Suomalainen ammattikorkeakoulu – tuplasti suunniteltua houkuttelevampi!

Suomalainen ammattikorkeakoulutus tuntuu monessa keskustelupöydässä edelleen uudelta asialta, vaikka taivalta onkin takana jo yli neljännes vuosisataa. Monelle toimialalle tämä olisi jo pitkä historia, mutta korkeakoulutuksen kentässä, jossa yliopistot tuhat vuotisine perinteineen ovat asettaneet riman korkealle, joskus tuntuu että ammattikorkeakoulua pidetään vieläkin uutena innovaationa. Ylpeänä voimme kuitenkin todeta, että hyvin ovat ammattikorkeakoulut paikkansa ottaneet suomalaisessa korkeakoulukentässä.

Ammattikorkeakoulujen synnystä on kirjoitettu useita kirjoja ja onpahan kyseisen ilmiön ympärillä moni tohtori ja lisensiaatti tehnyt päättötyönsäkin. Pysytään kuitenkin nyt lähempänä nykyaikaa ja katsotaan numeroiden valossa että miten halutulta opiskelupolulta AMK hakijoiden silmin katsottuna vaikuttaa.

Kun ammattikorkeakoulutusta synnytettiin Suomeen, arvioivat virkamiehet opiskelijamäärän asettuvan 25 000 ja 75 000 opiskelijan väliin. Alku meni ennusteiden mukaan, ja alkutaipaleella vuonna 1992 AMK-opinnot aloitti 6700 opiskelijaa. Se oli kuitenkin vasta alkua, sillä jo vuoteen 1997 mennessä aloittavia opiskelijoita oli 28 000, ja opiskelijoita yhteensä 59 000. Alkuperäisten arvioiden asettaman katon läpi on kuitenkin menty moneen kertaan, sillä ammattikorkeakoulujen yhteenlaskettu opiskelijamäärä on ollut parhaimmillaan yli 130 000. Lähes kaksinkertainen siis arvioihin verrattuna. Ainakin itse tulkitsen tämän olevan tunnustus ammattikorkeakoulutukselle, näin suurta osaa suomalaisesta nuorisosta emme saisi kouluttautumaan kanssamme, jos tätä polkua ei nähtäisi aidosti hyvänä valintana.

Savoniasta valmistuu vuosittain yli 1000 eri alojen osaajaa.

Keväisin kun yhteishaun tulokset tiedetään, nähdään medioissa monenlaisia vertailuja oppilaitosten ja koulutustasojen välillä. Yksi graafi piirtää aina nuorten halua hakeutua perinteisiin yliopistoihin vs. ammattikorkeakouluihin. Tämä vertailu ei aina ole mielekästä, jopa ex-opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pelaavan omien lajiensa huipputasolla, eikä niitä ole syytä vertailla liikaa keskenään. Numeroiden valossa voidaan kuitenkin todeta, että hakijoiden silmissä ammattikorkeakoulut nähdään erittäin houkuttelevana opiskelupaikkana. Useana vuonna 2010-luvulla ammattikorkeakouluihin on ollut enemmän hakijoita kuin yliopistoihin. Sama trendi on ollut nähtävissä monissa muissa länsimaissa, joissa on vastaavantyyppinen koulutusjärjestelmä kuin meillä Suomessa. Selkeästi kuitenkin yliopistojen arvostus on edelleen vahvaa, joka näkyy mm. hakijoiden keskeytyksissä ja ensisijaisuuksien valinnoissa – niissä ammattikorkeakouluilla on vielä kehitettävää.

Olen itsekin aloittanut tohtoriopinnot suomalaista korkeakoulukenttää tutkien. On ollut hienoa sukeltaa mm. ammattikorkeakoulujen rehtoreiden juhlapuheisiin 25 vuoden taakse ja eri vuosikymmenille. Niidenkään valossa ei ammattikorkeakoulujen kehitystä voi kovin seesteiseksi kuvailla, ja tuskin nämä turbulenssit ajat tulevat tästä tasoittumaankaan. Ollaan kuitenkin ylpeitä AMK-kentästämme, joka houkuttelee opiskelijoita, tukee yrityksiä ja haastaa päättäjiä rakentamaan parempaa huomista!

Petteri Alanko
viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Yhteisömuusikko – muusikkona muuttuvassa yhteiskunnassa

Yhteisömuusikko erikoistumiskoulutuksen lopputapaaminen järjestettiin aurinkoisessa Turussa torstaina 6.6.2019 osallistujinaan kyseisen koulutusverkoston edustajia. Perjantaina 7.6.2019 puolestaan toteutettiin Turun sekä Jyväskylän ammattikorkeakoulujen lukuvuoden 2018–2019 yhteisömuusikkokoulutuksien päätösseminaari, jossa paikalla oli kolmisenkymmentä henkilöä, käsittäen yhteisömuusikko-opiskelijoita ja kouluttajia sekä verkoston edustajia. Kahden helteisen päivän aikana tapahtumissa tärkeässä asemassa olivat keskustelut koulutusten kokemuksista sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

Yhteisömuusikkokoulutuksen innoittamana on valmistunut vastikään Turun ammattikorkeakoulun julkaisu: Liisa-Maria Lilja-Viherlampi (toim.) 2019: Musiikkihyvinvointia! Musiikkityö sairaala- ja hoivaympäristöissä. Myös Jyväskylän ammattikorkeakoulu julkaisee lähipäivinä artikkelikokoelman: Leena Pantsu & Niko Nyqvist (toim.) 2019: Yhteisömuusikko. Hyvinvoinnin tuoja elämän eri vaiheissa. Julkaisuihin artikkeleita ovat kirjoittaneet yhteisömuusikkokoulutuksesta valmistuneet ja koulutuksen vastuuhenkilöt sekä asiantuntijat. Tulevaisuudessa suunnitelmissa on myös tuottaa koulutustahojen yhteistyönä Yhteisömuusikkona yhteiskunnassa -julkaisu.

Muuntuva muusikko – työelämän voimavara

Erikoistumiskoulutukset ovat koulutusmuoto korkeakoulututkinnon suorittaneille ja työelämässä jo toimiville henkilöille. Tavoitteena on tukea ammatillista kehittymistä sekä syventää työ- ja elinkeinoelämän kannalta ajankohtaisten ja merkittävien asiantuntijuusalueiden osaamista. Ne myös tuovat uusia näkökulmia korkeakoulujen eri alojen väliseen yhteistyöhön.

Vuosien 2017–2019 välisenä aikana toteutuneet yhteisömuusikon erikoistumiskoulutukset ovat olleet monimuoto-opiskelua ja niihin on voinut osallistua ammattikorkeakouluissa eri puolilla Suomea: Jyväskylässä, Kokkolassa (Centria), Turussa, Tampereella, Kuopiossa (Savonia) ja Helsingissä (Metropolia). Yhteisömuusikkokoulutuksista selvitystä tehneen Niko Nyqvistin mukaan niihin on hakenut yhteensä 162 henkilöä ja valituksi on tullut 75 henkilöä. Koulutustaustaltaan opiskelijat ovat tulleet pääosin musiikki-, sosiaali- ja terveys- sekä kasvatus- ja opetusaloilta. Yhteisömuusikkokoulutuksen työelämävaikutukset vaikuttavat heijastelevan kunkin opiskelijan omaa taustaa ja tarpeita.

Savoniassa yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuksen (30 op) hakuaika oli syksyllä 2017 ja koulutus toteutettiin vuoden 2018 aikana. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä valmiuksia käyttää musiikkia välineenä hyvinvoinnin edistämiseksi moniammatillisesti. Kuopion koulutuksesta valmistui yhdeksän opiskelijaa.

Voimaa musiikista

Savonialaiset kehittämisprojektit levittäytyivät laajalti yhteiskuntaan ja olivat vaikuttavia niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin näkökulmasta. Projekteissa korostuivat työelämäyhteistyö ja työelämää kehittävä ote. Ne myös osaltaan kehittivät yhteisömuusikkokoulutusta ja edesauttoivat yhteisömuusikkojen verkostoitumista. Projekteissa mm. tuettiin musiikillisen toiminnan keinoin yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta vankilassa, tuotettiin vanhuksille elämyksiä arkeen taiteen avulla, tuettiin työyhteisöjä esim. työhyvinvointitempauksella ja käsiteltiin musiikin avulla tunteisiin liittyviä teemoja nuorten ja kehitysvammaisten kanssa.

Opiskelijat pääsivät siis tarkastelemaan musiikin vaikuttavuutta eri toimintaympäristöissä, kehittämään omaa ammatillista minäkuvaansa ja toiminta-aluettaan sekä luomaan uutta musiikin avulla ja musiikin keinoin. Näin he myös tunnustelivat ja valmistelivat yhteisömuusikkojen tulevaisuuden työkenttää, loivat pohjaa yrittäjämäiseen työskentelyyn alalla ja kehittivät omaa ammattitaitoaan laajentaen sitä uusille alueille. Savoniasta valmistuneiden opiskelijoiden yhteistyö jatkuu edelleen vireänä ja he tarjoavat vertaistukea toisilleen ja kannustavat työllistymisessä sekä oman työn kehittämisessä toisiaan.

Yhteisömuusikkokoulutukset ovat ajan hermolla ja vastaavat osaltaan yhteiskunnan kulttuurisiin tarpeisiin. Kaikkien oikeudet osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, ilmaista ja kehittää itseään ja yhteisöään lukeutuvat sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan taide hyvinvoinnin ulottuvuutena tuo sen lähemmäs arkipäivää ja uudenlainen yhdessä tekeminen herättää kiinnostusta. Taide- ja kulttuurilähtöisiä menetelmiä on tuettu ja niiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hyvinvointialoilla. Näiden menetelmien sovellusalue on laaja, eivätkä ne ole ikä- tai sektorisidonnaisia. Taidekasvatuksen saatavuus, saavutettavuus, hyvinvointivaikutukset ja tasa-arvoisuus pyritään nykyään huomioimaan myös taiteen perusopetuksessa, opetussuunnitelman perusteissa, oppilaitosten opetussuunnitelmissa ja erilaisissa hankkeissa.

Musiikista hyvää oloa arkeen

Yhteiskunnallinen tarve yhteisömuusikkoudelle on olemassa, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalojen toimintaympäristöissä musiikillinen toiminta on pitkään ja pitkälti ollut vapaaehtoistyön varassa ja viriketoiminnan järjestämisessä ja osaamisessa on kehitettävää. Koulutuksissa yhteisömuusikon roolia on pohdittu useissa kehittämisprojekteissa, seminaariesityksissä ja keskusteluissa, ja se hahmottuu usein moninaisena; yhteisömuusikko voi tarjota ja mahdollistaa taide-elämyksiä, palvella erilaisten yhteisöjen tarpeita ja vastata tavoitteisiin musiikki työvälineenään sekä toimia kouluttajana.

Rakenteisiin vaikuttaminen ja viestintä sekä oman osaamisen tuotteistaminen ja palvelumuotoilun lähestymistapa nähdään työllistymisprosessissa tärkeinä. Kohtaamiset ja teot puhuvat puolestaan ja yhteismuusikkojen keskinäinen vuorovaikutus on vilkasta, mikä edesauttaa heidän työnsä integroitumista yhteiskuntaan.

 

Hanna Turunen
Lehtori, yhteisömuusikkokoulutuksen kehittämisprojektien vastuuopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu, Musiikki ja tanssi

Lue lisää:
MUSIIKKIHYVINVOINTIA! Musiikkityö sairaala- ja hoivaympäristössä (pdf)
Uusi yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus alkaa Savonia-ammattikorkeakoulussa (verkkotiedote)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – Taidelähtöiset menetelmät (verkkosivu)
Yhteisömuusikot (verkkosivusto)

Restonomit turvaamaan matkailu- ja ravitsemisalan tulevaisuutta

Ammattikorkeakouluja arvostellaan usein elinkeinossa todellisuudesta vieraantuneeksi ja turhiakin taitoja tarjoavaksi opinahjoksi. Elinkeinon palaute tulisi kuitenkin hyödyntää, sillä yhteistyöllä syntyy paras lopputulos. Molempien etu, niin ammattikorkeakoulun kuin elinkeinonkin etu on tarjota mahdollisuuksia, yhdistää hyviä tyyppejä ja mahdollistaa alan arvostus ja jopa lisätä sitä. Yksinkertaisuudessaan siis varmistaa alan tulevaisuus.

Tällä hetkellä on hurja määrä töitä matkailu- ja ravitsemisalalla ja pätevyyksien perään ei juurikaan kysellä. Riittää kun joku saadaan kiinni ja on se kuuluisa ”hyvä tyyppi”. Tämän tietävät myös nuoret tekijät, jotka jättävät opintoihin hakeutumisen ja havahtuvat vasta vuosien päästä siihen, että voisihan jonkin ammattipätevyyden suorittaa. Joillekin se on yhteiskunnan tuomaa painetta, joillekin työuran niin sanottu tappi, josta ei pääsekään etenemään ilman tutkintoa.

Tulevaisuuden näkymissä on kuitenkin suuntana se, että ehdottomasti tarvitaan koulutettuja osaajia turvaamaan esimiestyö- ja asiantuntijatehtävät, unohtamatta suorittavia työtehtäviä. Tällä hetkellä ei vielä ole hätää, sillä peruspohjakoulutusta alallamme työskentelevillä kuitenkin on. Elinkeinosta kantautuu kuitenkin säännöllisesti kuulumisina huoli alan tulevaisuudentekijöiden turvaamisesta. Tulevaisuuden skenaarioissa työvoima on kenties ohikulkijoita ja vetovoima alalle puuttuu, jonka uhkana on toimialan koulutuspohjan kaventuminen.

Kysynkin: Pitääkö matkailu- ja ravitsemisalalla olla huolissaan tulevaisuuden työvoimasta?

Savonia-ammattikorkeakoulussa vahvana visiona on tiivistää yhteistyötä elinkeinon kanssa. Kumppaniyritysten kanssa yhdessä tehty opetussuunnitelma aloittaa ensi syksynä. Elinkeinon toiveet ja tarpeet on asetettu suunnitelman keskiöön. Yhteistyön lisääminen ja toinen toisiimme luottaminen ovat avainasemassa. Tiedonkulun siirtyminen molempiin suuntiin on ehdoton onnistumisen elementti. Opintojaksojen oppimistehtävien, harjoittelujen sekä opinnäytetöiden hyödyt on valjastettava alan tulevaisuuden rakentamiseen. Tavoitteena saada hyöty elinkeinoille ja ennen kaikkea opiskelijoille. Opiskelija, jolle olemme yhdessä rakentamassa unelmien urapolkua.

Tämä edellyttää opetushenkilöstöltä vahvaa sitoutumista elinkeinoon ja sen tarpeisiin, yksilöllistä opiskelijan ohjaamista ja tuntemista. Elinkeinolta tarvitaan ymmärrystä ja yhteistyöintoa. Tehtävien ja yhteisten tavoitteiden asettaminen on melkoista aikatauluttamista, ja vaatii resurssia myös yrityksiltä. Toisaalta ne yritykset, jotka sitoutuvat tähän saavat varmasti ne ”parhaat tyypit”, pätevinä kehittämään alaamme myös tulevaisuudessa. Yhteinen tekeminen poikii selvästi myös työtyytyväisyyttä ja sitoutumista alaan, ylpeyttä omaan osaamiseen. Edessämme on mielestäni mahtava syksy Pohjois-Savon alueella ja tuskin maltan odottaa, että olemme käynnistämässä uudenlaista toimintakulttuuria opetussuunnitelman myötä. En ole siis huolissani lainkaan, vaan ylpeänä uutta toimintatapaa luomassa.

 

Merja Vehviläinen
Palveluliiketoiminnan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Onko maailma valmis maitomuoville?

Maitoinnovaatiot-hankkeen Maidon uudet muodot -tapahtuma pidettiin Olvi-Oluthallilla Iisalmessa 9.5.2019. Olvihallille kokoontui useiden alojen edustajia keskustelemaan maidon tarjoamista mahdollisuuksista biotalouteen perustavalle liiketoiminnalle. Tilaisuuden juonsi hankkeen rahoittajan edustajana Minna Partanen Ylä-Savon Veturista.

Vaihtoehtoja fossiiliselle muoville

Maidon uudet muodot -tapahtumassa erityispainotuksen saivat pakkausmateriaalit. Hyönteisruokafirma Entocuben perustaja Robert Nemlander aloitti tapahtuman herättelemällä kuulijat esityksellä tulevaisuuden pakkausratkaisuista ja globaalien ympäristöongelmien ratkaisemisesta.

Robert Nemlander esitteli innovatiivisia pakkausratkaisuja

Muovittomia pakkauksia tehdään tänä päivänä vaikkapa sienirihmastoista tai maissitärkkelyksestä. Jopa vesi voidaan pakata levästä tehtyyn syötävään kuplaan, jolloin muoviset vesipullot tulevat tarpeettomiksi. Yksi mahdollinen pakkausratkaisu on myös Yhdysvalloissa maidon kaseiini-proteiinista kehitetty kalvo, johon voidaan pakata vaikkapa juustoa. Tärkeä rooli kiertotaloudessa on myös älykkäillä pakkauksilla, jotka vähentävät ruokahävikkiä. Sen ne voivat tehdä parantamalla tuotteen säilyvyyttä tai esimerkiksi kertomalla kuluttajalle, onko tuote vielä syömäkelpoinen.

Perinteistä öljypohjaisia muoveja korvaavia ratkaisuja etsitään nyt kuumeisesti. Tapaamme käyttää ja suhtautua muoviin tulevaisuudessa ohjaa muun muassa Euroopan unionin muovistrategia (2018), johon sisältyy esimerkiksi uusien muovipakkausten uudelleenkäytettävyyden ja kierrätettävyyden varmistaminen vuoteen 2030 mennessä.

Muovi itsessään ei ole pelkästään huono materiaali, vaikka viimeaikaisesta keskustelusta voisikin niin päätellä. Esimerkiksi sairaalakäytössä se pelastaa ihmishenkiä, muistutti Lisa Wikström VTT:ltä. Joissain käyttökohteissa öljy raaka-aineena voitaisiin kuitenkin korvata erilaisilla biomateriaaleilla. Tärkeintä on, että esineelle tai tuotteelle saadaan aikaan vaadittavat ominaisuudet, kuten lujuus, hygieenisyys tai vaikkapa sopiva biohajoamisnopeus. Tähän tarvitaan tutkimusta ja tuotekehitystä. Esimerkkiä maidon materiaalikäyttöön voidaan katsoa vaikkapa puupuolelta. Wikström kertoi VTT:llä tehdyn selluloosapohjaisten pakkauskalvojen tuotekehityksestä, joka on johtanut muun muassa pakkausyritys Woodly oy:n perustamiseen.

Monipuolinen yhdiste

Kuopiolaisen Innolact oy:n toimitusjohtaja Jussi Heinonen vihki kuulijat maidon rakenteen ja sen käsittelyn saloihin. Meijereiden ja muiden elintarvekäyttöisen maidon muokkaajien osaaminen on erittäin tarpeellista myös silloin, kun maidosta kehitetään teollisuuden raaka-ainetta.

Maidon kaseiinin rakenne mahdollistaa monenlaiset käyttökohteet. Proteiini on esimerkiksi luonnostaan palautuva, joten saostusprosessi voidaan purkaa. Myös heran proteiinit ja laktoosi tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia materiaalikäyttöön. Maidossa on lisäksi erilaisia bioaktiivisia tehoaineita, joiden mahdollisuuksia tiede vasta vähitellen alkaa hahmottaa. Jos maidon osaset itsessään eivät tarjoa tuotteisiin haluttuja ominaisuuksia, ratkaisuja voi löytyä vaikkapa maidonjalostuksessa käytettävien maitohappobakteerien soluseinistä.

Tiede on jo nyt mahdollistanut useiden maitoon perustuvien sovellusten valmistamisen. Reijo Lappalainen Itä-Suomen Yliopistosta esitteli, kuinka kaseiinista voidaan valmistaa esimerkiksi palonsuoja-aineita tai ohjausputkia hermojen uudistamiseen vaurion jälkeen.

Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu kaseiinin palonesto-ominaisuuksia

Tutkimuksen lisäksi tarvitaan kovaa työtä tuotteiden ja prosessien kehittämisen parissa. Robert Nemlander kehotti niin yrityksiä kuin tutkijoitakin ”epäonnistumaan nopeasti, usein ja eteenpäin”. Rohkealla ja avoimella kokeilukulttuurilla syntyy väistämättä myös epäonnistumisia, mutta sillä saadaan myös parhaiten tuloksia esiin. Elinkelpoiset ideat valikoituvat joukosta kokeilujen kautta.

Vilkasta keskustelua maitopaneelissa

Maidossa piilee siis arvoaineita, joita on mahdollista käyttää hämmästyttävän moniin ei-syötäviin tuotteisiin. Maidon rooli kiertotaloudessa –keskustelupaneelissa kysyttiin muun muassa, onko maidon käyttö muuhun kuin elintarvikkeisiin ekologista. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että vastaus on myöntävä, jos materiaali tulee maitoketjun sivuvirroista. Itse asiassa noin puoli prosenttia tuotetusta maidosta päätyy muualle kuin elintarvikekäyttöön tiloilla, esimerkiksi antibioottien tai tulehdussolujen takia (lähde: MTT 2014). Suomessa tämä määrä tarkoittaa lähes kymmentä miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Tämän lisäksi tulevat vielä maitoa jalostavan teollisuuden, kauppojen ja kuluttajien taholla syntyvä hävikki.

Keskustelussa puitiin muun muassa maidon materiaalikäyttöön liittyviä konkreettisia mahdollisuuksia ja käytännön haasteita. Rahoituksen saaminen kehittämistyöhön ja lainsäädännön asettamat rajat koettiin erityisen kriittisiksi. Biotalous on kehittynyt viime vuosina niin kiivasta tahtia, että asetukset eivät tahdo pysyä perässä. Muun muassa EU:n uusi muovistrategia aiheuttaa vielä tällä hetkellä epävarmuutta markkinoilla. Uusien innovaatioiden menestys ylipäätään riippuu siitä, kuinka kannattavaa niiden tuotteistaminen pidemmällä aikavälillä on. Parasta olisi tähyillä heti kansainvälisille vesille pelkästään Suomen sisämarkkinoiden sijaan.

Uudet avaukset, kuten maitomuovipakkaukset, vaativat onnistuakseen hyvin monenlaista osaamista. Päivi Vestala Pohjois-Savon Business Centeriltä kannusti yrityksiä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia moniammatilliseen yhteistyöhön. Panelistit tunnustivat myös viestinnän merkityksen tuotteen menestykselle. Uudenlaisiin biomassoihin ja niistä tehtyihin tuotteisiin voi liittyä monenlaisia mielikuvia ja uskomuksia, jotka hidastavat hyödyllistenkin ratkaisujen käyttöönottoa. Erilaisten raaka-aineratkaisujen myötä on tullut entistä tärkeämmäksi saada kuluttajan tietoon viesti tuotteen ominaisuuksista, muun muassa siitä kuinka se hävitetään tai kierrätetään oikein. Näin on myös erilaisten pakkausten kohdalla.

Paneelikeskustelussa asiantuntijat pääsivät visioimaan tulevaisuuden maitotuotteita

Yhteinen johtopäätös Maidon uudet muodot tapahtumasta oli, että jos rohkeita tekijöitä ja tukea heille löytyy, voi markkinoilla muutaman vuoden kuluttua olla vaikkapa syötäviä maitopohjaisia juustopakkauksia, jotka on tehty parasta-ennen päivämääränsä ylittäneistä jugurteista. Kiertotaloutta parhaimmillaan!

 

Kirjoittaja:
Mikaela Mughal, Maitoinnovaatiot-hankkeen projektipäällikkö

Kuvat:
Heli Tossavainen, TKI-suunnittelija

– – –
Lue myös Iisalmen Sanomien artikkeli tapahtumasta (IS 10.5.2019)

Kulttuurin kuluttaminen on hyvä asia

Taide on hyväksi meille kaikille. Se luo uutta, edistää vuorovaikutusta ja hyvinvointia. Kulttuuri ei siitä kulu, että sitä kuluttaa mahdollisimman moni ja mahdollisimman paljon.

Kun ihmisillä on aikaa tai he haluavat palautua tai viihtyä yhdessä, vietetään tämä aika usein taiteen ja kulttuurin parissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia osallistua. Esimerkiksi vammautuessa ja sairastuessa harrastaminen usein estyy, vaikka aiemmin harrastaminen olisi kuulunut elämän tärkeimpiin asioihin. Syyt harrastamisen estymiseen voivat olla moninaiset. Harrastamisen jatkumisen hyödyt ovat kuitenkin kiistattomat: toipumisen edistyminen ja elämänlaadun parantuminen.

Parasta Pohjois-Savoon! -hanke pyrkii toiminnallaan vahvistamaan uudenlaisia taide- ja kulttuurilähtöisiä toimintatapoja ja siten mahdollistamaan myös kulttuurista harrastustoimintaa. Hanke käynnistyi Itä-Suomen Hyvinvointivoimala (VOIMALA) -yhteistyön tuloksena ja toteutuu 1.1.2019-31.12.2020 välisenä aikana. Hankkeessa ovat mukana Savon koulutuskuntayhtymä (hallinnoija), Kuopion konservatorion kannatusyhdistys ry, Tri Mathias Ingmanin säätiö ja Savonia ammattikorkeakoulu Oy sekä viisitoista sosiaali- ja terveysalan yritystä Pohjois-Savon alueelta. Kehittämistyössä keskeistä on taide- ja kulttuurilähtöisten menetelmien hyödyntäminen ja tavoitteena tuottaa kokonaisvaltaista hyvinvointia monialaisella yhteistyöllä.

100 minuuttia taidetta -kampanja

100 minuuttia taidetta -kampanja kutsuu kaikkia kokemaan ja keskustelemaan taiteen ja kulttuurin äärelle. Kutsu on kohdennettu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimijoille. Meistä jokainen voi miettiä kulttuurin merkitystä arjessaan ja elämässään. Kuinka elämääni vaikuttaisi se, jos jollakin viikolla en osallistuisikaan minkäänlaiseen kulttuuriseen toimintaan. Olisiko se edes mahdollista? Kuinka vaikuttaisi se, jos jollakin viikolla lisäisinkin kulttuurin kuluttamista esimerkiksi vaikkapa yhden tilaisuuden verran?

Savonian Parasta Pohjois-Savoon! -hankkeen työryhmä ottaa vastaan 100 minuuttia taidetta -kampanjan haasteen. Haluamme kampanjaan osallistumisellamme osoittaa, että taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät ovat merkittäviä monialaisen hyvinvointiosaamisen kehittämisessä. Haluamme edistää taiteen ja kulttuurin käyttöä eri toimintaympäristöissä ja samalla tukea taiteen hyvinvointivaikutuksien tutkimusta.

Savonian hanketyöryhmä toteuttaa taiteen edistämistä Parasta Pohjois-Savoon! -hankkeen koulutusinfojen toiminnoissa keskimäärin 100 minuuttia viikoittain huhti-toukokuun aikana. Hankkeen koulutusinfoissa jaetaan tietoa kulttuuri- ja taidelähtöisten menetelmien käytöstä ja hyödyistä sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä. Varsinainen taide- ja kulttuurilähtöiseen toimintatapaan valmentava koulutusjakso toteutetaan syksyn 2019 ja syksyn 2020 välisenä aikana. Tavoitteena on uudenlainen työn tekemisen tapa, jossa kulttuurin merkitys on tunnistettu. Siten meidän on luontevaa haastaa jatkossa mukaan kaikki hankkeen toimintoihin ja koulutuksiin osallistuvat.

Kampanjan innoittamina pohdimme Parasta Pohjois-Savoon! -hankkeen Savonian työryhmässä henkilökohtaista osallistumistamme kulttuuritoiminnan pariin. Huomasimme, että meillä jokaisella 100 minuuttia taidetta ylittyy viikoittain. Harrastamme taiteen parissa, otamme osaa kulttuuritoimintaan ja -tapahtumiin ja teemme työtä kulttuurin ja taiteen koulutuksen parissa. Osallistumme siis itse taiteen tekemiseen, seuraamme sitä muiden tekemänä ja jaamme näitä kokemuksiamme. Havaitsimme, että omaa osallistumista kulttuuriin ja taiteeseen voi toisinaan olla vaikeaa arvioida. Emme välttämättä aina tunnista, mitkä toiminnot kuuluvat taiteen ja kulttuurin kenttään.

Kulttuurin vaikutukset voivat ulottua laajalti vuorovaikutuksesta henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja oppimisesta viihtymiseen. Näitä vaikutuksia myös enenevässä määrin tutkitaan ja pyritään tunnistamaan, jotta kulttuurin vaikuttavuus tunnustettaisiin. Kulttuuri on erottamaton osa elämäämme, tapa hahmottaa itseään, toisiaan ja maailmaa. Kuinka tärkeää olisikaan mahdollistaa taiteen ja kulttuurin välityksellä löytäminen, kokeminen, ilmaiseminen, jakaminen, uskaltaminen, innostuminen ja osallistuminen mahdollisimman monelle.

 

Hanna Turunen
Lehtori, Musiikki ja tanssi
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lue lisää:

http://www.hyvinvointivoimala.fi/parasta-pohjois-savoon-hanke-1-1-2019-31-12-2020/

https://100minuuttiataidetta.taike.fi/

Hoitotyön opettajat innokkaina uuden äärellä – tekemässä interaktiivisia videoita

– Käjet alko hikoomaan, huomaa joku opettajista. Kohta alkavat interaktiivisten videoiden nauhoitukset Iisalmen kampuksella ja ilmassa on jännitystä sekä innostusta. Sairaanhoitajaopiskelijoiden opintojen tukemiseen on tämän lukuvuoden aikana tehty ensimmäiset interaktiiviset videot ja hyvän opiskelijapalautteen jälkeen videoita tehdään nyt lisää.

– Ensimmäiset videot teimme kahdestaan digimentorin kanssa, mutta huomasimme, että videoiden tekemiseen tarvitaan enemmän käsipareja, kuvailee Katrina Hyvönen. Hän suunnitteli ja käsikirjoitti ensimmäiset videot Iisalmen kampuksen sairaanhoitajien monimuotokoulutuksen uudistamisen yhteydessä syksyllä 2018.

Iisalmen kampukselle saatiin vahvistusta Kuopion terveysalalta. Jonna, Arja ja Katrina olivat tehneet videon käsikirjoituksen etukäteen, ja tässä ollaan kertaamassa suunnitelmaa.

Niinpä nyt luokassa häärää kolme lasten ja nuorten hoitotyön opettajaa, Katrinan lisäksi Kuopion kampukselta tulleet Jonna Väisänen ja Arja Lång. Kuvaajiakin on kaksi: atk-tukihenkilö Toomas Lastik ja digimentori Kukka-Maaria Raatikainen.

Miksi video juuri lääkelaskuista?

Sairaanhoitajan pitää osata monimutkaisiakin laskutoimituksia. Lääkkeet ja liuokset pitää usein sekoittaa käsin.

– Monille opiskelijoille matikka on yök, tai sitten ajatellaan, että en minä osaa, kuvailee Arja Lång.

Osalle itse laskutoimitukset ovat helppoja, mutta soveltamisessa on ongelmia. Näiden tekijöiden vuoksi päätettiin ottaa kevään videoiden aiheiksi juuri lääkelaskut.

– Opiskelujen aikana lääkelaskutentissä kaikkien laskujen tulee olla oikein ennen kuin opiskelija pääsee tiettyihin harjoitteluihin. Kyseessä ei ole pelkästään laskukoe, vaan opiskelija osoittaa myös, että osaa valmistaa lääkkeen eli siihen kuuluu soveltava osuus. Tämä vaatii, että opiskelija osaa lukea ja sisäistää lääkeohjeen, kertovat lehtorit kuin yhdestä suusta.

Työelämässä puolestaan LOVE-lääkelaskutentti pitää saada läpi ennen kuin saa täydet lääkkeenantoluvat työelämässä. LOVE-tentin läpäiseminen vaikuttaa palkkaukseen. – Ulkoa ei tarvitse näitä osata, vaan osastoilla on kansioissa lääkeohjeet, kuvailee Jonna Väisänen. LOVE-tentti pitää tehdä kolmen vuoden välein oman osaamisen näyttämiseksi.

Muutama otto ja videot ovat purkissa

– No niin, nyt harjotellaan! Arja kertoo ensin sen ohjeen, Katriina toteaa suunnitelman läpikäynnin päätteeksi.
– Riittääkö tämmönen selostus, vai mitä olette mieltä?, kysyy Arja.
– No mähän voin sitte lisätä, jos et muista sanoo! Katriina komppaa. – Sit sinä lasket ensin verrannolla ja minä annoskaavalla. Videoiden teko vaatii yhteistyötä ja vahvaa luottamusta kollegoiden tukeen.

Sitten videoimaan! Arja Lång valmistelee videota.

Videon käsikirjoitus on oleellinen. Se kertoo, mitä tehdään, missä vaiheessa ja kuka tekee. Lisäksi käsikirjoitukseen on hyvä määritellä interaktiivisiin videoihin tulevat kysymysten luonnokset.

Interaktiivisuus videoissa tarkoittaa sitä, että katsoja vastaa välillä videon aiheisiin liittyviin kysymyksiin tai esimerkiksi harjoittelee taitoa käytännössä ennen kuin jatkaa videon katsomista. Tehtävät voivat liittyä esimerkiksi:

  • teoriassa opitun kertaamiseen,
  • videolla tehtävien asioiden omaksumisen osoittamiseen,
  • lisäopin antamiseen tai
  • opiskelijan ohjaamiseen seuraavaan tehtävään.

Tämän päivän käsikirjoituksessa oli luonnokset videoiden sisällöstä. Pedagogisia ratkaisuja hiottiin vielä videoinnin jälkeen.

Kuvakaappaus puolivalmiista, interaktiivisesta videosta. Tässä sessiossa viisi videota. Tähän videoon on lisätty vasta ensimmäinen faktaruutu.
Kuvakaappaus valmiista, interaktiivisesta videosta. Tähän videoon on lisätty kaikki faktaruudut, jotka näkyvät opiskelijalle pisteinä aikajanalla sekä tehtävät, jotka näkyvät ympyröinä.

Tällä kertaa videoiden tekemiseen kului hieman enemmän aikaa kuin aiemmin. Yhdistimme pari otosta ja leikkasimme muutamia kohtia pois Planet eStreamin videoeditorilla. Videoiden editoimiseen sekä tehtävien ajastukseen juuri oikeaan kohtaan videossa kuluu jonkin verran aikaa.

Toisaalta hyvin tehty on hyvin tehty – ja näitä videoita pystyy nyt käyttämään hyväksi monilla opintojaksoilla useammalla eri opiskelevien ryhmällä.

Nyt tehdyt videot tulevat hoitotyön opiskelijoiden eli kätilö-, terveydenhoitaja-, ensihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden käyttöön.

– Ehdottomasti kannattaa muissakin aiheissa tehdä näitä videoita. Mehän ollaan ajan hermolla tässä digipedagogiikassa, ja sitä paitsi tämä on ihan hauskaakin, kommentoivat kuvaussessioon osallistujat.

 

Teksti ja kuvat:
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen ja viestinnän lehtori
Savonia-amk, Iisalmen kampus

Lue lisää:
Kirjoittaja esitteli aiemmin syksyllä tehtyjä videoita Kohtio-konferenssissa huhtikuussa. Voit ladata diasarjan Kohtion sivuilta kohdasta (kuvassa keltaisella): Uudet digitaaliset ratkaisut sairaanhoitajaopiskelijoiden opiskeluun: O365:n Teams työskentelyalustana pienryhmissä ja interaktiiviset videot opetuksessa

Tutustu myös H5P-aktiviteetin ohjevideoihin.

Flippaamisen laajentaminen koskemaan opetuksessa myös arviointia

Mitä opettajalle tapahtuu, kun hän alkaa flippaamaan arviointia? Vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja Marika Toivonen kuvaili huhtikuisessa Kohtio-konferenssissa opetusfilosofiaansa ja haasteita, joita hän kohtasi ottaessaan käyttöön formatiivisen arvioinnin perinteisen summatiivisen arvioinnin sijaan.

Yläkoulun maikaksi itsensä esitellyt, väitöstutkija Toivonen kertoi, millaisia hänen tyypilliset matematiikan tuntinsa ovat: – Aukaisen oven ja katson, kuka minua tarvitsee. Myöhemmin hän kertoi, että koetilanteeseen on kiellettyä valmistautua ja tavoitteena esimerkiksi kympin haluavalla oppilaalla on, että puolet tehtävistä on oppilaalle liian vaikeita. Mistä tässä on kyse?

Opetuksen peruskaavalla tarkoitetaan opetusta, jossa opetus etenee opettajan määräämässä tahdissa. Opettaja tarjoaa kaikille saman mahdollisuuden oppia kaiken. Tämä malli usein arvotetaan parhaimmaksi. Jopa jo flipanneet opettajat sanovat, että ”oli pakko palata perinteiseen”, kun kaikki ryhmät eivät olekaan niin itseohjautuvia. – Silloin flopataan, ei flipata oikein, totesi Toivonen.

Toivonen totesi itsekin pelanneensa ennen peliä nimeltä Koulu: oppilas tankkaa juuri ennen koetta tietovarastonsa täyteen, oksentaa tiedon koepaperille ja opettaja tallettaa osaamisen ikään kuin pankkiin. – Minulla oli opettajana ongelmia, jotka tavalla tai toisella kytkeytyivät summatiiviseen arviointiin. Siksi poistin arviointiin vaikuttavan kokeen kokonaan, kuvailee Toivonen.

Käänteinen oppiminen eli Flipped Learning tarkoittaa oppilaskeskeistä oppimiskulttuuria, jossa tarkastellaan oppimista yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Hyväksytään se, että kaikki eivät opi kaikkea, ja jotkut oppivat enemmän. Opettajan tehtävänä on havaita oppimisen ongelmia ja auttaa oppilaita tulemaan itsensä opettajiksi. Jos ei näe ongelmia, on vika opettajan kyvyssä katsoa niitä.

”Älä häiritse oppilaita, mutta puutu, jos tarvitaan”, on yksi Marika Toivosen ohjenuorista.

Kohti käänteistä arviointia eli suurta muutosta

Käänteisessä arvioinnissa oppilas kertoo itse, minkä arvosanan hän haluaa. Hän asettaa konkreettisen tavoitteen, ja opettaja auttaa sen saavuttamisessa. Oppilaan pitää tehdä suurin osa työstä, ei opettajan. – Alussa oppilaat ja vanhemmat valittivat, että oppilas päättää itse arvosanansa eikä opettaja opeta tai pidä kokeita – kun sain selittää pedagogin roolini ja näyttää käytännössä, mitään ongelmia ei ole enää ollut, totesi Toivanen.

Formatiivinen arviointi on oppimista varten, ei oppimisen arvostelua. Formatiivinen arviointi on onnistunutta silloin, jos sillä on positiivinen vaikutus oppimiseen. Jos teemme sen fiksusti, voimme tuottaa myös muodollisen arvosanan. Käytännössä hyvän arvosanan saadakseen oppilaan pitää tehdä töitä ja epäonnistua välillä, jolloin hänen halunsa oppia kasvaa. – Mä väitän, että formatiivinen arviointi on niin tärkeä osa, opetuksen pilari, että sitä ei voi ottaa pois, kuten summatiivisen voisi ottaa, kuvailee Toivonen.

Kokeet formatiivisen arvioinnin prosessissa

Summatiivisen arvioinnin prosessin kokeessa, jossa oppilas ei muista eikä osaa vastata, koe menee huonosti ja hänelle jää huono oppimiskokemus. Formatiivisessa arvioinnissa tehtävä tulee uudestaan eteen, kunnes asia opitaan.

We need to prevent teachers from doing good things, to give them time to do even better things, on formatiivisen arvioinnin asiantuntija Dylan WIliam kuvaillut. Eli jostain hyvästäkin on luovuttava, kun lähtee tekemään jotain parempaa.

Koetilanteet ovat Toivasen matematiikan tunneilla erilaisia kuin summatiivisessa arvioinnissa. Opiskelija valitsee itselleen kokeen oman arvosanatoiveensa mukaiselta tasolta ja tekee sen. Opettaja ympyröi väärät vastaukset ja antaa kokeen takaisin. Oppilas tekee merkityt kohdat uudelleen joko yksi tai kavereiden kanssa. Opettaja katsoo kokeen uudelleen ja lopuksi kokeesta keskustellaan yhdessä.

Eli opettaja voi halutessaan säilyttää kokeet formatiivisessa arvioinnissa, jos hän miettii mistä hänen pitää luopua: esimerkiksi pohtia uudelleen mihin sitä käytetään – ei enää arvioinnin perusyksikkönä vaan oppimisen mahdollistajana. Jäin siihen käsitykseen, että Toivosen mukaan arviointi perustuu tehtyyn työhön ja innokkuuteen oppia, sillä kokeista ei numeraalisia arvioita anneta.

Tavoitteena itseohjautuvuuteen kasvaminen

Itseohjautuvuus on kasvatukselle asetettu tavoite, jota jatkamme myös ammattikorkeakoulussa. Opettajan tehtäväksi jää luoda oppiva yhteisö, jossa opitaan kysymään ja kuuntelemaan, väittää Marita. Oppilasta autetaan itseohjautuvuuteen itse- ja vertaisarvioinnin mahdollistamalla.

Kolme keskeistä tavoitetta, joiden pohjalta Toivonen lähti rakentamaan formatiivista arviointia omille kursseilleen:

  1. Oppilaat eivät saa päntätä koetta varten ja saada hyviä arvosanoja lyhytaikaisen muistin varassa.
  2. Arvioinnin tulee auttaa oppilasta muodostamaan realistinen käsitys osaamistasostaan ja rakentamaan positiivisen mielikuvan itsestään oppijana.
  3. Arvioinnin tulee edistää oppimismyönteisen oppimiskulttuurin muodostamisessa.

Black & William 2009 on julkaissut formatiivisen arvioinnin teoreettisen mallin, jossa on kolme toimijaa: opettaja, ryhmä ja oppilas. Oppilaan tulee tietää, missä hän on tällä hetkellä, minne hän on menossa ja miten hän pääsee sinne, minne on menossa. Olennaisia ovat nämä:

  1. Tavoitteiden ja kriteerien selvittäminen
  2. Todisteiden hankkiminen aktivoimalla (tähän voi soveltua koe)
  3. Oppimista eteenpäin vievä palaute
  4. Oppilaiden aktivoiminen toistensa oppimisresursseiksi
  5. Oppilaiden aktivointi oman oppimisensa omistajuuteen

”Koe on huono mittari, jos se ei paljasta sitä kohtaa, jossa pitää oppia lisää”, on niin ikään yksi Marika Toivosen teeseistä. Luokkarajat pitää voida ylittää molempiin suuntiin – vaikka se vaatisi lukiotason tai alakoulun tehtäviä yläkoulussa.

Luennolla pohdittiin myös näitä lähtökohtia:

  • Mittari lakkaa olemasta tarkoituksenmukainen, jos sen tuloksesta tulee toiminnan päämäärä!
  • Mittaaminen ei ole oppimista edistävää toimintaa.
  • Mittari on hedelmätön, jos se ei paljasta oppimisen puutteita.

– Opettaja ei saa olla oppimisen este, kommentoitiin yleisöstä ja jatkettiin, että käytännössä tämä malli toimii kaikilla koulutusasteilla. Jäin itse pohtimaan, millä kaikilla kursseilla toteutan jo tietämättäni käänteistä arviointia ja millä kursseilla voisin soveltaa näitä oppeja ammattikorkeakoulun opettajan työssäni.

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-amk

Lue lisää:
www.flippedlearning.fi
www.mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi
www.dimensiolehti.fi (tänä vuonna ilmainen lukijoille)

Eric Mazur: The Silent Killer of Learning (useita versioita Youtuben videoissa)
KAUPPINEN, Eija ja VITIKKA, Erja (toim.). Arviointia toteuttamassa – Näkökulmia monipuoliseen oppimisen arviointiin. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2017:4.
Carol S. Dweck: Menestymisen psykologia – Kuinka voimme toteuttaa piileviä kykyjämme (kirja)

Mitä meidän kaikkien pitää tietää kriisiviestinnästä?

Viestinnän asiantuntija Katleena Kortesuo siivoaa työkseen firmojen somesotkuja ja oli kertomassa Kohtio-konferenssissa huhtikuussa opetusalan asiantuntijoille kriisiviestinnästä.

Jokainen meistä päätyy tekemään kriisiviestintää joskus, eli esimerkiksi ehkäisemään isompaa vahinkoa syntymästä (kuva: PxHere).

Pienimmillään kriisiviestintää meillä amkissa on, kun sanomme opiskelijoillemme ”Arvioinnit tulevat rekisteriin kolmen viikon kuluttua kurssin päättymisestä”. Siitä skaala jatkuu Talvivaara-sotkuihin ja muihin vastaaviin suurta mediahuomiota saaneisiin kohuihin.

IIKK-malli auttaa ymmärtämään kriisiviestinnän lähtökohdat

Kortesuo esitteli IIKK-mallin, jonka kirjaimet muodostuvat sanoista ilmiö, issue, kohu ja kriisi. Näistä viestinnän maailmaan kuuluvat puhetta ja kirjoitusta eli kieltä sisältävä viestintä, myös nonverbaali sellainen. Toiselle puolelle kuuluvat tapahtumat eli juridiset teot ja päätökset, joita viestinnän maailman ilmiöistä, issueista ja kohuista seuraa.

Ilmiö tarkoittaa, että jotain tapahtuu. Ilmiöön liittyy muutos, suunta ja liike. Ilmiöitä tapahtuu koko ajan ja niissä voi olla sisällä kriisin tai kohun poikanen. Jos minä lähetän henkilökohtaisen tekstarin miehelleni, siitä ei seuraa mitään. Mutta jos presidenttimme tekee sen ja viesti lipsahtaa väärälle henkilölle, ilmiöstä seuraa kohu, jonka koko riippuu viestin sisällöstä.

Issue on ratkaisematon kysymys tai puheenaihe. Se on jotakin, mistä puhutaan facebook-ryhmissä ja kahvipöydissä. Osa issueista jää hetkelliseen kauhisteluun, joka unohtuu seuraavalla viikolla. Pahimmillaan issuet päätyvät julkisuuteen, jolloin kyseessä on kohu.

Kohu siis tarkoittaa, että media on tarttunut issueen. Kriisi on siitä seuraava askel, mutta kohu-kohdassa se on vielä vältettävissä.

Kriisi on tilanne, jossa on muitakin kuin viestinnällisiä seurauksia: reklamaatioita, sairaslomia, irtisanomisia ja jopa itsemurhia. Meidän pitäisi välttää ilmiön muuttuminen issueksi ja siitä kohuksi tai kriisiksi.

Kriisiviestinnän neljä tavoitetta
  1. Pyrimme ehkäisemään kohuja ja kriisejä ennakoivalla viestinnällä. Ehkäisemme törttöilyt esimerkiksi työpaikkojen ohjeistuksilla: älä mene kännissä someen tai ammattikorkeakouluopiskeluun liitettynä noudata tutkintosäännön mukaisia aikoja arvioinneissa.
  2. Pyrimme pienentämään jo alkaneita kohuja ja kriisejä. Jos issue päätyy mediaan, ei päästetä sitä Hesariin vaan ennemmin paikallislehteen. Pyrimme vähentämään myös tapahtumia: esimerkiksi määräaikainen erottaminen ennemmin kuin lopullinen.
  3. Haluamme antaa organisaatiolle työrauhan. Kriisin aikana jokainen työntekijä ja ehkä myös laajempi yhteisö joutuu koko ajan häirityksi ja tähän voi vaikuttaa onnistuneella kriisiviestinnällä.
  4. Yritämme palauttaa organisaation normaaliin tilaan eli saamaan kohut ja kriisit pois.
Miten kriisit ja kohut syntyvät?

On tärkeää ymmärtää ihmismielen perusolemus. Kun me luemme somea ja mediaa, emme sisäistä, että hyvää ja pahaa voi olla yhdessä ja samassa asiassa.

Retwiittaamme mustavalkoisia totuuksia, emmekä niitä viestejä, joissa perustellaan myös harmaiden alueiden läsnäoloa (kuva: Pixabay).

Esimerkiksi Michael Jackson aiheuttaa meille juuri nyt vaikean ristiriidan, Kortesuon mukaan kognitiivisen dissonanssin. Oliko hän pedofiili ja loistava muusikko vai vain toista näistä? Emme kestä sitä, että hyvä ja paha olisivat yhdessä.

Emme siis voi laittaa mediaan sellaista viestiä, jossa hyvä ja paha sekoittuvat, vaikka perusteet olisivat loogisia. Sellaiset viestit hämmentävät.

Älä tee ainakaan näin!

Kaksi pahinta mokaa kriisiviestinnässä ovat kuitenkin viha ja valehtelu. Valehtelusta jää aina kiinni ja se on epäeettistä. Muistamme Ilkka Kanervan tuhmat tekstiviestit: ne yksistään eivät olisi riittäneet siihen, että ulkoministerin pesti menee alta. Kanerva joutui pois virastaan, koska ulkoministeri ei voi räikeästi valehdella kansalle, kuten hän teki kieltäessään tekstiviestien lähettämisen. Poliitikko voi kyllä törttöillä parisuhteessa, mutta ei valehdella.

Nyt kaikki miettivät, että entäs Trump! Valehtelu on tosiaan yksi retoriikan keinoista, joskin erittäin epäeettinen sellainen. Kaikki tutkijat ovatkin olleet ihmeissään Trumpin käyttäytymisestä: hän valehtelee ja solvaa ja pysyy silti pinnalla. Populistien nousu on tällä hetkellä vielä suuri mysteeri.

Osa asiasta pitää usein jättää sanomatta

Kriisiviestinnässä totuus jätetään kyllä välillä sanomatta. Työntekijöitä suojaa yksityisyyden suoja: esimerkiksi työnantaja ei saa sanoa ääneen, että työntekijällä on alkoholiongelma.

Kortesuon esimerkki luennolla oli koulumaailmasta. Aina pitäisi nollata tilanne ensin ja viestiä hankalistakin tilanteista positiivisesti tai vähintään neutraalisti.

Kuvitellaan, että olet rehtori ja koulun pihalla on ollut vakava tappelu. Toimittaja soittaa ja kysyy tilanteesta.

Jos olet kokenut kriisiviestijä, vastaat:

Me selvitellään parhaillaan tilannetta. Tämä on vakava tilanne, ja puutumme tähän. Koulu kantaa tästä täyden vastuun. Me lisäämme välituntivalvontaa. Fyysinen koskemattomuus on tärkeää yhteisössämme.

Jos et ole kokenut:

Hei pieni hetki, onko ok, että soitan 10 minuutin päästä? Ei pidä kieltää tapahtunutta (Ei meillä tapahdu tällaista!), vaikka et itse tietäisi siitä vielä. On parempi ottaa aikalisä.

Jos rehtori sanoisi tässä tilanteessa:

Myös vanhemmilla on kasvatusvastuu, ei vain koululla, vaikka pyrimmekin estämään tällaisia tilanteita.

Tämä aiheuttaisi kognitiviisen dissonanssin eli ristiriidan sekä mehevän lööpin: Rehtori pesee kätensä! Rehtori syyttää vanhempia!

Jätämme siis joitakin asioita sanomatta, että oma viesti ei menisi viemäristä alas.

Yksilö voittaa aina organisaation

Kulttuurinen metaforamme on, että iso on paha. Me suomalaiset luotamme ennemmin yksilön tarinaan kuin organisaation edustajaan. Otsikko tehdään Iltalehteen yksilön sanoman mukaan, ei organisaation viestistä otettuna sitaattina (paitsi, jos se on shokeeraava tai ristiriitainen).

Kortesuon neuvo onkin, että kriisiviestinnässä pitää tulla rohkeasti omalla naamalla tilanteeseen.

Kolme parasta vinkkiä
  1. Jokainen työ on nykyään julkista työtä.
    Opiskelija voi salakuvata, äänittää ja laittaa julki opettajan työtä. Kuvaamme ravintolassa ruoka-annokset; se on kokin työn julkiseksi tuomista. Tämä asenne auttaa meitä ajattelemaan arjessamme: entä jos tämä, mitä kirjoitan, menee julki? Meillä on mahdollisuus päätyä julkisuuteen oman työmme kautta.
  2. Kill them with kindness eli Tapa heidät kiltteydellä.
    Muista, että ei yksi puu pala – riitaan tarvitaan aina kaksi. Kriisiviestintä on asennekysymys, johon keinot löytyvät itsestä ja omasta asennoitumisesta: Hei, toi on tosi hyvä pointti, erinomainen kysymys – eli hymyile ja kannusta. Se vaatii paljon henkisiä voimavaroja organisaation edustajalta, mutta sillä voi sammuttaa pienet palot ennen kuin ne roihahtavat täyteen liekkiin.
  3. Varo ei-sanaa ja kieltoja.
    Hyvin usein kieltäminen vaikeuttaa ymmärtämistä. Jos asian voi sanoa myönteisesti, se kannattaa tehdä.

Eli yhteenvetona: ole ihminen ihmiselle ja arvosta hänen kokemustaan. Muista jokaisessa teossasi, että se voi olla seuraavana päivänä lehdessä.

Lue lisää:
Kohtio-konferenssin materiaalit.

Katleena Kortesuo:
Ei oo totta! (blogi)
Sano se someksi! (kirja, katso myös muita)

Leif Åberg:
Viestinnän johtaminen (kirja, katso myös muita)

 

Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Ubiikki ammattikorkeakoulu ja hyvinvointiteknologia tulevat, oletko valmis?

Ubiikki-sana tarkoittaa huomaamattamme kaikkialla toimivaa tietotekniikkaa, joka on toimijaa ympäröivää, keskenään verkottunutta, huomaamattomasti toimivaa. Ympäristöön sulautunut teknologia avaa ovia oppimistiloihin. Ubiikissa oppimisessa henkilökohtaiset tavoitteet ja oma arki ovat keskeisiä. Oppiminen liittyy saumattomaksi osaksi myös oppijan muuta elämää.

Tietotekniikka on tullut meidän jokapäiväiseen arkeemme huomaamatta. Tero Uskali (2018) kirjoittaa, että tietokoneet ovat kutistuneet taskuihin ja seuraavaksi ne ovat siirtymässä nenille älylasien muodossa. Ubiikit oppimisympäristöt tarjoavat saumattomia oppimiskokemuksia, tukevat sujuvaa vuorovaikutusta ja tarjoavat yksilöllisiä oppimismahdollisuuksia missä ja milloin tahansa. (Virtanen, M., Haavisto, E., Liikanen, E. & Kääriäinen M., 2017.)

Ehkäpä käytät jo teknologiaa joka päiväisessä elämässäsi, mutta se on niin arkipäiväistynyt, ettet välttämättä edes tiedosta sitä? Erilaiset mobiilisovellukset (mm. mobiilipankit, kanta) ja viestintäkanavat (mm. whatsapp) ovat osa tätä arkipäivän teknologiaa.

Rohkeasti lähdimme Weltech-hankkeessa suunnittelemaan kesälle uudenlaista verkkokesäopintojaksoa: Hyvinvointiteknologiaa sosiaali- ja terveypalveluissa ubiikeissa oppimisympäristöissä. Pyrimme luomaan verkkokurssille erilaisia ubiikkeja oppimiskokemuksia.

Mitä nämä ubiikit oppimiskokekemukset sitten voivat olla? Vaikkapa interaktiviisuutta mm. kuvissa ja videoissa. Kurssi voi sisältää sensoreita, tagejä tai appeja. Kurssilla voidaan hyödyntää QR-koodeja ja opiskelijoiden omia mobiililaitteita heidän omassa arjessaan.

Kuvissa tutkitaan Yeti-tabletin mahdollisuuksia opetuksessa ja asiakastyössä Paloahon koululla Kuopiossa.

Ubiikkia oppimista voivat olla myös erilaiset virtuaaliset oppimispelit. Haaste onkin siis mielestämme moninkertainen: kuinka luoda virtuaalinen oppimisympäristö Moodleen, joka sisältää erilaisen virtuaalisen ja ubiikin oppimiskokemuksen?

Miten luoda oppimisprosessi, joka tarjoaa jokaiselle osallistujalle yksilöllisiä kokemuksia?

Weltech-hankkeen osana olemme pitäneet koulutuskokonaisuuksia, jonka aluksi olemme pyytäneet opiskelijoita kirjoittamaan Padlet-seinälle ajatuksia hyvinvointiteknologiasta ja siitä, mitä se tuo heille mieleen. Kysyimme opiskelijoilta ja työelämässä toimivilta hoitajilta ennen koulutusta, miten he ymmärtävät käsitteen hyvinvointiteknologia. Yleisimmin vastaus oli jokin laite tai härpäke, jonka vastaajat tiesivät hyvinvointiteknologian tuotteeksi.

Mitä hyvinvointiteknologia on? ”Mummoille appeja”, vastasi yksi opiskelija.

Vastaukset voi kuitenkin analysoida myös uhkien ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Hyvinvointiteknologiaan liittyvä keskeinen uhka oli se, että teknologia vähentää työntekijöiden tarvetta. Aidon kohtaamisen pelättiin tästä näkökulmasta vähenevän.

Laitteiden pelättiin myös tuovan lisää valvontaa ja eräässä kommentissa todettiin, että robotit valtaavat tulevaisuudessa yhteiskunnan. Tietoturvan nähtiin heikkenevän.

Mahdollisuudet, joita teknologiassa nähtiin, olivat osin samoja kuin uhatkin. Vastauksista tuli esille, että teknologia mahdollistaa kohtaamista uudella tavalla ja voi parhaimmillaan lisätä myös osallisuutta.

Hyvinvointiteknologia nähtiin useimmiten arkityön helpottajana, joka säästää parhaimmillaan työntekijän aikaa, työn kuormittavuutta tai ylipäätään resursseja.

Tällöin myös aidolle kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle voi jäädä aikaa. Tämä on lisäarvo työssä kuin työssä, jonka eteen kannattaa ponnistella! Otetaan yhdessä rohkeasti teknologiaa käyttöön arjessamme!

 

Kirjoittajat:
Heli Kekäläinen, Projektipäällikkö
Minna Kaija-Kortelainen, Sosiaalialan lehtori
Anu Kinnunen, Fysioterapian lehtori

Kuvat:
Minna Kaija-Kortelainen

Lähteet:
Uskali, T. (2018): Jokapaikan journalismi.
Virtanen, M., Haavisto, E., Liikanen, E. & Kääriäinen, M. 2017. Ubiquitous learning environments in higher education: A scoping literature review. Education and Information Technology. DOI: 10.1007/s10639-017-9646-6

 

ITK tarjosi laulavia robotteja ja ideoita opettajan arkeen

ITK2019-konferenssin alussa lauloimme yhdessä Elias-robotin kanssa onnittelulaulun ”Happy Birthday”. Onnitteluille oli aihetta, sillä Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnan Aulangolla jo 30. kerran.

30 vuotta on pitkä aika – tai lyhyt aika. Riippuu katsojasta ja perspektiivistä. ITK-konferenssien sisältöjen kehityskaari on isolla pensselillä kuvaten kulkenut tieto- ja viestintätekniikasta (tvt) tietoteknologian (it) kautta digitalisaatioon (digi). Rauta ja prosessit eivät enää ole keskeisiä vaan tärkeänä asiana on digitalisaation mahdollistama toimintakulttuurin muutos. Tapahtuman alkuriimittelyssä todettiinkin, että ”kohti muutosta kurssimme on”.

Ohjelmassa oli useita esityksiä mm. oppimisanalytiikasta ja digitaalisesta saavutettavuudesta. Oppimisanalytiikka jyrää kouluihin, ja opetus- ja kulttuuriministeriö tukee sen kehittämistä useilla hankkeilla. Yksi niistä on APOA-hanke, joka edistää ammattikorkeakoulujen oppimisanalytiikkaa. Hankkeen tavoitteena on luoda suositukset analytiikan tehokkaalle käytölle ja lisätä amk-toimijoiden analytiikkaosaamista. Suositusten taustaksi kootaan haastatteluin opettajien ja opiskelijoiden tarpeita ja pilotoidaan niiden pohjalta erilaisia oppimis- ja opintoratkaisuja. Ensimmäisenä havaintona haastatteluista voidaan todeta, että opiskelijat näyttävät toivovan aika yksinkertaisia asioita opintojensa tueksi: selvä kartta opintojen etenemisestä ja tietoa omasta oppimisesta ja osaamisesta. Toisaalta: onko tieto osaamisesta yksinkertainen asia?

Analytiikan eettiset puolet

Oppimisanalytiikkaan liittyvää eettistä pohdiskelua oli myös ilmassa. Parhaimmillaan analytiikka parantaa oppimisen laatua ja sen avulla opiskelijoita voidaan ohjata ja tukea yksilöllisesti. Analytiikka mm. paljastaa ne, joiden eteneminen ei ole tavoitteiden mukaista ja jotka eivät ole edes aloittaneet jonkin kurssin suorittamista, vaikka pitäisi olla jo puolivälissä. Opettaja taas voi käyttää analytiikkaa oman opetuksensa parantamiseen. Jos hän esimerkiksi toteaa, että opetusmateriaalina olevaa videota ei kukaan katso muutamaa minuuttia pidemmälle, hän voi yrittää tehdä siitä kiinnostavamman.

Toisaalta analytiikan vaarana on opiskelijoiden profilointi ja leimaaminen sekä oppimisen menetelmällinen kapeutuminen. Analytiikan hyödyntäminen edellyttää verkko-oppimisympäristössä kurssin suorittamiselta kohtia, joissa opiskelijan toiminnasta kertyy dataa. Miten paljon opettajan on syytä olla tietoinen opiskelijan toiminnasta opintojakson aikana ja miten paljon voi jättää opiskelijan omalle vastuulle? Tämän pohtiminen on relevanttia ainakin korkeakoulujen analytiikkaratkaisuja luotaessa ja hyödynnettäessä.

Hallittava ja ymmärrettävä sisältö

Digitaalinen saavutettavuus on ajankohtainen aihe, sillä EU:n saavutettavuusdirektiivin deadlinet alkavat painaa päälle julkisissa organisaatioissa. Saavutettavuus edellyttää digitaaliselta sisällöltä havaittavuutta, hallittavuutta ja ymmärrettävyyttä. Ne ovat tärkeitä seikkoja muillekin kuin julkishallinnon organisaatioille, sillä kenelle tahansa on hyötyä siitä, että viesti on selkeä ja ymmärrettävä. Työkaluja saavutettavuuteen ovat ainakin selkeä kieli, silmäiltävyys, otsikointi, kuviot ja infograafit sekä linkkien ymmärrettävyys. Jokainen opettaja voi katsoa omia kurssejaan, tuottamiaan tekstejä tai koulunsa nettisivuja tästä näkökulmasta.

Elinikäinen oppiminen, joka korkeakouluissa kulkee myös nimellä jatkuva oppiminen, oli konferenssin isona viitekehyksenä. Sitra on juuri julkaissut yhteistyönä kootut neljä teesiä elinikäisestä oppimisesta. Niiden taustalla on yhteiskunnan muutosnopeus, jota edellyttää osaamisen uudistamista. Teeseissä puhutaan oppimisen mahdollistamisesta läpi elämän ja sen tueksi tarvittavasta ohjauksesta sekä osaamisen näkyväksi tekemisestä. Työelämässä olevan osaamisen kehittämiseen tarvitaan joustavia ratkaisuja sekä pelisäännöt eri tavoin hankitun osaamisen tunnistamiselle. Näillä eväin Suomi pysyy kansainvälisesti vetovoimaisena menestyvänä hyvinvointivaltiona. Tähän tahtotilaan digitalisaatio tuo omalta osaltaan ratkaisuja ja pelimerkkejä.

ITK2019 antoi paljon ajattelemisen aihetta ja ideoita. Yksittäinen opettaja sai sieltä vinkkejä pedagogiseen käsikirjoittamiseen, korkeakoulu digistarttipaketin rakentamiseen ja kuka tahansa innostavia ideoita digitaalisiin osaamismerkkeihin tai digimentorointiin. Nyt vain toteuttamaan niitä ja viemään kapulaa eteenpäin.

ITK:n tarina jatkuu: vuonna 2020 aprillipäivän jälkeen Aulangolla esitellään taas uusia edelläkävijöiden ratkaisuja.

 

Marja Kopeli
Koulutusvastuusuunnittelija
Savonia-ammattikorkeakoulu