Avainsana: henkilökohtainen

Julkaistu

Huijaanko itseni huipulle? (Huijarisyndrooma)

Huijarisyndrooma on psykologinen ilmiö, jonka vaikutuksesta ihminen ei todisteista huolimatta pysty sisäistämään omia saavutuksiaan. Huijarisyndroomasta kärsivä uskoo, että hänen saavutuksensa johtuvat puhtaasti hyvästä tuurista tai ajoituksesta ja että hän on jollain tavalla harhauttanut muut uskomaan, että hän on kyvykkäämpi, kuin mitä itse katsoo olevansa.

Huijarisyndrooma on voimakas kokemus siitä, että on osaamaton tai muutoin ei ole tarpeeksi hyvä, vaikka ihmiset ympärillä olisivat päinvastaista mieltä asiasta. Ympärillä olevat näkevät hänen onnistumisensa, mutta ihminen itse mitätöi ne tai ei muuten anna arvoa niille, vaan ajattelee niiden olevan sattumaa. Huijarisyndroomainen ei pysty sisäistämään menestystään. Hänen menestyksensä on ennemmin onnenkantamoinen kuin seurausta kovasta työstä ja omista taidoista. Ikään kuin hän olisi kuin ihmeen kaupalla onnistunut tekemään vahingossa oikein, tai olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tyypillisiä toimintamalleja huijarisyndroomalle:
- Sisäinen vaativuus
- Ylikorostunut tarkkuus
- Työriippuvuus
- Korostunut vaatimattomuus
- Mukautuminen
- Matkiminen
- Ylisuorittaminen
- Oman suorituksen lyttääminen
- Myönteisen palautteen mitätöinti

Huijarisyndrooman synnyssä on kyse esimerkiksi siitä, että lapsen saama palaute kotona ja koulussa eivät vastaa toisiaan eli lapsi kohtaa ns. kaksi todellisuutta, ja ydinkokemus jää vääristyneeksi. Kun tällaista sisäistä ristiriitaa ei käsitellä hedelmällisesti, lapselle jää epävarma tunne omista kyvyistään, ja hän selittää sen sillä, että hän huijaa toiset uskomaan itsestään muuta kuin on.

Joskus huijarisyndrooma voi olla peräisin lapsena syvään istutetusta huonommin pärjäävän identiteetistä, jolloin aikuisena akateeminen ihminen ei näe itseään minään, vaikka on todellisuudessa varsin älykäs. Hän saattaa uskoa, että tämä vanhempien lapsuudessa syöttämä määritelmä on se oikea, eikä hänen menestyksensä opinnoissaan johdu mistään oikeasta osaamisesta, vaan silkasta sattumasta tai vaikkapa ihmissuhdetaidoista. Itselläni ei ole tällaista asetelmaa taustalla, vaan muista tästä syystä (Multa puuttuu palanen, mut haittaakse?) en pysty validoimaan omaa osaamistani, enkä ole täysin varma onko oma ongelmani huono itsetuntemus vai huijarisyndrooma.

Huijarisyndroomasta kärsivä nimittäin pelkää myös ”paljastumista”, enkä täysin tunnista itsessäni tätä. Olen tuntenut tuollaista pelkoa jonkin verran, ja oikeastaan lähinnä vain sellaisissa tilanteissa, kun on tullut hetki esitellä tuotoksiani maailmalle. Tuolloin pelkään, että osaamiseni on haihtunut työstä jonnekin, ja että se on vain surkea räpellys, jonka joku eskarilainenkin olisi osannut tehdä. Jännitin myös kouluarvosanoja, vaikka vaatimukset olivat tiedossa ja tein työni vastaamaan niitä, odotin silti pahinta. Ja kyllä – arvosanat ovat minulle tärkeitä, koska olen lapsuudessani saanut juuri niitä vastaan huomiota ja niinä hetkinä olen kokenut, että vanhempani ovat voineet olla minusta ylpeitä, kun muuten en ole tällaista tunnetta saanut. Eikä syy siis ole vanhemmissani, asia on vain korostunut huonon itsetuntemuksen, hyväksynnän hakemisen sekä kiireisten yrittäjävanhempien kombinaatiossa.

Huijarisyndrooman tuntomerkkejä:
- Arvioinnin pelko
- Epäonnistumisen ja häpeän pelko
- Syyllisyys menestyksestä
- Menestyksen kieltäminen
- Pelko muiden reaktioista
- Hylätyksi tulemisen pelko
- Suuret vaikeudet vastaanottaa kehuja ja myönteistä palautetta
- Menestyksen selittäminen itsestä riippumattomista syistä, kuten se, että työtehtävien tuttuus, muiden iso panos ja tentti oli helppo
- Onnistumisen pelko, koska jos onnistuu kerran, se lisää paineita onnistua vielä paremmin seuraavalla kerralla

Miten huijarisyndroomasta voi opetella irti? Ensimmäinen keino on ajatusten bongaaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, miten niiden antaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi kun huomaa pelkäävänsä arvostelua oman ”huonouden” tai ”epäonnistumisen” takia, olisi tärkeää toimia näitä ajatusyllykkeitä vastaan, ja ottaa arviot niin, että ne kohdistuvat vain tehtyyn tehtävään ja toisaalta ottaa positiivinen palaute vastaan avoimesti ja kiittää siitä. Ei vähättelyä tai turhaa nöyristelyä, vaan kiitos palautteesta. Haitallisten ajatusten rinnalle olisi hyvä myös tietoisesti lisätä positiivisia ajatuksia! On myös hyvä muistaa, etteivät omat kriittiset ajatukset ole totuus, vain pelkästään ”mielen roskapostia”.

Myös tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on hyvä keino keventää huijarisyndroomaa. Tunteiden tunnistaminen tulee ajatusten tunnistamisen jälkeen, ajatukset kun tahtovat alkuun olla helpompia tunnistaa kuin tunteista kiinnisaaminen. Kun vastaanottaa kehuja, voi miettiä millaisia tunteita ajatukset herättävät ja miten se tuntui kehossa. Kun tunteen on tunnistanut, sitä on helpompi opetella säätelemään. Esimerkiksi häpeän tunne on yleinen huijarisyndroomasta kärsivälle, ja häpeää vastaan toimiminen on sille hyvä lääke. Ei toimita häpeän yllyttämällä tavalla eikä paineta leukaa rintaan ja todeta, että enhän minä… Vaan leuka ylös, häpeilemätön kiitos kohteliaisuudesta ja olla rohkeasti ylpeä itsestään. Jos hävettävän asian sanoo ääneen, häpeä menettää voimansa.

Myös toimintaansa on hyvä opetella pikkuhiljaa muuttamaan. Tätä olenkin tajuamattani tehnyt! Olen opetellut sanomaan ei, olen pyytänyt ja vastaanottanut apua ja näyttänyt tilanteessa osaamattomuuteni ja ollut tilanteessa avoin ja tavallaan jopa haavoittuvainen. Huijarisyndroomasta kärsivän olisi hyvä lopettaa ylisuorittaminen, kohdata pelkojaan, harjoitella palautteen vastaanottamista, lakata täydellisyyden tavoittelu sekä olla avoimesti sellainen kuin on. Jos ajatusten bongaaminen ja tunteiden tunnistaminen tuntuvat vaikeilta, konkreettinen toiminnan muuttaminen saattaa olla helpompaa tai tuntua tehokkaammalta keinolta.

Huijarisyndroomaa voi helpottaa myös se, että on avoin asian kanssa. Huijariajatuksiaan voi jakaa luotettavalle ystävälle, joka voi tarjota ymmärrystä ja kuuntelevan korvan – ne ovat myös yllättävän yleisiä, joten tarjolla voi olla myös vertaistukea! Keskeneräisyyden hyväksyminen on myös olennaista, se kuuluu ihmisyyteen. Keskeneräisyyden sietäminen – postauksessa muuten siitä lisää!

Mutta mikä tärkeintä, opettele nauttimaan menestyksestäsi! Because you’re worth it, kuten tuttu mainoskin sanoo.

LÄHDE:

Vaasan ammattikorkeakoulun Häpeä-kurssi

Julkaistu

Viisas mieli

Yksi tietoisen läsnäolon taidoista on kuvaileminen. Sillä tarkoitetaan havaintojen ja kokemusten pukemista sanoiksi, ja sen avulla ajatukset pidetään erillään tosiasioista ja tunteista. Kuvailu auttaa eriyttämään mielen tapahtumat meistä itsestämme eli emme ole yhtä kuin ajatuksemme ja tunteemme. Kuvailu on hyväksyvää ja arvottamatonta, ja se pyrkii antamaan mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan tilanteesta. Miten kuvailisit vaikkapa taulua ihmiselle, joka ei näe sitä? Tällaista on kuvailun taito läsnäolotaitona.

”Don’t believe everything you think.”

Viisas mieli on yhdistelmä järkimieltä ja tunnemieltä. Elämässä sekä järkimieli että tunnemieli ovat molemmat tarpeellisia eikä niistä kumpikaan ole toista parempi. Molemmat ovat hyödyllisiä, esimerkiksi järkimieli on hyvä ohjaaja asuntokaupoilla, kun mietitään hintaa ja sijaintia, kun taas tunnemieli silloin, kun mietitään asunnon tunnelmaa ja ympäristön viihtyisyyttä. Kun molemmat puolet ovat läsnä yhtä aikaa, voidaan puhua viisaasta mielestä ja aiemmin mainitsemani kuvailun taito on tärkeä sen saavuttamisessa.

Järkimieli, viisas mieli sekä tunnemieli (Mielenterveystalo)

Näiden eri mielien valtasuhteet voivat vaihdella tilanteen mukaan, mutta kun huomaamme vaikka tunnemielen ottaneen ylivallan, voimme kutsua järkimieltä tasapainottamaan tilannetta. Silloin olemme kykeneväisiä mm. ajattelemaan toimintamme seurauksia eli esimerkiksi aggression yrittäessä ottaessa ohjat käyttäytymisestä, voimme pyrkiä tilanteessa faktantarkistukseen ja ottamaan järkimielen mukaan. Tämä on hieno taito osata, ja sen avulla voi ehkäistä impulsiivisen tunteen toiminnan silloin, kun se ei ole viisasta. Toisaalta myös järkimielen ollessa vallassa tunteiden mukaan ottaminen tuo esimerkiksi lisäsyvyyttä keskusteluun ja mahdollistaa empatian toista osapuolta kohtaan.

”The average midnd is focused on the future
and paralyzed by fear.
The wise mind is focused on the present
and moved byt love” – Maxime Lagacé

Itse olen ollut hyvin vahvasti järkimielen ihminen, ja tunnemielen mukaan ottaminen on ollut ajoittain hyvinkin hankalaa. Varsinkin silloin, kun tilanne synnyttää epämukavia tunteita. Olen luokitellut hankalat ja epämukavat tunteet huonoiksi ja jopa kielletyiksi, ja on ollut helpompi elää ilman niitä. Kielteisissä tunteissa on kuitenkin puolensa, kuten tästä Väärinymmärretty viha – postauksestakin voi helposti huomata. Viha voi toimia tarvittavana muutosvoimana ja epämukavan tunteen kanssa oleminen voi parantaa itsetuntemusta, syventää yhteyttä itseemme, opettaa nöyryyttä, kehittää myötätuntoa ja empatiaa sekä antaa viisautta. Itselle näiden hankalien tunteiden hyväksyminen osaksi elämää, ja sen myöntäminen, että minäkin kiltti ihminen voin ja saan olla vihainen, on tuonut mukanaan enemmän merkityksellisyyttä, vakautta ja tasapainoa, sekä auttanut itsemyötätunnon tielle. Viisaan mielen löytäminen on tuonut myös tietynlaista hallinnantuntua, koska minulle järkimieli on hyvinkin ankara, kun taas tunnemieli halajaa helposti lyhyen aikavälin tyydytystä pitkän aikavälin hyvän olon sijaan.

”My mind is wise.
My focus is mindful.
My acceptance is radical.
My stance is non-judgemental.”

Viisaan mielen voi saavuttaa rauhoittumalla, pysähtymällä ja keskittymällä. Siinä tilassa ihminen voi kerätä tietoa tarkkailemalla ja analysoida näitä havaintojaan eri näkökulmista. Viisas mieli kerää tilanteista tietoa myös intuitiivisesti kehon avulla. Viisas mieli ottaa huomioon myös ajatukset, tunteet, kehon liikkeet, asennot, ympäristöstä tulevan informaation sekä aistihavainnot. Viisas mieli yrittää löytää kultaisen keskitien järki- ja tunnemielen välillä. Viisas mieli ei satuta toista tai itseä, ja se kulkee käsi kädessä omien arvojen kanssa. Viisas mieli on välitöntä tietämystä ja merkityksen ymmärtämistä, ja sen ratkaisut ovat varmoja, mutteivät ehdottomia. Viisaan mielen mukaan toimiessa on useimmiten tyytyväinen siihen, miten on tullut toimittua.

Jokaisella meistä on viisas mieli, mutta kaikki eivät sitä tahtoen tai tahtomattaan hyödynnä. Eikä toisaalta kukaan meistä ole viisaan mielen tilassa koko ajan. Viisautta päivääsi toivottaen, Tanja

Julkaistu

Keskeneräisyyden sietäminen

Näistä omista kehityskohteista on niin helppo ammentaa blogitekstejä, ja sieltä se läksi tämäkin ajatus! Aiemmin yrittäjänä en joutunut vastakkain keskeneräisyyden kanssa kovinkaan usein, sillä olin oman asiani rautainen asiantuntija enkä perfektionismiin taipuvaisena ryhtynyt kuin niihin asioihin, joissa olin jo hyvä – en voinut epäonnistua. Pysyin mukavuusalueellani, siellä missä loistin ja sain kiitosta. Nyt alan kuitenkin lähestyä uutta eli harjoittelujaksoa opintoihini liittyen. Siellä joudun olemaan sen edessä, että olen vielä erehtyväinen, epätäydellinen, keskeneräinen, noviisi, aloittelija jne. Nämä eivät ole huonoja sanoja, ne voivat olla vain joskus hankala sulattaa.

”Luulin et saavutin lopullisen muodon
mut oon tajunnu oon pelkkä raaka luonnos
kelasin et keskeneräisyys tekis huonon
mut ei se tee – oon vaan osa luontoo”
– Yeboyah

Minulla ongelma lienee lähtöisin siitä, että olen kokenut saavani huomiota ja kiitosta vain onnistumisillani ja että minun arvoni perustuu siihen, miten hyvin suoriudun. Tämä on vaarallinen tie ja minun pitäisi oppia siitä pois – loitommas siitä olen kuitenkin jo tullut. Tietoa kun on saatavilla loputtomasti ja aina on joku, joka onnistuu tai menestyy paremmin eli koskaan ei voi olla täydellinen, täysin valmis tai kokonainen. Minulle nämä vaatimukset tulevat minulta itseltäni, vertailen itseäni omaan kuvittelemaani ideaaliin eli rima on epärealistisen korkealla.

”Always do your best, but remember
that your best is good enough.”

Ongelma ei kuitenkaan ole itsensä haastaminen tai epämukavuusalueelle meneminen, vaan se, etten saa tunnetta onnistumisesta palautteen kautta tai että edellytän itseltäni onnistumista kaikessa. Pitäisikin aina eteenpäin katsomisen sijaan keskittyä nykyhetkeen ja tuntea asioita, joihin voi olla jo tyytyväinen sekä kuljettuun matkaan, joka on siihen pisteeseen johtanut. (Levanto 2017.)

”If your work goes out perfect,
you spent too long on it.”

Matkasta nauttiminen onkin arvokkaampaa kuin tavoitteen saavuttaminen – muttei yhtään hullumpaa, että tällainen suhtautuminen ruokkii sinnikkyyttä ja omistautuneisuutta, ja sitä kautta johtaa hyviin tuloksiin! Se on vähän kuin kouluarvosana, oppiminen on sitä tärkeämpää, mutta kun on motivoitunut ja innokas oppimaan, hyvät arvosanat tulevat usein perästä. (Levanto 2017.)

”Täydellinen on hyvän pahin vihollinen.”

Keskeneräisyys on tilaisuus tulla viisaammaksi ja pysyä luovana. Kun joutuu ratkaisemaan ongelmia tai kysymään apua muilta, kasvaa ja oppii aina uutta. Keskeneräisenä on myös helpompaa olla nöyrä, valmis ihminen olisi varmasti aika itseriittoinen. Keskeneräinen on inhimillinen itseään ja muita kohtaan. Keskeneräisellä on myös potentiaalia kehittyä, joskus jopa enemmän kuin itse tiedostaa. Keskeneräisyys on samalla tavalla rohkeutta, kuin haavoittuvuus, josta edellisessä postauksessa kirjoitin.

Muutama neuvo, joilla valjastaa keskeneräisyys voimaksi:
– hyväksy epätäydellisyydet
– suhtaudu haasteisiin mahdollisuuksina
– sanoita epäonnistumiset oppimistilaisuuksiksi
– lakkaa hakemasta hyväksyntää ulkopuolelta
– juhli onnistumisia
– suhtaudu kritiikkiin rakentavana
– puhu itsellesi kauniimmin
– aseta järkeviä tavoitteita
– älä vertaa itseäsi muihin
(Levanto 2017; Nummisto 2018.)

LÄHTEET:

Levanto, Simo 2017. Onko ahdistus uusi musta? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ja voi paremmin. Shortumin blogi. Päivitetty 27.8.2017. Saatavilla:
https://www.shortum.fi/2017/08/27/opettele-sietamaan-epataydellisyytta-ja-voi-paremmin/. Viitattu 19.10.2021.

Nummisto, Anna 2018. Vaivaako jatkuva riittämättömyyden tunne? 4 tapaa opetella sietämään keskeneräisyyttä. Saatavilla:
https://anna.fi/hyvinvointi/vaivaako-jatkuva-riittamattomyyden-tunne-4-tapaa-opetella-sietamaan-keskeneraisyytta. Viitattu 19.10.2021.

Julkaistu

Haavoittuvuus on riski, joka kannattaa ottaa

Tämä teksti kolahtaa henkilökohtaisesti, sillä oman haavoittuvuuden näyttäminen on varmasti yksi tärkeimmistä omista henkilökohtaisista kehityskohteista. Onkin mielenkiintoista tutkailla sitä lisää ja sitä kautta innostua harjoittelemaan pois sen turruttamisesta ja kaikin keinoin välttelemisestä.

Katsoin Häpeä-kurssia varten loistavan Brené Brownin TEDTalkeja, joissa puhuttiin häpeästä ja haavoittuvuudesta. Tärkein ajatus kiteytyi jo videoiden alussa: haavoittuvuus ei ole heikkoutta, vaan se on rohkeutta. Se on tunteellinen riski, altistumista ja epävarmuutta. Haavoittuvuus on esillä silloin, kun astumme näkyviin ja olemme rehellisesti omia aitoja itsejämme.

”Vulnerability is not winning or losing.
It’s having the courage to show up
when you can’t control the outcome.”
– Brené Brown

Häpeä liittyy monen muun asian lisäksi myös haavoittuvaisuuteen. Häpeä on se, joka sanoo meille, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Ja jos siitä onnistuu pääsemään eteenpäin, häpeä tulee sanomaan, että ”Kuka sinä oikein luulet olevasi?”. Pitäisi vain pinnistellä ja tehdä asioita siitä huolimatta, koska tuo häpeän ääni eli kriitikko olemme me itse. Häpeä liittyy haavoittuvaisuuteen sitä kautta, että se estää meitä olemasta toisten silmissä ”heikkoja” eli haavoittuvaisia. Eräässä laulussakin todetaan, että ”kaikki olis pelkureita, jos ne uskaltais”. 

”Daring greatly means the courage to be vulnerable
it means to show up and be seen.
To ask what you need.
To talk about how you’re feeling.
To have the hard conversations.”
– Brené Brown

Salailu, hiljaisuus ja tuomitseminen ovat häpeän takana, mutta jos olemme rohkeita, emme vaikene ja tuomitse itse toisia, voimme näyttää esimerkkiä haavoittuvaisuudesta ja siitä, että sen avulla voi elää täydempää elämää ja päästä lähemmäs muita ihmisiä. Se, että myönnämme keskeneräisyytemme ja erehtyväisyytemme on arvokasta haavoittuvaisuutta. Se, kun toteamme ”minä myös”, kun toinen avautuu itselleen arasta aiheesta, on rohkeaa haavoittuvaisuutta. Haavoittuvuus tekee ihmisestä sisäisesti kauniin ja haavoittuvuus on ehdottoman tarpeellista. 

”Vulnerability is the core, the heart, the center
of meaningful human experiences.”
– Brené Brown

Mitä siis tapahtuu, kun jakaa rohkeasti syvimpiä toiveitaan, tuntojaan, ajatuksiaan ja muistojaan?

Haavoittuvainen ihminen paljastaa itsestään asioita, joita muut eivät näe ulkoa päin. Hänellä ei ole valtavaa suojamuuria vaan hän uskaltaa puhua herkistäkin aiheista. Haavoittuvuus lisää läheisyyttä silloin, kun ihmisillä on keskinäinen luottamus. Haavoittuvuuden paljastaminen parantaa myös tunneyhteyttä ja avoimuutta, helpottaa vuorovaikutusta sekä voi auttaa konfliktien ratkaisemisessa.

”In our culture, we associate vulnerability
with emotions we want to avoid
such as fear, shame and uncertainty.
Yet we too often lose sight of the fact
that vulnerability is also the birthplace of
joy, belonging, creativity, authenticity and love.”
– Brené Brown

Millaisia nämä tunnetason paljastukset sitten ovat, jotka vaativat rohkeutta ja joiden paljastaminen on riski, joka kannattaa ottaa läheisyyden lisäämiseksi? Eli millaisen asian paljastaminen tekee sinusta haavoittuvaisen? Se voi olla oman tarpeen paljastaminen, kiintymyksen osoittaminen, oman keskeneräisyyden esiin tuominen tai aloitteellisuus ihmissuhteessa.

”We cultivate love the we allow
our most vulnerable & powerful
selves to be deeply seen and known.”
– Brené Brown

Jos on aiemmin saanut osakseen hyväksyntää, on helpompaa altistaa itsensä haavoittuvuudelle. Sitä voi kuitenkin harjoitella, ja kannattaa aloittaa läheisimmistä ihmissuhteista. Esimerkiksi kiusatuksi joutuminen tekee haavoittuvaksi itsensä altistamisen vaikeaksi, joten on syytä olla itselleen armollinen ja edetä rauhassa. Haavoittuvuutta ei ole kuitenkaan syytä turruttaa täysin, koska samalla voi tulla turruttaneeksi kiitollisuuden ja onnen.

”You are imperfect,
you are wired for struggle,
but you are worthy of love and belonging.”
– Brené Brown

Brown lopettaa TEDTalkinsa siihen, että kun löydämme haavoittuvuuden itsestämme ja noissa elämän vaikeissa rohkeutta vaativissa tilanteissa pahimman pelkäämisen sijaan olisimmekin kiitollisia. Haavoittuvaisina olemme ystävällisempiä ja hellempiä ympäröiville ihmisille ja olemme ystävällisempiä ja hellempiä myös itsellemme. Rakastaisimme koko sydämellämme, vaikkei vastarakkaudelle ole varmoja takeita, ja sanoisimme tuolloin itsellemme ”olen kiitollinen, koska näin haavoittuvana tiedän olevani elossa”. Sinä riität. Minä riitän.

4 harjoitusta altistaa itseään haavoittuvuudelle

Pettymyksen tunnustaminen
Omaa pahaa mieltä ei ole syytä nielaista joka kerta. Joskus asia on hyvä ottaa esiin ja kertoa, että tietty tilanne sai aikaan pahan mielen. Omista tarpeista puhuminen antaa toiselle mahdollisuuden selittää käyttäytymistään ja tämä lisää keskinäistä ymmärrystä.

Virheiden myöntäminen
Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden näyttäminen on voimaannuttavaa ja luo armollisuutta itseä kohtaan. Myös konfliktitilanteessa tilanne usein raukeaa virheen myöntämällä, aseet riisunutta lyödään harvoin.

Läheisyyteen liittyvien toiveiden ilmaiseminen
Meillä on luontainen tarve läheisyydelle ja läheisyys vaikuttaa elämämme laatuun. Läheisyyden tarve onkin syytä tunnustaa ensin itselleen ja sitten myös toiselle.

Terve itsekkyys
Aina ei tarvitse mennä toisten tarpeiden mukaan, vaan on tärkeää tehdä myös itselle mieluisia asioita. Terve itsekkyys on sitä, että ehdottaa itselle mieluisia vaihtoehtoja ja pysyy kannassaan.

LÄHTEET:

Brené Brown julkaisuaika tuntematon. Haavoittuvaisuuden voima. Video. Ted-videopalvelu. https://www.ted.com/talks/brene_brown_on_vulnerability/transcript?language=fi. Viitattu 6.10.2021.

Brené Brown 2012. Häpeän kuunteleminen. Video. Ted-videopalvelu. https://www.ted.com/talks/brene_brown_listening_to_shame/transcript?language=fi. Viitattu 6.10.2021.

Psykologi: ”Haavoittuvainen ihminen paljastaa itsestään asioita, joita ei näe ulospäin” – harjoittele haavoittuvuutta ja nosta ihmissuhde uudelle tasolle. Anna 28.7.2020. Saatavilla: https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/psykologi-haavoittuvainen-ihminen-paljastaa-itsestaan-asioita-joita-ei-nae-ulospain-harjoittele-haavoittuvuutta-ja-nosta-ihmissuhde-uudelle-tasolle. Viitattu 6.10.2021.

Julkaistu

Väärinymmärretty viha

Viha on monelle tunne, jonka ilmenemistä meissä on helpoin kuvailla. Viha saa ihmisen ärsyyntymään tai jopa raivoamaan. Piikittelevät kommentit, välinpitämättömyys, mykkäkoulu ja uhriutuminen ovat kaikki vihan ilmenemismuotoja. Viha voi kohdistua myös itseen, jolloin esim. itsetuhoisuus ja runsas päihteidenkäyttö sekä muut haitalliset valinnat ilmentävät vihaa. Vihaa voi olla myös hankala näyttää ja sietää itsessään, jolloin sisäänpäin kääntynyt viha voikin näyttäytyä masennuksena. Myös kateus voidaan nähdä osana vihaa, koska vihaisena emme pysty iloitsemaan toisen puolesta siitä, mistä itse koemme jääneemme paitsi ja mitä emme soisi täten muillekaan. (Heino s.a.)

”Viha repii viljan maasta,
kateus kalat vesistä.”
– suomalainen sananlasku

Viha on yksi perustunteista eli kaikki ihmiset kaikissa kulttuureissa tunnistavat ja kokevat vihan. Myös esimerkiksi kasvonilmeet, eleet ja äänenpainot ovat perustunteiden kohdalla hyvin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Sukupuolirooleilla on kuitenkin vaikutusta siihen, miten ilmaisemme vihaa. Esimerkiksi naiset ilmaisevat pettymyksensä ennemmin suruna kuin vihana, ja ongelmaksi tässä nousee se, että viha kannustaisi pitämään oman puolensa ja taistelemaan oman tarpeensa puolesta, mutta suru sen sijaan kannustaa vetäytymään ja antamaan periksi. (Chemaly 2018.)

”Eri aikoina vihaisen ihmisen on ajateltu
olevan hullu tai paholaisen riivaama.
Vihaa on pidetty eläimellisenä ja irrationaalisena yhteiskuntarauhan tuhoavana voimana.”
(Heino s.a.)

Viha on sen aiheuttamasta pahasta huolimatta tarkoituksenmukainen ja tärkeä tunne. Viha syntyy tarpeesta, joka on jäänyt tyydyttymättä eli esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, saada apua, kuulua porukkaan, saada jokin asia tai vaikkapa tarve onnistua jossakin. Tai miksei vaikkapa tarve päästä kaupasta ulos vikkelään, mutta kassalla ennen sinua hidasteleekin hiluilla maksava asiakas ja tämä synnyttää sinussa vihan tunteen. Näissä tilanteissa teemme valinnan: nielläkö kiukku, heittäytyäkö raivon valtaan vai hyväksyä tilanne sellaisena kuin se siinä hetkessä sinulle annetaan. ”Okei, tässä kestääkin hetken pidempään kuin halusin, mutta realistisesti ero ei ole montaa minuuttia. Kannattaako tämän takia kuluttaa omaa energiaa suuttumalla? Rahaahan ne hilutkin ovat, ja entä jos hänellä ei olekaan enempää rahaa?” Pyrin itse toimimaan tilanteessa noin eli teen faktan tarkistuksen (ei kestä montaa minuuttia), suhteutan oman reaktion tilanteeseen (kannattaako suuttua) ja mietin asiaa toisen näkökulmasta (entä jos siinä onkin kaikki rahat).

”Sen (vihan) on katsottu muuttavan
persoonallisuuden, vievän harkintakyvyn,
rikkovan ihmissuhteet ja suututtavan jumalat.”
(Heino s.a.)

Viha on luonnollinen tunne, jota jokainen meistä tuntee ajoittain jossain määrin. Kasvuympäristömme kuitenkin vaikuttaa siihen, annemmeko luvan itsellemme olla vihaisia. Jos on lapsena oppinut, ettei se ole soveliasta, on se usein vaikeaa aikuisenakin. Viha olisi syytä kuitenkin hyväksyä tunteeksi siinä missä muutkin, sillä viha motivoi ihmistä muutokseen ja potkii ponnistelemaan sinnikkäästi, jotta voi saavuttaa haluamansa. Jos viha on syttynyt epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, se saa meidät taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja puolustamaan heikompia. Meille syntyy henkilökohtaisia rajoja vihan ansiosta. Viha auttaa tekemään muutoksia sen eteen mitä ansaitset. (Heino s.a.)

”Katolisille se on kuoleman synti,
buddhalaisille moraalinen tulehdus,
Stoalainen filosofi Seneca piti vihalle antautumista
luonteen heikkoutena ja itsemurhaakin parempana
vaihtoehtona raivoamiselle.” (Heino s.a.)

Itselleni tunnetaitojen kehittämisen alkuvaiheessa opetellessani tunnistamaan tunteita itsessäni, minun oli todella vaikea hyväksyä sitä, miten kovaa ja usein tunsin vihaa. Nyt jälkeenpäin ajatellen taustalla oli usein mm. pettymystä ja kuulluksi tulemisen tarvetta, johon reagoin vihan tunteella. Muistan tuon ajan ahdistavana, koska tunnistin olevani todella vihainen, mutten osannut toimia kuinkaan säädelläkseni sitä. Kieriskelin vihassani jopa tunteja, kunnes taitojen kehittyessä aika putosi varttiin ja nyt viha vain käy näyttäytymässä, näen mitä sen takana on ja panostan sen tunteen hyväksymiseen. Nykyään en myöskään tunne enää syyllisyyttä vihan tuntemisesta, se kuuluu elämään siinä missä muutkin tunteet kuuluvat.

”Vihainen nainen on ruma nainen.”
(Chemaly 2018.)

Vaikka viha on alkujaan auttanut meitä eloonjäämisessä ja selviytymään uhkia täynnä olevassa ympäristössä, on se hyödyllinen myös tänä päivänä. Samalla tavalla se auttaa puolustautumaan tarvittaessa, olemaan rohkea, itsenäinen ja riippumaton toisten mielipiteistä. Viha auttaa löytämään oman sisäisen voimansa, jota voi käyttää asioiden eteenpäin viemiseen ja luovuuteen.

”Viha on happoa, joka vahingoittaa
lähtöastiaa paljon enemmän kuin sitä astiaa,
johon se kaadetaan.” – Mark Twain

Viha on tunne, jonka säätely oikeissa mittasuhteissa on tärkeää. Alisäätely johtaa siihen, että ihminen kiusaa muita, on todella itsekäs, haluaa kostoa, saa raivokohtauksia, on jatkuvaan turhautunut sekä kärsimätön. Ylisäätely voi johtaa siihen, että joutuu itse tallotuksi, koska antaa periksi omista rajoistaan ja hyväksyy epäoikeudenmukaisuuden eikä anna vihan auttaa puolustamaan itseään. Liika vihan nieleminen voi tehdä ihmisestä myös suorittajan tai pärjääjän, joka sinnittelee yli kaikkien omien rajojensa eikä välitä oman jaksamisensa loppumisestakaan. (Heino, s.a.)

”Viha ei koskaan synnytä muuta kuin lisää vihaa.
Vihaaja kuolee ensimmäisenä –
ei välttämättä fyysisesti, mutta sisältäpäin.”
– Reetta Meriläinen (Halonen 2015.)

Viha on myös hyvin tyypillinen sekundääritunne eli tunne, jolla ihminen reagoi aluksi heränneeseen syvempään primääritunteeseen eli viha peittää alleen esimerkiksi epävarmuutta, häpeää, haavoittuvaisuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa, pettymystä, yksinäisyyttä ja tuomituksi tai syrjityksi tulemisen pelkoa.

”Piilotettu viha on pahempaa
kuin paljastettu viha.” (Seneca)

Vihan kieltäminen on hyvin luonnollista, koska sen näyttäminen saattaa johtaa hylätyksi tulemiseen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei tunne itsessään katoa mihinkään, vaan se purkaantuu jossain kohtaa tavalla tai toisella – kuten ylipäänsä tunteet tekevät, ja mitä voimakkaammin niitä yrittää estää ja hallita, sitä sinnikkäämmin ne pyrkivät pintaan. Eli anna vihalle mahdollisuuksia tulla esiin, mutta hallitusti. Ilmaise vihaa jämäkästi, rakentavasti ja käytä sitä voimavarana, tällöin et lietso sitä muttet myöskään tukahduta sitä. Vihan rakentava ilmaiseminen näyttää itseasiassa rauhallisen ystävälliseltä, kauna ja aggressio eivät ole läsnä. (Heino s.a.)

”Kuka tahansa osaa suuttua.
Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla
tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta
oikealle henkilölle, siinä on taito.”
– Aristoteles

Vihan käsittelemisen harjoittelu

  • Opettele puolustamaan itseäsi asiallisesti ja selkeästi
  • Riitele rakentavasti: ole jämäkkä, mutta pyydä tarvittaessa myös anteeksi ja ota vastuu omista tunteistasi
  • Opettele tunnistamaan tarpeesi vihan taustalla
  • Kirjoita päiväkirjaa asioista, jotka suututtavat sinua. Varaa kirjoittamiselle tietty aika äläkä ylitä sitä tai palaa takaisin
  • Opettele sanoittamaan tarpeesi
  • Kieltäydy tarvittaessa
  • Tunne rajasi ja ennakoi
  • Opettele ymmärtämään muita ja muiden tarpeita
  • Kiinnitä tilanteessa huomiosi muualle
  • Poistu tilasta tarvittaessa, pyydä omaa rauhaa tai lähde ulos
    (Nyyti ry s.a., Heino s.a.)
Brainyquote

LÄHTEET:
CHEMALY, Soraya 2018. Rage becomes her. New York: Simon Schuster Ltd.
HALONEN Kaisa 2015. Reetta Meriläinen ihmettelee, minne katosi sivistys. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/reetta-merilainen-ihmettelee-minne-katosi-sivist-1#5053ee53
HEINO Mikael s.a. Mitä viha on ja mitä tehdä sen kanssa. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.mikaelheino.fi/blogi/mita-viha-on-ja-mita-tehda-sen-kanssa
NYYTI RY s.a. Viha. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/viha/
MIELY RY s.a. Viha. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunteet/viha

Julkaistu

Tunnesäätelytaidoista työpaikalla

Tunne on tietoinen elämys, joka syntyy arvioiden ja tulkintojen seurauksena, aivojen eri osien yhteistoimintana. Tunteet ovat syntyneet meissä selviytymistä varten. Ne ohjaavat toimimaan tilanteen mukaan, esimerkiksi säikähtäneenä keho varautuu pakenemaan eli tunteet aiheuttavat myös fysiologisia reaktioita. Tunteiden tulkitsemiseen vaikuttaa se, millainen merkitys niille on annettu lapsen kasvaessa. Keskityn tässä kirjoituksessa erityisesti tietoisuuteen omista tunteista ja niiden säätelytaitoihin.

Perustunteet ja niiden tarkoitukset
- Ilo: palautuminen, hyvinvointi
- Suru: uuteen suuntaaminen
- Pelko: suojautuminen, valpastuminen
- Viha: päättäväisyys
- Inho: arvojen tunnistaminen
- Hämmästys: taistele tai pakene

Tunneilmasto kuvastaa yrityksen henkisen pääoman tasoa: kireässä ilmapiirissä ihmiset eivät ole vuorovaikutuksessa ja tästä syystä paljon potentiaalia jää hyödyntämättä. Sen lisäksi, että työpaikalla odotetaan asiallista käyttäytymistä, tulisi painottaa sitä, että myös tunteille ja niiden ilmaisulle on sijansa. Monille tunteiden ilmaiseminen on kuitenkin synonyymi kiukuttelulle tai muulle negatiivisten tunteiden purkaukselle, mutta se voi yhtä hyvin olla onnistumisen ilosta syntyvä tyytyväisyyden tunne tai auttamisesta syntyvä tunne arvokkuudesta ja pystyvyydestä.

Tunnetaidot ja tunteiden säätely eivät ole keinoja torjua tai sallia vain tietynlaisia tunteita. Myös yltiöpäinen positiivisuus voi olla ihan yhtälailla hyvin toksista kuin vaikkapa jatkuva valittaminen. On tärkeää saada tuntea niinkuin tuntee, ei koko ajan tarvitse olla loistavaa ja mahtavaa. Tunteiden ilmaiseminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tunteet roiskaistaan ilmoille välittämättä siitä loukkaako se jotakuta tai käyttäydytäänkö epäasiallisesti. Tunteiden säätely on sitä, että tunteen pystyy sovittamaan reaktioon ja säätelemään tunteen kestoa. Vaikeissa ja yllättävissä tilanteissa on hyvä opetella reagoimaan ajatuksella raa’an tunnereaktion sijaan. Tunteen saa tuntea, muttei se oikeuta hankalassakaan tilanteessa loukkaamaan toista tai unohtamaan asiallisen työkäyttäytymisen.

Tunnetaitojen perusta on tunteiden tunnistaminen. Tunteen voi tunnistaa havaitsemalla sen kehossaan tai nimeämällä sen. Itselleni näistä toimivampi on tunteen nimeäminen, koska moni tunne tuntuu kehossa samalta – esimerkiksi syyllisyys ja loukkaantuminen tuntuvat minusta molemmat painona rinnalla, mutta niillä on erilainen merkitys. Aluksi nimeämistä voi helpottaa luettelo erilaisista tunteista.

Kerron tähän väliin vielä lyhyesti sen, että nimeämistä hankaloittaa se, että pinnalle nousee voimakkaampi sekundääritunne peittäen syvemmän primääritunteen alleen. Primääritunne syntyy ulkoisesta pakotteesta ja sekundääritunne on se, jolla reagoidaan omaan tunteeseen eli esimerkiksi viha peittää alleen häpeän. Primääritunteen takana on tarve, pelko tai toive. Esimerkiksi ketju voi mennä niin, että ihmisellä on tarve on tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, muttei hänen ystävänsä ota asiaa vakavasti, jolloin ihminen tuntee pettymystä, mutta sen kuitenkin syrjäyttää sekundääritunteena viha eli lopulta tilanne on kääntynyt aivan päälaelleen. Kun oppii tunnistamaan myös näitä ketjuja tunteiden taustalla, on edennyt jo pitkälle tunnetyöskentelyssä! Tähän asiaan voisin paneutua syvemmin ihan oman postauksen verran.

Itselleni tärkein tunnesäätelytaito on hyväksymisen, huomion kohdistamisen muualle ja ongelman ratkaisemisen kolminaisuus, joka on siis vähän kuin keinopaketti – mitkään kaksi eivät toimi hyvin ilman kolmatta. Jos hyväksynnän jättää pois, vaikeat asiat ja hankalat tunteet puskevat entistä sinnikkäämmin mieleen. Jos huomion muualle kiinnittämisen, jossa itsestä huolehtiminen ja muun elämän jatkaminen ovat pääosassa, jättää pois, voi elämässä alkaa huono kierre, koska erityisesti hankalissa tilanteissa ihmisen tarvitsee syödä hyvin, nukkua riittävästi, tehdä mielihyvää tuottavia asioita sekä pitää itsensä arjessa kiinni. Jos ongelmanratkaisun eli elämänarvoisen elämän rakentamisen jättää pois, tulee elämä olemaan jatkossakin raskasta, jos ihminen ei itse tee mitään sen muuttamiseksi. (Sadeniemi, Häkkinen ja Koivisto 2019, 39 – 42.)

”Tunteet ei hävii,
ne on luotei vahvempii.”
– Linda-Maria Roine
Keko Salatan kappaleessa Supervoimii

Tunteita voi siis säädellä tunnetilan aikana vaikuttamalla reaktioon, mutta vaikuttamalla tilanteeseen ennen tunnetilan syntymistä on myös hyväksyttävä ja toimiva keino. Erilaisten laukaisevien tilanteiden ennakoiminen toimii hyvin, mutta itseään voi myös kehittää tilanteen tulkitsijana. Aiemmin blogissani ristiriitojen ratkaisemisen yhteydessä esille tullut tilanteen ohjaaminen kysymyksillä on hyvä keino tähän. Aluksi tulee riisua ennakkokäsitykset ja olla tilanteessa ”tyhjällä päällä” ja kysellä uteliaana tilanteesta. Usein kyseessä on oma väärinkäsitys tilanteen tulkitsemisesta ja näin tilanteesta lisätietoa saamalla, se voi korjaantua.

Miksikö tunneilmastoon ja tunneälyn kehittämiseen sitten kannattaa työpaikallakin panostaa ja ottaa asia huomioon esim. henkilövalintoja tehdessä? Yksinkertaisesti tunneilmastoltaan hyvät tiimit ovat selvästi tuottavampia. Myös ne tiimit, jotka puhuvat myös negatiivisista tunteista, toimivat paremmin analyyttisissä tehtävissä. Eron huomaa yksityiselämänkin puolella, itse ainakin olen luottavaisempi ja lojaalimpi heille, joiden kanssa puhumme avoimesti myös tunteistamme ja mitä hankalampia asioita on pystynyt jakamaan, sitä tärkeämmäksi ja läheisemmäksi vastapuoli tulee. Rakentava negatiivisten tunteiden käsittely tuo mukanaan myös positiivisia tunteita ja ilmapiirin, jossa asiat eivät jää mielen sopukoihin vaivaamaan, josta ne sitten tuppaavat ristiriitatilanteessa purkaantua. (Mäkelä 2020.)

LÄHTEET:
MÄKELÄ, Anna 2020. Näin tunteet vaikuttavat työpaikalla – lannistava tunnelma tuhoaa luovuuden. Duunitori. [Viitattu 2021-03-29.] Saatavissa: https://duunitori.fi/tyoelama/tunteet-tyopaikalla
SADENIEMI, Minna, HÄKKINEN, Miikka, KOIVISTO, Maaria 2019. Viisas mieli. Helsinki: Duodecim.

Julkaistu

Multa puuttuu palanen, mut haittaakse?

Henkilöstöhallinnon lisäksi olen valinnut valinnaisissa opinnoissani johtamisen kursseja. Johtamisessa on esillä paljon samoja teemoja ja kurssit lisäävät myös henkilöstöhallinnon työssä tarvittavaa osaamista. Lisäksi kursseilla käsitellään myös itsensä johtamista, joka on ihan jokaisessa työssä tärkeää.

Huomioni on kiinnittynyt kuitenkin yhteen hyvin usein materiaaleissa esiintyvään toteamukseen: hyvällä johtajalla on oltava hyvä itsetuntemus. Miksikö tätä mietin? Noh, minulta puuttuu käytännössä kyky tuntea itseni johtuen persoonallisuushäiriöstä. Joten syystäkin tämä vaatimus hyvästä itsetuntemuksesta on herättänyt minussa monenlaisia tunteita ja jopa huolta siitä, olenko oikealla urapolulla laisinkaan, jos minulta puuttuu näin kovasti peräänkuulutettu ominaisuus.

”Itsekkyys ja huono itsetunto
ovat huonoin johtajayhdistelmä.”
– Talouselämä

Olen keskustellut aiheesta useamman ystäväni kanssa sekä tehnyt tunnesäätelytaidoista tuttua ”faktan tarkistusta” asian ympärillä, ja kysyinpä jopa psykologin kantaa asiaan. Nyt jaan teille ajatukseni aiheesta, voiko puutteellisena kuitenkin kelvata ja onnistua?

”Kaikki lähtee itsetuntemuksesta.
Vasta kun ymmärrät itseäsi, sinulla on
paremmat mahdollisuudet vuorovaikutukseen
muiden kanssa. Tätä kautta luodaan menestystarinoita,
kohtaamisia, jotka ovat merkityksellisiä
sekä sinulle itsellesi että muille.”
– Henkilöstöasiantuntijan käsikirja

Ymmärrän, miksi itsetuntemuksen tärkeyttä korostetaan. Minäkuvan sanotaan heijastuvan johtajan asenteissa, päämäärissä, tavassa kohdata ihmisiä ja kommunikoida heidän kanssaan. 

Hyvä itsetuntemus nähdään taustalla myös mm. seuraavissa:
– Erilaisuuden ymmärtäminen ja hyödyntäminen
– Tulevaisuuden ennakoiminen
– Visiointi yhdessä organisaation kanssa
– Taito innostaa ja sitouttaa
– Kyky olla osa verkostoa
(Vartiainen.)

Miten nämä asiat ovat sitten yhteydessä persoonallisuushäiriöön, ja miten se liittyy huonoon itsetuntemukseen – tai pikemminkin sen puutteeseen?

Epävakaan persoonallisuushäiriön taustalla on sekä synnynnäisiä tekijöitä, kuten temperamentti, että ympäristötekijöitä, kuten tunteiden mitätöinti lapsuudessa. Näistä seuraa mm. vaikeuksia luottaa omien kokemusten pätevyyteen, vaikeus tietää millainen on, identiteetin epävarmuutta sekä vaikeus asettaa itselle realistisia tavoitteita. Eli käytännössä esimerkiksi mielikuva itsestä ihmisenä, omat arvot, mielipiteet, identiteetti, työuran päämäärät, ihmissuhteet, näkemys omista luonteenpiirteistä, uskonnolliset sekä poliittiset vakaumukset ja jopa seksuaalinen suuntautuminen ovat kirjaimellisesti epävakaita. (Sadeniemi, Häkkinen ja Koivisto 2019., 23)

Ymmärrän täysin sen, miksi ajatellaan, että hyvän itsetuntemuksen kautta pystyy olemaan paremmassa ja monimuotoisemmassa vuorovaikutuksessa ja ymmärtämään ihmisten erilaisuutta paremmin kuin ihminen, joka ei tunnista näitä piirteitä edes itsessään. Mutta voiko yhteyden yksinkertaistaa näin, ja koskeeko tämä yksinkertaistus esim. juuri minua?

”Hyvä itsetuntemus auttaa myös selviytymään
haasteista, koska tällöin ihminen uskoo itseensä
ja omiin kykyihinsä. Kun tuntee itsensä, voi myös rentoutua
ja olla aidosti oma itsensä, mikä lisää hyvinvointia.”
– Allekirjoittaneen pohdintaa itsensä johtamisen kehittämistehtävässä

Psykoterapiakeskus Vastaamo määrittelee itsetunnon neljään osa-alueeseen: itsensä tunteminen ja hyväksyminen, riippumattomuus erilaisista odotuksista, kyky arvostaa muita ihmisiä sekä kyky kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia. Eli itsensä tunteminen on määritelmän mukaan vain osa hyvää itsetuntoa. (Psykoterapiakeskus Vastaamo.)

En tee asioita muiden odotusten mukaan, minä itse tunnen milloin elämäni on hyvää ja pyrin pitämään sen sellaisena. Koen elämälläni olevan tarkoitus, vaikka en itse pysty validoimaan kokemuksiani. Luotan siihen, että osaamisen, tekemisen ja kohtalon kautta päädyn sinne, missä voin tehdä hyvää, onnistua ja pärjätä. Olla onnellinen – ja mahdollistaa sen myös muille.

Arvostan muita ihmisiä todella paljon, ja vaikka en itsessäni tunnista luonteenpiirteitä, voin kyllä helposti kertoa ystävilleni millaisena heidät näen. Tunnen kyllä myötätuntoa ja empatiaa. Se, että en kykene havainnoimaan asioita itsestäni, ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin kylmä tai tunteeton. Ystäväni ovat minulle tärkeitä, ja arvostan heidän urahaaveitaan, elämänarvojaan ja vakaumuksiaan, vaikka minulla nämä ovat pysyvästi ns. hakusessa.

Nykyään kestän pettymyksiä ja epäonnistumisia, näin ei ole ollut aina. Persoonallisuushäiriön hoitoon kuuluu terapia, ja olen työstänyt psykologin kanssa omaa mieltäni ja tunnesäätelytaitojani, reflektoinut itseäni sekä kasvattanut psykologista pääomaa niin monia monia tunteja, että voisin jopa väittää, että tämä työskentely on minulle arvokkaampi asia elämässä kuin se, tunnistanko itsessäni erilaisia ominaisuuksia. Tätä kautta tämä puuttuva ominaisuus voi kääntyä jopa vahvuudeksi, koska terapian avulla olen kasvanut ihmisenä todella paljon. Ja juuri oma sairastaminen on lisännyt ymmärrystä siitä, millaista taakkaa ihminen voi kantaa mukanaan kenenkään huomaamatta – eli juuri samanlaista kykyä ymmärtää, kuin itsetuntemuksen sanotaan tuovan.

Ja joku utelias siellä varmaan miettii, että mitä se psykologi oli mieltä – ei hätää, en jätä roikkumaan! Hän sanoi minulle istunnon päätteeksi näin: ”Pohdit muuten sitä itsetuntemuksen puutteen merkitystä työssä pärjäämiseen, ja sanon sinulle nyt, että sinun motivaatio on ihan omaa luokkaa sen kanssa, miten paljon haluat kehittää itseäsi. Se riittää, ja taatusti korvaa kaiken, mitä itsetuntemuksessa jää vajaaksi. Älä huoli, tulet pärjäämään kyllä.”*

Joten, tulin pohdinnoissani siihen lopputulemaan, että ollakseen hyvä johtaja ei tarvitse olla täydellinen ja yhden ominaisuuden puuttuminen ei tarkoita sitä, etteikö voisi pärjätä. Joku voi määrittää yhden ominaisuuden muita tärkeämmäksi, mutta sen ei tarvitse olla itsessä tärkeintä eikä sen puuttumisen takia tarvitse kokea itseäsi tuomituksi epäonnistumaan. (toim. huom. ajatukseni, että vain täydellinen johtaja on hyvä, on kelpo esimerkki siitä, että en osaa asettaa realistisia tavoitteita itselleni, hah)

*: vaikka lainaan suoraan psykologiani, en liitä hänen tietojaan lähteisiin.

LÄHTEET:
JOKI, Maritta 2018. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. 6. painos. Helsinki: Helsingin kamari.
PSYKOTERAPIAKESKUS VASTAAMO. Itsetunto. [Viitattu 2021-02-28.] Saatavissa: https://vastaamo.fi/itsetunto/
SADENIEMI, Minna, HÄKKINEN, Miika ja KOIVISTO Maaria 2019. Viisas mieli. Helsinki: Duodecim.
TALOUSELÄMÄ. Itsekkyys ja huono itsetunto ovat pahin johtajayhdistelmä – nöyryys ei tee johtajasta kynnysmattoa, kertoo uutuuskirja. [Viitattu 2021-02-28.] Saatavissa: https://www.talouselama.fi/uutiset/itsekkyys-ja-huono-itsetunto-ovat-pahin-johtajayhdistelma-noyryys-ei-tee-johtajasta-kynnysmattoa-kertoo-uutuuskirja/52d496e3-449b-3fbd-9767-8c064adc5e96
VARTIAINEN, Marika. Lehtori. Itsensä johtaminen [luentomateriaali]. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK.

Julkaistu

Hyi että kun hävettää!

Kirjoitan aiheesta, koska olen itse havahtunut aiemmin siihen, että kärsin elämää haittaavasta häpeän tunteesta. Häpeä esti minua erityisesti kertomasta haluistani ja tarpeistani, sekä paljastamasta henkilökohtaisiksi kokemiani asioita. Esimerkiksi en halunnut kenenkään tietävän musiikkimakuani, koska pelkäsin sen olevan vääränlainen, nolo, tuomittava ja sen paljastamisen jopa muuttavan mielipidettä minusta. Häpeän tunnetta voi kuitenkin opetalla sietämään ja voit opetalla olla antamatta sille liikaa valtaa, itse koen tämän auttaneen minua olemaan mm. avoimempi ja rohkeampi.

Häpeä on yksi ihmisen perustunteista, se liittyy epäonnistumiseen ja virheen tekemiseen. Häpeä on myös tärkeä tunne, sillä se estää meitä tekemästä väärin toisille ja käyttäytymästä epäsopivasti. Häpeä muistuttaa meitä siitä, että olemme epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Se ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuureissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeä voi tuntua kehossa esimerkiksi punastumisena, jähmettymisenä/lamaantumisena, puheen salpautumisena/puheen lisääntymisenä, tilanteesta vetäytymisenä/liikaesiintymisenä tai turhan voimakkaana reaktiona epäoleellisiin asioihin. (Nyyti ry.)

Häpeä juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen, esimerkiksi koulussa tai perheessä koetut moitteet saavat lapsen häpeämään itseään eikä lapsi ymmärrä, että haukkuminen voi johtua muiden omista ongelmista. Lapsi luulee helposti moitteiden olevan merkkejä siitä, että hänessä on perustavanlaatuinen vika, jota hän ei voi korjata. Myös tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. (Nyyti ry; Brander 2017.)

Työelämässä liian voimakas häpeä voi johtaa jopa uupumiseen ja pitkittyessään masennukseen ja työuran katkeamiseen. Yritys helpottaa häpeää rankaisemalla itseään ja piiskaamalla parempiin tuloksiin johtaa vain tyytymättömyyteen ja siihen, että vertaa itseään muihin tavalla, joka saa olon tuntumaan vieläkin kurjemmalta. Häpeä voi tulla jopa osaksi identiteettiä, jolloin kokee alituiseen olevansa huono tai puutteellinen. Se voi myös pakottaa toimimaan muita miellyttäen, jolloin omat halut jäävät taustalle. Kohtaamaton ja tukahdutettu häpeä voi altistaa mm. ahdistukselle, läheisriippuvuudelle, syömishäiriöille, masennukselle, työuupumukselle, seksuaalisten halujen tukahtumiselle tai erilaisille riippuvuuksille, kuten päihteet, ostelu ja uhkapelaaminen. Häpeän tunteen vältteleminen altistaa myös sitä ylläpitävälle ja haitalliselle käyttäytymiselle: suojamuurin rakentaminen, roolin (esimerkiksi työpaikan pelle, miellyttäjä) ottaminen, jatkuva syyllisyyden tunne, liiallinen itsekriittisyys, materiaalin tavoittelu ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat esimerkkejä tästä. (Nyyti ry.)

Miten häpeää sitten voi helpottaa?
1. Tunnusta häpeä ja ymmärrä häpeän tarina. Mikä taustassani voi saada minut kokemaan voimakasta ja toistuvaa häpeää?
2. Tunnista toimimattomat keinosi yrittää hallita häpeää. Pyri siis eroon esimerkiksi rooleista ja suojamuureista, joilla olet yrittänyt piilottaa häpeän tunnetta.
3. Toimi päinvastoin kuin häpeä edellyttää. Jos häpeä saa sinut hyökkäämään itseäsi kohtaan, opettele itsemyötätuntoa. Jos taas häpeä saa sinut hyökkäämään muita vastaan, opettele myötätuntoa toisia kohtaan ja pohdi millaisena hyökkäyksesi näyttäytyy heille.
4. Kirjoita ja puhu häpeästä. Se menettää silloin voimansa.
5. Myönnä tosiasiat. On tapahtunut jotain noloa, eikä sitä saa tapahtumattomaksi.
6. Tee faktan tarkistusta. Muistaako tapahtunutta välttämättä edes kukaan muu, ja oliko tapahtunut hävettävä alkuunkaan?
7. Mene häpeää päin. Kun alat tuntea häpeää, mene sitä kohti. Nenä pystyssä, leuka ylhäällä ja vaikka käsi vähän nyrkissä. Sinulla on oikeus sanoittaa halusi siinä missä muillakin, älä anna häpeälle periksi.
8. Sijoita häpeä aikajanalle. Tapahtuneesta on jo kulunut aikaa, ties kuinka kauan. Onko sitä järkevää enää kantaa mukanaan?
9. Etsi apua.
10. Muina keinoina toimivat esimerkiksi huumori, itsetutkiskelu, altistuminen ja itsensä ilmaiseminen.
(Juusola 2014; Glad 2020; Brander 2017.)

Työpaikalla psykologinen turvallisuus voi myös auttaa helpottamaan liikaa valtaa saanutta häpeän tunnetta. On tärkeää kokea, että saa olla työpaikallaan juuri sellainen kuin on. Esihenkilöiden tulisi välttää vertailemasta työntekijöitä toisiinsa ja kiinnittää huomiota myös onnistumisiin pelkkien virheiden sijaan, ja palkita hyvästä suorituksesta. Vahvuuksiin keskittyminen myös mahdollistaa aidon ylpeyden ja ilon onnistumisista ja saavutuksista, ja se paitsi vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon myös hälventää häpeää.

Liiallisesta ja voimakkaasta häpeän tunteesta irtautuminen tarkoittaa erehtyväisyyden hyväksymistä, itsen rakastamista ja askelta kohti itsemyötätuntoa. Se, että tuntee itsensä huonoksi, ei tarkoita että olisit huono. Olet kelpaava, hyväksytty ja riittävä. Sinun ei tarvitse kantaa mukanasi täydellisyyden taakkaa, voit olla tarvitseva ja haavoittuvainen. Sinun ei tarvitse rakentaa ihmisarvoasi suorittamisen ja vahvuuden varaan. Häpeä on voinut saada sinut luopumaan rakkaista asioista, kaventamaan omaa elämää ja luopumaan ihmissuhteista, älä anna sen tehdä niin enää! Olet ansainnut kaiken hyvän.

Erikoista häpeän tunteessa on se, että se voi näyttäytyä ulospäin myös häpeilemättömyytenä. Häpeän tunteeseen liittyy olennaisesti eräänlainen paljastumisen pelko, jonka vuoksi häpeilevä ei uskalla ilmaista aitoja tunteitaan ja tarpeitaan ja voi esimerkiksi pelätä avun kysymistä kollegoiltaan. Häpeää kokeva voi kehittää häpeän tunnetta välttääkseen suojamuurin tai roolin, jossa hän kovaäänisellä juoruilulla, pahan puhumisella ja toisten yläpuolelle itsensä asettamisella todellisuudessa peitteleekin omaa häpeäänsä. Mahtailevuuden ja itseriittoisuuden taustalla voikin olla siis häpeä. (Glad 2020.)

Kuva: Lovethispic.com

LÄHTEET:

BRANDER, Janica 2017. Onko häpeä tuttu tunne? Älä anna kontrolloida elämääsi – näin pääset häpeästä eroon. Kotiliesi. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://kotiliesi.fi/terveys/onko-hapea-tuttu-tunne-ala-anna-kontrolloida-elamaasi-nain-paaset-hapeasta-eroon/
GLAD, Laura 2020. Häpeä työelämässä. Duunitori. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://duunitori.fi/tyoelama/hapea-tyoelamassa
JUUSOLA, Mervi 2014. Näin pääset häpeän tunteesta. Kodin Kuvalehti. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_paaset_hapean_tunteesta
NYYTI RY. Häpeä. Nyyti ry. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/hapea/