Savonia-ammattikorkeakoulussa innovoitiin vuosina 2019–2021 fysioterapia- ja tanssinopettajaopiskelijoille yhteisopetusta, jonka tavoitteena oli järjestää tanssitunteja neurologisiin sairauksiin liittyen. Tanssitunneilla sovellettiin fysioterapian ja tanssin elementtejä aikuisneurologisille henkilöille (so. aivohalvaus, MS- ja Parkinsonin tauti).

Toiminta sai nimekseen Neurotanssi, joka vakiintui osaksi tanssinopettajaopiskelijoiden Taide eri yhteisöissä -opintojaksoa ja fysioterapiaopiskelijoiden Viretoriharjoittelua. Millaisia kokemuksia Neurotanssista on kertynyt tähän saakka?

Tanssien kohti kokonaisvaltaista kuntoutumista

Useat tutkimukset ovat tuoneet viime vuosina esiin taiteen ja kulttuurin myönteiset vaikutukset yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Kansainvälisessä neurologisessa kuntoutus- ja tutkimuskentässä taiteiden soveltava käyttö on ollut lisääntyvän kiinnostuksen kohteena erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. (APPG 2017; Fancourt & Finn 2019.)

Erityisesti musiikin ja tanssin tutkimus sekä niiden soveltava käyttö ovat olleet merkittävästi uudistamassa ja laajentamassa neurologisen kuntoutuksen toimintatapoja.  Esimerkiksi tanssin on todettu olevan turvallinen, helposti saavutettava ja kokonaisvaltainen lääketieteellistä hoitoa ja kuntoutusta täydentävä biopsykososiaalinen kuntoutusmenetelmä. Tanssimisen avulla voidaankin harjoitella hyvin monipuolisesti kuntoutuksen eri osa-alueita: mm. tasapainoa, lihasvoimaa, motoriikkaa, koordinaatiota ja rytmitajua. (ks. esim. Sharp & Hewitt 2014; Sihvonen ym. 2014; Thornberg ym. 2014; Lossing ym. 2017; Shanahan ym. 2017) Nämä ovat samoja asioita, joita perinteisessä kuntoutuksessa kehitetään.

Niin musiikki- kuin tanssikuntoutus voi mahdollistaa matalan kynnyksen kuntoutumistoiminnan ja olla kustannustehokasta yhteiskunnallisesti. Suomessa alan rahoitus ja tutkimus sekä soveltava käyttö neurologisessa tanssikontekstissa on kuitenkin ollut toistaiseksi vielä vähäistä. Savonian syksyllä 2019 alkanut Neurotanssi -toiminta on ollut pioneeri tanssitaiteen ja terveydenhuollon moniammatillisessa koulutuskentässä.  

Tässä kehitystyössä on hyödynnetty palvelumuotoilun menetelmiä ja näin Neurotanssi on ollut osa neurokuntoutujille tarjottavaa tanssin ja fysioterapian yhdistävää palvelua Savonian Viretorilla. Tähän saakka on toteutettu kolme tanssikokonaisuutta, joista yksi toteutui lähi- ja kaksi etäohjauksina koronapandemiasta johtuen. Toimintaan on osallistunut kaikkiaan 22 opiskelijaa ja 17 kuntoutujaa. Neurotanssin avulla on pyritty vahvistamaan kuntoutujien osallisuutta, toimijuutta ja kykyä kokonaisvaltaiseen itsensä ilmaisemiseen. 

Yhteisten oivallusten ja onnistumisten äärellä

Moniammatillinen tanssipilotti tuotti tanssinopettaja- ja fysioterapiaopiskelijoiden näkökulmasta valmiuksia ymmärtää toisen ammattialan kieltä ja toimintakulttuuria laaja-alaisesti, jolloin se rikastutti ja monipuolisti myös oman alan osaamista. Kahden ammattialan synergia haastoi näkemään ja tekemään toisin: tällöin korostui uskallus astua oman ammattialan ulkopuolelle ja luoda yhdessä uutta.

Näin käsitykset toimintakyvystä, kuntoutumisesta ja tanssista laajentuivat. Opiskelijat korostivatkin kokemuksissaan, että molemmilla aloilla on toisilleen runsaasti annettavaa: fysioterapian ja tanssin yhdistäminen luo ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa liikkeen kuntouttava vaikutus ja taidepedagoginen näkökulma vastaavat ”räätälöidysti” asiakkaiden tarpeisiin.  Neurotanssin toiminnan kannalta merkityksellistä olikin juuri luoda puitteet jokaisen tanssijan oman liikkeen mahdollistamiselle: tässä mielikuvilla, liikeimprovisaatiolla, rytmiikalla ja luovalla liikkeellä oli keskeinen rooli.

Neurotanssin haasteena ja mahdollisuutena koettiin tanssijoiden yksilöllisyydelle rakentuvan mielekkäiden kokonaisuuksien suunnitteleminen. Osallistujapalautteen mukaan opiskelijat onnistuivat tässä haasteelliseksi kokemassaan tehtävässä hyvin, sillä tanssijoiden palaute jokaisen huomioimisesta sekä vuorovaikutuksellisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta sai erityisen paljon positiivista palautetta.

Kuntoutuminen tanssillisesti koettiin mielekkääksi ja motivoivaksi, jolloin tunneille osallistuneet tanssijat uskalsivat myös haastaa itsensä liikkumaan monin eri tavoin. Neurotanssi tarjosikin tanssijoille siis paitsi uusia tanssielämyksiä ja mahdollisti etsimään rajojaan, mutta antoi myös oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia.  Esimerkiksi tietyt rytmiharjoitteet koettiin usein aluksi hankaliksi, mutta toistamalla tarpeeksi usein niitä kaikki tanssijat onnistuivat lopulta harjoitteissa. Myös lopputanssin koreografian opettelu ja sen muistaminen vaati useamman toiston onnistuakseen tanssi-ilmaisun vapauttamiseksi.

Huomionarvoista oli, että etäopetuksen haasteista huolimatta onnistumisen kokemukset olivat samankaltaisia keskenään kuin lähiopetuksessa sekä osallistujapalautteen että opiskelijoiden havaintojen näkökulmista.

Neurotanssi

Kenties merkittävin havainto oli, että tanssitunneille osallistuneiden tanssijoiden psykofyysissosiaalinen toimintakyky lisääntyi. Osa tanssijoista ilmoitti esimerkiksi spastisuuden lievittyneen ja kivun unohtuneen tanssiessa samalla kun uskallus liikkumiseen eli koettu liikevarmuus lisääntyi. Fyysisten terveyshyötyjen lisäksi Neurotanssi lisäsi myös itsetuntemusta ja -tuntoa sekä minäpystyvyyttä kaikilla osallistujilla: niin tanssijoilla kuin tanssitunteja ohjanneilla opiskelijoilla. Tanssijat toivat esiin myös sosiaalisen vertaistuen mahdollistuneen luonnollisesti tanssin kautta ilman rooleja, jolloin ryhmäytyminen oli mutkatonta. Opiskelijat toivat esille myös lisääntyneen ymmärryksensä musiikin sekä tanssin merkityksestä aivoterveydelle, mielialalle ja tunteiden ilmaisulle.

Taiteen kokemus kokonaisvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden lähtökohtana

Taide on luovaa ilmaisua ja luovuutta; taide on yhteinen jaettu kokemus. Neurotanssi koettiin erityisen mielekkääksi ja merkitykselliseksi, yhteisöllisyyttä korostavaksi kuntoutumisen menetelmäksi. Vuorovaikutuksellisen yhteyden luominen liikkeen avulla, tasavertaisuus ja yhdessä tekeminen toivat luottamuksellisen ilmapiirin tanssitunneille: toiminnan ytimessä oli yhteistoimijuus, jossa uskaltaa, saa ja voi heittäytyä liikkeen vietäväksi.

Jokaisella oli siis mahdollisuus ja oikeus liikkeeseen, ja tanssitunnin toimintaa ohjasi sisäinen motivaatio, tanssin vimma ja ilo.  Neurotanssiin liittyvien kokemusten mukaan tanssin kokonaisvaltainen kokemus, luova liikkuminen sekä luottamuksellinen ja tasavertainen vuorovaikutussuhde edesauttavat merkityksellisellä tavalla kuntoutumiseen sitoutumista.

Kirjoittajat:

Pohjola Hanna, monitieteisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen dosentti, Itä-Suomen yliopisto
TanssT, TaM, TtM (liikuntalääketiede), ft
Erityisasiantuntija, EAKR Kansallinen neurokeskus- osaamiskeskittymän kehittäminen Pohjois-Savon alueella -hanke
hanna.pohjola@uef.fi

Sairanen Tuija
THM, fysioterapian lehtori, neurotanssin vastuuopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
Kansallinen neurokeskus-osaamiskeskittymän kehittäminen Pohjois-Savon alueella -hanke
tuija.sairanen@savonia.fi

Pihlajakari Eeri
TaM, KM, tanssin vastaava lehtori, neurotanssin vastuuopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
Kansallinen neurokeskus-osaamiskeskittymän kehittäminen Pohjois-Savon alueella -hanke
eeri.pihlajakari@savonia.fi

Kirjallisuutta:

APPG (All-Party Parliamentary Group on Arts, Health and Wellbeing). (2017). Creative Health: The Arts for Health and Wellbeing. URL: https://www.culturehealthandwellbeing.org.uk/appg-inquiry/Publications/Creative_Health_Inquiry_Report_2017_-_Second_Edition.pdf

Fancourt, D., & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A Scoping review. World Health Organization (WHO). URL: https://www.euro.who.int/en/publications/abstracts/what-is-the-evidence-on-the-role-of-the-arts-in-improving-health-and-well-being-a-scoping-review-2019

Lossing, A., Moore, M. & Zuhl, M. (2017). Dance as a treatment for neurological disorders. Body Mov Dance Psychother.12(3):170–184. doi:10.1080/17432979.2016.1260055

Sihvonen, A. J., Leo, V., Särkämö, T., & Soinila, S. (2014). Musiikin vaikuttavuus aivojen kuntoutuksessa. Duodecim 130(18), 1852–1860.

Shanahan, J., Morris, ME., Bhriain, ON. et al. (2017). Dancing for Parkinson disease: a randomized trial of Irish set dancing compared with usual care. Arch Phys Med Rehab.  98(9):1744–1751. doi:10.1016/j.apmr.2017.02.017

Sharp, K. & Hewitt, J. (2014). Dance as an intervention for people with Parkinson’s disease: a systematic review and meta-analysis. Neurosci Biobehav Rev.47:445–456.

Thornberg, K., Josephsson, S. & Lindquist, I. (2014). Experiences of participation in rhythm and movement therapy after stroke. Disabil Rehabil. 36(22):1869–1874.

Viretori mahdollisuuksien tilana

Leave a Reply

Your email address will not be published.