaissämpylät ja kakut. Viimeisen kuuden vuoden aikana yrityksen kasvu on ollut huimaa. Nyt leipomo työllistää jo 15 työntekijää. Juuri osaavan työvoiman löytäminen on käynyt haasteelliseksi; leipureille ja kondiittoreille olisi Nilsiässä paikkoja auki.

Maku edellä Nilsiästä maailmalle

Liepuskan tuotteet ovat vakuuttaneet maullaan niin Helsingin huippuhotellit kuin kokouspaikatkin. Läpimurto Helsingin markkinoille tapahtui nelisen vuotta sitten. Esimerkkejä isoista asiakkaista ovat Finlandia-talo, Kansallisooppera ja Uusi lastensairaala. Myös monet Pohjois-Savon ravintolat ja kaupat ovat hurmaantuneet maaseutuleipomon tuotteiden laadusta ja mausta.

– Kyllähän tässä vähän jännästi kävi. Helsinki nimittäin innostui ensin ja Savo vakuuttui vasta sitten, kiteyttävät Eeva-Maria ja Timo.

Kaksi vuotta sitten alkoi leipomotuotteiden vienti Englantiin. Vaikkapa mustikkakukko lontoolaisessa kahvilassa tai ravintolassa voi jo vallan hyvin olla made in Nilsiä. Yhteistyö Nordic Bakery –kahvilaketjun kanssa on ollut melkoinen työvoitto.

Lähitulevaisuuden tavoitteena on päästä viemään parasta makua myös Pohjoismaiden markkinoille. Maailmanvalloitus on siis vasta alussa!

Savonia sparraajana

Savonia-ammattikorkeakoulu on päässyt osaksi Turusten tarinaa monessakin roolissa. Alkutaipaleella yrittäjät saivat tuotekehitysapua Future Food –tutkimus- ja tuotekehitysyksiköstämme. Tuloksia syntyi ja tästä todisteena edelleen tuotevalikoimasta löytyvä puolukkavaniljapulla. Myös raaka-ainelaskentaan yritys on saanut tukea Future Foodin Johanna Kantalalta.

Mieleen nousee myös mukava muisto Trade it –hankkeesta ja Portugalin reissusta. Matkaan osallistui useita eri huippuleipomoita Euroopan eri maista. Vielä tässä vaiheessa Turuset kokivat olleensa oppipoikina huippuammattilaisten joukossa, mutta näin jälkeen päin reissu antoi heille paljon.

Savonian asiantuntijapalvelutkin ovat tulleet Turusille tutuiksi. Yrittäjät ovat saaneet esimerkiksi Miika Kajanukselta ostopalveluna IPR-osaamista.

Savonian opiskelijoitakin on hyödynnetty onnistuneesti. Liiketalouden opiskelijaporukka toteutti muutama vuosi sitten Liepuskalle asiakastyytyväisyyskyselyn, jonka tulokset kantavat hedelmää edelleen. Kyselyssä selvisi, ettei ”kylmä” verkkokauppa ole se, mitä leipomon asiakkaat haluavat. Tämä toi rohkeutta ja uskoa siihen, että Liepuska tukeutuu myynnissä nimenomaan asiakkaiden henkilökohtaiseen kontaktointiin. Varmasti yksi menestyksen avaimista sekin.

 

Suvi Huttunen
Digitaalisen markkinoinnin suunnittelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

_ _ _

Liepuskan kotisivut www.liepuska.fi

DigiKykyä yrityksille

Savonia-ammattikorkeakoulun hanke ”DigiKyky – Yritysten digitaalisen kyvykkyyden nostaminen tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi” on edistänyt merkittävästi pohjoissavolaisten yritysten digikykyä. Hankkeen toteutusaika on ollut 1.1.2016-30.6.2018. Ensimmäiset 10 kuukautta hanketta toteutti Kuopio Innovation Oy. Tämän jälkeen hanke siirtyi Savonia-ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikölle, Kuopio Innovationin operatiivisen toiminnan loputtua.

Hankkeen tavoitteena on ollut, yritysten digitaalisia valmiuksia nostamalla, kannustaa yrityksiä kehittämään johtamisen ja työn organisoinnin toimintamalleja sekä parantaa yritysten kykyä hyödyntää teknologiaa ja innovaatioita tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa, asiakaskontakteissa sekä markkinoinnissa. Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut digitaalisten sovellusten mahdollistaman kokeilukulttuurin tuominen osaksi yrityksen toimintaa.

Hankkeessa on ollut mukana yhteensä 173 pohjoissavolaista yritystä sekä 15 muuta organisaatiota. Yritykset ovat olleet useilta eri toimialoilta. Yrityksille on avattu hankkeessa digitalisaation ja sen soveltamisen mahdollisuuksia yritysten toiveiden ja tarpeiden mukaan räätälöitynä.

Hankkeen toimenpiteet jaettiin neljään koulutuskokonaisuuteen, joissa käsiteltiin:

  1. digitalisaation ymmärtämistä ja sen hyödyntämistä yrityksissä
  2. verkkoläsnäoloa
  3. liiketoiminnan uudistamista sekä
  4. teollista internetiä.

Näistä teemoista järjestettiin kuusi koulutuspäivää sekä työpajoja. Yritysten tarpeista lähteneisiin syventäviin teemoihin paneuduttiin 2-4 tapaamiskertaa sisältävissä työpajoissa. Savonia järjesti hankkeessa yhteensä 119 työpajaa. Työpajojen aiheita olivat: Digitaalinen myynti ja markkinointi, Uusien palvelumallien rakentaminen, Tiedolla johtaminen ja tiedon hyödyntämäinen, Asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, SomeStrategia, SomeTrainer, Google Analytics, Google AdWords sekä SomeKampanjan luominen.

Syksyllä 2017 järjestettiin myös kaksi laajempaa seminaaria: Tuloksellinen digimarkkinointi sekä Sukella someen – Näy ja kuulu netissä. Sukella someen –seminaari toteutettiin yhdessä Savon Yrittäjien Yritys oppii ja menestyy –hankkeen kanssa. Seminaariin osallistui paljon yritysten edustajia. Puhujina oli valtakunnan tason some-ammattilaisia ja he esittelivät käytännön esimerkkejä tuloksellisesta somen hyödyntämisestä yritysten markkinoinnissa.

Hanke vastasi yritysten kehittämistarpeeseen kartoittamalla osallistujien tarpeita jo ennen hanketta ja koko hankkeen ajan yhteistyössä mukana olevien asiantuntijoiden kanssa. Hankkeen aikana yritykset ovat panostaneet digitaalisten valmiuksiensa nostamiseen monilla eri osa-alueilla. Monet yritykset ovat olleet mukana useissa eri koulutuksissa ja työpajoissa.

Hankkeen konkreettisia tuloksia yrityksissä ovat olleet mm. sosiaalisen median käyttöönotto markkinoinnissa, verkkosivu-uudistukset, uusien palveluiden käyttöönotto, palvelumuotoilun hyödyntäminen, uusien some-toimintamallien kehitys, some-kampanjan luominen, analysointityökalujen käyttöönotto ja käytön tehostaminen sekä analysointityökalujen tuottaman datan parempi hyödyntäminen. Koulutukset ja työpajat ovat antaneet osallistujille runsaasti monipuolista tietoa, uusia ideoita ja käytännön osaamista digitalisaation hyödyntämisestä. Ne ovat antaneet myös uskallusta lähteä kokeilemaan asioita ja kehittämään yrityksen digiosaamista itse. Tältä pohjalta yritykset jatkavat kehitystyötä edelleen.

 

Marja Turunen
TKI-suunnittelija, projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

_ _ _

DigiKyky-hankkeen päärahoittajina ovat olleet Etelä-Savon Ely-keskus ja Euroopan sosiaalirahasto.

Valintakokeet sairaanhoitajan koulutukseen etänä

Savonia-ammattikorkeakoulu on jälleen luomassa uutta. Tänä keväänä on kokeiltu menestyksekkäästi valintakokeiden järjestämistä kokonaan etänä. Monimuoto-opiskelun valintakokeisiin kuuluivat sähköisessä oppimisympäristössä suoritettava opintojakso, ennakkotehtävä sekä videoneuvottelujärjestelmällä toteutettu ryhmätilanne.

Korkeakoulujen valintakokeissa on pitkään käytetty yhtenä tehtävänä ryhmäkeskustelua ihmisläheisillä aloilla. On tärkeää nähdä, miten hakijat pystyvät huomioimaan toiset ja tekemään yhteistyötä. ”Tästä hyvästä menetelmästä ei haluttu luopua, mutta tänä keväänä siirsimme ryhmätehtävät verkkoon,” kuvailee terveysalan koulutusvastuupäällikkö Merja Jokelainen.

Hoitotyön lehtori Heli Jyrkinen tutustuu tulevaan opiskelijaryhmäänsä ensimmäistä kertaa videovälitteisesti.

Aiemminkin on Savonian valintakokeiden yksilöhaastatteluja tehty videovälitteisesti muun muassa englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen valintakokeissa, mutta ryhmätilannetta kokeiltiin ZOOM-työkalulla nyt ensimmäistä kertaa valintatilanteessa.

Savoniassa käytetään erityisesti monimuoto-opiskelussa tukena nykyaikaisia digitaalisia ratkaisuja. On siis luontevaa, että jo valintakokeissa kokeillaan samoja työkaluja.

Hakijoiden mielestä oli hyvä, että ei tarvinnut tulla paikan päälle, koska moni hakee Savoniaan eri paikkakunnalta tai on näin keväällä lomamatkalla. ”Voi olla missä vaan, se on hyvä”, totesi eräs valintakokeen ryhmätilanteeseen osallistunut.

Yksi hakijoista oli parhaillaan toisessa oppilaitoksessa, menossa toisiin pääsykokeisiin. Etämahdollisuus voi siis mahdollistaa osallistumisen useampaan valintakokeeseen, koska se vaatii vain tietyt laitteet ja rauhallisen nurkkauksen, jossa pystyy keskittymään keskusteluun ja osoittamaan motivaationsa.

Suurin osa ryhmätilanteeseen osallistuneista hakijoista oli tyytyväisiä, vaikka osa tietysti aluksi oudoksui tai jännitti uutta menetelmää. Etämahdollisuutta kiiteltiin pääasiassa toimivaksi. Valintakokeiden videoneuvotteluun pystyy liittymään tabletilla tai tietokoneella. Laitteessa tai lisälaitteena pitää olla nettikamera ja mikrofoni, jotta valitsijat pystyvät tulkitsemaan myös hakijan nonverbaalista viestintää.

”Tosi hyvin keskustelua saatiin aikaan, jokainen osallistui. Oli tosi kiva tämmöinen vähän erilainen haastattelutilanne. Ei tätä osannut edes ajatella haastattelutilanteena, vaan kiva oli rupatella,” kuvaili yksi hakijoista. Valintakokeessa on toki hyvin tärkeää pitää tavoite kirkkaana mielessä, ja hyvin hakijat pääsääntöisesti tässä onnistuivat.

 

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Iisalmen kampuksen digimentori

Tekoäly ja oppimisanalytiikka hyödyksi verkkokursseilla

On MOOC-verkkokursseja, joissa opiskelee tuhansia opiskelijoita. Olennaista niillä on, että opiskelijoille syntyy illuusio siitä, että opettaja on läsnä. Silloin opiskelija oppii paremmin kuin päinvastaisessa tilanteessa. Miten illuusio luodaan?

Sisältö ratkaisee kaikessa opetuksessa. Opetusmateriaali voi olla tekoälyn verkosta kokoamaa avointa dataa tai opettajan huolellisesti, henkilökohtaisesti ja aikaa vievästi valitsemaa tietoa – tärkeintä on, että opiskelijalla on koko ajan tunne siitä, että verkkokurssilla opetellaan oikeita asioita. Se on ensimmäinen ehto, että hänellä voi syntyä luottamus siihen, että opettaja on läsnä ja ohjaa oppimista.

Kurssien pitää olla toimivia paitsi opetusmateriaaleiltaan, myös oppimisen kohdetta palvelevilla tehtäviltään. Opettaja voi käyttää oppimisanalytiikkaa kehittäessään kurssejansa. Kurssin oppimisalustalta tutkitaan, mitä opiskelijoiden tekemisten jälkiä sinne on tallentunut.

Esimerkiksi selvitetään, miten osallistujat ovat käyttäneet materiaaleja tai millä aikaviiveellä he ovat tehneet tehtäviä. Ovatko verkkokurssin tehtävät olleet koukuttavia vai eikö joitakin tehtäviä tai tehtäviä ole vilkaistukaan? Näitä asioita käytiin läpi ITK-koulutuspäivillä.

 

Esimerkiksi Moodle tarjoaa kyllä jo paljon lokitietodataa, mutta sitä hyödynnetään aika vähän oman materiaalin kehitystyössä hyväksi, kertoi fysiikan yliopettaja Sami Suhonen eAMK-hankkeesta.

Harri Ketamo Headaista määritteli, että oppimisanalytiikan tavoitteena on kuvata, mitä oppija tekee. Vähintään se tarkoittaa erilaisia tilastograafeja oppimisesta.

Tulevaisuudessa oppimisanalytiikka on yksilöllistä oppimista tukevaa toimintaa eli se ohjaa oppijaa suorittamaan hänelle tarpeelliset tehtävät ja tutustumaan hänelle tarpeelliseen materiaaliin. Näin tekniset ratkaisut eriyttävät opetusta. Tämä ei vielä ole todellisuutta, mutta tulossa se on.

Petri Ihantola, Helsingin yliopiston oppimisanalytiikan professori, puolestaan kuvasi, että meillä on tarve kehittää opetusta ja oppimisanalytiikka on avain siihen: ”Esimerkiksi massiivisia opiskelijamääriä houkuttavat MOOCit mahdollistavat todella isojen aineistojen keräämisen siitä, miten ihminen toimii, kun hän harjoittelee jotain uutta”. Koneoppimisen menetelmiä voidaan soveltaa MOOCeista saadun datan hyödyntämisessä ja näin antaa opiskelijoille viitteitä siitä, miten voi selviytyä tietystä kurssista.

Kaikki, missä yritetään mallintaa tai matkia ihmisen toimintaa, on tekoälyä, kuvailee Harri Ketamo Headaista.

Oppimisanalytiikkaan liittyy myös tekoäly, jolla on paljonkin tekemistä opetuksen tulevaisuuden kanssa. Tekoäly voidaan kouluttaa spesifisti omaan kurssiin täsmääväksi.

Koneelle syötetään riittävästi aineistoa, ns. training dataa, esimerkiksi teknisiä tai matemaattisia aiheita käsittelevistä esseetehtävistä. Kun on riittävästi training dataa (se voi olla myös avointa dataa verkosta), tekoäly voi päätellä, onko henkilö ymmärtänyt asiat ja niiden väliset suhteet, ja pystyykö henkilö kommunikoimaan asiasta järkevällä tavalla.

Kun tekoäly koulutetaan arvioimaan yksinkertaisia tekstejä, voidaan tuottaa pienellä vaivalla yksilöllisiä palautteita. Tämä näkyy opiskelijalle runsaampana feedbackinä opettajan mahdollisesti heittämän ”Ihan ok essee!”, -kommentin tai pahimmillaan pelkän suoritusmerkinnän sijaan.

Tavoitteena lähitulevaisuudessa esimerkiksi Harri Ketamon firmalla Headailla on, että koneelle puhutaan muutama lause, jonka jälkeen tekoäly kuratoi oppimateriaalin verkosta ja luo kurssin sekä arvioi suoritukset. Opiskelijalle jopa visualisoidaan käsitekartalla, missä taidoissa ja tiedoissa ko. aiheessa opiskelijalla vielä on puutteita.

Opettajien rooliksi jäävät tulevaisuudessa mentorointi ja valmennus, eivät niinkään materiaalin haaliminen ja rasittavat, toistuvat työtehtävät (kuten linkkien luominen manuaalisesti). Sekä äidinkielen esseiden tarkistaminen, nimittäin niiden syvälliseen analysointiin tekoäly ei tutkijoiden mukaan vielä lähiaikoina taivu.

Virheettömän kielen tuottamiseen on jo olemassa tuotteita, mutta mitä rikkaampaa ja ilmaisuvoimaisempaa kieli on, sitä hankalampaa tekoälyn on sitä analysoida, kuvaili Harri Ketamo.

Tässä nykyisessä etäopiskelumallissa jotakuta saattaa huolestuttaa se, että opiskelijat teettävät esseensä toisilla esimerkiksi maksua vastaan. Tähän tekoälyn tutkijoilla on ratkaisu: kone oppii tunnistamaan, että tämä henkilö on suurella todennäköisyydellä se henkilö, joka väittää olevansa.

Ihmiset nimittäin tekevät tyypillisesti tiettyjä virheitä, jotka toistuvat (esimerkiksi sanajärjestyksessä tai näppäilyssä). Opiskelijalle tämä voi näyttäytyä illuusiona opettajan läsnäolosta: pääasia on, että joku varmistaa, että opiskelijat ovat tasa-arvoisessa asemassa ja kaikki tekevät yhtä paljon arvosanan saadakseen.

Chatbot eli kone, joka chattailee tai antaa vastauksia tai arviointeja, kuuluu olennaisesti opetukseen (jo nyt). Chatbotin etuna on, että se ei väsy eikä sillä ole tunnesidettä opiskelijaan. Opettajan uupumus tai opiskelijan pärstäkerroin eivät siis tulevaisuudessa vaikuta arvosanaan.

Esimerkiksi Petri Ihantolan käytännön kokemusten mukaan ohjelmointikurssin opiskelijat saivat käytännön oivalluksia chatbotilta, joten chatbox oli omalta osaltaan luomassa illuusiota opettajan läsnäolosta – ennenhän sitä ajateltiin, että opettaja mahdollistaa oivallukset.

 

Kirjoittajat

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori, digimentori
Salla Ruuska
eläintuotannon tuntiopettaja, digimentori
Savonia-amk

 

ITK-päivät 11.-13.4.2018, Hämeenlinna
Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa
Katso lisää: www.itk.fi

Digiopettajuutta vahvistamassa ITK-päivillä Hämeenlinnassa

Digitaaliset oppimisjärjestelmät voivat jättää aikaa ihmiseltä ihmiselle oppimiselle, totesi Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ITK-koulutuspäivien avauspuheessaan 12.4.2018. Myös Savonia-amk valjastaa teknologian opetuksen tueksi, ei pääasiaksi.

Vaikka päivien teemana oli Digiajan löytöretkeilijät, ei siis menty tekniikka vaan sisältö edellä. Päivillä pohdittiin kyllä sitäkin, miten milloin vain suoritettavista verkkokursseista saadaan teknisesti toimivia ja visuaalisuudeltaan kiinnostavia, mutta pohdittiin myös sisältöjen parantamista sekä nykyisten toimintamallien tuomista nykyaikaan.

Opetushallituksen kokeilukeskuksen päällikkö Anneli Rautiainen kertoi Koulu ilman seiniä -kokemuksia Yhdysvalloista: perusopetus siirrettiin sairaalaan, ja koululaiset näkivät hoitotyötä sekä samalla voimaantuivat ja innostuivat oppimaan muutakin. Myös sovelluskehityslaboratioon, museoihin ja autotehtaalle jalkaannuttiin.

Mitä lapset edellä, sitä myös Savonia-amk perässä. Savoniassakin tehdään työelämäyhteistyötä ja hyödynnetään esimerkiksi kampuksella kirjastoa ja aulatiloja luokkahuoneen sijaan. Näitä Koulu ilman seiniä -kokemuksia voisi kuitenkin nykyistä useammin tehdä näkyviksi muuten kuin raportteja kirjoittamalla.

Esimerkiksi video-, kuva- ja äänimuotoisissa tehtävävaihtoehdoissa sekä verkkokurssien pelillistämisessä meillä itsellämme olisi vielä parannettavaa. Toki teemme jo itse tietoiskut luentoaiheistamme verkkoon, joskus jopa interaktiiviset sellaiset, mutta myös opiskelijat voisivat useammin päästä osaksi tätä iloa.

Mikä olisi hedelmällisempää kuin näyttää vaikkapa videolla kehittymisensä
lypsyhygienian osaamisessa (luonnonvara-alan opiskelijat),
pienten ryhmän pedogogisen tuokion järjestämisessä (sosionomiopiskelijat) tai
kanyloinnissa (sairaanhoitajaopiskelijat)?

Ei ole mielekästä teettää opiskelijalla samalla opintojaksolla kuutta samanmuotoista kirjallista raporttia, joissa vain aihe vaihtuu. Opiskelija ei tällaisesta motivoidu, eikä siten opi. Entäs, jos vain yksi tehtävistä olisi kirjallinen raportti ja muut olisivat digiä hyödyntäviä?

Opiskelijat tekisivät lisäksi työelämän asiantuntijan videohaastatteluja, videoneuvottelutyökalulla nauhoitettuja opetustuokioita sisältäen PPT-/Prezi-esityksen ja kuvaesityksiä tietyistä työvaiheista.

Lisäksi opintojaksolla hyödynnettäisiin Moodlen Game-lisäosia, joilla tarjottaisiin oppimismahdollisuutta opiskelijoiden kanssa yhdessä wiki-/ sanastotyökalulla toteutetusta sanastosta tehdyllä sanaristikolla, Käärmeet ja tikapuut -pelillä tai tenttimuotoisella tehtävällä.

Näin opiskelijat tuottaisivat sisältöä opetukseen ja heidän motivaationsa pysyisi yllä. Opettajan tehtäväksi jäisi mentorointi tai valmennustyyppinen työ, jossa hän voisi saada ajankohtaista sanasto-, video-, ääni- ja kuvamateriaalia suoraan työelämästä opetuksensa tueksi.

Mututuntumamme mukaan tällä hetkellä tehtävissä painottuu opiskelijan kirjallinen ilmaisu, vaikka erityisesti Suomessa myös suullisen kiteyttämisen ja mielenkiintoisen suullisen esittämisen taitoja pitäisi harjoittaa koko opintojen ajan.

Toimivat videot ovat lyhyitä, joten kiteytymisen taito kehittyy video videolta. Nykyään opettajan ei edes tarvitse tuskailla aukeamattomien jättitiedostojen tai pilvilinkkien kanssa, vaan suoraan laitteelta videoneuvottelutyökalulla jaettuna käytännön kokemusten purkutilanteista saadaan sujuvia. Videot, äänitiedostot, kuvat ja opetustuokiot voidaan jakaa näppärästi vaikka suoraan omasta älypuhelimesta, jolla on myös editoitu kaikki tarvittavat videopätkät samaan ”raporttiin”.

Avauspuheenvuorossaan dosentti Lotta Uusitalo-Malvivaara korosti kehujen tärkeyttä. Digityökalut mahdollistavatkin palautteen antamisen ihan eri tavalla kirjalliseen palautteeseen verrattuna. ”Mahtavaa työtä opiskelijat!” -toteamus saa eri kaiun kirjoitettuna kuin videoituna. Tällaisia vinkkejä opetuksen ja digimaailman yhteen saattamiseen saatiin ITK-päivillä.

 

Kirjoittajat

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori, digimentori
Salla Ruuska
eläintuotannon tuntiopettaja, digimentori
Savonia-amk

 

ITK-päivät 11.-13.4.2018, Hämeenlinna
Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa
Katso lisää: www.itk.fi

Opetus ja työ oikeasti etäällä

Verkossa oleva kielten ja viestinnän opetus tuntui minusta vielä vuosi sitten haastavalta ja työläältä jo ajatuksena. Aikaisempien melko vähäisten kokemusten perusteella ajattelin, että esimerkiksi suullisen vuorovaikutuksen onnistuminen verkkoalustalla tai etäopetuksena videovälitteisesti olisivat minun opetuksessani kaukana. Siksi paljon aikaa tuntui menevän tekniseen ”värkkäämiseen” ryhmän reaaliaikaisessa verkkotapaamisessa.

Tämän vuoden alussa työni digiloikkasivat, kun muutimme perheeni kanssa pariksi kuukaudeksi ulkomaille. Mitkä olivat onnistumisen kokemuksia etäällä opettaessa? Entä ne vähemmän onnistuneet?

”Hei, tämähän toimii, vaikka epäilinkin ensin” -kommentti opiskelijan sanomana erään ZOOM-tunnin lopussa kuvaa onnistumista. Itse olin ajatellut samoin! Savonia-ammattikorkeakoulussa viime syksynä käyttöön otettu ZOOM-videoneuvottelujärjestelmä on käyttäjäystävällinen ja reaaliaikaiseen opetukseen hyvin soveltuva työkalu. Nyt järjestelmä tuli todelliseen testiin, ja kas: suullinen vuorovaikutus ja monenlainen opiskelijoiden työskentely ryhmissä onnistuvat verkossa aika näppärästi. Ryhmäkoko tosin ei voi olla kovin suuri, jotta opettaja ehtii ohjata ryhmätyöskentelyä.

Myös kantapään kautta tuli asioita opittua. Olin suunnitellut erään kurssin käänteisen opetuksen ideaa mukaillen, jolloin ZOOM-tunnille tullaan tietyt tehtävät etukäteen palautettuna ja opittavaan asiaan jonkin verran perehtyneenä. ZOOM-tunneilla on sitten suullisia harjoituksia. Käänteinen opetus soveltuukin erinomaisesti verkko-opetukseen ja etäällä opettamiseen.

Niin, tämän ryhmän ensimmäiset tunnit ZOOMissa menivät lähes yksinpuheluksi ja suoraan sanoen löin tuntien jälkeen tietokoneen kannen kiinni ajatuksella, että parasta vain unohtaa tämä kerta. Opettajana lähdin nimittäin oletuksesta, että ZOOMin käyttö on näille monimuoto-opiskelijoille tuttua, onhan heillä runsaasti opetusta ZOOMin välityksellä. Mutta se olikin ollut luentotyyppistä.

Eivät siis onnistuneet hienot suunnitelmat, koska vain joillakin opiskelijoilla oli mikrofoni, eikä chat-muotoinen vuorovaikutus palvellut tarkoitusta. Mutta seuraavat tunnit menivät sitten loistavasti mikkien kanssa, ja opiskelijat olivat jopa innolla mukana! Eli tässä muistutus opettajalle: kerro tai kertaa etukäteen opiskelijoille, että mikit ja kamerat tarvitaan vuorovaikutukselliseen opettamiseen.

Minut yllätti etäällä opettamisessa kurssien ja tuntien suunnitteluun menevä aika. Aikaa meni tekniseen toteutukseen ja hienosäätöön, mutta yllättävän paljon myös sisältöjen ja linjakkaan oppimisprosessin suunnitteluun. Ihan samoja menetelmiä kun ei voi verkossa käyttää kuin luokkatilanteessa.

Etukäteen ajattelin, että tekniikan kanssa saattaa se hermo palaa, mutta liekö kyse asenteesta ja motivaatiosta, kun hermot ovat yhä tallella. Sähköpostilla sain kaikkiin pulmiin Savonian Service Deskistä selkeät ohjeet ja pikaisen avun. Auttavat kollegat olivat myös kultaa. Sen opin jälleen kerran, että joissain tilanteissa sähköposteja tai kirjoitetussa muodossa olevia viestejä tulee helposti tulkittua väärin, joten nopea ZOOM-tapaaminen voi säästää ikäviltä sävyiltä ja turhalta stressiltä.

Etäällä ja etänä töitä tehdessä täytyi siis kääriä hihat ja kurkottaa kuuseen. Tai ehkäpä palmuun hieman korkeammalle. Opetus ja syvällinenkin oppiminen verkossa onnistuu, kun tavoitteet ovat korkealla ja asenne kohdillaan. Silloin ei kapsahda katajaan, vaan saa poimittua oppimisen hedelmiä.

Sanna Savela
Kielten lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu