Kategoria: Itsensä kehittäminen

Julkaistu

Vinoumia muutosviestinnässä

Kirjoitin asiaan liittyvää tekstiä muutosjohtamisen kurssille, ja päätin runoilla siitä tännekin, kun nuo vinoumat ovat olleet täällä esillä rekrytoinnin näkökulmasta – tästä syystä puhun tekstissä nimenomaan muutosviestinnästä enkä viestinnästä yleensä.

Aiemmin julkaistut vinoumiin liittyvät postaukset:
Varo vinoumia, työhaastattelija!
Varo vinoumia, työhaastattelija! Osa 2

Yksi tekijä muutosviestinnässä onnistumisen kannalta ovat kognitiiviset vinoumat. Esittelen tässä tekstissä neljä viestintään liittyvää kognitiivista vinoumaa, joista ensimmäisenä sädekehävaikutus ja stigmat. Sädekehävaikutus ja stigmat ovat tavallaan toisillensa läheistä sukua. Sädekehävaikutuksessa hyväksytään esimerkiksi käyttäytymisessä normirikkomuksia, jos henkilöllä on sellainen piirre, jota suuresti arvostamme. Eli esimerkiksi karismaattiselta henkilöltä sallimme kiroilemisen työpaikalla, kun taas toista katsomme alaspäin, kun hän kiroaa ääneen. Stigma on taas sitä, kun henkilöön yhdistetään jokin ominaisuus ja koko hänen käytöksensä tulkitaan sen kautta, esimerkiksi juuri Matti lähetti sähköpostin koko organisaatiolle yhden vastaanottajan sijasta, koska hän nyt vain on sellainen epäonninen koheltaja. Ennakkoluulomme vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Muutosviestinnässä tällaiset ennakkokäsitykset ovat kommunikaatiota haittaava rasite, jos niille antaa liian suuren vallan, emmekä tiedosta itsestämme tällaista ajattelua. Kun tämän ajattelun bongaa, voi oppia suhtautumaan ihmisiin hyväksyvämmin ja tasapuolisemmin. (Mustajoki 2020, 70–73.)

Kolmas vinouma liittyy tunteisiin. Esimerkiksi vihastunut ihminen viestii eri tavalla kuin asiaan neutraalisti suhtautunut eli muutoksesta viestimisessäkin on tärkeää huomioida se, millaisen tunnetilan asiasta kuuleminen kussakin herättää. Kommunikaatiotilanteessa tunteet voivat toisaalta antaa energiaa, mutta toisaalta myös heikentää kykyä puhua järkevästi ja kuunnella tarkkaavaisesti muita. Muutos voi aiheuttaa esimerkiksi järkytyksen, jolloin puhujalle voi olla vaikeaa pitää tunteensa maltillisena, kun taas toisaalta toinen voi järkytyksestä menettää kokonaan kykynsä ilmaista omaa tahtoaan. Toisaalta onnistumisiin liittyviä tunteita kannattaa vahvistaa esim. kahdenkeskisissä esihenkilö-alaiskeskusteluissa. Onnistumisia kannattaa nostaa esiin, ja lisätä tietoisesti kehumista ja positiivista palautetta. (Korhonen & Bergman 2019, 153; Mustajoki 2020, 76–77.)

Neljäs vinouma on stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka johtuvat aivojen tavasta yksinkertaistaa ympäröivästä maailmasta piirtyvää kuvaa. Stereotypioilla on kuitenkin vakavia seurauksia kommunikaatiolle, jos niiden antaa johdattaa arvioimaan kanssaihmisiä tietyn ryhmän edustajina eikä yksilöinä. Muutosviestinnässä on tärkeää olla niputtamatta ihmisiä lokeroihin esimerkiksi heidän tittelinsä, kotiseutunsa, etnisen taustan tai muun mukaan. Olisi helppoa ajatella, että esimerkiksi savolaisessa toimipaikassa työskentelevät ottaisivat muutoksen vastaan leppoisammin, mutta tällaisia yleistyksiä ei pidä tehdä, vaan nähdä kaikki yksilöinä ja kohdella heitä sen mukaan. (Mustajoki 2020, 92–97.)

Kun muutosviestinnässä ja siihen liittyvässä vuorovaikutuksessa muistetaan edes nämä neljä vinoumaa, ollaan jo pitkällä, ja vältytään väärinymmärryksiltä. Siinä missä esimerkiksi huomioidaan vastapuolen tunteiden vaikutus hänen viestintäänsä, on muistettava kiinnittää myös huomiota omiin tunnereaktioihimme ja välttää niiden näkymistä neutraaliksi tarkoitetussa viestinnässä. Väärinymmärrykset ovat varmasti yksi yleisimmistä viestinnän sudenkuopista, ja muutosviestinnässä onnistuminen on niin tärkeää, ettei väärinymmärryksille kannata antaa ylimääräistä tilaa. Väärinymmärryksiä tulee varmasti sattumaan, mutta jos itse voimme parantaa kykyämme kommunikoida ja ymmärtää muita, se kannattaa tehdä.

LÄHTEET:
Korhonen, Hille & Bergman Tytti 2019. Johtaja muutoksen ytimessä: käsikirja uudistumismatkalle. E-kirja. Alma Talent. Viitattu 24.4.2022.

Mustajoki, Arto 2020. Väärinymmärryksiä – miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin. Helsinki: Gaudeamus

Julkaistu

Huijaanko itseni huipulle? (Huijarisyndrooma)

Huijarisyndrooma on psykologinen ilmiö, jonka vaikutuksesta ihminen ei todisteista huolimatta pysty sisäistämään omia saavutuksiaan. Huijarisyndroomasta kärsivä uskoo, että hänen saavutuksensa johtuvat puhtaasti hyvästä tuurista tai ajoituksesta ja että hän on jollain tavalla harhauttanut muut uskomaan, että hän on kyvykkäämpi, kuin mitä itse katsoo olevansa.

Huijarisyndrooma on voimakas kokemus siitä, että on osaamaton tai muutoin ei ole tarpeeksi hyvä, vaikka ihmiset ympärillä olisivat päinvastaista mieltä asiasta. Ympärillä olevat näkevät hänen onnistumisensa, mutta ihminen itse mitätöi ne tai ei muuten anna arvoa niille, vaan ajattelee niiden olevan sattumaa. Huijarisyndroomainen ei pysty sisäistämään menestystään. Hänen menestyksensä on ennemmin onnenkantamoinen kuin seurausta kovasta työstä ja omista taidoista. Ikään kuin hän olisi kuin ihmeen kaupalla onnistunut tekemään vahingossa oikein, tai olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tyypillisiä toimintamalleja huijarisyndroomalle:
- Sisäinen vaativuus
- Ylikorostunut tarkkuus
- Työriippuvuus
- Korostunut vaatimattomuus
- Mukautuminen
- Matkiminen
- Ylisuorittaminen
- Oman suorituksen lyttääminen
- Myönteisen palautteen mitätöinti

Huijarisyndrooman synnyssä on kyse esimerkiksi siitä, että lapsen saama palaute kotona ja koulussa eivät vastaa toisiaan eli lapsi kohtaa ns. kaksi todellisuutta, ja ydinkokemus jää vääristyneeksi. Kun tällaista sisäistä ristiriitaa ei käsitellä hedelmällisesti, lapselle jää epävarma tunne omista kyvyistään, ja hän selittää sen sillä, että hän huijaa toiset uskomaan itsestään muuta kuin on.

Joskus huijarisyndrooma voi olla peräisin lapsena syvään istutetusta huonommin pärjäävän identiteetistä, jolloin aikuisena akateeminen ihminen ei näe itseään minään, vaikka on todellisuudessa varsin älykäs. Hän saattaa uskoa, että tämä vanhempien lapsuudessa syöttämä määritelmä on se oikea, eikä hänen menestyksensä opinnoissaan johdu mistään oikeasta osaamisesta, vaan silkasta sattumasta tai vaikkapa ihmissuhdetaidoista. Itselläni ei ole tällaista asetelmaa taustalla, vaan muista tästä syystä (Multa puuttuu palanen, mut haittaakse?) en pysty validoimaan omaa osaamistani, enkä ole täysin varma onko oma ongelmani huono itsetuntemus vai huijarisyndrooma.

Huijarisyndroomasta kärsivä nimittäin pelkää myös ”paljastumista”, enkä täysin tunnista itsessäni tätä. Olen tuntenut tuollaista pelkoa jonkin verran, ja oikeastaan lähinnä vain sellaisissa tilanteissa, kun on tullut hetki esitellä tuotoksiani maailmalle. Tuolloin pelkään, että osaamiseni on haihtunut työstä jonnekin, ja että se on vain surkea räpellys, jonka joku eskarilainenkin olisi osannut tehdä. Jännitin myös kouluarvosanoja, vaikka vaatimukset olivat tiedossa ja tein työni vastaamaan niitä, odotin silti pahinta. Ja kyllä – arvosanat ovat minulle tärkeitä, koska olen lapsuudessani saanut juuri niitä vastaan huomiota ja niinä hetkinä olen kokenut, että vanhempani ovat voineet olla minusta ylpeitä, kun muuten en ole tällaista tunnetta saanut. Eikä syy siis ole vanhemmissani, asia on vain korostunut huonon itsetuntemuksen, hyväksynnän hakemisen sekä kiireisten yrittäjävanhempien kombinaatiossa.

Huijarisyndrooman tuntomerkkejä:
- Arvioinnin pelko
- Epäonnistumisen ja häpeän pelko
- Syyllisyys menestyksestä
- Menestyksen kieltäminen
- Pelko muiden reaktioista
- Hylätyksi tulemisen pelko
- Suuret vaikeudet vastaanottaa kehuja ja myönteistä palautetta
- Menestyksen selittäminen itsestä riippumattomista syistä, kuten se, että työtehtävien tuttuus, muiden iso panos ja tentti oli helppo
- Onnistumisen pelko, koska jos onnistuu kerran, se lisää paineita onnistua vielä paremmin seuraavalla kerralla

Miten huijarisyndroomasta voi opetella irti? Ensimmäinen keino on ajatusten bongaaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, miten niiden antaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi kun huomaa pelkäävänsä arvostelua oman ”huonouden” tai ”epäonnistumisen” takia, olisi tärkeää toimia näitä ajatusyllykkeitä vastaan, ja ottaa arviot niin, että ne kohdistuvat vain tehtyyn tehtävään ja toisaalta ottaa positiivinen palaute vastaan avoimesti ja kiittää siitä. Ei vähättelyä tai turhaa nöyristelyä, vaan kiitos palautteesta. Haitallisten ajatusten rinnalle olisi hyvä myös tietoisesti lisätä positiivisia ajatuksia! On myös hyvä muistaa, etteivät omat kriittiset ajatukset ole totuus, vain pelkästään ”mielen roskapostia”.

Myös tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on hyvä keino keventää huijarisyndroomaa. Tunteiden tunnistaminen tulee ajatusten tunnistamisen jälkeen, ajatukset kun tahtovat alkuun olla helpompia tunnistaa kuin tunteista kiinnisaaminen. Kun vastaanottaa kehuja, voi miettiä millaisia tunteita ajatukset herättävät ja miten se tuntui kehossa. Kun tunteen on tunnistanut, sitä on helpompi opetella säätelemään. Esimerkiksi häpeän tunne on yleinen huijarisyndroomasta kärsivälle, ja häpeää vastaan toimiminen on sille hyvä lääke. Ei toimita häpeän yllyttämällä tavalla eikä paineta leukaa rintaan ja todeta, että enhän minä… Vaan leuka ylös, häpeilemätön kiitos kohteliaisuudesta ja olla rohkeasti ylpeä itsestään. Jos hävettävän asian sanoo ääneen, häpeä menettää voimansa.

Myös toimintaansa on hyvä opetella pikkuhiljaa muuttamaan. Tätä olenkin tajuamattani tehnyt! Olen opetellut sanomaan ei, olen pyytänyt ja vastaanottanut apua ja näyttänyt tilanteessa osaamattomuuteni ja ollut tilanteessa avoin ja tavallaan jopa haavoittuvainen. Huijarisyndroomasta kärsivän olisi hyvä lopettaa ylisuorittaminen, kohdata pelkojaan, harjoitella palautteen vastaanottamista, lakata täydellisyyden tavoittelu sekä olla avoimesti sellainen kuin on. Jos ajatusten bongaaminen ja tunteiden tunnistaminen tuntuvat vaikeilta, konkreettinen toiminnan muuttaminen saattaa olla helpompaa tai tuntua tehokkaammalta keinolta.

Huijarisyndroomaa voi helpottaa myös se, että on avoin asian kanssa. Huijariajatuksiaan voi jakaa luotettavalle ystävälle, joka voi tarjota ymmärrystä ja kuuntelevan korvan – ne ovat myös yllättävän yleisiä, joten tarjolla voi olla myös vertaistukea! Keskeneräisyyden hyväksyminen on myös olennaista, se kuuluu ihmisyyteen. Keskeneräisyyden sietäminen – postauksessa muuten siitä lisää!

Mutta mikä tärkeintä, opettele nauttimaan menestyksestäsi! Because you’re worth it, kuten tuttu mainoskin sanoo.

LÄHDE:

Vaasan ammattikorkeakoulun Häpeä-kurssi

Julkaistu

Varo vinoumia, työhaastattelija! Osa 2

Ensimmäinen osa sisältää seuraavat vinoumat: samanlaisuusvinouma, stereotyyppinen ajattelu, olettamisvinouma, mieliala- ja väsymysvinouma, hyväuskoisuus- tai ylikriittisyysvinouma, negatiivisen tiedon suurempi painoarvo, sädekehä vs. pirunsarvet, vertailu hakijoiden kesken sekä attribuutioerhe. Tässä linkki: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/06/13/varo-vinoumia-tyohaastattelija/

Sukupuolivinouma

Sukupuolivinouma on yksinkertaisesti sitä, että suositaan ja nähdään tietty sukupuoli tiedostamatta parempana kyseiseen tehtävään. Ei ole olemassa esimerkiksi miesten ammatteja, vaan jokaisella hakijalla tulee olla samanlainen mahdollisuus tulla valituksi sukupuolestaan riippumatta. Tätä vinoumaa voi testata itsessään ajattelemalla, minkä sukupuoliseksi mieltää vaikkapa sihteerin tai toimitusjohtajan.

Sosiaalisen vertailun vinouma

Tämä on taipumusta suosia hakijoita, joita haastattelija ei koe itselleen uhkana, esimerkiksi älykkyyden tai ulkonäön osalta. Joskus joku voi tuntua epäsopivalta vain siksi, että hänellä on jotain, jota todellisuudessa kadehdimme. Tähän voi auttaa palaaminen alkuperäisiin kriteereihin ja tehtävänkuvaan, ja verrata hakijaa niihin. Miksi olen tätä mieltä, ja miten se liittyy tehtävään?

Dunning-Kruger-efekti eli ylivertaisuusvinouma

Asiaa tutkineiden psykologien mukaan nimetyn vinouman idea on siinä, että heikot kyvyt omaava hakija usein yliarvioi osaamisensa, kun taas kyvykkäimmät aliarvioivat itseään. Tämä onkin hankalaa, koska tämän väärän itsearvioinnin läpi olisi nähtävä ja arvioitava todenmukaisesti kykyjä suhteessa tehtävään.

Status quo-vinouma

Tässä vinoumassa on taipumus pyrkiä tekemään asiat aina niinkuin ne on ennenkin tehty, ja radikaaleja muutoksia halutaan ehdottomasti välttää. Halutaan palkata Ville Villen tilalle. Radikaalina voidaan nähdä myös vähemmistön edustajan valitseminen, eli mikäli loppusuoralla on neljä hakijaa, joista kolme on esimerkiksi miehiä ja yksi on esimerkiksi nainen, valinta kohdistuu enemmistöön eli palkatuksi valitaan todennäköisemmin tästä joukosta mies.

Vahvistusharha

Vahvistusharha vahvistaa alitajuisesti ennakkokäsityksiä eli haastattelija muodostaa mielessään hakijasta ensivaikutelman ja loppuajan etsii hänestä asioita, jotka tukevat tätä ensivaikutelmaa. Tämä on ongelmallista, koska haastattelijan huomio on ainoastaan siinä, että hän etsii tukea hakijan erinomaisuudelle tai sopimattomuudelle eli käsitykselle, jonka hän loi mielessään haastattelun alkumetreillä. Lopputuloksena on vääristynyt käsitys hakijan sopivuudesta tehtävään ja organisaatioon. Monesti hakija ”pääsee vauhtiin” vasta muutaman kysymyksen jälkeen eli päätöstä ei tulisi missään nimessä jättää ensivaikutelman varaan.

Kauneusharha

Kauneusharha saa haastattelijan suosimaan fyysistä kauneutta ja johtamaan ulkonäöstä muita hyviä ominaisuuksia eli esimerkiksi kauniisti meikannut ihminen pitää hyvin huolta itsestään tai on huolellinen myös tekemässään työssä. Tämä toimii myös toisinpäin, esimerkiksi ylipainoinen nähdään laiskana ja tyhmänä. On totta, että normaalipainoinen ja viehättävä ihminen saa todennäköisemmin kutsun haastatteluun, korkeampaa palkkaa ja ylennyksiä. Toisaalta, ”liian kaunis” nainen nähdään joskus epäpätevänä vaihtoehtona.

Upotettujen kustannusten harha

Mitä enemmän rekrytointiin on uponnut rahaa, aikaa ja resursseja, sitä vaikeampia sitä on keskeyttää ja paine tehdä valinta keskinkertaisista tai jopa huonoista hakijoista kasvaa. Ei haluta, että rekrytointiin investoidut rahat valuvat hukkaan. Mutta, voi olla, että epäsopivan henkilön palkkaamisesta tulee pitkällä aikavälillä enemmän kustannuksia kuin keskeytetystä rekrystä, eli pitäisi välttää tätä pakkoa palkata vain löyhästi sopiva henkilö.

Ryhmäajattelu

Tämä näkyy erityisesti ryhmähaastatteluissa, joissa paikalla on lisäksi useampi haastattelija. Tässä on taustalla inhimillinen tarve mukauttaa omia mielipiteitä ja viestintää ollakseen osa ryhmää eli joko haastateltava ei ole oma itsensä tai haastattelija ei uskalla sanoa omaa mielipidettään. Hyvä lääke haastattelijoille on muistiinpanot, jokaisella on omassa mielessään ajateltu mielipide ylhäällä ja keskustelu käydään näiden pohjalta.

Sosiaalinen haluttavuus

Hakija haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, koska hänellä on tiedostamaton miellyttämisen tarve. Tällöin saatetaan liioitella omia hyviä ominaisuuksia ja vähätellä heikkouksia, voi sosiaalisesti taitava henkilö tulla valituksi tehtävään, vaikkei siinä tulisi todellisuudessa viihtymään.

Sokean pisteen vinouma

Se, että henkilö ei näe tai tunnista pahimpia vinoumiaan, on myös vinouma. Esimerkki tilanteesta, jossa melko satunnainen asia nähdään perusteluna valinnalle, on kädenpuristus. Haastattelija näkee jämptin kädenpuristuksen vakuutena hyvästä työmotivaatiosta, vaikkei tämä pidä alkuunkaan paikkaansa eli pistetään painoarvoa ihan vääriin asioihin.

Julkaistu

Mitä kysyä suosittelijalta?

Suosittelijalle pitäisi soittaa, mutta mitä siltä pitäisi oikein osata udella? Itselleni ainakin ensimmäiset referenssipuhelut olivat hankalia. Pelkäsin, että häiritsen ihmistä ”turhaan” ja fiilis oli jälkeenpäin vähän sellainen, että ”no soitinpa kun niin on kuulema hyvä tehdä”, mutta en varsinaisesti saanut mitään irti puhelusta. Enkä varmasti ole ainut aloitteleva rekrytoija tämän ongelman kanssa!

Kysymyksiä suosittelijalle pohdittaessa kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota siihen, onko kysymys avoin kysymys vai johdatteleva kysymys. Esimerkiksi jos kysyy, olisiko henkilö hyvä työntekijä, todennäköinen vastaus siihen on ”joo” (johdatteleva), mutta jos kysyt millainen työntekijä henkilö oli (avoin), vastausta joutuu oikeasti miettimään ja kuvailemaan työskentelyä omin sanoin.

Suosituksen painoarvoa kannattaa myös pohtia vastauksiin pohjaten. Esimerkiksi jos suositteleva esimies on jäänyt etäiseksi eikä hän ole aidosti kiinnittänyt huomiota työskentelyyn, vaan ollut asenteella ”kunhan tekee työnsä niin se riittää”, kuuluu se usein läpi vastauksista, eikä niille kannata tällöin antaa suurta painoarvoa päätöstä tehtäessä.

Aluksi kannattaa kysyä mistä suosittelija ja hakija tuntevat toisensa, tällä kartoitetaan myös mahdolliset sukulais- ja kaverisuhteet. Referenssipuhelussa kannattaa avoimesti kertoa myös, mikäli jokin huolestuttaa hakijassa sillä hetkellä, esim. paineensietokyvyn riittävyys, jolloin voit kysyä suosittelijalta, kuinka tämä näkyi ehdokkaan työssä aiemmin ja saada varmuutta asiaan. Lopuksi kannattaa vertailla ristiin suosittelijalta saatua tietoa hakemuksessa ja haastattelu(i)ssa saatuihin tietoihin. Ristiriitaisuudet on hyvä ottaa ehdokkaan kanssa puheeksi.

Lyhykäisyydessään referenssipuhelulla on viisi tarkoitusta: punaisten lippujen spottaaminen, työhistorian tarkistus, faktojen varmistus, sen selvittäminen, millainen ehdokas on työyhteisössä sekä oppia ehdokkaan työtavoista, asenteesta, työmotivaatiosta ja vuorovaikutustaidoista.

Esimerkkikysymyksiä, joista poimia sopivimmat:

  • Mistä tunnet tämän henkilön?
  • Miten pitkään työskentelitte yhdessä henkilön kanssa?
  • Millainen työntekijä henkilö oli?
  • Millaisia olivat henkilön päivittäiset työtehtävät?
  • Millaisessa tilanteessa hän oli parhaimmillaan?
  • Millaiset tilanteet olivat hänelle haasteellisia?
  • Oliko henkilö valmis oppimaan uutta?
  • Kuinka henkilö otti vastaan muutokset?
  • Millaisia vastuita henkilöllä oli?
  • Kuinka hän menestyi työssään?
  • Millaisia erityistaitoja henkilöllä on?
  • Oliko henkilö itsenäinen vai muista riippuvainen työntekijä?
  • Miksi hakija lopetti työnsä?
  • Millainen stressinsietokyky henkilöllä oli?
  • Jos olisit palkkaamassa nyt, rekrytoisitko hakijan?
  • Millaisilla adjektiiveilla kuvailisit henkilöä?
  • Tekikö henkilö sovitut tehtävät ajallaan?
  • Millainen kielitaito henkilöllä on käytännössä?
  • Oliko henkilöllä normaalista poikkeavia poissaoloja?
  • Millaiset suhteet henkilöllä oli työyhteisössä?
  • Millaisina koit henkilön vuorovaikutustaidot?
  • Millaisia kehitysalueita näkisit henkilöllä olevan?
  • Mikä oli positiivisin seikka henkilössä työntekijänä?
  • Onko vielä jotain, mitä olisi hyvä tietää?
  • Haluaisitko vielä sanoa jotain oikean kuvan muodostamiseksi?
Julkaistu

Golemanin tunneälyn malli

Malli koostuu neljästä taidosta: itsetietoisuus, itsehallinta, sosiaalinen tietoisuus sekä ihmissuhteiden hallinta. Itsetietoisuus ja -hallinta ovat henkilökohtaisia kykyjä ja loput kaksi sosiaalisia taitoja. Näiden neljän taidon alle on kerätty 20 kykyä, jotka sijoittuvat malliin seuraavasti:

Golemanin tunneälyn malli

Itsetietoisuus koostuu kolmesta kyvystä: tietoisuus omista tunteista, tarkka itsearviointi ja itsetuntemus. Tietoisuudella omista tunteista tarkoitetaan tärkeyttä tunnistaa omat tunteet ja huomioida niiden vaikutus omaan suoriutumiseen. Tarkka itsearviointi tarkoittaa omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista. Itsetuntemus taas viittaa itseluottamukseen, jolla on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus suorituskykyyn.

Itsehallinta koostuu kuudesta tunneälyn kyvystä: omien tunteiden hallinta, luotettavuus, tunnollisuus, sopeutuvaisuus, tavoitteellisuus ja aloitteellisuus. Omien tunteiden hallinta tarkoittaa kykyä hallita ahdistavia tunteita, eli kykyä pysyä rauhallisena stressaavassa tilanteessa. Luotettavuudella tarkoitetaan kykyä ilmaista muille esimerkiksi omia arvoja, tarkoitusperiä ja tunteita ja toimia niiden mukaisesti. Tunnollisuus on sitä, että suhtautuu työtehtäviin huolellisesti ja perusteellisesti. Sopeutuvaisuus tarkoittaa sitä, että on avoin uudelle informaatiolle ja kykenee muuttamaan työskentelytapoja sen mukaisesti. Tavoitteellisuus viittaa jatkuvaan optimistiseen pyrkimykseen parantaa suorituksia. Aloitteellisuus puolestaan viittaa kykyyn toimia ennen kuin ulkoinen tekijä määrää toimimaan.

Sosiaalinen tietoisuus koostuu kolmesta kyvystä: empaattisuus, palvelualttius ja organisatorinen tietoisuus. Empaattisuudella tarkoitetaan sitä, että otetaan muiden tunteet, huolet ja tarpeet huomioon. Empaattinen ihminen voi lukea toisten tunteita ja saa vihjeitä ilmeistä, eleistä ja äänenpainoista. Palvelualttius tarkoittaa kykyä tunnistaa asiakkaiden tarpeita ja nähdä asioita pitkällä aikavälillä. Organisatorinen tietoisuus on kykyä lukea ryhmän tunteita ja ilmapiiriä.

Ihmissuhteiden hallinta koostuu kahdeksasta tunneälyn kyvystä: muiden kehittäminen, vaikuttaminen, kommunikaatio, konfliktien hallinta, muutosjohtaminen, muutoksen käynnistäminen, suhteiden solmiminen sekä tiimityö ja yhteistyö. Kyky kehittää muita on muiden kehitystarpeiden tunnistamista ja kykyjen vahvistamista. Vaikuttaminen tarkoittaa vakuuttavuutta ja suostuttelukykyä, sekä omien vastareaktioiden hienosäätämistä halutun vuorovaikutuksen saavuttamiseksi. Se vaatii ihimiseltä aitoutta ja yhteisten tavoitteiden asettamista oman edun edelle. Kommunikaatio viittaa kykyyn luoda avointa ja selkeää kommunikaatiota sekä sitä, että on hyvä kuuntelija, jaksaa informaatiota muille ja kohtaa vaikeat asiat suoraviivaisesti. Konfliktien hallinnalla tarkoitetaan ongelmien huomioimista ja ratkaisemista eli esimerkiksi kuuntelun ja empatian taidot korostuvat myös tässä, jotta vaikeat tilanteet voidaan kohdata diplomaattisella ja kannustavalla otteella. Muutosjohtamisen kyky koostuu kyvyistä inspiroida muita, ohjata muiden suoriutumista sekä johtaa esimerkillä. Muutoksen käynnistäminen on puolestaan sitä, että huomataan tarve muutokselle, poistetaan esteet sen tieltä sekä värvätään muita hankkeiden saavuttamiseen. Suhteiden solmiminen liittyy verkostoitumiseen ja tasapainoiluun oman työmäärän ja muiden auttamisen välillä. Tiimityössä ja yhteistyössä vaaditaan kollektiivista tunneälyä ja tehokkaimmat tiimit kykenevät ilmaisemaan tunneälyn kykyjä tiimitasolla.

Mallin näkemyksen mukaan tunneälyä voidaan oppia ja se kehittyy iän myötä. Jokaisesta vuorovaikutustilanteesta voi oppia jälkikäteen reflektoimalla ja kun opettelee säätelemään omia tunnetilojaan ja kuuntelee muita, pystyy rentoutumaan ja olemaan hetkessä läsnä. Itselle tunneälyn komponenttien ymmärtäminen lisää käsitystä omasta tunneälykkyydestä ja mitä kykyjä olisi hyvä vielä vahvistaa. Jos rekrytoinneissa halutaan panostaa tunneälykkään kandidaatin valintaan, voi tämän mallin avulla kehitellä kysymyksiä osaksi haastattelua.

Julkaistu

Kysymyksiä esitettäväksi työhaastattelun lopuksi

Kun haastattelija lopuksi kysyy ”Onko sinulla jotain kysyttävää minulta?”, on hyvä tapa osoittaa mielenkiintonsa työpaikkaa kohtaan kysymällä jotain. Monia tilanne jännittää niin paljon, ettei kehtaa kysyä tai ei osaa keksiä siinä hetkessä mitään eli tähän(kin) on hyvä valmistautua etukäteen. Mikään pakko ei ole kysyä mitään, eikä kysymättömyys varmasti kaada valintapäätöstä, mutta kysymyksellä voit jäädä mieleen. Itse olen tehnyt noin kymmenen rekrytointia ja vain yksi henkilö on kysynyt haastattelun lopuksi jotain, eli mahdollisuus erottautua on todellinen!

  • Kuvailisitko ideaalikandidaatin tähän työhön?
    Tämä antaa mahdollisuuden keskustella siitä, kuinka hyvin sovit tähän profiiliin.
  • Miten tässä työssä voi kehittyä?
    Tämä viestii halustasi sitoutua työpaikkaan pitemmäksi aikaa, ja toisaalta kertoo kuinka työpaikassa arvostetaan työntekijöiden kehittymistä
  • Voisitko kuvailla, millainen on tyypillinen työpäivä?
    Kysy tätä erityisesti, jos hakemasi työ on erilainen kuin edellinen/nykyinen työtehtäväsi.
  • Mistä pidät työskentelyssä juuri tässä yrityksessä?
    Tällainen kysymys tuo tilanteeseen vuorovaikutusta ja luo yhteyden sinun ja haastattelijan välille.
  • Millaisia haasteita tässä työssä tulee kohtaamaan?
    Tällä kysymykselle voitte pohtia sovitko tähän työhön ja kertoa, jos innostut ajatuksesta taklata näitä haasteita.
  • Millaisen perehdytyksen tähän työhön saa?
    Tämä kertoo paljon työntekijöiden kohtelusta. Jos työpaikalla on selvä perehdytyssuunnitelma on moni muukin asia varmasti mietittynä, kun taas jos saat tähän epämääräisen vastauksen, voi ainakin aloitus olla takkuinen…
  • Voitko kuvailla hieman työilmapiiriä?
    Työilmapiiri on itselle ainakin top3 tärkeimmissä asioissa työpaikassa, ja jos se poikkeaa selvästi siitä mihin itse koen sopivani, harkitsen kahdesti otanko työtä vastaan. Jos työyhteisö on esimerkiksi liian formaali ja ilmapiiri etäinen, koen oloni epämukavaksi.
  • Mikä tämän yrityksen tilanne on viiden vuoden päästä?
    Tämä kertoo yrityksen kehityksestä, ja on aina plussaa jos tulevaisuutta on mietitty myös hieman pidemmällä tähtäimellä.
  • Onko osaamisessani tai työkokemuksessani jotain, joka epäilyttää sinua?
    Tämä antaa tilaisuuden kertoa lisää osaamisestasi ja oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä.
  • Kenen kanssa tulen työskentelemään?
    Tämäkin tuo hyvää vuorovaikutusta ja toisaalta kertoo siitä (ellei muuten ole jo tullut selväksi) tehdäänkö työtä kuinka tiiviissä tiimissä vai pääsääntöisesti itsenäisesti. Se kertoo myös tiimin rakenteesta ja millaisilla titteleillä tulevat työkaverit työskentelevät.

Julkaistu

Kriittisen palautteen antaminen

Anna kriittinen palaute siitä miten asianomainen toimii

Kriittinen palaute ei saa koskaan koskea sitä millainen asianomainen on, vaan nimenomaan sen tulee kohdistua hänen toimintaansa. Ihmisen on helpompi hyväksyä se, että hänen tapaansa toimia arvostellaan, kuin se, että hänen persoonallisuuttaan, ominaisuuksiaan tai asenteitaan arvostellaan.

Käytä aina, taas ja ei koskaan-sanojen sijaan sanoja joskus ja välillä

Ihmisen on helpompi hyväksyä kriittinen palaute, jos hänelle sanotaan, että hän toimii joskus, välillä tai joissakin tietyissä tilanteissa väärällä tavalla sen sijaan, että hänen annetaan ymmärtää tekevänsä väärin aina, toistuvasti tai joka kerta.

Tarjoa ymmärtäväinen selitys sille, miksi hän toimii kuten toimii

Tilanne on miellyttävämpi, kun kriittisen palautteen antaja tekee selväksi sen, että hän ymmärtää mitä tilanteen taustalla voi olla. Antaja ymmärtää, ettei kritiikin kohteena oleva toimi tyhmyyttään tai tahallaan väärin, vaan esimerkiksi siksi, ettei tule aina ajatelleeksi tai joskus unohtaa miten tulisi toimia.

Selitä, miten jatkossa tulisi toimia

Kriittinen palaute on helpompi sulattaa, kun saa selkeät ohjeet, kuinka voi korjata toimintaansa. Toimintaehdotuksen tulee olla konkreettinen neuvo, kuinka toimia vastaavassa tilanteessa.

Selitä mitä hyötyä siitä on, että hän toimii toivotulla tavalla

Toimintaehdotus tuntuu järkevämmältä, kun se perustellaan hyötyjen kautta. Edut voivat liittyä tekijään itseensä tai muihin ihmisiin.

Anna asianosaisen ymmärtää, että uskot häneen

Muutos on helpompi tehdä, kun itseen uskotaan. Näytä, että olet vakuuttunut siitä, että hän kykenee toimimaan niin kuin toivot.

Miettikää yhdessä, mitä asialle voi tehdä

Erilainen toimintatapa on helpompi hyväksyä, jos siihen saa itse vaikuttaa, kuinka jatkossa toimitaan. Voidaan myös miettiä, miten muut voivat auttaa tässä.

Anna positiivista palautetta

Kiitä siitä, että hän kuunteli sinua ja mietti asiaa yhteistyössä kanssasi.

Moitekäsi: EI NÄIN!

Ainasormi: Käytetään sanoja aina, joka kerta, taas, tämä ei ollut ensimmäinen kerta jne. Luo tunteen jatkuvuudesta ja siitä, että asia tuskin muuttuu.
Vikasormi: Väärin toimimisesta kerrotaan seikkaperäisesti, kerrotaan esimerkkejä, näytetään valvontakameran nauhaa ja tehdään täysin selväksi että nyt tuli tyrittyä ja pahasti.
Haittasormi: Selitetään mitä haittaa tehdystä asiasta oli ympäristölle, yritykselle, koko yhteiskunnalla ja etenkin sinulle. Voidaan myös ihmetellä, kuinka asianomainen ei ymmärrä näitä haittoja.
Syysormi: Spekuloidaan käyttäytymisen syitä. Arvellaan mistä vika johtuu: kotikasvatuksesta, uskonnollisesta tai etnisestä taustasta, psyykkisestä häiriöstä tai vaikkapa heikosta itsetunnosta tai persoonallisuushäiriöstä
Kuurosormi: Muistutetaan siitä, että asiasta on kyllä puhuttu aiemminkin eikä sana tunnu menevän millään konstilla perille. Syynä voi olla jääräpäisyys, välinpitämättömyys tai kyvyttömyys ottaa palautetta vastaan muilta.

Toivekäsi: Vaan näin!

Kontaktisormi: Aloitetaan ottamalla kontakti: ”minulla on yksi ehdotus, josta haluaisin keskustella”, ”onko nyt sopiva hetki?”. Varmistetaan, että aika ja paikka sopivat, ja että ihminen on vastaanottavassa tilassa.
Toivesormi: Käännetään ongelma toiveeksi. Kerrotaan mitä halutaan toisen tekevän, ei sitä, mitä ei haluta tehtävän. ”tässä tilanteessa toivoisin sinun toimivan näin”, ”pyytäisin sinua toimimaan näin” tai ”ehdottaisin, että toimisit näin”. Lopuksi kysytään, että mitä hän ajattelee tästä toiveesta tai ehdotuksesta.
Hyötysormi: Perustellaan toive tai ehdotus kertomalla mitä hyötyä siitä on sinulle ja muille. Voidaan myös yhdessä pohtia, mitä hyötyä siitä voisi olla tekijälle itselleenkin.
Uskosormi: Luodaan uskoa osoittamalla, että luotetaan hänen kykenevän toimimaan toiveen mukaan. Tarjoudutaan myös auttamaan, jos se on tarpeen.
Sopimussormi:
– Sopimus: ”Mitä itse ehdotat, miten menetellään?”
– Muistuttaminen: ”Tämähän saattaa joskus unohtua, sovitaanko jotakin siitä, miten muut voivat muistuttaa sinua?”
– Palaute: ”Miten koit tämän keskustelun, oliko OK, että otin asian puheeksi?”
– Kehu: ”On se hyvä, että sinulle voi puhua suoraan!”
– Jatko: ”Sano sinäkin reilusti minulle, jos sinulla on minulle toivomuksia.”

LÄHDE:

Alastalo, Tarmo 2021. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Opetusmateriaali. Valmentava johtaminen. Karelia-ammattikorkeakoulu

Julkaistu

Keskeneräisyyden sietäminen

Näistä omista kehityskohteista on niin helppo ammentaa blogitekstejä, ja sieltä se läksi tämäkin ajatus! Aiemmin yrittäjänä en joutunut vastakkain keskeneräisyyden kanssa kovinkaan usein, sillä olin oman asiani rautainen asiantuntija enkä perfektionismiin taipuvaisena ryhtynyt kuin niihin asioihin, joissa olin jo hyvä – en voinut epäonnistua. Pysyin mukavuusalueellani, siellä missä loistin ja sain kiitosta. Nyt alan kuitenkin lähestyä uutta eli harjoittelujaksoa opintoihini liittyen. Siellä joudun olemaan sen edessä, että olen vielä erehtyväinen, epätäydellinen, keskeneräinen, noviisi, aloittelija jne. Nämä eivät ole huonoja sanoja, ne voivat olla vain joskus hankala sulattaa.

”Luulin et saavutin lopullisen muodon
mut oon tajunnu oon pelkkä raaka luonnos
kelasin et keskeneräisyys tekis huonon
mut ei se tee – oon vaan osa luontoo”
– Yeboyah

Minulla ongelma lienee lähtöisin siitä, että olen kokenut saavani huomiota ja kiitosta vain onnistumisillani ja että minun arvoni perustuu siihen, miten hyvin suoriudun. Tämä on vaarallinen tie ja minun pitäisi oppia siitä pois – loitommas siitä olen kuitenkin jo tullut. Tietoa kun on saatavilla loputtomasti ja aina on joku, joka onnistuu tai menestyy paremmin eli koskaan ei voi olla täydellinen, täysin valmis tai kokonainen. Minulle nämä vaatimukset tulevat minulta itseltäni, vertailen itseäni omaan kuvittelemaani ideaaliin eli rima on epärealistisen korkealla.

”Always do your best, but remember
that your best is good enough.”

Ongelma ei kuitenkaan ole itsensä haastaminen tai epämukavuusalueelle meneminen, vaan se, etten saa tunnetta onnistumisesta palautteen kautta tai että edellytän itseltäni onnistumista kaikessa. Pitäisikin aina eteenpäin katsomisen sijaan keskittyä nykyhetkeen ja tuntea asioita, joihin voi olla jo tyytyväinen sekä kuljettuun matkaan, joka on siihen pisteeseen johtanut. (Levanto 2017.)

”If your work goes out perfect,
you spent too long on it.”

Matkasta nauttiminen onkin arvokkaampaa kuin tavoitteen saavuttaminen – muttei yhtään hullumpaa, että tällainen suhtautuminen ruokkii sinnikkyyttä ja omistautuneisuutta, ja sitä kautta johtaa hyviin tuloksiin! Se on vähän kuin kouluarvosana, oppiminen on sitä tärkeämpää, mutta kun on motivoitunut ja innokas oppimaan, hyvät arvosanat tulevat usein perästä. (Levanto 2017.)

”Täydellinen on hyvän pahin vihollinen.”

Keskeneräisyys on tilaisuus tulla viisaammaksi ja pysyä luovana. Kun joutuu ratkaisemaan ongelmia tai kysymään apua muilta, kasvaa ja oppii aina uutta. Keskeneräisenä on myös helpompaa olla nöyrä, valmis ihminen olisi varmasti aika itseriittoinen. Keskeneräinen on inhimillinen itseään ja muita kohtaan. Keskeneräisellä on myös potentiaalia kehittyä, joskus jopa enemmän kuin itse tiedostaa. Keskeneräisyys on samalla tavalla rohkeutta, kuin haavoittuvuus, josta edellisessä postauksessa kirjoitin.

Muutama neuvo, joilla valjastaa keskeneräisyys voimaksi:
– hyväksy epätäydellisyydet
– suhtaudu haasteisiin mahdollisuuksina
– sanoita epäonnistumiset oppimistilaisuuksiksi
– lakkaa hakemasta hyväksyntää ulkopuolelta
– juhli onnistumisia
– suhtaudu kritiikkiin rakentavana
– puhu itsellesi kauniimmin
– aseta järkeviä tavoitteita
– älä vertaa itseäsi muihin
(Levanto 2017; Nummisto 2018.)

LÄHTEET:

Levanto, Simo 2017. Onko ahdistus uusi musta? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ja voi paremmin. Shortumin blogi. Päivitetty 27.8.2017. Saatavilla:
https://www.shortum.fi/2017/08/27/opettele-sietamaan-epataydellisyytta-ja-voi-paremmin/. Viitattu 19.10.2021.

Nummisto, Anna 2018. Vaivaako jatkuva riittämättömyyden tunne? 4 tapaa opetella sietämään keskeneräisyyttä. Saatavilla:
https://anna.fi/hyvinvointi/vaivaako-jatkuva-riittamattomyyden-tunne-4-tapaa-opetella-sietamaan-keskeneraisyytta. Viitattu 19.10.2021.

Julkaistu

Entä jos työkaveri ärsyttää?

Mitä jos kohtaat hankalasti käyttäytyvän ihmisen tai tunnet, että joku ihminen ärsyttää sinua työpaikalla? Omia tunteitaan ei kannata yrittää tukahduttaa, mutta voit sen sijaan tunnistaa ja hyväksyä ne sekä valita oman tavan suhtautua asiaan. Pohdi, mikä toisessa saa sinut ärsyyntymään ja mitä ajattelet hänestä ihmisenä. Miksi hän mahtaa käyttäytyä niinkuin käyttäytyy, mitä syitä sille voi olla, voiko esimerkiksi kotona olla ongelmia? Huonoa käyttäytymistä ei kuitenkaan pidä hyväksyä, vaikka tunnistaa järkeen käyvän syyn – työelämässä toiset pitää huomioida. Voit ottaa erilaisuuden mielenkiintoisena henkisenä haasteena ja omana tilaisuutena oppia ja kasvaa. Varo tietämästä mikä on toiselle parasta, ota hänet vastaan sellaisena kuin hän on.

”Jos hyväksyt vain tietyn tyyppiset ihmiset,
oma mielesi kuormittuu.”
(Uimonen 2018.)

Kun ymmärrät ärsytyksen syyn, ymmärrät ettei toinen tahallaan ärsytä sinua ja osaat todennäköisesti olla kärsivällisempi. On siis hyvä käyttää aikaa ärsytyksen syyn löytämiseksi ja ymmärtämiseksi. Yksi ärsytystä aiheuttava tekijä on erilainen temperamentti, tahti tai energia. Jos itse olemme nopeatahtisia, ärsyttää toisen hidas haahuilu helposti. Myös se, että havaitsemme toisen olevan hyvä asiassa, joka on itselle hankalaa, ärsyttää helposti. Esimerkiksi jos itse toivomme tekojemme puhuvan puolestaan ja saavamme sitä kautta palkankorotuksen, toisen uskaltaessaan pyytää sellaista, saatamme tuntea ärsytystä.

Hitaasti lämpenevän ja/tai vaikeasti lähestyttävää ihmistä kannattaa jututtaa hänen omista kiinnostuksen kohteistaan – kaikki tykkäävät puhua itsestään! Esimerkiksi harrastukset, lapset tai vaikkapa remppaprojekti voivat olla hyviä keskustelunaiheita. Keskity keskustelun aikana lähinnä vain kuuntelemaan aidosti äläkä mieti omaa seuraavaa kommenttiasi, ole läsnä ja anna hetken tulla sinulle sellaisena kuin on tullakseen.

Myös omaan itseen on hyvä kiinnittää huomiota kun toiset ihmiset ärsyttävät. Hyvä itsetunto suojaa ärsytykseltä niin, ettei se jää välttämättä vaivaamaan eikä se mene ihon alle. Joskus on hyvä myös katsoa peiliin sillä silmällä, että onko itse sittenkään se helpoin ja mukavin ihminen, jonka kanssa halutaan olla vuorovaikutuksessa ja kuka toimii miellyttävästi muita kohtaan? Omia vuorovaikutustapojaan voi aina kehittää!

LÄHTEET:

Duunitori 2018. Kohtaa ärsyttävät ihmiset oikein. Verkkojulkaisu. https://duunitori.fi/tyoelama/kun-muut-ihmiset-arsyttavat. Viitattu 28.7.2021.

Esimies pattitilanteissa 2018. Taina Uimonen. Pdf-tiedosti. Julkaistu 04.2018. https://www.mytalentia.fi/wp-content/uploads/2018/04/Esimies-pattitilanteissa-opas-TainaUimonen.pdf. Viitattu 28.7.2021.

Julkaistu

Neljä psyykkistä palautumismekanismia

Psykologinen irrottautuminen

Fyysisesti töistä poissaolemisen lisäksi henkinen poissaoleminen on tärkeää eli oleminen tilassa, jossa ajatukset eivät harhaile työhön ja siihen liittyviin asioihin. Psykologinen irrottautuminen onnistuu joko tietoisesti sulkemalla ajatukset pois töistä tai välillisesti tekemällä jotakin, joka saa ajatukset muualle ja muuhun tekemiseen. (Strandén 2017.)

Kun psykologinen irrottautuminen onnistuu, se on yhteydessä vähäiseen uupumiseen, vähäisiin masennuksen oireisiin sekä laadullisesti hyvään yöuneen. Toisaalta taas heikompi psykologinen irrottautuminen on yhteydessä väsymyksen lisääntymiseen. (Strandén 2017.)

Nykyään, saati nyt korona-aikana ja etätyön lisääntyessä, psykologinen irrottautuminen voi olla hankalampaa ja se vaatii harjoittelua. Itsensä johtamisen taidot ovat myös tässä hyödyksi, kuten työn organisointi ja aikatauluttaminen. Psykologinen irrottautuminen tapahtuu helposti esim. urheilemalla tai tekemällä jotakin luovuutta vaativaa, joka saa ajatukset keskittymään itse tekemiseen. Psykologista palautumista edistää myös esim. se, että pitää ilmoitukset puhelimessa poissa käytöstä ja vastaa työasioihin vain työaikana.

Rentoutuminen

Rentoutuessa sympaattisen hermoston aktivaatiotaso laskee, lihasjännitys vähenee, syke laskee ja myönteinen tunnetila vahvistuu. Rentoutuminen ehkäisee ylivirittyneisyyttä sekä lisää myönteisiä tunnetiloja, jolloin myös negatiivisia tunnetiloja esiintyy vähemmän ja sitä levollisempi mieliala on seuraavana päivänä töihin lähdettäessä. Hyvä ja säännöllinen rentoutuminen ovat tutkimuksen mukaan yhteydessä pidemmällä aikavälillä vähäisempään psyykkiseen oirehtimiseen, väsymykseen, palautumisen tarpeeseen sekä vähäisempiin uniongelmiin. (Andsten, Bycklig & Saikko 2015; Strandén 2017.)

Tekemällä jotain, joka ei vaadi ponnisteluja fyysisesti tai älyllisesti rentouttaa ja auttaa psykologista palautumista. Jollekin se on musiikki, toiselle kirjan lukeminen ja kolmannelle luonnossa kuljeskelu. Ihmiset rentoutuvat eri tavoin, ja vain kokeilemalla voi löytää itselleen sopivan tavan. (Sarkkinen 2020.)

Taidon hallinta

Kokemukset, jotka tarjoavat haasteita ja kehittävät sellaisia puolia, joita ei töissä voi kehittää, antavat hallintakokemuksia. Uuden oppiminen auttaa hankkimaan sisäisiä voimavaroja, jotka edistävät psykologista palautumista eli ne haastavat yksilöä, mutteivät ylikuormita. (Strandén 2017.)

Voi esim. haastaa itsensä hiomaan jotakin työhön liittymätöntä taitoa, esim. opetella uusi kädentaito, kieli tai liikuntaharrastus – on tärkeää tuntea itsensä osaavaksi. Tästä saat onnistumisen kokemuksia ja se edistää psykologista palautumista. (Sarkkinen 2020.)

Hallinnan tunne

Hallinnan tunne syntyy siitä, kun yksilö pystyy ja haluaa valita toimintansa. Siihen, että pystyy itse valitsemaan, liittyy matalampi ahdistuneisuus ja korkeampi psyykkinen hyvinvointi. Vapaa-ajalla on hyvä olla jotakin tekemistä, jolloin kukaan ei vaadi mitään ja voi tehdä mitä haluaa. (Strandén 2017; Sarkkinen 2020.)

Vapaa-ajan on hyvä olla merkityksellistä ja on hyvä olla aikaa tehdä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Vapaa-ajan olisi siis hyvä vastata omia arvoja ja olla omannäköistä. Hallinnan tunteen kannalta on myös tärkeää, että tuntee omat rajansa eikä esim. haali mielekästäkään tekemistä liikaa. (Koskinen, julkaisuaika tuntematon.)

LÄHTEET:

Andsten, Hanna, Byckling, Leena & Saikko, Saija 2015. Carpe Diem – Tartu hetkeen, palautuminen vapaa-ajalla auttaa jaksamaan työelämässä. Opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Saimaan ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98998/Carpe-Diem-tartu-hetkeen.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 28.6.2021.

Koskinen Sanna, julkaisuaika tuntematon. Apua työstä palautumiseen – psykologisen palautumisen keinot. Tavaravalmentajan blogi. https://www.tavaravalmentaja.fi/blogi-ja-uutiskirje/apua-tyosta-palautumiseen-6-psykologisen-palautumisen-keinoa. Viitattu 28.6.2021. 

Sarkkinen, Marja 2020. Psykologinen palautuminen työstä – nämä kuusi kokemusta edistävät sitä. Verkkojulkaisu. Päivitetty 29.9.2020. https://www.ttl.fi/tyopiste/psykologinen-palautuminen-tyosta-nama-kuusi-kokemusta-edistavat-sita/. Viitattu 28.6.2021.

Strandén, Emma 2017. Yksilön psyykkinen palautuminen vuorotyössä. Opinnäytetyö. Liiketalouden koulutusohjelma. Haaga-Helia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/124263/Emma%20Stranden%20ont.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 28.6.2021.