käytännön vinkit – Sivu 4

5.3.20219.5.2022

Hyvä työhaastattelukokemus – vinkkejä haastattelijalle

Mieti aluksi haastattelujen osalta esim. kuinka monta haastattelukierrosta vedät, milloin lähetät kutsut, varaavatko haastateltavat itse ajat esim. Doodlessa vai sovitko ne muulla tavalla, tarvitsetko apua jossain vaiheessa, esim. “tarkkailijaa” ryhmähaastatteluun, kuinka ja milloin ilmoitat valituille ja valitsemattomille? Vain käyttämällä aikaa ja vaivaa, yritys voi minimoida epäonnistuneita rekrytointeja. Muista myös, että rekrytointi vaikuttaa monella tavalla työnantajamielikuvaan, joten mieti miten voit ottaa sen huomioon prosessin aikana. (Joki 2018.)

Rekrytointitarpeen määrittely on tärkeä osuus myös haastattelujen pohjalla. Vaikka hakisitte työntekijää toisen tilalle, harkitse onko sittenkään parasta etsiä saman ammatillisen osaamisen omaava henkilö, vai tulisiko tulevaisuuden tarpeiden vuoksi painottaa jotakin muuta ominaisuutta tai kykyä? Näitä asioita on hyvä pohtia ennen haastattelujen järjestämistä, jotta voit esimerkiksi miettiä painopisteitä kysymyksille ja millä faktoilla haravoit hakemuksia läpi.

Suosittelen itse kahta tai kolmea haastattelukierrosta: yleisin palaute hakijoilta on kolmannella kierroksella ollut, että on ihanaa, kun haun tärkeimmässä vaiheessa ei tarvitse enää niin paljon jännittää, kun haastattelija ja paikat ovat tässä vaiheessa jo tuttuja. Haastattelijalle tämä takaa rentoutuneemman keskustelutilanteen, jossa hakija voi olla omana itsenään ja keskittää huomionsa kysymyksiin vastaamiseen. Tilanne on kokemukseni perusteella jo hyvin rento, mukava tasavertainen kahvihetki, jossa keskustellaan eikä haastattelija vain tykitä kysymyksiä kiemurtelevalle haastateltavalle. Mikäli resurssisi riittävät vain yhteen haastattelukierrokseen, suosittelen harkitsemaan kysymysten/osan kysymyksistä lähettämistä haastateltaville etukäteen – tämä on omiaan vähentämään jännitystä.

Mikäli päädyit useampaan haastattelukierrokseen, ensimmäiselle kierrokselle suosittelen ottamaan mukaan noin 10–15 haastateltavaa eli voit mahduttaa mukaan myös niitä hakijoita, jotka eivät ehkä ole kirjallisesti lahjakkaita, mutta potentiaali pilkahtaa kuitenkin läpi jostain kohti hakemusta. Nykyään on soveliasta hoitaa nopeat ensihaastattelut puhelimitse tai videon välityksellä. Tämä vaihe on kuitenkin mahdollista toteuttaa myös paikan päällä, kunhan haastateltaville on selvillä tarkka aika milloin he saapuvat paikalle ja kauanko haastatteluun menee aikaa. En suosittele käyttämään ensimmäisessä vaiheessa kauempaa kuin 10–15 minuuttia yhteen haastateltavaan, jopa viisi minuuttia riittää. Tällöinkin ehdit esittää 3–4 napakkaa kysymystä, joihin hakijan on hyvä päästä tutustumaan etukäteen. Se, miten hyvin haastateltava on valmistautunut tämän mahdollisuuden saatuaan, kertoo paljon motivaatiosta. Paikan päällä saa minusta myös aidomman ensivaikutelman sekä erilaisia viestejä eleistä sekä siitä miten hän kantaa itseään.

Huolehdi tässä vaiheessa myös viiden minuutin tauoista jokaisen alkuhaastattelun välillä, jotta ehdit kirjoittaa muistiinpanot tuntemuksistasi ja havainnoistasi loppuun ja sinulla on pieni aikapuskuri. Suosittelen joka tapauksessa käyttämään ajastinta aikataulussa pysymiseen, näin myös jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus tuoda ominaisuuksiaan esille.

Toisella haastattelukierroksella voidaan käyttää esimerkiksi ryhmähaastattelua. Ryhmätilanteessa haastattelija ja mahdollinen “tarkkailija” voivat havainnoida hakijoiden ottamia rooleja, vuorovaikutustaitoja, yhteistyö- ja ongelmanratkaisukykyjä sekä asiakaspalvelu- ja myyntitaitoja.

“Täytyy muistaa, että kaksi haastattelijaa
havainnoi enemmän kuin yksi ja arvio haastateltavasta
on näin objektiivisempi.” – Henkilöstöasiantuntijan käsikirja

Sopiva ryhmäkoko on 4–7 henkeä, useampaa on jo hankala havainnoida yhtä aikaa. Ryhmähaastattelun aluksi olen itse tykännyt oman ja yrityksen esittelyn yhteydessä kertoa itsestäni jonkun “jäätä rikkovan” faktan, joka rentouttaa ilmapiiriä. Joskus olen kertonut käyväni raveissa tai kehunut kissani touhuja, myös keskustelun pitäminen kepeänä “tarkkailijan” kanssa vähentää jännitystä – haastattelijatkin ovat mukavia ja leppoisia ihmisiä.

Pahin ryhmähaastattelutilanne on se, että haastateltavat asetetaan riviin ja jokainen vastaa vuorollaan samaan kysymykseen – ja rivin päädyissä olevat kiroavat mielissään, kun joutuvat aina vastaamaan joko ensimmäisenä tai viimeisenä komppaamaan muita. Haastateltaville kannattaa sen sijaan antaa jokin tilanne ratkaistavaksi, esimerkiksi kuvitteellisen reklamaation hoitaminen ja miten he vastaisivat asiakkaalle.

Viimeisessä vaiheessa eli yksilöhaastattelussa aikaa on hyvä käyttää noin 45–60 minuuttia – aika menee yllättävän äkkiä! Haastatteluun kannattaa käyttää ennalta laadittua kysymyslistaa, mutta samoja kysymyksiä ei tarvitse kysyä kaikilta. Varaa haastattelulle tila, jossa ilmapiiri on otollinen avoimelle keskustelulle, se voi olla takahuone, neuvotteluhuone tai kahvilan peränurkka. Simppeli runko yksilöhaastatteluun on se, että aloitat kevyellä rupattelulla ja siirryt sen jälkeen vaikeimpiin kysymyksiin ja palaat lopussa muutamaan helpompaan kysymykseen. Viimeistään viimeiseksi on haastateltavan vuoro esittää kysymyksiä sekä sinun aikasi kertoa siitä, miten rekrytointi etenee tästä eteenpäin. Haastattelun aluksi voit vaikka kysyä, millä mielellä haastateltava tuli paikalle. (Joki 2018.)

Itse haastattelukysymykset on hyvä jakaa muutamaan eri kategoriaan ja esittää ne järkevässä järjestyksessä teema kerrallaan. Kysymyskategorioita voivat olla mm. hakijan taustaan, motivaatioon, sosiaalisiin taitoihin, työssä jaksamiseen ja nykytilanteeseen liittyvät kysymykset.

Hakijan taustaan liittyviä esimerkkikysymyksiä:
– Miten itse/kaverisi kuvailisi sinua kolmella sanalla?
– Mitkä ovat vahvuutesi ja kehityskohteesi?
– Miten olet selvinnyt niistä työtehtävistä, jotka eivät ole olleet sinulle mieleisiä?
– Mitä pidät tärkeimpänä arvonasi työelämässä?
– Miten jaksat rutiineja?

Hakijan motivaatioon liittyviä esimerkkikysymyksiä:
– Minkälainen käsitys sinulla on yrityksestämme?
– Mitä uutta haluaisit oppia seuraavaksi?
– Millaiset työtilanteet innostavat sinua?
– Millaisena vaiheena näet tämän tehtävän urallasi?
– Mitkä näet urasi merkittävimpinä haasteina?

Hakijaan ihmisenä ja hänen sosiaalisia taitojaan koskevia esimerkkikysymyksiä:
– Millaista palautetta olet saanut työkavereiltasi?
– Miten koet muutokset?
– Millaisessa työyhteisössä viihdyt parhaiten?
– Minkälaista palautetta haluat työstäsi?
– Miten käsittelet haastavia asiakkaita?

Hakijan stressinsietokykyyn ja työssä jaksamiseen liittyviä erimerkkikysymyksiä:
– Miten stressi näkyy sinussa?
– Millaiset asiat ärsyttävät sinua työpaikalla?
– Kerro tilanteesta, jossa teit virheen.
– Miten rentoudut?
– Miten työ vaikuttaa muuhun elämään ja toisin päin?

Työkokemukseen ja nykytilanteeseen liittyviä esimerkkikysymyksiä:
– Mistä haluaisit, että muistaisin sinut?
– Onko sinulla muita hakuja käynnissä?
– Millaista perehdytystä toivot?
– Mitä opit aiemmasta työpaikastasi?
– Jos sinut valitaan, mihin haluaisit tarttua ensimmäiseksi?

Extrakysymyksiä loppuun (vastauksella ei ole väliä, vaan tavalla vastata tai keksiikö vastausta ollenkaan):
– Mikä on epätavallisin paikka, jossa olet koskaan käynyt?
– Mikä asia on ns. bucket listilläsi?
– Kenen kolmen historian henkilön kanssa haluaisit viettää päivää ja miksi?
– Kuvaile haastattelijan luonteenpiirteitä.
– Mitä kysyttävää sinulla on minulta?

Havainnoi kysymysten lisäksi esim. seuraavia asioita:
– Onko pukeutuminen tilaisuuteen sopiva
– Onko haastateltava täsmällisesti paikalla
– Katsooko silmiin
– Ovatko vastaukset johdonmukaisia
– Miten haastateltava suhtautuu omiin huonoihin puoliinsa, onko ne esim. kehityskohteita, etukäteen mietittyjä ja aitoja vai löytyykö heikkouksia “liian helposti”
– Osoittaako hän aktiivisuutta esittämällä kysymyksiä
(Joki 2018.)

Loppuun vielä pari vinkkiä työnantajamielikuvan huomioimiseen työhaastattelujen eri vaiheissa. Ehdottoman tärkeitä pointteja on aikataulun noudattaminen ja lupausten pitäminen sekä hakijoiden arvostaminen. Jokainen ainakin ensimmäiseen vaiheeseen päässyt ansaitsee tiedon henkilökohtaisesti jatkoon pääsystä / pääsemättömyydestä. Lisäksi minulla oli tapana antaa omassa elintarvikealan yrityksessäni ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa jokin kiitoslahja, ihan pienikin suklaa tai tee saivat hyvän vastaanoton. Viimeisessä vaiheessa olleille lähetin postissa lahjakortin myymälään, joka on viesti heille, että ovat edelleen tervetulleita eikä tarvitse nolostella. Yleensä asiakkaille ilmaisena jaettavan markkinointimateriaalin antamisesta tässä vaiheessa olen vähän kahta mieltä, kannattaa miettiä hakijoiden mukaan lämmittääkö konvehdit vai parkkikiekko/avainnauha/kestokassi/muistitikku enemmän.

LÄHTEET:
JOKI, Maritta 2018. Henkilöstöasiantuntijan käsikirja. 6. painos. Helsinki: Helsingin kamari.

26.1.202110.5.2022

Psykologinen turvallisuus kannustaa ottamaan sosiaalisia riskejä

Kunnioitetaanko työpaikallasi toisten ideoita?
Suhtaudutaanko työkavereihin myönteisesti?
Pystytkö olemaan täysin oma itsesi?
Uskallatko tuoda esiin omat ideasi ja ajatuksesi?
Hyväksytäänkö virheet ja epäonnistumiset?
Tuntuuko vaikean asian puheeksi ottaminen helpolta?
Pystytkö nostamaan esiin huolia?
Tuntuuko sinusta luontevalta pyytää muilta apua?
Onko erimielisyys työpaikallasi rakentavaa?

Mikäli vastasit useampaan kysymykseen “kyllä”, onneksi olkoon! Sinun työpaikallasi psykologinen turvallisuus on todennäköisesti hyvällä tasolla!

“Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan ilmapiiriä, jossa on turvallista ottaa sosiaalisia riskejä. Ilmiöstä seuraa paljon hyvää: uudistuvampia, tehokkaampia ja oppivampia organisaatioita.” -ttl.fi

Psykologinen turvallisuus ei siis tarkoita sitä, että kaikesta oltaisi samaa mieltä tai että kaikkia ehdotuksia tuettaisi. Se ei myöskään tarkoita sitä, että tavoitteita madallettaisi tai että suorituksia ei voisi johtaa. Päinvastoin, osataan olla rakentavasti eri mieltä ja nähdä asiat monelta kantilta, ei tyrmätä ehdotuksia tai nolata ehdottajaa, mutta myönnetään se, etteivät kaikki ideat ole toteutuskelpoisia. Ei missään nimessä johdeta pelolla, vaan esimerkiksi valmentavalla otteella. (Työterveyslaitos 2020.)

Psykologinen turvallisuus tuottaa hedelmää työpaikalla monin tavoin, tässä esimerkkinä muutama:
– Avoimempi vuorovaikutus – mielipiteitä, ongelmia ja ideoita uskalletaan tuoda esille vapaammin
– Virheisiin ja epäonnistumisiin suhtautuminen – virheitä ei käytetä ketään vastaan, vaan niistä pyritään oppimaan ja kehittymään
– Parempi suhtautuminen – kunnioitetaan erilaisuutta, osaamista, erilaisia ominaisuuksia ja ihmisten erilaisia taustoja
– Kynnys riskinottoon madaltuu – tämä sisältää myös ns. sosiaaliset riskit eli esimerkiksi vaikean asian esiin ottaminen
– Yhteistyö on sujuvampaa – kun ei tarvitse pelätä miten sinuun suhtaudutaan, yhteistyö ja kanssakäyminen muuttuu rennommaksi
(Työterveyslaitos 2020.)

Miten esimies voi johtaa psykologista turvallisuutta?
1. Osoita arvostusta ammattilaisia kohtaan: kuuntele, tunnusta, kiitä ja tarjoa apua
2. Näytä arvostavasi vuoropuhelua ja kannusta avoimuuteen sekä toimi esimerkkinä
3. Varmista ymmärrystä keskinäisestä riippuvaisuudesta ja siitä että kaikkien työpanoksella on merkitystä onnistumisessa
4. Kohtaa ihmiset ihmisinä, osoita että ammattilainen tulee kuulluksi ja nähdyksi
5. Viesti selkeästi, epäselvät ja ristiriitaiset viestit aiheuttavat epävarmuutta
6. Palkitse onnistumisista myös kokonaisia ryhmiä pelkkien yksilöiden sijaan
7. Tuo esiin, että virheet ovat sallittuja ja korosta tarvetta puhua asioista ääneen, jotta virheistä voidaan oppia ja hyötyä, kerro myös että virheet ovat välttämättömiä, “rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu”
8. Osoita epätäydellisyytesi, kerro avoimesti jos et jotain jostakin tiedä tai jos jokin asia on sinullekin uusi
9. Tee selväksi, että jokaisen ääni halutaan kuulla, voit auttaa sitä luomalla paikkoja ja tilanteita, joissa on matala kynnys antaa palautetta, kysy lisäksi rakentavia kysymyksiä ja kuuntele tarkkaavaisesti
10. Pidä huoli, että sallitun käyttäytymisen rajat ovat kaikille selvät, ja puutu rikkomuksiin välittömästi

Mitä jokainen voi tehdä:
1. Kunnioita erilaisia mielipiteitä
2. Altista itsesi myös epäonnistumiselle
3. Älä syyllistä muita virheistä
4. Nosta esiin myös vaikeita asioita ja keskustele niistä kehittävästi
5. Älä epäröi kysyä "tyhmiä" kysymyksiä
6. Älä häpeä osoittaa epävarmuutta
7. Myönnä virheesi ja pyydä muitakin pohtimaan miten siitä voitaisi oppia
8. Ehdota rohkeasti ideoita
9. Uskalla kyseenalaistaa
10. Älä pelkää osoittaa omaa haavoittuvaisuuttasi tai erehtyväisyyttäsi

LÄHTEET:
TYÖTERVEYSLAITOS 2021. Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä. [Viitattu 2021-01-26] Saatavissa: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/wp-content/uploads/sites/3/2020/12/Pelotta_toissa–psykologinen_turvallisuus_tyoyhteisossa.pdf

21.1.20219.5.2022

Hyi että kun hävettää!

Kirjoitan aiheesta, koska olen itse havahtunut aiemmin siihen, että kärsin elämää haittaavasta häpeän tunteesta. Häpeä esti minua erityisesti kertomasta haluistani ja tarpeistani, sekä paljastamasta henkilökohtaisiksi kokemiani asioita. Esimerkiksi en halunnut kenenkään tietävän musiikkimakuani, koska pelkäsin sen olevan vääränlainen, nolo, tuomittava ja sen paljastamisen jopa muuttavan mielipidettä minusta. Häpeän tunnetta voi kuitenkin opetalla sietämään ja voit opetalla olla antamatta sille liikaa valtaa, itse koen tämän auttaneen minua olemaan mm. avoimempi ja rohkeampi.

Häpeä on yksi ihmisen perustunteista, se liittyy epäonnistumiseen ja virheen tekemiseen. Häpeä on myös tärkeä tunne, sillä se estää meitä tekemästä väärin toisille ja käyttäytymästä epäsopivasti. Häpeä muistuttaa meitä siitä, että olemme epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Se ohjaa myös toimimaan erilaisissa ryhmissä ja kulttuureissa niissä toivotuilla tavoilla. Häpeä voi tuntua kehossa esimerkiksi punastumisena, jähmettymisenä/lamaantumisena, puheen salpautumisena/puheen lisääntymisenä, tilanteesta vetäytymisenä/liikaesiintymisenä tai turhan voimakkaana reaktiona epäoleellisiin asioihin. (Nyyti ry.)

Häpeä juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen, esimerkiksi koulussa tai perheessä koetut moitteet saavat lapsen häpeämään itseään eikä lapsi ymmärrä, että haukkuminen voi johtua muiden omista ongelmista. Lapsi luulee helposti moitteiden olevan merkkejä siitä, että hänessä on perustavanlaatuinen vika, jota hän ei voi korjata. Myös tunne siitä, ettei ole vanhemmille riittävän tärkeä ja arvokas ja ettei pysty täyttämään vanhempien odotuksia synnyttää häpeää. (Nyyti ry; Brander 2017.)

Työelämässä liian voimakas häpeä voi johtaa jopa uupumiseen ja pitkittyessään masennukseen ja työuran katkeamiseen. Yritys helpottaa häpeää rankaisemalla itseään ja piiskaamalla parempiin tuloksiin johtaa vain tyytymättömyyteen ja siihen, että vertaa itseään muihin tavalla, joka saa olon tuntumaan vieläkin kurjemmalta. Häpeä voi tulla jopa osaksi identiteettiä, jolloin kokee alituiseen olevansa huono tai puutteellinen. Se voi myös pakottaa toimimaan muita miellyttäen, jolloin omat halut jäävät taustalle. Kohtaamaton ja tukahdutettu häpeä voi altistaa mm. ahdistukselle, läheisriippuvuudelle, syömishäiriöille, masennukselle, työuupumukselle, seksuaalisten halujen tukahtumiselle tai erilaisille riippuvuuksille, kuten päihteet, ostelu ja uhkapelaaminen. Häpeän tunteen vältteleminen altistaa myös sitä ylläpitävälle ja haitalliselle käyttäytymiselle: suojamuurin rakentaminen, roolin (esimerkiksi työpaikan pelle, miellyttäjä) ottaminen, jatkuva syyllisyyden tunne, liiallinen itsekriittisyys, materiaalin tavoittelu ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat esimerkkejä tästä. (Nyyti ry.)

Miten häpeää sitten voi helpottaa?
1. Tunnusta häpeä ja ymmärrä häpeän tarina. Mikä taustassani voi saada minut kokemaan voimakasta ja toistuvaa häpeää?
2. Tunnista toimimattomat keinosi yrittää hallita häpeää. Pyri siis eroon esimerkiksi rooleista ja suojamuureista, joilla olet yrittänyt piilottaa häpeän tunnetta.
3. Toimi päinvastoin kuin häpeä edellyttää. Jos häpeä saa sinut hyökkäämään itseäsi kohtaan, opettele itsemyötätuntoa. Jos taas häpeä saa sinut hyökkäämään muita vastaan, opettele myötätuntoa toisia kohtaan ja pohdi millaisena hyökkäyksesi näyttäytyy heille.
4. Kirjoita ja puhu häpeästä. Se menettää silloin voimansa.
5. Myönnä tosiasiat. On tapahtunut jotain noloa, eikä sitä saa tapahtumattomaksi.
6. Tee faktan tarkistusta. Muistaako tapahtunutta välttämättä edes kukaan muu, ja oliko tapahtunut hävettävä alkuunkaan?
7. Mene häpeää päin. Kun alat tuntea häpeää, mene sitä kohti. Nenä pystyssä, leuka ylhäällä ja vaikka käsi vähän nyrkissä. Sinulla on oikeus sanoittaa halusi siinä missä muillakin, älä anna häpeälle periksi.
8. Sijoita häpeä aikajanalle. Tapahtuneesta on jo kulunut aikaa, ties kuinka kauan. Onko sitä järkevää enää kantaa mukanaan?
9. Etsi apua.
10. Muina keinoina toimivat esimerkiksi huumori, itsetutkiskelu, altistuminen ja itsensä ilmaiseminen.
(Juusola 2014; Glad 2020; Brander 2017.)

Työpaikalla psykologinen turvallisuus voi myös auttaa helpottamaan liikaa valtaa saanutta häpeän tunnetta. On tärkeää kokea, että saa olla työpaikallaan juuri sellainen kuin on. Esihenkilöiden tulisi välttää vertailemasta työntekijöitä toisiinsa ja kiinnittää huomiota myös onnistumisiin pelkkien virheiden sijaan, ja palkita hyvästä suorituksesta. Vahvuuksiin keskittyminen myös mahdollistaa aidon ylpeyden ja ilon onnistumisista ja saavutuksista, ja se paitsi vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon myös hälventää häpeää.

Liiallisesta ja voimakkaasta häpeän tunteesta irtautuminen tarkoittaa erehtyväisyyden hyväksymistä, itsen rakastamista ja askelta kohti itsemyötätuntoa. Se, että tuntee itsensä huonoksi, ei tarkoita että olisit huono. Olet kelpaava, hyväksytty ja riittävä. Sinun ei tarvitse kantaa mukanasi täydellisyyden taakkaa, voit olla tarvitseva ja haavoittuvainen. Sinun ei tarvitse rakentaa ihmisarvoasi suorittamisen ja vahvuuden varaan. Häpeä on voinut saada sinut luopumaan rakkaista asioista, kaventamaan omaa elämää ja luopumaan ihmissuhteista, älä anna sen tehdä niin enää! Olet ansainnut kaiken hyvän.

Erikoista häpeän tunteessa on se, että se voi näyttäytyä ulospäin myös häpeilemättömyytenä. Häpeän tunteeseen liittyy olennaisesti eräänlainen paljastumisen pelko, jonka vuoksi häpeilevä ei uskalla ilmaista aitoja tunteitaan ja tarpeitaan ja voi esimerkiksi pelätä avun kysymistä kollegoiltaan. Häpeää kokeva voi kehittää häpeän tunnetta välttääkseen suojamuurin tai roolin, jossa hän kovaäänisellä juoruilulla, pahan puhumisella ja toisten yläpuolelle itsensä asettamisella todellisuudessa peitteleekin omaa häpeäänsä. Mahtailevuuden ja itseriittoisuuden taustalla voikin olla siis häpeä. (Glad 2020.)

LÄHTEET:

BRANDER, Janica 2017. Onko häpeä tuttu tunne? Älä anna kontrolloida elämääsi – näin pääset häpeästä eroon. Kotiliesi. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://kotiliesi.fi/terveys/onko-hapea-tuttu-tunne-ala-anna-kontrolloida-elamaasi-nain-paaset-hapeasta-eroon/
GLAD, Laura 2020. Häpeä työelämässä. Duunitori. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://duunitori.fi/tyoelama/hapea-tyoelamassa
JUUSOLA, Mervi 2014. Näin pääset häpeän tunteesta. Kodin Kuvalehti. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_paaset_hapean_tunteesta
NYYTI RY. Häpeä. Nyyti ry. [Viitattu 2021-01-21.] Saatavissa: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/hapea/