Huijaanko itseni huipulle? (Huijarisyndrooma)

Huijarisyndrooma on psykologinen ilmiö, jonka vaikutuksesta ihminen ei todisteista huolimatta pysty sisäistämään omia saavutuksiaan. Huijarisyndroomasta kärsivä uskoo, että hänen saavutuksensa johtuvat puhtaasti hyvästä tuurista tai ajoituksesta ja että hän on jollain tavalla harhauttanut muut uskomaan, että hän on kyvykkäämpi, kuin mitä itse katsoo olevansa.

Huijarisyndrooma on voimakas kokemus siitä, että on osaamaton tai muutoin ei ole tarpeeksi hyvä, vaikka ihmiset ympärillä olisivat päinvastaista mieltä asiasta. Ympärillä olevat näkevät hänen onnistumisensa, mutta ihminen itse mitätöi ne tai ei muuten anna arvoa niille, vaan ajattelee niiden olevan sattumaa. Huijarisyndroomainen ei pysty sisäistämään menestystään. Hänen menestyksensä on ennemmin onnenkantamoinen kuin seurausta kovasta työstä ja omista taidoista. Ikään kuin hän olisi kuin ihmeen kaupalla onnistunut tekemään vahingossa oikein, tai olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tyypillisiä toimintamalleja huijarisyndroomalle:
- Sisäinen vaativuus
- Ylikorostunut tarkkuus
- Työriippuvuus
- Korostunut vaatimattomuus
- Mukautuminen
- Matkiminen
- Ylisuorittaminen
- Oman suorituksen lyttääminen
- Myönteisen palautteen mitätöinti

Huijarisyndrooman synnyssä on kyse esimerkiksi siitä, että lapsen saama palaute kotona ja koulussa eivät vastaa toisiaan eli lapsi kohtaa ns. kaksi todellisuutta, ja ydinkokemus jää vääristyneeksi. Kun tällaista sisäistä ristiriitaa ei käsitellä hedelmällisesti, lapselle jää epävarma tunne omista kyvyistään, ja hän selittää sen sillä, että hän huijaa toiset uskomaan itsestään muuta kuin on.

Joskus huijarisyndrooma voi olla peräisin lapsena syvään istutetusta huonommin pärjäävän identiteetistä, jolloin aikuisena akateeminen ihminen ei näe itseään minään, vaikka on todellisuudessa varsin älykäs. Hän saattaa uskoa, että tämä vanhempien lapsuudessa syöttämä määritelmä on se oikea, eikä hänen menestyksensä opinnoissaan johdu mistään oikeasta osaamisesta, vaan silkasta sattumasta tai vaikkapa ihmissuhdetaidoista. Itselläni ei ole tällaista asetelmaa taustalla, vaan muista tästä syystä (Multa puuttuu palanen, mut haittaakse?) en pysty validoimaan omaa osaamistani, enkä ole täysin varma onko oma ongelmani huono itsetuntemus vai huijarisyndrooma.

Huijarisyndroomasta kärsivä nimittäin pelkää myös “paljastumista”, enkä täysin tunnista itsessäni tätä. Olen tuntenut tuollaista pelkoa jonkin verran, ja oikeastaan lähinnä vain sellaisissa tilanteissa, kun on tullut hetki esitellä tuotoksiani maailmalle. Tuolloin pelkään, että osaamiseni on haihtunut työstä jonnekin, ja että se on vain surkea räpellys, jonka joku eskarilainenkin olisi osannut tehdä. Jännitin myös kouluarvosanoja, vaikka vaatimukset olivat tiedossa ja tein työni vastaamaan niitä, odotin silti pahinta. Ja kyllä – arvosanat ovat minulle tärkeitä, koska olen lapsuudessani saanut juuri niitä vastaan huomiota ja niinä hetkinä olen kokenut, että vanhempani ovat voineet olla minusta ylpeitä, kun muuten en ole tällaista tunnetta saanut. Eikä syy siis ole vanhemmissani, asia on vain korostunut huonon itsetuntemuksen, hyväksynnän hakemisen sekä kiireisten yrittäjävanhempien kombinaatiossa.

Huijarisyndrooman tuntomerkkejä:
- Arvioinnin pelko
- Epäonnistumisen ja häpeän pelko
- Syyllisyys menestyksestä
- Menestyksen kieltäminen
- Pelko muiden reaktioista
- Hylätyksi tulemisen pelko
- Suuret vaikeudet vastaanottaa kehuja ja myönteistä palautetta
- Menestyksen selittäminen itsestä riippumattomista syistä, kuten se, että työtehtävien tuttuus, muiden iso panos ja tentti oli helppo
- Onnistumisen pelko, koska jos onnistuu kerran, se lisää paineita onnistua vielä paremmin seuraavalla kerralla

Miten huijarisyndroomasta voi opetella irti? Ensimmäinen keino on ajatusten bongaaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, miten niiden antaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi kun huomaa pelkäävänsä arvostelua oman “huonouden” tai “epäonnistumisen” takia, olisi tärkeää toimia näitä ajatusyllykkeitä vastaan, ja ottaa arviot niin, että ne kohdistuvat vain tehtyyn tehtävään ja toisaalta ottaa positiivinen palaute vastaan avoimesti ja kiittää siitä. Ei vähättelyä tai turhaa nöyristelyä, vaan kiitos palautteesta. Haitallisten ajatusten rinnalle olisi hyvä myös tietoisesti lisätä positiivisia ajatuksia! On myös hyvä muistaa, etteivät omat kriittiset ajatukset ole totuus, vain pelkästään “mielen roskapostia”.

Myös tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on hyvä keino keventää huijarisyndroomaa. Tunteiden tunnistaminen tulee ajatusten tunnistamisen jälkeen, ajatukset kun tahtovat alkuun olla helpompia tunnistaa kuin tunteista kiinnisaaminen. Kun vastaanottaa kehuja, voi miettiä millaisia tunteita ajatukset herättävät ja miten se tuntui kehossa. Kun tunteen on tunnistanut, sitä on helpompi opetella säätelemään. Esimerkiksi häpeän tunne on yleinen huijarisyndroomasta kärsivälle, ja häpeää vastaan toimiminen on sille hyvä lääke. Ei toimita häpeän yllyttämällä tavalla eikä paineta leukaa rintaan ja todeta, että enhän minä… Vaan leuka ylös, häpeilemätön kiitos kohteliaisuudesta ja olla rohkeasti ylpeä itsestään. Jos hävettävän asian sanoo ääneen, häpeä menettää voimansa.

Myös toimintaansa on hyvä opetella pikkuhiljaa muuttamaan. Tätä olenkin tajuamattani tehnyt! Olen opetellut sanomaan ei, olen pyytänyt ja vastaanottanut apua ja näyttänyt tilanteessa osaamattomuuteni ja ollut tilanteessa avoin ja tavallaan jopa haavoittuvainen. Huijarisyndroomasta kärsivän olisi hyvä lopettaa ylisuorittaminen, kohdata pelkojaan, harjoitella palautteen vastaanottamista, lakata täydellisyyden tavoittelu sekä olla avoimesti sellainen kuin on. Jos ajatusten bongaaminen ja tunteiden tunnistaminen tuntuvat vaikeilta, konkreettinen toiminnan muuttaminen saattaa olla helpompaa tai tuntua tehokkaammalta keinolta.

Huijarisyndroomaa voi helpottaa myös se, että on avoin asian kanssa. Huijariajatuksiaan voi jakaa luotettavalle ystävälle, joka voi tarjota ymmärrystä ja kuuntelevan korvan – ne ovat myös yllättävän yleisiä, joten tarjolla voi olla myös vertaistukea! Keskeneräisyyden hyväksyminen on myös olennaista, se kuuluu ihmisyyteen. Keskeneräisyyden sietäminen – postauksessa muuten siitä lisää!

Mutta mikä tärkeintä, opettele nauttimaan menestyksestäsi! Because you’re worth it, kuten tuttu mainoskin sanoo.

LÄHDE:

Vaasan ammattikorkeakoulun Häpeä-kurssi

Keskeneräisyyden sietäminen

Näistä omista kehityskohteista on niin helppo ammentaa blogitekstejä, ja sieltä se läksi tämäkin ajatus! Aiemmin yrittäjänä en joutunut vastakkain keskeneräisyyden kanssa kovinkaan usein, sillä olin oman asiani rautainen asiantuntija enkä perfektionismiin taipuvaisena ryhtynyt kuin niihin asioihin, joissa olin jo hyvä – en voinut epäonnistua. Pysyin mukavuusalueellani, siellä missä loistin ja sain kiitosta. Nyt alan kuitenkin lähestyä uutta eli harjoittelujaksoa opintoihini liittyen. Siellä joudun olemaan sen edessä, että olen vielä erehtyväinen, epätäydellinen, keskeneräinen, noviisi, aloittelija jne. Nämä eivät ole huonoja sanoja, ne voivat olla vain joskus hankala sulattaa.

“Luulin et saavutin lopullisen muodon
mut oon tajunnu oon pelkkä raaka luonnos
kelasin et keskeneräisyys tekis huonon
mut ei se tee – oon vaan osa luontoo”
– Yeboyah

Minulla ongelma lienee lähtöisin siitä, että olen kokenut saavani huomiota ja kiitosta vain onnistumisillani ja että minun arvoni perustuu siihen, miten hyvin suoriudun. Tämä on vaarallinen tie ja minun pitäisi oppia siitä pois – loitommas siitä olen kuitenkin jo tullut. Tietoa kun on saatavilla loputtomasti ja aina on joku, joka onnistuu tai menestyy paremmin eli koskaan ei voi olla täydellinen, täysin valmis tai kokonainen. Minulle nämä vaatimukset tulevat minulta itseltäni, vertailen itseäni omaan kuvittelemaani ideaaliin eli rima on epärealistisen korkealla.

“Always do your best, but remember
that your best is good enough.”

Ongelma ei kuitenkaan ole itsensä haastaminen tai epämukavuusalueelle meneminen, vaan se, etten saa tunnetta onnistumisesta palautteen kautta tai että edellytän itseltäni onnistumista kaikessa. Pitäisikin aina eteenpäin katsomisen sijaan keskittyä nykyhetkeen ja tuntea asioita, joihin voi olla jo tyytyväinen sekä kuljettuun matkaan, joka on siihen pisteeseen johtanut. (Levanto 2017.)

“If your work goes out perfect,
you spent too long on it.”

Matkasta nauttiminen onkin arvokkaampaa kuin tavoitteen saavuttaminen – muttei yhtään hullumpaa, että tällainen suhtautuminen ruokkii sinnikkyyttä ja omistautuneisuutta, ja sitä kautta johtaa hyviin tuloksiin! Se on vähän kuin kouluarvosana, oppiminen on sitä tärkeämpää, mutta kun on motivoitunut ja innokas oppimaan, hyvät arvosanat tulevat usein perästä. (Levanto 2017.)

“Täydellinen on hyvän pahin vihollinen.”

Keskeneräisyys on tilaisuus tulla viisaammaksi ja pysyä luovana. Kun joutuu ratkaisemaan ongelmia tai kysymään apua muilta, kasvaa ja oppii aina uutta. Keskeneräisenä on myös helpompaa olla nöyrä, valmis ihminen olisi varmasti aika itseriittoinen. Keskeneräinen on inhimillinen itseään ja muita kohtaan. Keskeneräisellä on myös potentiaalia kehittyä, joskus jopa enemmän kuin itse tiedostaa. Keskeneräisyys on samalla tavalla rohkeutta, kuin haavoittuvuus, josta edellisessä postauksessa kirjoitin.

Muutama neuvo, joilla valjastaa keskeneräisyys voimaksi:
– hyväksy epätäydellisyydet
– suhtaudu haasteisiin mahdollisuuksina
– sanoita epäonnistumiset oppimistilaisuuksiksi
– lakkaa hakemasta hyväksyntää ulkopuolelta
– juhli onnistumisia
– suhtaudu kritiikkiin rakentavana
– puhu itsellesi kauniimmin
– aseta järkeviä tavoitteita
– älä vertaa itseäsi muihin
(Levanto 2017; Nummisto 2018.)

LÄHTEET:

Levanto, Simo 2017. Onko ahdistus uusi musta? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ja voi paremmin. Shortumin blogi. Päivitetty 27.8.2017. Saatavilla:
https://www.shortum.fi/2017/08/27/opettele-sietamaan-epataydellisyytta-ja-voi-paremmin/. Viitattu 19.10.2021.

Nummisto, Anna 2018. Vaivaako jatkuva riittämättömyyden tunne? 4 tapaa opetella sietämään keskeneräisyyttä. Saatavilla:
https://anna.fi/hyvinvointi/vaivaako-jatkuva-riittamattomyyden-tunne-4-tapaa-opetella-sietamaan-keskeneraisyytta. Viitattu 19.10.2021.

Haavoittuvuus on riski, joka kannattaa ottaa

Tämä teksti kolahtaa henkilökohtaisesti, sillä oman haavoittuvuuden näyttäminen on varmasti yksi tärkeimmistä omista henkilökohtaisista kehityskohteista. Onkin mielenkiintoista tutkailla sitä lisää ja sitä kautta innostua harjoittelemaan pois sen turruttamisesta ja kaikin keinoin välttelemisestä.

Katsoin Häpeä-kurssia varten loistavan Brené Brownin TEDTalkeja, joissa puhuttiin häpeästä ja haavoittuvuudesta. Tärkein ajatus kiteytyi jo videoiden alussa: haavoittuvuus ei ole heikkoutta, vaan se on rohkeutta. Se on tunteellinen riski, altistumista ja epävarmuutta. Haavoittuvuus on esillä silloin, kun astumme näkyviin ja olemme rehellisesti omia aitoja itsejämme.

“Vulnerability is not winning or losing.
It’s having the courage to show up
when you can’t control the outcome.”
– Brené Brown

Häpeä liittyy monen muun asian lisäksi myös haavoittuvaisuuteen. Häpeä on se, joka sanoo meille, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Ja jos siitä onnistuu pääsemään eteenpäin, häpeä tulee sanomaan, että ”Kuka sinä oikein luulet olevasi?”. Pitäisi vain pinnistellä ja tehdä asioita siitä huolimatta, koska tuo häpeän ääni eli kriitikko olemme me itse. Häpeä liittyy haavoittuvaisuuteen sitä kautta, että se estää meitä olemasta toisten silmissä ”heikkoja” eli haavoittuvaisia. Eräässä laulussakin todetaan, että ”kaikki olis pelkureita, jos ne uskaltais”. 

“Daring greatly means the courage to be vulnerable
it means to show up and be seen.
To ask what you need.
To talk about how you’re feeling.
To have the hard conversations.”
– Brené Brown

Salailu, hiljaisuus ja tuomitseminen ovat häpeän takana, mutta jos olemme rohkeita, emme vaikene ja tuomitse itse toisia, voimme näyttää esimerkkiä haavoittuvaisuudesta ja siitä, että sen avulla voi elää täydempää elämää ja päästä lähemmäs muita ihmisiä. Se, että myönnämme keskeneräisyytemme ja erehtyväisyytemme on arvokasta haavoittuvaisuutta. Se, kun toteamme ”minä myös”, kun toinen avautuu itselleen arasta aiheesta, on rohkeaa haavoittuvaisuutta. Haavoittuvuus tekee ihmisestä sisäisesti kauniin ja haavoittuvuus on ehdottoman tarpeellista. 

“Vulnerability is the core, the heart, the center
of meaningful human experiences.”
– Brené Brown

Mitä siis tapahtuu, kun jakaa rohkeasti syvimpiä toiveitaan, tuntojaan, ajatuksiaan ja muistojaan?

Haavoittuvainen ihminen paljastaa itsestään asioita, joita muut eivät näe ulkoa päin. Hänellä ei ole valtavaa suojamuuria vaan hän uskaltaa puhua herkistäkin aiheista. Haavoittuvuus lisää läheisyyttä silloin, kun ihmisillä on keskinäinen luottamus. Haavoittuvuuden paljastaminen parantaa myös tunneyhteyttä ja avoimuutta, helpottaa vuorovaikutusta sekä voi auttaa konfliktien ratkaisemisessa.

“In our culture, we associate vulnerability
with emotions we want to avoid
such as fear, shame and uncertainty.
Yet we too often lose sight of the fact
that vulnerability is also the birthplace of
joy, belonging, creativity, authenticity and love.”
– Brené Brown

Millaisia nämä tunnetason paljastukset sitten ovat, jotka vaativat rohkeutta ja joiden paljastaminen on riski, joka kannattaa ottaa läheisyyden lisäämiseksi? Eli millaisen asian paljastaminen tekee sinusta haavoittuvaisen? Se voi olla oman tarpeen paljastaminen, kiintymyksen osoittaminen, oman keskeneräisyyden esiin tuominen tai aloitteellisuus ihmissuhteessa.

“We cultivate love the we allow
our most vulnerable & powerful
selves to be deeply seen and known.”
– Brené Brown

Jos on aiemmin saanut osakseen hyväksyntää, on helpompaa altistaa itsensä haavoittuvuudelle. Sitä voi kuitenkin harjoitella, ja kannattaa aloittaa läheisimmistä ihmissuhteista. Esimerkiksi kiusatuksi joutuminen tekee haavoittuvaksi itsensä altistamisen vaikeaksi, joten on syytä olla itselleen armollinen ja edetä rauhassa. Haavoittuvuutta ei ole kuitenkaan syytä turruttaa täysin, koska samalla voi tulla turruttaneeksi kiitollisuuden ja onnen.

“You are imperfect,
you are wired for struggle,
but you are worthy of love and belonging.”
– Brené Brown

Brown lopettaa TEDTalkinsa siihen, että kun löydämme haavoittuvuuden itsestämme ja noissa elämän vaikeissa rohkeutta vaativissa tilanteissa pahimman pelkäämisen sijaan olisimmekin kiitollisia. Haavoittuvaisina olemme ystävällisempiä ja hellempiä ympäröiville ihmisille ja olemme ystävällisempiä ja hellempiä myös itsellemme. Rakastaisimme koko sydämellämme, vaikkei vastarakkaudelle ole varmoja takeita, ja sanoisimme tuolloin itsellemme “olen kiitollinen, koska näin haavoittuvana tiedän olevani elossa”. Sinä riität. Minä riitän.

4 harjoitusta altistaa itseään haavoittuvuudelle

Pettymyksen tunnustaminen
Omaa pahaa mieltä ei ole syytä nielaista joka kerta. Joskus asia on hyvä ottaa esiin ja kertoa, että tietty tilanne sai aikaan pahan mielen. Omista tarpeista puhuminen antaa toiselle mahdollisuuden selittää käyttäytymistään ja tämä lisää keskinäistä ymmärrystä.

Virheiden myöntäminen
Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden näyttäminen on voimaannuttavaa ja luo armollisuutta itseä kohtaan. Myös konfliktitilanteessa tilanne usein raukeaa virheen myöntämällä, aseet riisunutta lyödään harvoin.

Läheisyyteen liittyvien toiveiden ilmaiseminen
Meillä on luontainen tarve läheisyydelle ja läheisyys vaikuttaa elämämme laatuun. Läheisyyden tarve onkin syytä tunnustaa ensin itselleen ja sitten myös toiselle.

Terve itsekkyys
Aina ei tarvitse mennä toisten tarpeiden mukaan, vaan on tärkeää tehdä myös itselle mieluisia asioita. Terve itsekkyys on sitä, että ehdottaa itselle mieluisia vaihtoehtoja ja pysyy kannassaan.

LÄHTEET:

Brené Brown julkaisuaika tuntematon. Haavoittuvaisuuden voima. Video. Ted-videopalvelu. https://www.ted.com/talks/brene_brown_on_vulnerability/transcript?language=fi. Viitattu 6.10.2021.

Brené Brown 2012. Häpeän kuunteleminen. Video. Ted-videopalvelu. https://www.ted.com/talks/brene_brown_listening_to_shame/transcript?language=fi. Viitattu 6.10.2021.

Psykologi: “Haavoittuvainen ihminen paljastaa itsestään asioita, joita ei näe ulospäin” – harjoittele haavoittuvuutta ja nosta ihmissuhde uudelle tasolle. Anna 28.7.2020. Saatavilla: https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/psykologi-haavoittuvainen-ihminen-paljastaa-itsestaan-asioita-joita-ei-nae-ulospain-harjoittele-haavoittuvuutta-ja-nosta-ihmissuhde-uudelle-tasolle. Viitattu 6.10.2021.

Syyllinen – ja ihan syyttä suotta?

Häpeästä kertova postaus: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/01/21/hyi-etta-kun-havettaa/

Syyllisyyden ja häpeän tärkein ero on se, että syyllisyys kohdistuu tiettyy tekoon ja häpeä puolestaan ihmiseen itseensä ja ominaisuuksiinsa. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset herättävät häpeää, syyllisyyttä aiheuttavia tekoja voivat puolestaan olla esimerkiksi valehtelu, toisen loukkaaminen tai luottamuksen rikkominen. Syyllisyys on moraalinen tunne eli se kertoo ovatko asiat oikein vai väärin. Terveen syyllisyyden tarkoitus on synnyttää kykyä pyytää anteeksi ja selvittää tilanteet, joissa on toiminut väärin. Syyllisyys on liiallista silloin, kun se on läsnä suurimman osan ajasta, kun tuntee jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta ja miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tavallisesta syyllisyydestä pääsee yleensä eroon pyytämällä anteeksi, mutta liiallisesta syyllisyydestä eroon pääsemiseksi täytyy työstää omia tunteitaan, jotka liittyvät esim. arvottomuuteen, huonouteen tai häpeään.

“Ilman syyllisyyttä ei ole moraalista kasvua.”
Iida Mäkikallio

Häpeän tavoin syyllisyydenkin juuret ovat lapsuudessa. Lapsen kasvattaminen syyllistämällä saa hänet enemmänkin varomaan kiinnijäämistä, kuin löytämään oman oikeudentuntonsa. Mikäli lapsi ei koe, että häntä rakastetaan ehdottomasti ja ettei hänen arvonsa ole riippuvainen tekemisistään, saattaa lapsi alkaa ansaita hyväksyntää suorittamisella. Usein suorittaminen kohdistuu asioihin, joiden lapsi ajattelee olevan oikein tai hyväksyttäviä aikuisten mielestä. Esimerkiksi kymppi kokeesta saa isän hymyilemään, onnistuminen viulutunnilla saa opettajan tyytyväiseksi, päiväkodissa kiltisti oleminen saa lastentarhanopettajan kehumaan ja kehut vielä äidinkin onnelliseksi. “Jos olen sellainen kuin muut haluavat, olen oikeanlainen. Jos en, olen vääränlainen ja syyllinen.” Lapsi luulee olevansa syyllinen ympärillä tapahtuviin asioihin, esimerkiksi kun äiti hermoilee ruokaa laittaessaan, on se hänen syytään tavalla tai toisella. (Lehto 2020.)

“Synti, syyllisyys, neuroosi – kaikki saman tiedon puun hedelmiä.”
Henry Miller

Aikuisena turha syyllisyys näkyy esim. tilanteessa, jossa olet illalla väsynyt, mutta suostut kuitenkin lenkille ystävän kanssa, koska et halua hänen pettyvän. Teet asioita toisten mieliksi ja joustat yli omien rajojesi. Syyllisyys saa alkunsa siitä, että ihminen kuvittelee tehneensä vastoin toisen odotuksia tai tahtoa – tietämättä edes oliko tällaisia odotuksia todellisuudessa vai ei. Sisäinen puhe voi olla täynnä syytöksiä, arvostelua ja tyytymättömyyttä. Turhasta syyllisyydestä kärsivä kantaa mukanaan muiden taakkaa. Ihminen ottaa vastuuta muiden tunteista, tarpeista ja käytöksestä, jolloin vastuun rajaaminen sille, kenelle se kuuluu, olisi tärkeää. Jatkuva syyllisyyden tunne aiheuttaa sen, että voi olla mahdotonta pyytää muilta apua. Joskus liiallisesta syyllisyydestä kärsivä voi jopa suostua kaltoinkohteluun, koska hän ei kykene pitämään puoliaan. (Lehto 2020.)

“Suomalaiseen kulttuuriin kaiketi kuuluu kammottava
syyllisyyden taakka, jota itse kukin kantaa hiljaa kärsien sisällään.”
Jari Sinkkonen

Kun tuntee kokevansa turhaa syyllisyyttä, on tärkeää vahvistaa itseään eri tavoin. Omanarvontunto, itsetunto ja minäpystyvyys ovat avainasemassa. Itseään kannattaa kehua, kannustaa ja palkita sekä vaikka väkisin nähdä hyviä asioita itsessään ja tekemisissään. Esimerkiksi kolme hyvää asiaa-harjoitus on oivallinen tähän! Tässä postauksessa harjoituksesta lisää: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/05/12/kolme-hyvaa-asiaa-harjoitus-tyhyvinvointiin/

“Feelings of guilt are the worst punishment.
You are being punished by yourself.”
Debasish Mridha

Usko, että sinulla on oikeus saada hyväksyntää. Usko, että sinulla on oikeus kokea kipua siitä miten sinua on syyllistetty. Usko, että sinulla on oikeus kaivata ehdotonta rakkautta. Usko, että sinulla on oikeus tuntea, tarvita, unelmoida ja tahtoa. Usko, että sinulla on oikeus toteuttaa itseäsi ilman vääränlaista syyllisyyttä. (Juutilainen 2020.)

“No amount of guilt can change the past and
no amount of worrying can change the future.”
Umar Ibn Al-Khattab

Miten pääset eroon turhasta syyllisyydestä?

Kaikki ei ole juuri sinun syytäsi: Jos joku ei hyväksy sinun tekojasi tai valintojasi, ei se ole syytäsi. Jos se, että pidät pintasi ja puolustat valintaasi (esim. et lähde sinne lenkille väsyneenä), tuntuu läheisestäsi pahalta, ei ole sinun tehtäväsi kantaa hänen pahaa oloaan. (Lehto 2020.)

Kaikki eivät ajattele sinua koko ajan: Aivomme ovat ohjelmoidut ajattelemaan itseämme. Ylen uutisoiman tutkimuksen mukaan ihmiset ajattelevat ja keskustelevat suurimman osan ajasta vain itsestään, joten mitä todennäköisemmin vastapuoli murehtii omaa itseään eikä asiaa, jonka teimme “väärin”. (Lehto 2020; Stammeier 2019.)

Tärkeintä on yrittää tehdä oikein itseään kohtaan: On parasta keskittyä omaan hyvinvointiin, oloon ja elämään, koska toisten elämästa vastuun ottaminen ei kannata, eikä onnistu. (Lehto 2020.)

Hyvät läheiset tukena: Aidosti hyväksyvät ja rakastavat sanat sekä kokemukset siitä, että olemme tärkeitä ja arvokkaita ilman suorittamista ovat tärkeitä turhasta syyllisyydestä eroon pääsemisessä.

Itsemyötätunto: Itseen suhtautuminen ystävällisesti ja lämminhenkisesti antaa armollisuutta ja helpottaa pääsemään yli liiallisesta syyllisyydestä.

LÄHTEET:

Juutilainen, Marjo 2020. Syyllisyys ja häpeä. Ihminen tavattavissa-blogi. Saatavilla: https://ihminentavattavissa.fi/blogi/syyllisyys-ja-hapea. Viitattu 8.9.2021.

Lehto, Petra 2020. Syyttä suotta syyllinen olo – Miksi syyllisyys voi kalvaa ilman selkeää syytä? Evermindin blogi. Saatavilla: https://www.evermind.fi/syytta-suotta-syyllinen-olo-miksi-syyllisyys-voi-kalvaa-ilman-selkeaa-syyta/. Viitattu 8.9.2021.

Mäkikallio, Iida 2017. Mitä häpeäsi kertoo sinusta? Filosofian akatemian blogi. Saatavilla: https://filosofianakatemia.fi/blogi/mita-hapeasi-kertoo-sinusta/. Viitattu 8.9.2021.

Stammeier, Jenni 2019. Lopeta sen murehtiminen, mitä muut ajattelevat sinusta – tutkimusten mukaan kukaan ei ajattele sinua kuitenkaan. Yle tiede. Saatavilla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/14/kukaan-ei-oikeastaan-ajattele-sinua-eika-se-ole-ollenkaan-huono-juttu. Viitattu 8.9.2021.

Hyi että kun hävettää!

Kirjoitan aiheesta, koska olen itse havahtunut aiemmin siihen, että kärsin elämää haittaavasta häpeän tunteesta. Häpeä esti minua erityisesti kertomasta haluistani ja tarpeistani, sekä paljastamasta henkilökohtaisiksi kokemiani asioita. Esimerkiksi en halunnut kenenkään tietävän musiikkimakuani, koska pelkäsin sen olevan vääränlainen, nolo, tuomittava ja sen paljastamisen jopa muuttavan mielipidettä minusta. Häpeän tunnetta voi kuitenkin opetalla sietämään ja voit opetalla olla antamatta sille liikaa valtaa, itse koen tämän auttaneen minua olemaan mm. avoimempi ja rohkeampi.

Häpeä on yksi ihmisen perustunteista, se liittyy epäonnistumiseen ja virheen tekemiseen. Häpeä on myös tärkeä tunne, sillä se estää meitä tekemästä väärin toisille ja käyttäytymästä epäsopivasti. Häpeä muistuttaa meitä siitä, että olemme epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Se ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuureissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeä voi tuntua kehossa esimerkiksi punastumisena, jähmettymisenä/lamaantumisena, puheen salpautumisena/puheen lisääntymisenä, tilanteesta vetäytymisenä/liikaesiintymisenä tai turhan voimakkaana reaktiona epäoleellisiin asioihin. (Nyyti ry.)

Häpeä juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen, esimerkiksi koulussa tai perheessä koetut moitteet saavat lapsen häpeämään itseään eikä lapsi ymmärrä, että haukkuminen voi johtua muiden omista ongelmista. Lapsi luulee helposti moitteiden olevan merkkejä siitä, että hänessä on perustavanlaatuinen vika, jota hän ei voi korjata. Myös tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. (Nyyti ry; Brander 2017.)

Työelämässä liian voimakas häpeä voi johtaa jopa uupumiseen ja pitkittyessään masennukseen ja työuran katkeamiseen. Yritys helpottaa häpeää rankaisemalla itseään ja piiskaamalla parempiin tuloksiin johtaa vain tyytymättömyyteen ja siihen, että vertaa itseään muihin tavalla, joka saa olon tuntumaan vieläkin kurjemmalta. Häpeä voi tulla jopa osaksi identiteettiä, jolloin kokee alituiseen olevansa huono tai puutteellinen. Se voi myös pakottaa toimimaan muita miellyttäen, jolloin omat halut jäävät taustalle. Kohtaamaton ja tukahdutettu häpeä voi altistaa mm. ahdistukselle, läheisriippuvuudelle, syömishäiriöille, masennukselle, työuupumukselle, seksuaalisten halujen tukahtumiselle tai erilaisille riippuvuuksille, kuten päihteet, ostelu ja uhkapelaaminen. Häpeän tunteen vältteleminen altistaa myös sitä ylläpitävälle ja haitalliselle käyttäytymiselle: suojamuurin rakentaminen, roolin (esimerkiksi työpaikan pelle, miellyttäjä) ottaminen, jatkuva syyllisyyden tunne, liiallinen itsekriittisyys, materiaalin tavoittelu ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat esimerkkejä tästä. (Nyyti ry.)

Miten häpeää sitten voi helpottaa?
1. Tunnusta häpeä ja ymmärrä häpeän tarina. Mikä taustassani voi saada minut kokemaan voimakasta ja toistuvaa häpeää?
2. Tunnista toimimattomat keinosi yrittää hallita häpeää. Pyri siis eroon esimerkiksi rooleista ja suojamuureista, joilla olet yrittänyt piilottaa häpeän tunnetta.
3. Toimi päinvastoin kuin häpeä edellyttää. Jos häpeä saa sinut hyökkäämään itseäsi kohtaan, opettele itsemyötätuntoa. Jos taas häpeä saa sinut hyökkäämään muita vastaan, opettele myötätuntoa toisia kohtaan ja pohdi millaisena hyökkäyksesi näyttäytyy heille.
4. Kirjoita ja puhu häpeästä. Se menettää silloin voimansa.
5. Myönnä tosiasiat. On tapahtunut jotain noloa, eikä sitä saa tapahtumattomaksi.
6. Tee faktan tarkistusta. Muistaako tapahtunutta välttämättä edes kukaan muu, ja oliko tapahtunut hävettävä alkuunkaan?
7. Mene häpeää päin. Kun alat tuntea häpeää, mene sitä kohti. Nenä pystyssä, leuka ylhäällä ja vaikka käsi vähän nyrkissä. Sinulla on oikeus sanoittaa halusi siinä missä muillakin, älä anna häpeälle periksi.
8. Sijoita häpeä aikajanalle. Tapahtuneesta on jo kulunut aikaa, ties kuinka kauan. Onko sitä järkevää enää kantaa mukanaan?
9. Etsi apua.
10. Muina keinoina toimivat esimerkiksi huumori, itsetutkiskelu, altistuminen ja itsensä ilmaiseminen.
(Juusola 2014; Glad 2020; Brander 2017.)

Työpaikalla psykologinen turvallisuus voi myös auttaa helpottamaan liikaa valtaa saanutta häpeän tunnetta. On tärkeää kokea, että saa olla työpaikallaan juuri sellainen kuin on. Esihenkilöiden tulisi välttää vertailemasta työntekijöitä toisiinsa ja kiinnittää huomiota myös onnistumisiin pelkkien virheiden sijaan, ja palkita hyvästä suorituksesta. Vahvuuksiin keskittyminen myös mahdollistaa aidon ylpeyden ja ilon onnistumisista ja saavutuksista, ja se paitsi vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon myös hälventää häpeää.

Liiallisesta ja voimakkaasta häpeän tunteesta irtautuminen tarkoittaa erehtyväisyyden hyväksymistä, itsen rakastamista ja askelta kohti itsemyötätuntoa. Se, että tuntee itsensä huonoksi, ei tarkoita että olisit huono. Olet kelpaava, hyväksytty ja riittävä. Sinun ei tarvitse kantaa mukanasi täydellisyyden taakkaa, voit olla tarvitseva ja haavoittuvainen. Sinun ei tarvitse rakentaa ihmisarvoasi suorittamisen ja vahvuuden varaan. Häpeä on voinut saada sinut luopumaan rakkaista asioista, kaventamaan omaa elämää ja luopumaan ihmissuhteista, älä anna sen tehdä niin enää! Olet ansainnut kaiken hyvän.

Erikoista häpeän tunteessa on se, että se voi näyttäytyä ulospäin myös häpeilemättömyytenä. Häpeän tunteeseen liittyy olennaisesti eräänlainen paljastumisen pelko, jonka vuoksi häpeilevä ei uskalla ilmaista aitoja tunteitaan ja tarpeitaan ja voi esimerkiksi pelätä avun kysymistä kollegoiltaan. Häpeää kokeva voi kehittää häpeän tunnetta välttääkseen suojamuurin tai roolin, jossa hän kovaäänisellä juoruilulla, pahan puhumisella ja toisten yläpuolelle itsensä asettamisella todellisuudessa peitteleekin omaa häpeäänsä. Mahtailevuuden ja itseriittoisuuden taustalla voikin olla siis häpeä. (Glad 2020.)

Kuva: Lovethispic.com

LÄHTEET:

BRANDER, Janica 2017. Onko häpeä tuttu tunne? Älä anna kontrolloida elämääsi – näin pääset häpeästä eroon. Kotiliesi. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://kotiliesi.fi/terveys/onko-hapea-tuttu-tunne-ala-anna-kontrolloida-elamaasi-nain-paaset-hapeasta-eroon/
GLAD, Laura 2020. Häpeä työelämässä. Duunitori. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://duunitori.fi/tyoelama/hapea-tyoelamassa
JUUSOLA, Mervi 2014. Näin pääset häpeän tunteesta. Kodin Kuvalehti. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_paaset_hapean_tunteesta
NYYTI RY. Häpeä. Nyyti ry. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/hapea/