Viretorille luotiin uusi strategia moniäänisesti

Strategian laatiminen nähdään ja koetaan melko usein ylemmän johdon laatimana suunnitelmana nykyisten ristiriitojen kitkemiseksi ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi. Kun johto on laatinut strategian, laaditaan uusi strategia siihen, kuinka se jalkautetaan henkilöstö- ja asiakastasolle. Jalkauttaminen onkin usein suurin haaste, jossa kompuroidaan. Kuvitellaanpa tilanne, jossa organisaation johto on laatinut mielestään loistavan strategian. He esittelevät uuden strategian palaverissa henkilöstölle ja ilmoittavat, että tähän koko organisaatio sitoutuu. Mutta mitä tapahtuukaan? Osa henkilöstöstä ei koekaan esiteltyä strategiaa itselle merkittäväksi. Osa ymmärtää strategian toisella tavalla, osa kokee toimintatavat vääriksi ja näkee päämäärien menevän väärään suuntaan. Halu yhteisestä sitoutumisesta saakin aikaan muutosvastarintaa, koska strategian luomiseen ei ole itse pystynyt vaikuttamaan.

Kannattaisiko tämä tehdä toisin?

Ehdottomasti kyllä! 2000-luvulla on havaittu osallistamisen ja moniäänisyyden merkitys yhä tärkeämpänä elementtinä menestyvän strategian laatimisessa. Moniäänisyys antaa laajan näkökulman tarkastella strategiaa. Henkilöstön ja asiakkaiden strategiaan osallistamisessa toimintatavat ja päämäärät tulevat henkilökohtaisiksi ja itselle merkityksellisiksi ja niihin sitoutuminen on helppoa.  Myös muutosvastarinta hälvenee.

Moniäänistä strategian luomista kokeiltiin, kun Savonia-ammattikorkeakoululla toimivaan Viretori oppimisympäristöön luotiin uutta strategiaa. Strategiatyö toteutettiin YAMK-opinnäytetyönä (Nousiainen J. 2020). Viretori tarjoaa hyvinvointipalveluita, joita tuottavat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat yrittäjämäisessä oppimisympäristössä. Se on matalan kynnyksen paikka, jonka toimintaa ohjaa koordinaattori. Strategian luomiseen kutsuttiin mukaan Viretorille merkitykselliset sidosryhmät, jotta pystyttiin huomioimaan toimivan strategian sisäinen ja ulkoinen ympäristö. Strategian luomisessa olivat mukana Viretorin koordinaattorit, Savonian opettajia ja henkilöstöä sekä asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Tämä 18 henkilön joukko toi kokonaisvaltaisen ja moniäänisen näkökulman strategiatyöhön.

Strategiatyö eteni prosessina kehittävän työntutkimuksen metodin syklien mukaisesti ja kaikissa vaiheissa käytettiin osallistavia menetelmiä. Alkuun kartoitettiin historia-analyysin avulla toimintaympäristön menneisyyden ristiriidat. Sen jälkeen selvitettiin toiminnassa olevat puutteet, esteet, vahvuudet ja haaveet. Tämän kautta pystyttiin luomaan Viretorin uusi strategia ja visio. Seuraavaksi työstettiin Viretorin arvoja ja lopuksi vielä tasapainotettu tuloskortti strategian toteuttamisen tueksi. Prosessin syklien kautta menneisyyden ratkaisemattomista ristiriidoista muodostui strategisia tavoitteita, puutteista muodostui päämääriä ja arvoista muodostui yhteisiä strategiaa tukevia näkemyksiä.

Viretorin strategia kuvana
Viretorin strategia

Moniäänisyys toi strategiatyöhön laaja-alaisuutta, koska kaikkien osallistujien oli mahdollista saada äänensä kuuluville. Lopputuloksena syntyi kokonaisuus, johon kaikkien oli helppo sitoutua.  

Jenna Nousiainen
sairaan- ja terveydenhoitaja (amk)
YAMK-opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Päivi Tikkanen
erityisasiantuntija
TtT
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähde:
Nousiainen J. 2020. Strategian luominen Viretori oppimisympäristöön : Kehittävä työntutkimus metodi http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060417163. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Ammattikorkeakoulut nostavat yhteistyöllä kiertotalouden osaamista maataloudessa ja elintarvikealalla

Maataloudessa, elintarvikkeiden tuotannossa ja niiden kulutuksessa syntyvillä biomassoilla ja muilla materiaaleilla on suuri hyödyntämispotentiaali kiertotaloudessa, erityisesti ravinteiden kierrossa. Kiertotalous onkin ruoantuotannolle suuri mahdollisuus, jonka hyödyntäminen vaatii alan tietotaidon lisäämistä. Maatalous- ja elintarvikealan kiertotalousosaamista on viety askel eteenpäin yhdeksän ammattikorkeakoulun yhteistyöllä Kiertotaloutta ammattikorkeakouluihin -hankkeen bioperäiset kierrot -teemassa. Ja mikä parasta, tuotettua materiaalia on loppuvuodesta 2020 lähtien kaikkien käytettävissä avoimessa aoe.fi -portaalissa.

lehmä

Monipuolisia materiaaleja ja yhteistyötä

Hankkeen puitteissa laaditut opintomateriaalit ovat olleet hyvin moninaisia: diasarjoja, podcasteja, videoita ja haastatteluja. Materiaalien laatijoille on haluttu antaa vapaat kädet, jotta kiertotalousasia on saatu käsiteltyä erilaisista näkökulmista tuoden esille muun muassa paikallisia erityispiirteitä. Hankkeen vahvuutena on näyttäytynyt se, että mukana on ollut ammattikorkeakouluja laajasti koko Suomesta. Tämä on mahdollistanut antoisia yhteistyökuvioita ja avartavia keskusteluja.

Yksi esimerkki yhteistyöstä oli Metropolia ammattikorkeakoulun ja Novia Yrkeshögskolanin tekemä pieni videomuotoinen katselmus siihen, miten kiertotalous näyttäytyy yhden esimerkkielintarvikkeen, ruisleivän, elinkaaressa. Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat kuvaamassa videoita, jotka oli käsikirjoitettu yhdessä novialaisten, metropolialaisten ja yritysten edustajien kanssa. Videot käytiin kuvaamassa Raaseporissa, Lahdessa ja Järvenpäässä, ja haastateltavina olivat niin viljelijä, mylläri, leipuri kuin kauppiaskin.

Toisena esimerkkinä mainittakoon Savonia-ammattikorkeakoulussa ympäristötekniikan ja luonnonvara-alan yhteistyönä toteutettu kansainvälinen opintojakso kierrätyslannoitevalmisteista. Opiskelemassa oli monikansallinen ryhmä Suomesta, Itävallasta, Venäjältä ja Unkarista. Opiskelijat kokivat aiheen kiinnostavana ja uusia näkökulmia esiintuotavana. Aihe kirvoitti mielenkiintoisia keskusteluja kiertotaloudesta ja sen toteutumisesta eri maissa.  Huomasimme, että Suomessa kiertotaloustavoitteet ovat kansainvälisesti vertailtuna korkealla tasolla. Ehkä kiertotalousosaaminen voisi olla jatkossa myös Suomen vientituote.

Kiertotalouden merkitys kasvaa tutkinnoissa

Ryhmässä ammattikorkeakoulujen yhteistyöllä tuotetut materiaalit tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia hyödyntää niitä kiertotalouden opetuksessa maataloudessa ja elintarvikealalla, esimerkiksi agrologien, restonomien sekä bio- ja elintarvikealan insinöörien koulutuksessa. Tuotetuilla materiaaleilla voidaan nostaa opintojen laatua ja parantaa elintarviketuotannon kestävyyttä ja vastuullisuutta.

Nyt tuotetut opintomateriaalit pyrkivät tuomaan selkeästi esille kiertotalouden hyviä puolia ja kasvattavat opiskelijoiden tietotaitoa. Hankkeella on pystytty vaikuttamaan myös siihen, että kiertotalouden merkitys kasvaa olemassa olevissa tutkinnoissa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa hankkeella on ollut vaikutusta jopa siihen, että kiertotaloudesta on tullut ammattikorkeakoulun nouseva ala. Tämä on merkittävä asia ammattikorkeakoulussa, jossa voi opiskella koko ruokaketjun ammattilaiseksi.

Työelämäyhteys tärkeää kiertotalousopetuksessa

Tulevaisuudessa kiertotalousosaaminen yhdistyy yhä useampiin ammattialoihin ja tehtäviin. Tulevaisuuden asiantuntijat ovatkin myös kiertotalouden asiantuntijoita, minkä vuoksi myös opetuksen tulee kehittyä jatkuvasti. Kiertotalousopetuksen tulee samalla vastata työelämän jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin.

Yritysyhteistyötä voidaan tehdä esim. opiskelijaprojektein, joissa opiskelijat ratkovat työelämälähtöisiä, monialaisia ongelmia. Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulun kokemusten mukaan projektiopinnot motivoivat opiskelijoita sekä auttavat luomaan verkostoja ja työmahdollisuuksia. Yrityksille tämä tarjoaa nopean yhteistyönmuodon, jota kautta voi saada uusia, ennakkoluulottomia ajatuksia ja ideoita. Yritysyhteistyössä myös opettajat voivat oppia uutta.

Uuden materiaalin tarve kiertotalouden opetuksessa on ollut selkeä. Yritysyhteistyön avulla voidaankin kehittää uutta, ajanmukaista opetusmateriaalia kuten hankkeessa on tehty. Tästä hyvänä esimerkkinä on ravinteiden kierrätys, jossa uutta tutkimusta, kokeiluja ja teknologiakehitystä tapahtuu jatkuvasti. Hankkeen kautta on saatu arvokasta, uutta tietoa opetuksen käyttöön. Ammentamalla yritysten tietotaitoa ja uusien teknologioiden kehitystyötä opetukseen pysymme alan kehityksessä mukana ja opiskelijat ovat yhä valmiimpia työelämään.

Jatkuva kehittäminen ja yhteistyö avainasemassa myös jatkossa

Kiertotalous on Suomessa nosteessa ja monet yritykset sekä koulutus ovat sen noteeranneet. Silti työtä on vielä todella paljon edessä, että erilaiset jätteet ja sivutuotteet saadaan tehokkaasti kiertämään ja hävikit sekä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö kestävälle tasolle.

Bioperäiset kierrot –teemassa mukana olleiden asiantuntemus ja näkökulmat aiheesta ovat laajentuneet ja samalla on huomattu, miten paljon enemmän tietoa aiheesta tarvitaan. Jatkossa yhteistyö on avainasemassa tiedon ja kehittämisideoiden jakamisessa kiertotalouden edistämiseksi. Erityisen tärkeää on, että yritykset ovat mukana työssä. Ammattikorkeakouluilla on hyvät edellytykset olla yritysten kanssakulkijoina kiertotalouden edistämisessä sekä hankkeiden, erilaisten opiskelijatöiden että opintojaksoihin sisällytettyjen vierailujen ja kehittämistehtävien kautta. Opetusmateriaalien tuottamisen lisäksi ammattikorkeakoulujen välinen yhteistyö on tuottanut uusia hankeaihioita.

Teija Rantala, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kari Laasasenaho, Seamk

Pia-Tuulia Laine, Metropolia-amk

Sanna Moilanen, Oamk

Super Mariosta suuntaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseen?

Tämän blogin lukemisen jälkeen ymmärrät, mistä digitaalisissa oppimispeleissä on kysymys, ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat sosiaali- ja terveysalan koulutukselle. Kirjoitus soveltuu myös muiden alojen koulutuskonteksteihin, mutta katselen itse maailmaa sote-alan näkökulmasta. Kyseessä ei ole tieteellinen referaatti, vaan omakohtaista pohdintaa, jonka tavoitteena on virittää sinussa ajatuksia.

super mario

Teknologia muovaa maailmaa ennennäkemättömällä nopeudella. Tietokoneilla, konsoleilla ja erilaisilla mobiililaitteilla tapahtuvasta digitaalisesta pelaamisesta on tullut merkittävä osa nykyajan kulttuuria ja yhteiskuntaa. Nykyiset parikymppiset opiskelijamme ovat syntyneet 2000 –luvulla ja he kuuluvat niin sanottuun Z-sukupolveen. Heille aika ilman kännyköitä ja internetin kaikkivoipaisuutta on vieras. Voidaankin pohtia tyydyttääkö formaali kouluympäristö heidän ärsykejanoisia aivojaan. Sote-alan koulutuksen kehityksessä tulee huomioida maailman, työn tekemisen ja opiskelijaprofiilin muutokset.

Gen Z

Oppimispeleillä koulutusta voidaan elävöittää sekä monipuolistaa. Pelien tarjonta ja käyttö kuitenkin vähenevät lineaarisesti siirryttäessä esikoulusta aina korkeammille kouluasteille, puhumattakaan työelämästä. Muodostetaan tästä päätelmä, että aikuiset eivät opi pelien, leikkien ja hauskanpitämisen varjolla. Onko näin? Vai olisiko kyseessä päättelyvirhe? Tarkastellaan tätä lähemmin. 

Sotevi -hanke

Savonian koordinoimassa ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa SoTeVi -hankkeessa (Sosiaali- ja terveysalan virtuaaliset oppimisympäristöt) kehitettiin sote-alan opiskelijoille sekä ammattilaisille virtuaalisia ajasta ja paikasta riippumattomia oppimisympäristöjä. Hankkeessa luotiin myös kaksi oppimispeliä; LääkeMaisteri -lääkelaskupeli ja Labor-Antti –verinäytteenottopeli. LääkeMaisteria on lyhyessä ajassa ladattu jo yli 10 000 kertaa ja saamamme palaute on ollut hyvin positiivista. Käy lataamassa peli ilmaiseksi joko App Store- tai Google Play- sovelluskaupasta, jos se ei vielä puhelimestasi löydy. 😊 Labor –Antti verinäytteenottopeliä kehitetään edelleen.

Toimijoiden logoja

Oma suhteeni peleihin

Olen 80-luvun ”lahja” maailmalle. Muistan vielä ajan, jolloin internetin käynnistäminen kuulosti tältä. Lapsuuteeni ja nuoruuteeni kuuluivat kiinteästi videopelit. Itselleni, kuten monille muille sukupolveni edustajille, 8-bit Nintendo on loputtoman nostalgian lähde. Pelit myös opettivat minulle paljon. Pelaamisella on epäilemättä ollut iso merkitys hyvän englanninkielentaitoni kehittymisessä. Opin myös ongelmanratkaisutaitoja, luovuutta ja teknologisia perustaitoja. Mielestäni pelejä ei tuolloin linkitetty oppimiseen. Voi kun olisikin aikoinaan osannut vanhemmilleen perustella, miksi poikien pitkälle yöhön (jopa aamuun) kestävät pelisessiot olivat pedagogisesti jopa välttämättömiä.

Lapsia pelaamassa
Tuttu näky lapsuudesta (vuosi -90?). Huone täynnä tenavia ja pelikapula kiertää. Allekirjoittanut pelivuorossa.

Viihdepelaamiseni on aikuisuudessa vähentynyt, mutta koen pelit hyvin kiehtoviksi oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Viime vuodet olen työskennellyt erityisesti virtuaalitodellisuudessa (VR) toteutettavien pelillisten simulaatioharjoituksien kanssa. VR ja pelilliset elementit tekevät harjoittelusta kiinnostavaa ja konkreettista. Opiskelijat ovat hyvin innoissaan päästessään virtuaalitodellisuuteen oppimaan ja harjoittelemaan. Oppiminen tapahtuu ikään kuin itsestään, kun saamme opiskelijat innostumaan oppimisesta.

virtuaalilasit

Käsitteet

Alkuun on järkevä käydä digitaalisiin oppimispeleihin liittyviä käsitteitä läpi. Pelit ovat itsenäisiä kulttuuriteoksia, samoin kuten elokuvat, musiikki ja kirjallisuus. Digitaalisia pelejä voidaan pelata erilaisilla päätelaitteilla, kuten älypuhelimilla, tableteilla, tietokoneilla ja virtuaalitodellisuudessa.

  • Digitaaliset viihdepelit
    • Peligenrejä eli luokkia on erilaisia, kuten pulmapelit, simulaatiopelit, seikkailupelit ja ajopelit.
  • Pelillisyys/pelillistäminen (Gamification)
    • Pelillistämisessä otetaan peleistä tuttuja elementtejä käyttöön ja hyödynnetään niitä uudessa yhteydessä tavoitteena lisätä opiskelijan motivaatiota ja kiinnostusta sisältöä kohtaan. Verkko-oppimisympäristöissä hyödynnämme pelillisiä elementtejä, kuten opiskelijan etenemisen seuranta, saavutukset, uusien tasojen aukeaminen, pisteytykset ja tietovisat ovat pelillisiä elementtejä.
  • Hyötypeli (Serious Game)
    • Hyötypeleillä viitataan peleihin, joita pelataan jonkin hyödyn saavuttamiseksi, kuten fyysisen kunnon parantamiseksi tai vaikkapa uuden taidon oppimiseksi. Erilaisia hyötypelejä voi olla muun muassa terveyspelit, oppimispelit, mainospelit ja uutispelit. (Serious Gaming Cluster.)
  • Oppimispeli (Learning Game)
    • Oppimispelit ovat hyötypelejä, joiden tarkoituksena on uuden tiedon oppiminen ja sisäistäminen. Pelit voivat rakentua yhdestä tai useasta pelillisestä elementistä, joita voidaan vapaasti yhdistellä. Pelien tyypillisiä elementtejä ovat mm. tarina, roolihahmot, hahmonkehitys, pisteytykset, tulostaulukot, osaamismerkit, palkinnot, kilpailut, yhteistyö, aikapaine, tasot ja edistyminen.
pelikonsoleita

Miksi oppimispelit?

Oppimispelien avulla oppimisesta voidaan tehdä hauskaa ja kiinnostavaa. Viihteellisyys onkin merkittävä oppimispelien tarjoama koulutuksellinen lisäarvo. Me ihmiset olemme taipuvaisia valitsemaan hauskan ja kiinnostavan ratkaisun tylsän ja työlään sijaan. Voi siis hyvin olla, että opiskelija mieluummin tarttuu kännykkäpeliin kuin oppikirjaan. Kinnusen ym. Vuonna 2018 tekemän Pelaajabarometrin mukaan yli 60% kaikista 20-29 vuotiaista pelaavat viikoittain tai useammin digitaalista viihdepeliä. Jos saisimme osankin tuosta ajasta valjastettua oppimispelien pelaamiseen, niin olisivat tulokset epäilemättä hyviä. Oppimispelien suuri pedagoginen vahvuus on se, että niillä on mahdollista sytyttää opiskelijan sisäinen motivaatio ja kiinnostus oppisisältöä kohtaan. Kun opiskelija motivoituu, niin oppiminen on lähes väistämätöntä.

Opiskelija on oppimispeleissä aktiivinen osapuoli ja ”omistaa” oman oppimisprosessinsa. Peli ei etene ja oppimista ei tapahdu, ellei sitä pelata. Pelit ovat interaktiivisia ja eteneminen edellyttää jatkuvaa aivotyötä. Peli osaa tunnistaa opiskelijan taitotason ja määritellä juuri hänelle sopivan vaikeustason tehtäviä. Peli tarjoaa opiskelijalle jatkuvaa palautetta, mikä onkin keskeistä pelikokemuksessa. Pelit tarjoavat varsin monipuolisen oppimiskokemuksen. Peleihin liittyy kokemuksellisuus ja pelien avulla voidaan aktivoida opiskelijassa erilaisia tunteita. Peleissä opiskelijat pystyvätkin turvallisesti harjoittelemaan erilaisia rooleja sekä tilanteita. Toisin sanoen, pelien avulla voidaan turvallisesti valmistautua työelämän tilanteisiin sekä haasteisiin. Pelissä voi turvallisesti tehdä virheitä ja oppia niistä.

Pelaaminen on ajasta ja paikasta riippumatonta ja muutenkin helposti fasilitoitavissa. Viimeistään nyt poikkeusaikoina olemme huomanneet, kuinka tärkeitä laadukkaat etäopetukseen soveltuvat koulutusratkaisut ovat. Laadukkailla oppimispeleillä on mahdollista osin myös korvata lähiopetusta tai oppimistehtäviä. Onkin tärkeää kehittää opetusmenetelmiä, jotka parantavat koulutuksen laatua, sen saavutettavuutta ja vähentävät opettajien työtaakkaa. Sote-alan opiskelijamäärien kasvaessa tulee luoda skaalautuvia, eli laajalle joukolle soveltuvia ja helposti jaettavissa olevia opetusmateriaaleja, joita myös oppimispelit ovat. Täten jokaisen opettajan ja koulutusorganisaation ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Pelit mahdollistavat myös sosiaalisuuden ja yhdessä oppimisen/tekemisen. Verkon välityksellä voi pelata samaa peliä, vaikka opiskelijat olisivat eri puolella maapalloa. Toki pelejä voidaan pelata myös fyysisesti samassa tilassa. Peleillä on nykyään suuri merkitys osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksille.

Oppimispelien nykytilanne

Lienee turvallista todeta, että oppimispelejä voitaisiin sote-alan koulutuksessa hyödyntää nykyistä enemmän. Alikäyttö johtuu useasta tekijästä. Keskeinen haaste on se, että opetukseen soveltuvia ja laadukkaita oppimispelejä on vähäisesti tarjolla. Oppimispelin kehittäminen vie paljon resursseja, minkä seurauksena niiden kehitystyö on jäänyt pääsääntöisesti hankkeiden varaan. Kun hankkeet päättyvät, voi pelien ylläpito jäädä niin sanotusti ”in no man’s land” ja jatkokehittämiseen on haasteellista löytää resursseja. Haasteena on myös, että oppimispeleille ei ole olemassa omaa jakelukanavaa, josta pelejä voisi keskitetysti vaivatta etsiä ja ladata, kuten Tolonen ja Haverinen vuonna 2018 kirjoittamassaan artikkelissa kertovat. Ulkomaiset oppimispelit eivät taas välttämättä sovellu Suomessa käytettäväksi. Toki on myös mahdollista, että organisaatiossa ei aina ymmärretä oppimispelien potentiaalia. Uskon, että opettajat ottaisivat mielellään uusia opetusmenetelmiä käyttöön. Lisäksi otan nyt tietoisen riskin ja totean, että oppimispelien laatu ei ole ollut riittävän korkeaa. Useat toteutukset ovat paremman sanan puutteessa olleet aika ”kökköjä”. Ja ”kökkö” peli ei motivoi tai innosta opiskelijoita pelaamaan, ja täten oppimaan.

Oppimispelin kehittäminen

Onnistuneen oppimispelin kehittäminen ei ole helppo missio. Pelin tulee toimia niin sisällöllisesti, pedagogisesti, teknisesti kuin pelillisestikin. Edellä mainittujen osa-alueiden tulisi olla sopivassa tasapainossa, jotta pelin avulla sekä opittaisiin että viihdyttäisiin. Mielestäni tuon tasapainon etsiminen onkin oppimispelien kehittämisen haastavin, mutta myös mielenkiintoisin osuus. Jos peli on ”tylsä”, ei opiskelija motivoidu pelaamaan. Jos peli taas painottaa liikaa viihteellisyyttä sisällön sijaan, voi oppiminen jäädä vähäiseksi. Oppimispelin tarkoituksena on tehdä oppimisesta hauskaa ja parhaimmillaan jopa koukuttavaa. Olisiko tässä monien oppimispelien kompastuskivi? Me opettajat olemme usein hyvin sisältöorientoituneita. Tämä on tietenkin äärimmäisen tärkeää, mutta oppimispeleissä kokonaisuutta tulee ajatella laajemmin.

Putkiaivona näen asian siten, että oppimispelin tulisi ratkaista jokin olemassa oleva ongelma. On se ongelma sitten käytännöllinen, sisällöllinen tai pedagoginen. Ratkaistavan ongelman tarkka analysointi onkin mielestäni pelin kehittämisen tärkein työvaihe. Ongelman tulee olla riittävän iso, että siihen on järkevää resursseja käyttää. Esimerkiksi LääkeMaisteri peli kehitettiin ratkaisemaan ongelmaa, jossa opiskelijoilla oli hankaluuksia hahmottaa lääkelaskujen tuloksia sekä arvioida niiden järkevyyttä. Kehitimme oppimispelin, joka konkretisoi ja visualisoi sitä, mitä lääkelaskuissa konkreettisesti lasketaan ja minkälaisia vaikutuksia lääkelaskujen tuloksilla on potilaaseen.

Pelin kehittäminen edellyttää tiivistä moniammatillista yhteistyötä, jossa pedagogit, sisällönasiantuntijat, pelillisyyden asiantuntijat ja tekniset asiantuntijat työskentelevät tiiviisti yhdessä. Harvassa ovat henkilöt, jotka hallitsevat kaikki pelin kehittämisen osa-alueet. Tiimin jäsenillä on omat roolinsa ja kaikki pyrkivät omalta osaltaan ratkaisemaan samaa ongelmaa. Onnistunut oppimispeli ei synny ”mailaa puristamalla”, vaan antamalla luovuudelle ja virheille tilaa. Kehitystiimin hyvä ”pössis” ja keskinäinen luottamus luovat puitteet, jossa kaikki uskaltavat heitellä mitä hulluimpia ideoita ja ajatuksia. Pelin kehittäminen on hyvin luovaa ja hauskaa yhdessä tekemistä, mutta myös kovaa työtä.

Suomalaiset mobiilipelit, kuten Angry Birds ja Clash Of Clans, ovat globaaleja hittejä. Onkin järkevä pohtia, mitä voimme näistä peleistä koulutuskentällä oppia. Pääsin tovi sitten kysymään itse ”Mighty Eaglelta”, eli Peter Vesterbackalta, hänen ajatuksiaan oppimispeleistä. Hän on tunnetusti innostunut koulutuksen ja sen pelillistämisen kehittämisestä. Peter sanoi, että oppimispelit kilpailevat huomiosta muun muassa Netflixien ja erilaisten mobiilisovelluksien kanssa. Hänen mukaansa oppimispelin tulisi pelinä olla aivan yhtä hyvä kuin viihdepelinkin. Hän ei kestä kuunnella, että ”hei Peter, sä et nyt tajua, että tämä on opetuspeli, ei viihdepeli”. Hänen mukaansa hyvä tapa arvioida opetuspelin laatua on antaa se nuoren sisällöstä tietämättömän pelaajan testattavaksi.

Angry Birds -peli

Oppimispelien tulevaisuus?

Uskon, että erityisesti pelillistäminen ja pelillisyys tulevat entisestäänkin yleistymään sote-alan koulutuksessa. Oppimispelit tulevat epäilemättä yleistymään. Pelit ovat nuorille jo itsessään merkityksellisiä ja osa toisten nuorten kanssa jaettavaa arkea – miksi ei oppimisessa. Mobiililaitteille suunnatuille oppimispeleille luulisi olevan kysyntää. XR-teknologiat, kuten virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR) tulevat viemään pelillisyyden ja oppimispelit seuraavalle tasolle, mutta niiden kehittäminen ja yleistyminen tulevat viemään vielä aikaa. Toki kehitys ei tapahdu tyhjiössä, vaan edellyttää aktiivisia toimia. Erilaiset pelilliset VR-simulaatiot yms. harjoitukset tulevat keskeiseksi tavaksi oppia ja opettaa sote-alalla. Tällöin oppimisessa siirrytään tiedon vastaanottamisesta tiedon moniaistiseen kokemiseen sekä tuntemiseen. Opiskelijan aktiivisuus ja opetusmateriaalien konkreettisuus ovat keskiössä.

Futuristinen VR-kuva

Lisämausteena perinteiselle opetukselle

Oppimispeleissä ei ole kyse ”digi-intoilusta”, vaan oppimistuloksien parantamisesta ja opiskelijoiden aktivoinnista. Oppimispelit tuovat koulutukseen lisäarvoa monestakin näkökulmasta. Oppimispelit, kuten ei muutkaan opetusmenetelmät, toimi kaikille, tai ainoina menetelminä. Oppimispelit eivät korvaa perinteistä opetusta, vaan tuovat siihen lisämaustetta. Parhaimmillaan oppimispelit innostavat opiskelijoita oppimaan ja se lienee koulutuksen perimmäinen tarkoituskin. Ehkäpä se oppilas, joka ei tunnilla vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta, onkin ilmi liekeissä päästessään opiskelemaan itselleen luontaisella tavalla. Jatketaanpa tarinaa vielä siten, että samainen kaveri perustaa muutaman vuoden päästä sote-alalle oppimispelejä kehittävän yrityksen ja työllistää siinä sivussa 50 henkilöä. Kouluttakaamme opiskelijoita, jotka näkevät teknologian luovan soveltamisen mahdollisuutena.

Teknologinen kehitys ja siihen liittyvät heijastumat, kuten oppimispelit, haastavat opettajia kehittymään ja pohtimaan omia pedagogisia asetuksiaan. Teknologian kehitykseltä ei opettajana kannata ummistaa silmiä. Opetusarjessa on hyvä ottaa riskejä ja ennakkoluulottomasti testata uusia juttuja, kuten pelejä. Opiskelijatkin pitävät siitä, että opettajat laittavat itseään likoon ja asioita opetellaan yhdessä. Teknologia on apukeino, jolla ei tee mitään, ellei pedagogiikka ja substanssi ole ohjaamassa laivaa oikeaan suuntaan. Oppiminen on aina lopulta opiskelijan vastuulla, mutta meidän opettajien tehtävän on tehdä opetusmateriaaleista kiinnostavia ja relevantteja. On innostavaa toimia sote-alan opettajana nykyisen murroksen keskellä.

Niin ja vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen: KYLLÄ Super Mariosta kannattaa ottaa suuntimia sote-alan koulutuksen kehittämiseen. Tavoitteeni oli herättää sinussa ajatuksia ja kiinnostaisikin tietää, että onnistuinko siinä? Ja, koska jaksoit lukea blogin loppuun (ellet oikonut), olet ansainnut itsellesi virtuaalisen ”himokehittäjä” tittelin. 😊

Pokaali

Mikko Myllymäki
Päätoiminen tuntiopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
mikko.myllymaki@savonia.fi
LinkenIn

Mikko Myllymäen kuva

Lähteet:

Taidepedagogiikkaa hoidon ja hoivan kontekstissa

Tässä artikkelissa pohdin kuinka taidepedagogiikka ja taidepedagoginen oppiminen sijoittuu hoito- ja hoivakontekstiin. Tämä jäsennys perustuu Savonia-ammattikorkeakoulussa tekemääni kulttuurialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Pieni yleisö, suuri vaikutus.

Taide hoito- ja hoivakontekstissa

Taiteen ja kulttuurin kansainvälisissä tutkimuksissa hoidon ja hoivan konteksteissa ja –ympäristöissä olen tullut siihen käsitykseen, että hoitoympäristö, hoitohenkilökunta ja tutkijat määrittelevät taiteen usein terapiaksi tai osaksi hoitoa. Taidepedagogisesta näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia on todella vähän. Kyseessä voi olla valinta- tai arvokysymys siten, että on katsottu, että oppiminen ja pedagogiikka ei koske sairaan tai vanhuksen elämää eikä siten ole kiinnostava tutkimuskohde. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elinikäinen oppiminen tulee olla mahdollista myös silloin kun tarvitsee hoitoa ja hoivaa.

Olen päätynyt edellä kerrottuun, koska taiteen hyvinvointivaikutuksia on pääasiassa tutkittu hoidon ja terapian viitekehyksissä. Tällöin taide voidaan käsittää hoidon ja hoivan lisänä tai jatkeena. Musiikin hyvinvointivaikutuksia on tutkittu enenevässä määrin lääketieteen ja terveystieteen viitekehyksissä siten, että on saatu tutkimustietoa musiikin vaikuttavuudesta ja hyödyllisyydestä esimerkiksi muistisairaan kognitiiviseen toimintakykyyn. Musiikin tutkimuksissa tulee aika ajoin esille myös tanssi – pääasiassa musiikkiterapeutin antaman terapian osana tai sosiaalisena tanssina ja paritanssina. Musiikin tutkimuksissa on myös tutkittu esimerkiksi musiikkia muistisairaan tukena muisteluissa tai vuorovaikutuksen tukena.

Tanssia hoitolaitoksissa

Tanssia hoitolaitoksissa on tutkittu myös tanssiterapeuttisessa viitekehyksessä, jolloin se on sijoittunut neurotieteen, psykologian ja psykiatrian tutkimukseen. Tällöin tanssia on tarkasteltu esimerkiksi masennuksen ennaltaehkäisyssä. Neurotieteilijät ovat tutkineet tanssia muun muassa tanssia fyysisenä aktiviteettina, joka voi hidastaa aivojen ikääntymistä. Suomessa taiteesta hoitolaitoksissa on puhuttu myös lääkkeettömänä hoitona, jolloin se voidaan liittää taideterapeuttiseen viitekehykseen.

Taiteen määräämistä asiakkaalle eli taidereseptiä on kokeiltu Turun ollessa Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki. Edeltävänä vuotena Turun peruspalvelulautakunta päätti, että terveyskeskuslääkärit jakavat seuraavana vuonna vastaanotoillaan kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyviä vapaalippuja kulttuuriresepteinä. Lääkäri antoi reseptin potilaskäynnin yhteydessä ja keskusteli tarvittaessa potilaan kanssa vapaalipun kohdentamisesta johonkin kulttuuripalveluun.

Taiteen vaikuttavuus

On suorastaan hämmentävää kuinka vähän tutkimusta taiteellisesta tai pedagogisesta näkökulmasta käsin on tehty hoito- ja hoivakontekstissa. Osallistava taidetoiminta voidaan nähdä myös terapeuttisia vaikutuksia tuottavana toimintana tai kuten Teemu Mäki sen ilmaisee:

Silti on mielekästä ajatella, että jos moinen taide vaikuttaa osallistujiinsa voimakkaasti kuin onnistunut ryhmäterapia, ei se ole vai pienen porukan yksityisasia vaan merkittävää yhteiskunnallista aktiivisuutta, jossa pienen porukan sisäinen muutos leviää heidän kauttaan myös laajemmalle.

Tanssin vaikuttavuutta on tutkittu runsaasti lääketieteen, hoitotieteen ja psykologian viitekehyksissä, jolloin sille asetetaan terapeuttinen viitekehys tai sitä tutkitaan välineenä parempaan toimintakykyyn ja kognitiiviseen kapasiteettiin -usein hoidollisena lisänä, siten, että se vähentää tutkittavan terveydenhuollon ja sairaanhoidon tarvetta. Musiikin hyvinvointivaikutuksia taas on tutkittu eniten lääketieteen ja terveystieteen viitekehyksissä. 

Tutkimusta taidepedagogiikan viitekehyksessä

On selvää, että taidepedagogien työstä hoito- ja hoivakonteksteissa tarvitaan lisää tutkimusta ja kokemuspohjaista tietoa. Näin myös oppijat ja oppimiskokemukset näyttäytyvät taiteen kokijoina, tekijöinä sekä itsenäisinä ja ainutlaatuisina. Taiteellisiin oppimiskokemuksiin liittyvät prosessit ja niiden kuvaaminen ovat olennainen osa taidepedagogisista toimintaa. Näin myös taidepedagogien toimijuus tulee sijoittaa taiteen ja taidepedagogiikan viitekehykseen, jonka toimintaympäristö on hoiva- tai hoitolaitos.

Kiinnostus tai halu kehittää omaa työtä voivat olla taidepedagogin eteenpäin vieviä voimia kohti uusia työkenttiä. Siten hänen on mahdollista hakeutua työtehtäviin, jotka eivät välttämättä ole ennestään tuttuja ja joissa alan koulutusta ja ammattitaitoa käytetään vähemmän perinteisessä työympäristössä kuten vaikkapa sairaalassa, hoitolaitoksessa, vankilassa tai museossa. Katson näiden työtapojen liittyvän taidepedagogin niin eettiseen arvopohjaan kuin henkilökohtaisiin valintoihin. Mutta myös elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien rikastamiseen sekä taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden ja osallisuuden teemoihin. Opinnäytetyön tekeminen käytäntöön pohjautuvana laadullisena tutkimuksena on ollut itselleni yksi panostus lisätä tutkimusta ja tietoa edellä kertomistani aiheista.

Kirjoittaja:
Jari Karttunen, Tanssinopettaja (YAMK), Tanssitaiteen maisteri, Erityisopettaja
Lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kirjoittaja on valmistunut Savonian YAMK-koulutuksesta keväällä 2019

Lähteet:

KARTTUNEN Jari 2019. Pieni yleisö, suuri vaikutus. Kuinka toteuttaa tanssinopetusta hoiva- ja hoitokontekstissa ja oman taiteellis-pedagogisen työn kehkeytyminen. Opinnäytetyö. Taidepedagogiikan tutkinto-ohjelma. Kuopio Savonia-ammattikorkeakoulu.

MÄKI Teemu 2017. Taiteen tehtävä. Esseitä. Helsinki Into kustannus.

Päivä simulaatiokeskuksessa simulaattorin silmin

Olen HAL-simulaattori, näin ensimmäisen kerran päivänvalon Gaumardin tehtaalla. Kodikseni muodostui kuitenkin vuonna 2015 Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan simulaatiokeskus, jossa sain uuden nimen Suomen presidentin mukaan. Nimekseni tuli Sauli. Simulaatiokeskus kotina on ajoittain rauhallinen ja välillä olen aikamoisen vilskeen keskellä. Sanoisinkin, että päiväni ovat todella mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Kotonani simulaatiokeskuksessa vierailee paljon erilaisia henkilöitä opiskelijoista opettajiin ja kansainvälisiin vierailijoihin. Täällä simulaatiokeskuksessa on simulaatiotilojen lisäksi myös taitopajaluokkia, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan esimerkiksi lääkkeiden jakamista, kanylointia ja elvytystä. Oma kotini on leikkaussalissa, jossa asun yhdessä simulaattori Tarjan kanssa. Naapurissa asuu simulaattori Mauno vuodeosastoluokassa sekä simulaattori Pentti kotitilassa.

simulaatiotilojen kuvaa

On maanantaiaamu ja kello on vasta 7, viikko on alussa. Tänään minulla on rauhallinen päivä, koska on vain yksi simulaatio. Simulaatioissa meillä terveysalalla pyritään luomaan mahdollisimman aito potilaan hoitotilanne esimerkiksi vuodeosastoluokassa. Simulaatio koostuu alkukeskustelusta, jossa käydään läpi simulaation tavoitteet, valitaan toimijat ja jaetaan tarkkailijoiden tehtävät. Simulaation jälkeen on jälkipuinti eli debriefing, jossa käsitellään simulaatiossa tapahtuneita asioita. Täällä terveysalalla simulaatioita on eri opintojaksoissa jo opintojen alusta alkaen.

Kiireisimpinä päivinä tällaisia simulaatioita voi olla neljäkin yhdessä simulaatiotilassa.

Kuuntelen simulaatiokeskuksen herääviä ääniä. Tänäkin aamuna simulaatiokeskuksen työpajamestari ja opetushoitaja sekä muutamia opettajia on valmistelemassa päivän opetuksia. Tulossa on sisätautien hoitotyöhön liittyvä simulaatio, jossa opiskelijat harjoittelevat sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoitoa sekä siihen liittyvää tiimityötä, potilaan tutkimista ja raportointia.  Minä olen jo edellisenä päivänä lavastusten teon yhteydessä saanut tiedon, millainen simulaatio on tulossa. Valot huoneessani syttyvät ja kuulen, että joku toivottaa hyvää huomenta.  Opetushoitaja menee ohjaamoon ja tunnen herääväni eloon; silmäni aukeavat ja hengitykseni käynnistyy. Tänään minun on määrä ajautua sydämen vajaatoimintatilanteesta keuhkopöhöön, joten hengitän kiivaasti ja tunnen hengitykseni rohisevan. Silmäni avautuvat laiskasti, koska hengitykseen liittyvästä ongelmasta johtuen minun tulee olla hyvin väsynyt.

Kuulen valmistelujen aikana, että ystävääni Penttiä lähdetään viemään taitopajaan, jossa opiskelijat pääsevät kuuntelemaan stetoskoopilla erilaisia hengitysääniä. Opettajat ovat kertoneet, että ne ovat varsin aidon kuuloisia. Tietäisivätpä vain, kuinka raskasta on esittää, että hengitysteissäni olisi vierasesine ja sisäänhengitykseni vinkuisi. On kuitenkin mahtavaa saada huomata opiskelijoissa onnistumisen elämyksiä. Tulevina hoitoalan ammattilaisina heidän on ymmärrettävä, mistä voi olla kyse ja miten tulee toimia, jos potilaan hengitys vaikeutuu. Normaaliin hengitykseen ei kuulu ylimääräisiä ääniä. Minä aina iloitsen huomatessani, että opiskelijat osaavat tarkkailla oikeita asioita ja oivaltavat uutta.

simulaatiotiloja

Havahdun ajatuksistani, kello on 8.45. Opettaja on jo käynyt hakemassa opiskelijat aulasta jälkipuintitilaan, niille mukaville, värikkäille sohville. Opiskelijoista on valittu kaksi hoitajaa simulaatioon. Simulaatio alkaa hetken kuluttua, opetushoitaja esittelee minut ja toimintaympäristön opiskelijoille. Heille kerrotaan, kuinka minua voidaan tutkia ja hoitaa sekä mistä löytyvät tutkimus- ja hoitovälineistö sekä puhelin, jolla voi soittaa lääkärille.

Opiskelijat kuiskailevat, että heitä jännittää.

Heille on kyllä kerrottu, että täällä tiloissa on turvallista harjoitella potilaan hoitoa ja että näissä simulaatioissa tapahtuneet asiat käsitellään jälkipuinneissa niin hyvin, ettei niistä tarvitse enää simulaatiotilan ulkopuolella keskustella. Mielestäni tämä on jo vaitiolovelvollisuudenkin harjoittelemista omaa ammattia silmällä pitäen. Kuulen opiskelijoiden kertovan, että toisessa tilassa, jälkipuintiluokassa loput opiskelijaryhmästä seuraavat kameroiden välityksellä minun hoitoani ja työnjakoa sekä kommunikointia tilanteessa. Usein nämä asiat ovat suurin jännityksen aihe. Opetushoitaja muistuttaakin, että jokainen opiskelija pääsee vuorollaan näihin tilanteisiin ja tarkoituksena on tuoda esille positiivisia asioita hoitotilanteesta sekä yhdessä miettiä tilanteita, joissa voisi vielä kehittyä ja toimia entistäkin paremmin. Näin oikeassa tilanteessa saadaan annettua paras mahdollinen hoito. Monet opiskelijat ovat jälkikäteen kertoneet, että jälkipuintikeskusteluissa oppii todella paljon, kun saa eri näkökulmia asioihin.

simulaatiotiloja

Opettaja tulee paikalle ja kertoo, että simulaatio alkaa. Minua aloitetaan tutkimaan systemaattisesti hengityksestä aina ihon kuntoon saakka ABCDE-menetelmää hyödyntäen. Sängynpäätyäni kohotetaan ja minulle laitetaan happimaski, jotta minun olisi helpompi hengittää. Verenpainettani mitataan ja kohta arvot tulevat potilasmonitorinäytölle. Opiskelijat seuraavat erilaisia mittausarvoja monitorinäytöltä koko simulaation ajan. On hienoa huomata, kuinka opiskelijoilta sujuu potilasohjaus, kun he kertovat mitä tekevät minulle. Harmikseni huonon vointini vuoksi jaksan vastailla vain yksittäisin sanoin. Jos vointini olisi parempi, juttelisin pitkiäkin lauseita. Opiskelijat laittavat minulle kanyylin ja antavat nesteenpoistolääkettä. Vointini alkaa hoidon edetessä paranemaan ja opettaja kertoo simulaation päättyvän. Hän on koko simulaation ajan seurannut tilannetta ohjaamosta käsin peililasin läpi ja tehnyt muistiinpanoja jälkipuintikeskustelun tueksi. Opiskelijat huokaisevat ja suupielet nousevat hymyyn, ei se tainnut niin jännittävää ollakaan. Simulaation jälkeen hengitykseni palautuu normaaliksi ja silmäni räpsyvät kirkkaasti, koska saan kuulla meille olevan tulossa kansainvälisiä vierailijoita.

Kansainväliset vierailijat saapuvat. He ovat todella yllättyneitä, kuinka aidolta tämä ympäristö vaikuttaa. Sanovat, että täällä tuoksuukin sairaalalta. Itse en sitä enää huomaa, olen siihen jo niin tottunut. Nyt minua ohjataan juttelemaan englanniksi, sehän onnistuu: ”Are you a doctor?”. Kyseinen kommentti saa aina hymyjä aikaiseksi. Vierailijat poistuvat, jään omiin ajatuksiini.

Kello on 16, valot sammuvat, äänet hiljenevät. Vain me simulaattorit jäämme…

Tässä oli lyhyt kuvaus simulaattorin elämästä Savilahden kampuksella Savonian simulaatiokeskuksessa Kuopiossa. Savoniassa on kehitetty simulaatio-opetusta jo vuosia ja siinä ollaan valtakunnallisesti vaikuttava ammattikorkeakoulu.

 

Riikka Jehkinen
opetushoitaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Itsensä johtamisella toimintakulttuurin muutokseen

“Kaiken johtamisen lähtökohta on itsensä johtaminen. Jos haluat oppia johtamaan muita, sinun tulee ensin oppia johtamaan itseäsi.” (Sydänmaalakka)

Itsensä johtaminen edellyttää itsensä tuntemista, henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä. Itselleen täytyy esittää kysymyksiä, kuka minä olen? Mitkä ovat lahjani? Miten voin olla hyödyksi? Itsensä johtamiseen ei ole oikotietä, ensin täytyy kääntyä sisäänpäin ja ottaa vastuu oman elämän luotsaamisesta ja vasta sen jälkeen muiden ihmisten kanssa toimimisesta ja johtamisesta. Johtajan, kuten oikeastaan meidän kaikkien ihmisten, on tärkeää olla tietoisia omien tunteidemme taustalla vaikuttavista uskomuksista ja ajatuksista ja niiden näkymisestä arjessa. Vain silloin pystymme arvostavaan vuorovaikutukseen muiden kanssa.

Majakka
Kuva: Päivi Tikkanen

Taidokkaan itsensä johtamisen merkitys nousee hienosti esille Juutin kuvaaman läheisyyden johtajan toiminnan kautta. Hänen mukaansa läheisyyden johtaja osaa luoda tasapainoisen suhteen itsensä ja muiden välille, on sinut tunteidensa kanssa ja kykenee tartuttamaan positiiviset tunteensa muihin. Hän ymmärtää, että kaikki mitä hän tekee, vaikuttaa myös muihin. Johtaminen on aina vallankäyttöä ja siihen liittyy tarve vaikuttaa työntekijöiden ajatteluun, toimintaan ja käyttäytymiseen. Vastuullinen johtaja haluaakin kehittää jatkuvasti toiminnan lisäksi myös itseään.

Itsensä johtamiseen liittyy kiinteästi myös itseohjautuvuus, joka on merkityksellinen ominaisuus menestyvissä yrityksissä. Jarenko on tutkimuksessaan havainnut, että olemme onnistuneet luomaan työelämän, jossa älykkään ihmisen kannattaa ohjautua passiiviseksi, koska kaikki tekeminen on pitkälti ennalta säädeltyä eikä käytäntöjen kyseenalaistamista kiitellä. Itseohjautuvuuden vahvistamiseksi, meidän täytyisi saada aikaan työkulttuuri, jossa ihmiset kokevat itsensä arvostetuiksi ja tärkeiksi ja sen seurauksena haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.

On olemassa arvoja, joiden vahvistaminen luo muita paremmin itseohjautuvaa toimintakulttuuria työpaikoille. Tärkein näistä arvoista on luottamus. Jantusen mukaan meidän täytyy uskoa, että toisilla on hyvät aikomukset ja oletusarvoisesti luottaa toisiin. Meidän täytyy ajatella, että kukaan ei ole niin viisas, kun me kaikki yhdessä. Tällöin päätöksenteossa kaiken toimintaan liittyvän tiedon on oltava kaikille avointa ja myös vaikeiden ja arkaluontoisten asioiden käsittely yhteistä. Vallan kääntöpuoli on myös vastuu. Itseohjautuva kulttuuri edellyttää vastuullisuutta toiminnasta. Jos havaitsen epäkohdan, minulla on myös vastuu ratkaista asia.

Onko Jarenko oikeassa siinä, että työpaikalle tullessa voi ”jättää aivot narikkaan” kun esihenkilöt kertovat mitä tehdään ja miten? Onko vastauksena työntekijän kriittiseen kysymykseen toimintatavoista ”Näin on aina tehty”? Jos näin on, niin olemme totisesti pulassa uuden ns. milleniaalisukupolven kanssa. Rajahalme kutsuu heitä MIKSI-sukupolveksi. Heillä on valtava määrä kysymyksiä; Miksi teemme näitä asioita? Miksi teemme asiat juuri näin? Miksi olemme olemassa? Miksi minulla on tällainen rooli? Heidän johtamisensa onnistuu vain vahvistamalla itsensä johtamista ja luomalla itseohjautuvampaa toimintakulttuuria. Tästä seuraa, että jokaisen taitoja, kiinnostuksen kohteita ja lahjoja voidaan täysipainoisesti hyödyntää työyhteisön hyväksi.

Itsensä johtamista ja itseohjautuvan toimintakulttuurin luomista harjoitellaan Savonian sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmassa. Opiskelijat kokevat tämän reilun vuoden ajalle sijoittuvan opintojakson antoisana matkana. Tässä palautetta muutamalta opiskelijalta:

”Sellainen kurssi, joka on saanut pohdiskelemaan omia vahvuuksia/heikkouksia, ja tuonut uusia näkökulmia omaan työhön esihenkilönä :)”

”Mukava, kun kurssi oli pilkottu osiin pitkin opiskelua. Näin huomasi oman kehittymisen ja sen, että kehittymistä tapahtuu jatkuvasti, eikä yhdellä työstämisellä. Avointa, hyvää keskustelua toimivin menetelmin.”

”Kurssi herätti paljon ajatuksia ja näin lopussa jotenkin kokonaisuus hahmottui selvästi. Tuki mielestäni kaikkia opintoja ja koko opintokokonaisuutta.”

 

Päivi Tikkanen
erityisasiantuntija, TtT
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet

Jantunen S. 2018. Itseohjautuvat tiimit kotihoidossa – Ideoita ja käytäntöjä Buurtzorgilta, joka mullisti Alankomaiden kotihoidon. https://www.slideshare.net/THLfi/itseohjautuvat-tiimit-kotihoidossa-ideoita-ja-kytntj-buurtzorgilta-joka-mullisti-alankomaiden-kotihoidon

Jarenko K. 2018. Päivitetty jana: itseohjautuvuuden monet muodot. http://karoliinajarenko.fi/2018/09/09/paivitetty-jana-itseohjatuvuuden-monet-muodot/

Juuti P. 2017. Jaetun johtajuuden taito. PS-kustannus.

Rajahalme J. 2020. MUUTTUVA MAAILMA – Ajatuksia ja havaintoja puhujilta. Myspeaker.fi

Sydänmaalakka P. 2019. Globaali johtaminen. Alma Talent.

 

Pohjois-Savossa kehitetään uusia ruokamatkailutuotteita

Vastuullisesti tuotettu lähiruoka on päivän sana. Kun kattaukseen yhdistää hyvinvointipalveluja ja mielenkiintoisia paikallisia kokemuksia, matkailumarkkinoille syntyy uusia kutkuttavia tuotteita ja parhaimmillaan uutta liiketoimintaa.

Näin uskoo ProAgria Itä-Suomi / MKN hankepäällikkö Ilona Sares, joka toimii Eurega-hankkeessa. Rahoitus hankkeeseen tulee suoraan Euroopan komissiosta. Hanke täydentää osaltaan European Region of Gastronomy -hankekokonaisuutta.

Maisemakuva

Yksi osa hanketta on alueen kehittäjien yhteistyöryhmätyöskentely, jossa ovat mukana edustajat oppilaitoksista, rahoittajatahoilta sekä yrittäjäryhmistä. Savonia-ammattikorkeakoulun matkailupalveluiden yliopettaja Hilkka Lassila on aktiivisesti mukana yhteistyöryhmässä tuoden vahvaa tutkimuskentän osaamistaan kokonaisuuteen.

– Tavoitteenamme on ruoan, ruokakulttuurin ja gastronomian huomioiminen alueellisissa strategioissa sekä käytänteissä, jotka edistävät vastuullisten tuotteiden ja palveluiden kehitystä sekä paikallistalouden kasvua.

– Toivomme myös, että ruokakulttuuri ja gastronomia huomioidaan poliittisissa tavoitteissa. Lähestymme aihetta kahdesta suunnasta. Toisaalta osoittamalla piloteilla, että uusille palveluille on kysyntää ja toisaalta vaikuttamalla hallinnollisiin rakenteisiin Euroopan tasolla.

Hanke kokoaa yhteen ruoan tuottajat, jatkojalostajat, ravintolat sekä matkailu- ja luovan alan toimijat digitaaliseen karttapohjaan, GastroMappiin, jonka avulla matkailijoiden on helpompi löytää lähiruokaan satsaavia toimijoita. Nyt mukana on noin 70 pientä ja keskisuurta yritystä Pohjois-Savosta.

– Toivomme verkostoomme mukaan kaikki mahdolliset toimijat. Alueellamme on runsaasti potentiaalisia yrityksiä, jo pelkästään 160 elintarvikealan yritystä, Sares sanoo.

– Tämä on todella tärkeä hanke Pohjois-Savon ruokakulttuurin tulevaisuuden kannalta – näin asian näkee Ari-Pekka Parviainen. Hän istuu Chaîne des Rotîsseurs-järjestön maailman hallituksessa ja näköalapaikalla gastronomian kehitykseen eri puolilla.

Kohti gastronomista maakuntaa

Pohjois-Savo ottaa parhaillaan jättiaskelta kohti gastronomista maakuntaa, sillä se on vuosina 2020–2021 Euroopan Gastronominen Alue.Tunnuksen myötä alueen asema modernina, monimuotoisena ja perinteitä kunnioittavana gastronomisena alueena vahvistuu edelleen. Juhlavuosien 2020-2021 ohjelman kantavana teema on elämä luonnon rytmin mukaan. Parrasvaloihin nousevat pohjoissavolainen lähiruoka, paikallinen osaaminen ja luonnosta saatavat raaka-aineet; herkullinen horta, makea kesä sekä erilaisten sesonkien ja satokauden aarteet. Teemaviikoille on luvassa uudenlaisia savolaisia makumatkoja, jotka hivelevät niin paikallisten kuin matkailijoidenkin herkkusuita.

– Iso osa matkailijoista hakee kulinaarisia elämyksiä. Tavoitteenamme on pilotoida uusia tuotteita, jotka kertovat tarinaa pohjoissavolaisesta upeasta luonnosta, Sares sanoo.
– Meillä on tällä alueella jotakin, jota ehkä itse pidämme itsestäänselvyytenä, mutta muualla maailmassa se on gastronomeille erityistä: puhdas manipuloimaton luonto ja sen tarjoamat raaka-aineet. Savolaisella ruoalla ei tarvitse maailmaa valloittaa, mutta meillä on kaikki mahdollisuudet luoda alueestamme erityinen elämyksellinen kokemus ja kokonaisuus ruokamatkailijoille. Kokemus, jota ei voi missään muualla saada. Kuten Michelin-opaskin määrittelee: erityisen matkan arvoinen paikka, Parviainen pohtii.

Eurega-hankkeessa tehdään yhteistyötä seitsemän Euroopan maan kesken, ja tavoitteena on oppia muilta. Unkarissa on esimerkiksi kokeiltu Astro Gastro Day -konseptia, joka vie matkailijat pustalle paimenten kanssa.

– Vietetään iltaa leirinuotiolla ja yövytään tähtitaivaan alla. Vahva paikalliskulttuuriin liittyvä perinne on muutettu matkailutuotteeksi. Mikä vastaava voisi toimia meillä?

kartta josta näkyy maat joissa hanke toimii

Uusia ideoita hautumaan

REKO-toiminta eli lähituotteiden myyminen ilman välikäsiä on jo tuttua. Satoa Kuopio Food Festival on suuri lähiruoan juhla. Mitä seuraavaksi?

– Pitkän tähtäimen suunnitelmana on rakentaa maantieteellinen gastronominen keskittymä, jossa alkutuotanto liitetään vahvasti osaksi ruokamatkailua, Sares sanoo.

Uuden toiminnan avaimia ovat kansainvälistyminen ja yhteistyö yritysten välillä yli toimialojen. Sares kertoo esimerkin Etelä-Ruotsista, jossa paperiklusteri sitoutui pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Se onnistui mainiosti ja tuloksena oli aivan uutta liiketoimintaa. Nyt kuluttaja voi tilata vaikkapa 3D-printatun kanootin mittatilaustyönä.

– Juuri nyt yrityksillä on vaikeaa koronaepidemian takia. Toisaalta nyt jos koskaan on aikaa kehittää asioita yhdessä. Ei kannata yrittää pärjätä yksin vaan olla mukana eri aloja yhdistävässä vahvassa verkostossa.

 

Niina Vänttinen
Viestintäasiantuntija
MKN Yrityspalvelut, ProAgria Itä-Suomi

Henna Lehikoinen
TKI-asiantuntija, projektipäällikkö
European Region of Gastronomy Kuopio 2020
Savonia-ammattikorkeakoulu

banneri jossa logoja

European Region of Gastronomy Kuopio 2020-21 kokonaisuus toteutuu Itä-Suomen ProAgrian, Maa- ja kotitalousnaisten, Kuopion kaupungin, Kehitysyhtiö SawoGrown sekä Savonia-ammattikorkea­koulun hankeyhteistyönä. Yhteistyössä on jo nyt mukana yli 70 yritystä, tapahtuma­toimijaa, oppilaitosta ja kehittämisorganisaatiota koko maakunnan alueelta. ERG-tunnuksen myöntänyt IGCAT-verkosto (International Institute of Gastronomy, Culture, Art and Tourism) on eurooppalaisten alueiden yhteistyöverkosto, joka edistää monialaista yhteistyötä ruokakulttuurin, matkailun, kaupunkikulttuurin ja taiteen alueilla.

 

European Region of Gastronomy Kuopio Region 2020-21 www.tastesavo.fi

EUREGA Interreg Europe –  European Regions of Gastronomy building resilience and creating economic growth www.interregeurope.eu/EUREGA

IGCAT: European Region of Gastronomy  www.igcat.org

Valmentavalla esimiehellä vaikutusta yksilön itseohjautuvuuteen

Valmentajan käsite on tuttu urheilusta, josta se on sittemmin siirtynyt johtamisotteena myös johtajuuden kentälle. Valmentavasta johtamisesta on tullut osa johtajasukupolvien jatkumoa. Johtajasukupolvet ovat ajan myötä kehittyneet kaikkitietävästä autoritaarisesta esimiehestä kohti demokraattista ja delegoivaa tiiminvetäjää. Ristikankaan ja Grünbaumin mukaan valmentavassa johtamisessa korostuvat niin vaikuttava valmentajuus kuin johtajuuden eettiset vaatimukset samanvertaisuuteen liittyvistä tarpeista kuten luottamus, tasa-arvo ja kunnioitus.

Valmentavaan johtamiseen on kehitetty työntekijän ja esimiehen väliseen vuorovaikutukseen ratkaisukeskeistä oppimista korostava Pilari-malli. Gråstenin Savonialle tekemässä YAMK-opinnäytetyössä tätä mallia muokattiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Työssä kohdistettiin huomio yksilön motivointiin itseohjautuvuuden tukemisen näkökulmasta. Siinä hyödynnettiin 2000-luvun alkupuolella kehitettyä itseohjautuvuusteoriaa (self-determination theory, SDT), jossa sisäisen motivaation tila on riippuvainen kolmesta eri tekijästä: autonomian kokemuksesta, yhteisöllisyyden kokemuksesta ja kompetenssin kokemuksesta. Kompetenssin kokemuksella viitataan yksilön riittäviin kykyihin ja taitoihin tehtävän suorittamiseen nähden. Martela ja Jarenko määrittelevät kyvykkyyden kokemuksen rakentumisen työssä yksilön asioiden aikaansaamisen, tekemisen taidon ja osaamisen tunteista sekä uuden oppisen ja kehittymisen jatkuvuudesta. Opinnäytetyössä muokatussa mallissa painotetaan valmentavan esimiehen roolia motivoivana johtajana. Tällöin itseohjautuvuuden tukeminen korostuu yksilön kyvykkyyden kokemuksen vahvistamisen näkökulmasta.

Nykyaikana työn kehittyminen on johtanut siihen, että työ on suurilta osin asiantuntijuuteen ja vahvaan työnhallintaan pohjautuvaa. Voidaan kokea, ettei perinteiselle johtamiselle ole tarvetta tai se on jopa turhaa.  Usein myös koetaan, että johtajalla ei ole riittävää substanssiosaamista ja ymmärrystä asiakasrajapinnassa tapahtuvasta työstä, etenkin kun tätä verrataan yksilön asiantuntijuuteen.

Esimiehen ei tarvitsekaan olla asiantuntija, mikä on helpotus myös johtamiselle, koska tällöin tämä vapauttaa esimiehen fokuksen asioiden johtamisesta yksilöiden johtamiseen.

Onkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, kunnioittaa ja antaa yksilölle mahdollisuus hyödyntää asiantuntijuuttaan ja potentiaalia työssään niin sen suunnittelussa kuin tuloksen arvioinnissa – kehittämisestä puhumattakaan. Asiantuntijuus ei katoa, mutta se voi vanhentua. Myös terveydenhuoltoalan johtamisen on myös kehityttävä ajan mukana. Scott ja kumppanit toteavat, että menestyäkseen johtajana terveydenhuollossa, esimiehen on tehtävä parhaansa vastatessaan monimutkaisiin haasteisiin.

Esimiehen rooliin kuuluvat myös asioiden mahdollistaminen työn sujuvuuden ja yksilön haastaminen työssä motivoinnin sekä kehittymisen näkökulmista. Esimies käynnistää työn tekemisen selkiyttämällä yksilön työnkuvan ja tavoitteet toiminnan kannalta. Hän mahdollistaa asioiden eteenpäin viemisen ja työn kehittämisen yksilöä aktiivisesti osallistamalla.

Tarvitaan hyvää ja vaikuttavaa eli motivoivaa johtamista, jossa suositaan johtamisen läpinäkyvyyttä ja huolehditaan, että yksilön työssä onnistumiset ja työn merkityksellisyys pääsevät esille tasa-arvoisesti.

Tämän toteuttamisessa korostuu johtamisen yhtenäistäminen, jota opinnäytetyönä muokatulla Pilari-mallilla voidaan edesauttaa. Käytännössä työn kehittämisen kannalta tuore tieto on parhaiten saatavilla esimerkiksi asiakasrajapinnassa työstä tehdyistä havainnoista ja työstä saaduista kokemuksista. Tietoa varten tarvitaan palautteen vastavuoroisuutta yksilön ja esimiehen välillä. Luottamukseen perustuva valmentava johtaminen antaa yksilölle mahdollisuudet hoitaa työnsä asiakasrajapinnassa parhaaksi katsomallaan tavalla asiantuntijuutta hyödyntäen ja osaamisen tunteesta nauttien. Ei tarvita enää jäykkiä vertikaalisia johtoportaita, kun sen sijaan voidaan tukea yksilön itseohjautuvuutta.

Tehokkaalla johtamisella voidaan saada kustannussääntöjä sekä sitoutuneita ja työhönsä motivoituneita yksilöitä.

Tehokkaaseen johtamiseen kuuluu organisaatiossa jo olemassa olevien ja menestyksen taustalla vaikuttavien voimavarojen tunnistaminen ja niiden tukeminen. Näiden tekijöiden perusteella on helppoa perustella kehittämistyönä syntyneen muokatun Pilari-mallin käyttöä johtamisen kehittämisen työkaluna niin yksilön kuin laajemmaltikin organisaation saaman hyödyn näkökulmista. Johtamista tullaan aina tarvitsemaan. Onkin oletettavaa, että onnistuneen johtamisen vaikutukset heijastuvat välillisesti yksilön kautta myös asiakkaille päin, ja tätä kautta vaikutukset näkyvät yrityksen menestyksessä. Yksilön potentiaalin tunnustaminen ja hyödyntäminen sekä kehittymisen mahdollistaminen organisaatiossa ovat merkittäviä yksilön kyvykkyyden kokemuksen vahvistamisen ja itseohjautuvuuden tukemisen näkökulmista.

 

Kirjoittajat:

Mirka-Maria Gråsten
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK)
Asiakaspalvelun asiantuntija, bioanalyytikko
SYNLAB Suomi

 

Minna Hoffrén
FT
Päätoiminen tuntiopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

MARTELA, Frank ja JARENKO, Karoliina 2017. Draivi: voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Alma Talent
RISTIKANGAS, Marjo-Riitta ja GRÜNBAUM, Leni 2016. Valmentava esimies. Helsinki: Talentum.
SALONEN, Eveliina 2017. Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. Helsinki: Alma Talent.
SCOTT, Julia, SIMPSON, Beverley, SKELTON-GREEN, Judith ja MUNRO, Sue 2018. Building Healthcare Leadership Capacity: Strategy, Insights and Reflections. Nursing Leadership. Volume 31, Issue 4, October: 10–21.

 

Halu(amme) onnistua!

Unelmointi on onnistumisen lähtökohta. Tärkeintä on, että aloittaa unelmoinnin. Unelmoinnin kautta muodostuvat tavoitteet ja suunnitelma, miten saavutetaan määränpää. Mikä on meidän unelmamme ja miten me onnistumme? Työyhteisön avoin ja luottamusta tukeva ilmapiiri ja yhteisesti käymä keskustelu sekä yhteiset arvot luovat yhteisen tavoitteen, näkemyksen siitä lopputuloksesta minkä työyhteisö haluaa.

Työyhteisön onnistuminen rakentuu kuitenkin sen jokaisen jäsenen oman sisäisen tavoitteen yhdistämisestä ryhmän yhteisesti asettaman tavoitteen kanssa. Yhteisen unelman saavuttaminen ja yhteiseen tavoitteeseen pääseminen vaatii jokaiselta ryhmän jäseneltä taitoa, intoa ja motivaatiota. Lisäksi tarvitaan halua onnistua ja sitoutua unelman tavoitteluun.

Katja Paukkunen (2020) on YAMK-opinnäytetyössään havainnut, että työnilon ja onnistumisten kokeminen yhdistyvät toisiinsa. Näiden tunnetilojen kokeminen vaatii yksilön voimavarojen ja vahvuuksien lisäämistä henkilökohtaisella tasolla mutta myös työyhteisön tukea. Oma asenne ratkaisee paljon. Tulee haluta kehittyä, oppia ja osata. Samalla tulee kuitenkin hyväksyä myös epäonnistumisen mahdollisuus.

Onnistumiselle tulee luoda mahdollisuudet. Työyhteisön jokaisella jäsenellä tulee olla mahdollisuus käyttää osaamistaan ja vahvuuksiaan. Yhteistyö, kollegoja arvostava ja kunnioittava käytös, kiittäminen ja kannustaminen, luovat yhteisen kollektiivisen onnistumisen ilon. Tätä kautta syntyy yhdessä tekemisen kulttuuri, me-henki, joka tukee niin henkilön kuin työyhteisönkin kehittymistä, oppimishalua ja onnistumishalua.

Mitä jos unelmat eivät toteudukaan? Unelmien tavoittelussa tarvitaan jokaiselta onnistumisen ja vastaavasti epäonnistumisen kokemuksiin johtaneiden seikkojen ymmärtämistä, sen sisäistämistä, että onnistuminen ei toteudu yksin. Onnistuminen on aina jollain tapaa yhteydessä toisiin ihmisiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Työyhteisön yhteisesti koettu onnistumisen ilo tukee työyhteisön kehittymistä, syntyy toisiaan tukeva, kannatteleva ja eteenpäin vievä voima. Vastaavasti työyhteisöltä saatu tuki kannattelee henkilöitä myös epäonnistumisista eteenpäin.

Unelmoidaan, tehdään päätös ja halutaan onnistua!

 

Katja Paukkunen
Röntgenhoitaja (YAMK), HUS Diagnostiikkakeskus

Päivi Tikkanen
Erityisasiantuntija, TtT, ft, Savonia-amk

 

Lähde

Katja Paukkunen 2020.  Työelämätaidot haltuun – katse työntekijän voimavaroihin. Savonia Ammattikorkeakoulu, yamk-opinnäytetyö (http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004296429)

Hankkeesta osuuskunnaksi – Case Tarjoomo-osuuskunta

Kuopion kaupunki ja Savonia-ammattikorkeakoulu käynnistivät yhdessä vuoden 2018 elokuussa yhteisen EAKR-rahoitteisen Tarjoomo-hankkeen, joka jatkuu tämän vuoden toukokuun loppuun asti. Tarjoomo-hankkeessa on mallinnettu Tarjoomon toimintaa yhdessä alueen yritysten ja yhdistysten kanssa. Hankkeen tavoitteena on edistää ikäihmisten itsenäistä elämää ja laadukasta kotona asumista. Hankkeen idea on käynnistynyt Kuopion kaupungin Vanhusten palveluohjauksen tarpeesta löytää asiakkailleen toimialariippumattomia palveluntuottajia, jotka ovat luotettavia, turvallisia ja laadukkaita sekä ikäihmisten tarpeisiin sopivia. Hankkeen toisena keskeisenä tavoitteena on kehittää uudenlaista verkostomaista toimintatapaa ja ekosysteemiä yhteistyössä alueen yritysten, julkisten toimijoiden, oppilaitoksien ja järjestökentän kanssa.

Tarjoomo logo

Hanke on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että Tarjoomo-hankkeessa mukana olleet yritykset ovat päättäneet perustaa Tarjoomo-osuuskunnan. Hankkeessa tehdyn mallinnustyön tuloksena toimintamuodoksi valikoitui osuuskunta, koska sen nähdään palvelevan parhaiten Tarjoomon toimintaa. Osuuskunta on jäsentensä omistama ja demokraattisesti hallitsema yritys. Lisäksi osuuskunnassa palveluiden tuottaminen on yksi keskeisistä piirteistä. Tarjoomo-osuuskunta on siten voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen osuuskunta ja sen perustajajäseninä tulee olemaan kymmenen yritystä ja kaksi yksityishenkilöä. Kuopion kaupunki päättää osuuskuntaan liittymisestä tänä keväänä. Osuuskunta keskustelee myöhemmin oppilaitosten kanssa mahdollisesta yhteistyötä esimerkiksi koulutusten järjestämiseen liittyen.

 

Palveluhausta ikäihmisille sopivat palvelut

Tarjoomo-osuuskunta tulee palvelemaan ensisijaisesti jäseniään ja sitä kautta ikäihmisiä. Osuuskunnan jäsenet muodostavat aktiivisen Tarjoomo-verkoston, joka tuottaa ja kehittää palvelujaan ikäihmisille, ja markkinoi niitä netissä toimivassa palveluhaussa. Osuuskunta hankkii loppukäyttäjille avoimen palveluhaun, johon kootaan luotettaviksi ja turvallisiksi todettujen yritysten ja yhdistysten palvelutiedot. Palveluhaun ensisijaisena kohderyhmänä ovat ikäihmiset ja heidän läheiset. Lisäksi Kuopion kaupungin Vanhusten palveluohjaus tulee käyttämään sitä työssään, joten ikäihmiset saavat tietoa Tarjoomo-verkoston palveluista myös kaupungin palveluohjaajilta. Palveluhausta voi etsiä tietoa hakutoiminnon avulla ja järjestää hakutuloksia esimerkiksi hinnan, sijainnin ja kuluttajapalautteen (suositusten) perusteella. Palveluhaun avulla eri palveluntuottajien vertailu tulee olla helppoa, jotta käyttäjä voi valita niistä itselleen sopivimman. Palveluhausta selviää, onko palvelu kotitalousvähennyskelpoista, arvonlisäverotonta tai palvelusetelillä tuotettavaa palvelua. Palveluhaussa palveluiden käyttäjät voivat arvioida ja antaa Tarjoomo-verkoston yrityksille palautetta.

Tarjoomo-hankkeessa asetettujen tavoitteiden mukaan Tarjoomo-osuuskunnassa tulee olemaan yhteensä 347 jäsentä vuoden 2023 loppuun mennessä. Tarkoituksena on, että Tarjoomo-osuuskunta toimii omarahoituksen varassa kolmen toimintavuoden jälkeen, eli 1.1.2024 alkaen. Hankkeen aikana mallinnus- ja valmistelutyötä on tehty pitkään ja monista eri näkökulmista yhdessä yrittäjien ja yhdistysten kanssa. Viime aikoina asiat ovat edenneet nopeasti ja parhaillaan on käynnissä osuuskunnan rekisteröinti Patentti- ja rekisterihallitukselle. Perusteilla oleva osuuskunta on jo jättänyt ensimmäisen rahoitushakemuksensa ja näin ollen toiminnan uskotaan käynnistyvän loppukesästä.

 

Juhamatti Huusko
TKI-asiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu
Tarjoomo-hanke
juhamatti.huusko@savonia.fi

Heidi Halonen
Projektityöntekijä
Kuopion kaupunki
Tarjoomo-hanke
heidi.halonen@kuopio.fi