Työelämässä on helppoa piiloutua sen taakse, että aina on hyvä meininki, tehdään upeaa työtä ja tiimissä kehutaan toisten työtä kilpaa. Entä jos ei menekään hyvin, olo on stressaantunut tai kotona on ongelmia?Näistäkin tunteista pitää pystyä puhumaan ja niiden oikein mitoitettu ilmaisu on erittäin tärkeää, myös siellä työpaikalla. Kulttuuri ei ole terve, jos vain positiiviset vibat sallitaan, ja hankalien tunteiden ilmaisemisesta joutuu vaikeuksiin tai vinoon katsotuksi. Negatiivisten tunteiden esiintuomisesta saatetaan vain todeta, etteivät ne kuulu työpaikalle tai yritetään väkisin vääntää tilanne positiiviseksi, vaikkei esim. eroa läpikäyvä ihminen näe siinä hetkessä henkilökohtaisessa elämässään juurikaan mitään hyvää, juhlimisen arvoista saati tunne oloaan kuulluksi, jos esihenkilö kuittaa tilanteen toteamalla “kyllä se siitä, kaikki kääntyy hyväksi”. Tätä on toksinen positiivisuus.
En sano, etteikö positiivisuus olisi hyvä ja tärkeä asia, toksisessa positiivisuudessa kyse on siitä, ettei hankalille tunteille anneta tilaa, ja asiat yritetään väkisin kääntää positiiviseksi ja itseään joutuu sensuroimaan. Kulttuuri rakentuu epäaitouden ja tekohymyjen varaan. Se on hauras, ja tällainen korttitalo on hyvin altis kaatumaan. Entäs sitten, kun joudutaan suuren ongelman eteen, vaikkapa taloudellisiin vaikeuksiin. Siitä ei selvitä sillä, että “pysytään vain positiivisena”.
Moni pelkää, ettei menesty, jos ei ole positiivisuutta ympärilleen levittävä onnellisuuden perikuva. Muut pitäisi saada valloitettua elämänilolla ja hersyvällä persoonalla. On normaalia joskus feikata huono päivä pois, mutta tuolloin liika innostuksen esittäminen ja korkeaan energiatasoon itsensä väkisin virittäminen menevät liiallisuuden puolelle. Väkinäinen hyperpositiivisuus ei ole aitoa onnellisuutta tai työniloa, vaan nimenomaan toksista positiivisuutta.
Mihin tunteiden peittely ja omia arvoja vastaan toimiminen voi johtaa? Pahimmillaan sairastumiseen, lievemmilläänkin siihen, ettei illalla jaksa enää mitään, kun on koko työpäivän kuluttanut energiaa onnellisuusnaamarin ylläpitämiseen. Omana itsenään oleminen ei onnistu, jos pakottaa itsensä positive vibes only-moodiin jatkuvasti. Myöskin se on totta, että mitä enemmän hankalia tunteita välttelee ja työntää pois, sen sinnikkäämmin ne pyrkivät pintaan.
Aitoon onnellisuuteen mahtuu myös vaikeat tunteet. Saa olla surullinen, loukkaantunut, pettynyt, epävarma, avuton… Koko tunne-elämän kirjon tunnistaminen on rikkaus, ja niiden käsitteleminen auttaa myös ymmärtämään muita ja olemaan empaattinen. Toksinen positiivisuus puolestaan vähättelee ja mitätöi myös muiden tuntemuksia. Se, että kuuntelemisen sijaan alkaa heti korostamaan asian valoisaa puolta, eikä ota toisen huolta vakavasti, etäännyttää.
Esimerkkejä, miten erottaa toksinen positiivisuus aidosta välittämisestä:
Ajattele vain positiivisesti! Anna tunteiden tulla, ne on tärkeää päästää ulos. Voinko tehdä jotain helpottaakseni oloasi?
Muilla menee huonommin, nenä pystyyn. On ok olla surullinen ja itkeä. Haluatko nenäliinan tai halin?
Hymyile, itkeminen ei auta. Nyt on hankala tilanne, haluatko puhua siitä tai tehdä jotain mieltä keventävää?
Piristy! Voinko auttaa jotenkin?
Kohta on taas loma! Olet tehnyt ahkerasti töitä, ansaitset aikaa levätä.
Ei asiat nyt noin huonosti ole! Sinulla on nyt varmasti vaikeaa, olen aina tässä, jos tarvitset olkapäätä.
Kirjoitin asiaan liittyvää tekstiä muutosjohtamisen kurssille, ja päätin runoilla siitä tännekin, kun nuo vinoumat ovat olleet täällä esillä rekrytoinnin näkökulmasta – tästä syystä puhun tekstissä nimenomaan muutosviestinnästä enkä viestinnästä yleensä.
Yksi tekijä muutosviestinnässä onnistumisen kannalta ovat kognitiiviset vinoumat. Esittelen tässä tekstissä neljä viestintään liittyvää kognitiivista vinoumaa, joista ensimmäisenä sädekehävaikutus ja stigmat. Sädekehävaikutus ja stigmat ovat tavallaan toisillensa läheistä sukua. Sädekehävaikutuksessa hyväksytään esimerkiksi käyttäytymisessä normirikkomuksia, jos henkilöllä on sellainen piirre, jota suuresti arvostamme. Eli esimerkiksi karismaattiselta henkilöltä sallimme kiroilemisen työpaikalla, kun taas toista katsomme alaspäin, kun hän kiroaa ääneen. Stigma on taas sitä, kun henkilöön yhdistetään jokin ominaisuus ja koko hänen käytöksensä tulkitaan sen kautta, esimerkiksi juuri Matti lähetti sähköpostin koko organisaatiolle yhden vastaanottajan sijasta, koska hän nyt vain on sellainen epäonninen koheltaja. Ennakkoluulomme vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Muutosviestinnässä tällaiset ennakkokäsitykset ovat kommunikaatiota haittaava rasite, jos niille antaa liian suuren vallan, emmekä tiedosta itsestämme tällaista ajattelua. Kun tämän ajattelun bongaa, voi oppia suhtautumaan ihmisiin hyväksyvämmin ja tasapuolisemmin. (Mustajoki 2020, 70–73.)
Kolmas vinouma liittyy tunteisiin. Esimerkiksi vihastunut ihminen viestii eri tavalla kuin asiaan neutraalisti suhtautunut eli muutoksesta viestimisessäkin on tärkeää huomioida se, millaisen tunnetilan asiasta kuuleminen kussakin herättää. Kommunikaatiotilanteessa tunteet voivat toisaalta antaa energiaa, mutta toisaalta myös heikentää kykyä puhua järkevästi ja kuunnella tarkkaavaisesti muita. Muutos voi aiheuttaa esimerkiksi järkytyksen, jolloin puhujalle voi olla vaikeaa pitää tunteensa maltillisena, kun taas toisaalta toinen voi järkytyksestä menettää kokonaan kykynsä ilmaista omaa tahtoaan. Toisaalta onnistumisiin liittyviä tunteita kannattaa vahvistaa esim. kahdenkeskisissä esihenkilö-alaiskeskusteluissa. Onnistumisia kannattaa nostaa esiin, ja lisätä tietoisesti kehumista ja positiivista palautetta. (Korhonen & Bergman 2019, 153; Mustajoki 2020, 76–77.)
Neljäs vinouma on stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka johtuvat aivojen tavasta yksinkertaistaa ympäröivästä maailmasta piirtyvää kuvaa. Stereotypioilla on kuitenkin vakavia seurauksia kommunikaatiolle, jos niiden antaa johdattaa arvioimaan kanssaihmisiä tietyn ryhmän edustajina eikä yksilöinä. Muutosviestinnässä on tärkeää olla niputtamatta ihmisiä lokeroihin esimerkiksi heidän tittelinsä, kotiseutunsa, etnisen taustan tai muun mukaan. Olisi helppoa ajatella, että esimerkiksi savolaisessa toimipaikassa työskentelevät ottaisivat muutoksen vastaan leppoisammin, mutta tällaisia yleistyksiä ei pidä tehdä, vaan nähdä kaikki yksilöinä ja kohdella heitä sen mukaan. (Mustajoki 2020, 92–97.)
Kun muutosviestinnässä ja siihen liittyvässä vuorovaikutuksessa muistetaan edes nämä neljä vinoumaa, ollaan jo pitkällä, ja vältytään väärinymmärryksiltä. Siinä missä esimerkiksi huomioidaan vastapuolen tunteiden vaikutus hänen viestintäänsä, on muistettava kiinnittää myös huomiota omiin tunnereaktioihimme ja välttää niiden näkymistä neutraaliksi tarkoitetussa viestinnässä. Väärinymmärrykset ovat varmasti yksi yleisimmistä viestinnän sudenkuopista, ja muutosviestinnässä onnistuminen on niin tärkeää, ettei väärinymmärryksille kannata antaa ylimääräistä tilaa. Väärinymmärryksiä tulee varmasti sattumaan, mutta jos itse voimme parantaa kykyämme kommunikoida ja ymmärtää muita, se kannattaa tehdä.
LÄHTEET: Korhonen, Hille & Bergman Tytti 2019. Johtaja muutoksen ytimessä: käsikirja uudistumismatkalle. E-kirja. Alma Talent. Viitattu 24.4.2022.
Mustajoki, Arto 2020. Väärinymmärryksiä – miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin. Helsinki: Gaudeamus
Huijarisyndrooma on psykologinen ilmiö, jonka vaikutuksesta ihminen ei todisteista huolimatta pysty sisäistämään omia saavutuksiaan. Huijarisyndroomasta kärsivä uskoo, että hänen saavutuksensa johtuvat puhtaasti hyvästä tuurista tai ajoituksesta ja että hän on jollain tavalla harhauttanut muut uskomaan, että hän on kyvykkäämpi, kuin mitä itse katsoo olevansa.
Huijarisyndrooma on voimakas kokemus siitä, että on osaamaton tai muutoin ei ole tarpeeksi hyvä, vaikka ihmiset ympärillä olisivat päinvastaista mieltä asiasta. Ympärillä olevat näkevät hänen onnistumisensa, mutta ihminen itse mitätöi ne tai ei muuten anna arvoa niille, vaan ajattelee niiden olevan sattumaa. Huijarisyndroomainen ei pysty sisäistämään menestystään. Hänen menestyksensä on ennemmin onnenkantamoinen kuin seurausta kovasta työstä ja omista taidoista. Ikään kuin hän olisi kuin ihmeen kaupalla onnistunut tekemään vahingossa oikein, tai olemaan vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tyypillisiä toimintamalleja huijarisyndroomalle:
- Sisäinen vaativuus
- Ylikorostunut tarkkuus
- Työriippuvuus
- Korostunut vaatimattomuus
- Mukautuminen
- Matkiminen
- Ylisuorittaminen
- Oman suorituksen lyttääminen
- Myönteisen palautteen mitätöinti
Huijarisyndrooman synnyssä on kyse esimerkiksi siitä, että lapsen saama palaute kotona ja koulussa eivät vastaa toisiaan eli lapsi kohtaa ns. kaksi todellisuutta, ja ydinkokemus jää vääristyneeksi. Kun tällaista sisäistä ristiriitaa ei käsitellä hedelmällisesti, lapselle jää epävarma tunne omista kyvyistään, ja hän selittää sen sillä, että hän huijaa toiset uskomaan itsestään muuta kuin on.
Joskus huijarisyndrooma voi olla peräisin lapsena syvään istutetusta huonommin pärjäävän identiteetistä, jolloin aikuisena akateeminen ihminen ei näe itseään minään, vaikka on todellisuudessa varsin älykäs. Hän saattaa uskoa, että tämä vanhempien lapsuudessa syöttämä määritelmä on se oikea, eikä hänen menestyksensä opinnoissaan johdu mistään oikeasta osaamisesta, vaan silkasta sattumasta tai vaikkapa ihmissuhdetaidoista. Itselläni ei ole tällaista asetelmaa taustalla, vaan muista tästä syystä (Multa puuttuu palanen, mut haittaakse?) en pysty validoimaan omaa osaamistani, enkä ole täysin varma onko oma ongelmani huono itsetuntemus vai huijarisyndrooma.
Huijarisyndroomasta kärsivä nimittäin pelkää myös “paljastumista”, enkä täysin tunnista itsessäni tätä. Olen tuntenut tuollaista pelkoa jonkin verran, ja oikeastaan lähinnä vain sellaisissa tilanteissa, kun on tullut hetki esitellä tuotoksiani maailmalle. Tuolloin pelkään, että osaamiseni on haihtunut työstä jonnekin, ja että se on vain surkea räpellys, jonka joku eskarilainenkin olisi osannut tehdä. Jännitin myös kouluarvosanoja, vaikka vaatimukset olivat tiedossa ja tein työni vastaamaan niitä, odotin silti pahinta. Ja kyllä – arvosanat ovat minulle tärkeitä, koska olen lapsuudessani saanut juuri niitä vastaan huomiota ja niinä hetkinä olen kokenut, että vanhempani ovat voineet olla minusta ylpeitä, kun muuten en ole tällaista tunnetta saanut. Eikä syy siis ole vanhemmissani, asia on vain korostunut huonon itsetuntemuksen, hyväksynnän hakemisen sekä kiireisten yrittäjävanhempien kombinaatiossa.
Huijarisyndrooman tuntomerkkejä:
- Arvioinnin pelko
- Epäonnistumisen ja häpeän pelko
- Syyllisyys menestyksestä
- Menestyksen kieltäminen
- Pelko muiden reaktioista
- Hylätyksi tulemisen pelko
- Suuret vaikeudet vastaanottaa kehuja ja myönteistä palautetta
- Menestyksen selittäminen itsestä riippumattomista syistä, kuten se, että työtehtävien tuttuus, muiden iso panos ja tentti oli helppo
- Onnistumisen pelko, koska jos onnistuu kerran, se lisää paineita onnistua vielä paremmin seuraavalla kerralla
Miten huijarisyndroomasta voi opetella irti? Ensimmäinen keino on ajatusten bongaaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, miten niiden antaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi kun huomaa pelkäävänsä arvostelua oman “huonouden” tai “epäonnistumisen” takia, olisi tärkeää toimia näitä ajatusyllykkeitä vastaan, ja ottaa arviot niin, että ne kohdistuvat vain tehtyyn tehtävään ja toisaalta ottaa positiivinen palaute vastaan avoimesti ja kiittää siitä. Ei vähättelyä tai turhaa nöyristelyä, vaan kiitos palautteesta. Haitallisten ajatusten rinnalle olisi hyvä myös tietoisesti lisätä positiivisia ajatuksia! On myös hyvä muistaa, etteivät omat kriittiset ajatukset ole totuus, vain pelkästään “mielen roskapostia”.
Myös tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on hyvä keino keventää huijarisyndroomaa. Tunteiden tunnistaminen tulee ajatusten tunnistamisen jälkeen, ajatukset kun tahtovat alkuun olla helpompia tunnistaa kuin tunteista kiinnisaaminen. Kun vastaanottaa kehuja, voi miettiä millaisia tunteita ajatukset herättävät ja miten se tuntui kehossa. Kun tunteen on tunnistanut, sitä on helpompi opetella säätelemään. Esimerkiksi häpeän tunne on yleinen huijarisyndroomasta kärsivälle, ja häpeää vastaan toimiminen on sille hyvä lääke. Ei toimita häpeän yllyttämällä tavalla eikä paineta leukaa rintaan ja todeta, että enhän minä… Vaan leuka ylös, häpeilemätön kiitos kohteliaisuudesta ja olla rohkeasti ylpeä itsestään. Jos hävettävän asian sanoo ääneen, häpeä menettää voimansa.
Myös toimintaansa on hyvä opetella pikkuhiljaa muuttamaan. Tätä olenkin tajuamattani tehnyt! Olen opetellut sanomaan ei, olen pyytänyt ja vastaanottanut apua ja näyttänyt tilanteessa osaamattomuuteni ja ollut tilanteessa avoin ja tavallaan jopa haavoittuvainen. Huijarisyndroomasta kärsivän olisi hyvä lopettaa ylisuorittaminen, kohdata pelkojaan, harjoitella palautteen vastaanottamista, lakata täydellisyyden tavoittelu sekä olla avoimesti sellainen kuin on. Jos ajatusten bongaaminen ja tunteiden tunnistaminen tuntuvat vaikeilta, konkreettinen toiminnan muuttaminen saattaa olla helpompaatai tuntua tehokkaammalta keinolta.
Huijarisyndroomaa voi helpottaa myös se, että on avoin asian kanssa. Huijariajatuksiaan voi jakaa luotettavalle ystävälle, joka voi tarjota ymmärrystä ja kuuntelevan korvan – ne ovat myös yllättävän yleisiä, joten tarjolla voi olla myös vertaistukea! Keskeneräisyyden hyväksyminen on myös olennaista, se kuuluu ihmisyyteen. Keskeneräisyyden sietäminen – postauksessa muuten siitä lisää!
Mutta mikä tärkeintä, opettele nauttimaan menestyksestäsi! Because you’re worth it, kuten tuttu mainoskin sanoo.
Ensimmäinen osa sisältää seuraavat vinoumat: samanlaisuusvinouma, stereotyyppinen ajattelu, olettamisvinouma, mieliala- ja väsymysvinouma, hyväuskoisuus- tai ylikriittisyysvinouma, negatiivisen tiedon suurempi painoarvo, sädekehä vs. pirunsarvet, vertailu hakijoiden kesken sekä attribuutioerhe. Tässä linkki: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/06/13/varo-vinoumia-tyohaastattelija/
Sukupuolivinouma
Sukupuolivinouma on yksinkertaisesti sitä, että suositaan ja nähdään tietty sukupuoli tiedostamatta parempana kyseiseen tehtävään. Ei ole olemassa esimerkiksi miesten ammatteja, vaan jokaisella hakijalla tulee olla samanlainen mahdollisuus tulla valituksi sukupuolestaan riippumatta. Tätä vinoumaa voi testata itsessään ajattelemalla, minkä sukupuoliseksi mieltää vaikkapa sihteerin tai toimitusjohtajan.
Sosiaalisen vertailun vinouma
Tämä on taipumusta suosia hakijoita, joita haastattelija ei koe itselleen uhkana, esimerkiksi älykkyyden tai ulkonäön osalta. Joskus joku voi tuntua epäsopivalta vain siksi, että hänellä on jotain, jota todellisuudessa kadehdimme. Tähän voi auttaa palaaminen alkuperäisiin kriteereihin ja tehtävänkuvaan, ja verrata hakijaa niihin. Miksi olen tätä mieltä, ja miten se liittyy tehtävään?
Dunning-Kruger-efekti eli ylivertaisuusvinouma
Asiaa tutkineiden psykologien mukaan nimetyn vinouman idea on siinä, että heikot kyvyt omaava hakija usein yliarvioi osaamisensa, kun taas kyvykkäimmät aliarvioivat itseään. Tämä onkin hankalaa, koska tämän väärän itsearvioinnin läpi olisi nähtävä ja arvioitava todenmukaisesti kykyjä suhteessa tehtävään.
Status quo-vinouma
Tässä vinoumassa on taipumus pyrkiä tekemään asiat aina niinkuin ne on ennenkin tehty, ja radikaaleja muutoksia halutaan ehdottomasti välttää. Halutaan palkata Ville Villen tilalle. Radikaalina voidaan nähdä myös vähemmistön edustajan valitseminen, eli mikäli loppusuoralla on neljä hakijaa, joista kolme on esimerkiksi miehiä ja yksi on esimerkiksi nainen, valinta kohdistuu enemmistöön eli palkatuksi valitaan todennäköisemmin tästä joukosta mies.
Vahvistusharha
Vahvistusharha vahvistaa alitajuisesti ennakkokäsityksiä eli haastattelija muodostaa mielessään hakijasta ensivaikutelman ja loppuajan etsii hänestä asioita, jotka tukevat tätä ensivaikutelmaa. Tämä on ongelmallista, koska haastattelijan huomio on ainoastaan siinä, että hän etsii tukea hakijan erinomaisuudelle tai sopimattomuudelle eli käsitykselle, jonka hän loi mielessään haastattelun alkumetreillä. Lopputuloksena on vääristynyt käsitys hakijan sopivuudesta tehtävään ja organisaatioon. Monesti hakija “pääsee vauhtiin” vasta muutaman kysymyksen jälkeen eli päätöstä ei tulisi missään nimessä jättää ensivaikutelman varaan.
Kauneusharha
Kauneusharha saa haastattelijan suosimaan fyysistä kauneutta ja johtamaan ulkonäöstä muita hyviä ominaisuuksia eli esimerkiksi kauniisti meikannut ihminen pitää hyvin huolta itsestään tai on huolellinen myös tekemässään työssä. Tämä toimii myös toisinpäin, esimerkiksi ylipainoinen nähdään laiskana ja tyhmänä. On totta, että normaalipainoinen ja viehättävä ihminen saa todennäköisemmin kutsun haastatteluun, korkeampaa palkkaa ja ylennyksiä. Toisaalta, “liian kaunis” nainen nähdään joskus epäpätevänä vaihtoehtona.
Upotettujen kustannusten harha
Mitä enemmän rekrytointiin on uponnut rahaa, aikaa ja resursseja, sitä vaikeampia sitä on keskeyttää ja paine tehdä valinta keskinkertaisista tai jopa huonoista hakijoista kasvaa. Ei haluta, että rekrytointiin investoidut rahat valuvat hukkaan. Mutta, voi olla, että epäsopivan henkilön palkkaamisesta tulee pitkällä aikavälillä enemmän kustannuksia kuin keskeytetystä rekrystä, eli pitäisi välttää tätä pakkoa palkata vain löyhästi sopiva henkilö.
Ryhmäajattelu
Tämä näkyy erityisesti ryhmähaastatteluissa, joissa paikalla on lisäksi useampi haastattelija. Tässä on taustalla inhimillinen tarve mukauttaa omia mielipiteitä ja viestintää ollakseen osa ryhmää eli joko haastateltava ei ole oma itsensä tai haastattelija ei uskalla sanoa omaa mielipidettään. Hyvä lääke haastattelijoille on muistiinpanot, jokaisella on omassa mielessään ajateltu mielipide ylhäällä ja keskustelu käydään näiden pohjalta.
Sosiaalinen haluttavuus
Hakija haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, koska hänellä on tiedostamaton miellyttämisen tarve. Tällöin saatetaan liioitella omia hyviä ominaisuuksia ja vähätellä heikkouksia, voi sosiaalisesti taitava henkilö tulla valituksi tehtävään, vaikkei siinä tulisi todellisuudessa viihtymään.
Sokean pisteen vinouma
Se, että henkilö ei näe tai tunnista pahimpia vinoumiaan, on myös vinouma. Esimerkki tilanteesta, jossa melko satunnainen asia nähdään perusteluna valinnalle, on kädenpuristus. Haastattelija näkee jämptin kädenpuristuksen vakuutena hyvästä työmotivaatiosta, vaikkei tämä pidä alkuunkaan paikkaansa eli pistetään painoarvoa ihan vääriin asioihin.
Malli koostuu neljästä taidosta: itsetietoisuus, itsehallinta, sosiaalinen tietoisuus sekä ihmissuhteiden hallinta. Itsetietoisuus ja -hallinta ovat henkilökohtaisia kykyjä ja loput kaksi sosiaalisia taitoja. Näiden neljän taidon alle on kerätty 20 kykyä, jotka sijoittuvat malliin seuraavasti:
Golemanin tunneälyn malli
Itsetietoisuus koostuu kolmesta kyvystä: tietoisuus omista tunteista, tarkka itsearviointi ja itsetuntemus. Tietoisuudella omista tunteista tarkoitetaan tärkeyttä tunnistaa omat tunteet ja huomioida niiden vaikutus omaan suoriutumiseen. Tarkka itsearviointi tarkoittaa omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista. Itsetuntemus taas viittaa itseluottamukseen, jolla on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus suorituskykyyn.
Itsehallinta koostuu kuudesta tunneälyn kyvystä: omien tunteiden hallinta, luotettavuus, tunnollisuus, sopeutuvaisuus, tavoitteellisuus ja aloitteellisuus. Omien tunteiden hallinta tarkoittaa kykyä hallita ahdistavia tunteita, eli kykyä pysyä rauhallisena stressaavassa tilanteessa. Luotettavuudella tarkoitetaan kykyä ilmaista muille esimerkiksi omia arvoja, tarkoitusperiä ja tunteita ja toimia niiden mukaisesti. Tunnollisuus on sitä, että suhtautuu työtehtäviin huolellisesti ja perusteellisesti. Sopeutuvaisuus tarkoittaa sitä, että on avoin uudelle informaatiolle ja kykenee muuttamaan työskentelytapoja sen mukaisesti. Tavoitteellisuus viittaa jatkuvaan optimistiseen pyrkimykseen parantaa suorituksia. Aloitteellisuus puolestaan viittaa kykyyn toimia ennen kuin ulkoinen tekijä määrää toimimaan.
Sosiaalinen tietoisuus koostuu kolmesta kyvystä: empaattisuus, palvelualttius ja organisatorinen tietoisuus. Empaattisuudella tarkoitetaan sitä, että otetaan muiden tunteet, huolet ja tarpeet huomioon. Empaattinen ihminen voi lukea toisten tunteita ja saa vihjeitä ilmeistä, eleistä ja äänenpainoista. Palvelualttius tarkoittaa kykyä tunnistaa asiakkaiden tarpeita ja nähdä asioita pitkällä aikavälillä. Organisatorinen tietoisuus on kykyä lukea ryhmän tunteita ja ilmapiiriä.
Ihmissuhteiden hallinta koostuu kahdeksasta tunneälyn kyvystä: muiden kehittäminen, vaikuttaminen, kommunikaatio, konfliktien hallinta, muutosjohtaminen, muutoksen käynnistäminen, suhteiden solmiminen sekä tiimityö ja yhteistyö. Kyky kehittää muita on muiden kehitystarpeiden tunnistamista ja kykyjen vahvistamista. Vaikuttaminen tarkoittaa vakuuttavuutta ja suostuttelukykyä, sekä omien vastareaktioiden hienosäätämistä halutun vuorovaikutuksen saavuttamiseksi. Se vaatii ihimiseltä aitoutta ja yhteisten tavoitteiden asettamista oman edun edelle. Kommunikaatio viittaa kykyyn luoda avointa ja selkeää kommunikaatiota sekä sitä, että on hyvä kuuntelija, jaksaa informaatiota muille ja kohtaa vaikeat asiat suoraviivaisesti. Konfliktien hallinnalla tarkoitetaan ongelmien huomioimista ja ratkaisemista eli esimerkiksi kuuntelun ja empatian taidot korostuvat myös tässä, jotta vaikeat tilanteet voidaan kohdata diplomaattisella ja kannustavalla otteella. Muutosjohtamisen kyky koostuu kyvyistä inspiroida muita, ohjata muiden suoriutumista sekä johtaa esimerkillä. Muutoksen käynnistäminen on puolestaan sitä, että huomataan tarve muutokselle, poistetaan esteet sen tieltä sekä värvätään muita hankkeiden saavuttamiseen. Suhteiden solmiminen liittyy verkostoitumiseen ja tasapainoiluun oman työmäärän ja muiden auttamisen välillä. Tiimityössä ja yhteistyössä vaaditaan kollektiivista tunneälyä ja tehokkaimmat tiimit kykenevät ilmaisemaan tunneälyn kykyjä tiimitasolla.
Mallin näkemyksen mukaan tunneälyä voidaan oppia ja se kehittyy iän myötä. Jokaisesta vuorovaikutustilanteesta voi oppia jälkikäteen reflektoimalla ja kun opettelee säätelemään omia tunnetilojaan ja kuuntelee muita, pystyy rentoutumaan ja olemaan hetkessä läsnä. Itselle tunneälyn komponenttien ymmärtäminen lisää käsitystä omasta tunneälykkyydestä ja mitä kykyjä olisi hyvä vielä vahvistaa. Jos rekrytoinneissa halutaan panostaa tunneälykkään kandidaatin valintaan, voi tämän mallin avulla kehitellä kysymyksiä osaksi haastattelua.
Tämä teksti kolahtaa henkilökohtaisesti, sillä oman haavoittuvuuden näyttäminen on varmasti yksi tärkeimmistä omista henkilökohtaisista kehityskohteista. Onkin mielenkiintoista tutkailla sitä lisää ja sitä kautta innostua harjoittelemaan pois sen turruttamisesta ja kaikin keinoin välttelemisestä.
Katsoin Häpeä-kurssia varten loistavan Brené Brownin TEDTalkeja, joissa puhuttiin häpeästä ja haavoittuvuudesta. Tärkein ajatus kiteytyi jo videoiden alussa: haavoittuvuus ei ole heikkoutta, vaan se on rohkeutta. Se on tunteellinen riski, altistumista ja epävarmuutta. Haavoittuvuus on esillä silloin, kun astumme näkyviin ja olemme rehellisesti omia aitoja itsejämme.
“Vulnerability is not winning or losing. It’s having the courage to show up when you can’t control the outcome.” – Brené Brown
Häpeä liittyy monen muun asian lisäksi myös haavoittuvaisuuteen. Häpeä on se, joka sanoo meille, ettemme ole tarpeeksi hyviä. Ja jos siitä onnistuu pääsemään eteenpäin, häpeä tulee sanomaan, että ”Kuka sinä oikein luulet olevasi?”. Pitäisi vain pinnistellä ja tehdä asioita siitä huolimatta, koska tuo häpeän ääni eli kriitikko olemme me itse. Häpeä liittyy haavoittuvaisuuteen sitä kautta, että se estää meitä olemasta toisten silmissä ”heikkoja” eli haavoittuvaisia. Eräässä laulussakin todetaan, että ”kaikki olis pelkureita, jos ne uskaltais”.
“Daring greatly means the courage to be vulnerable it means to show up and be seen. To ask what you need. To talk about how you’re feeling. To have the hard conversations.” – Brené Brown
Salailu, hiljaisuus ja tuomitseminen ovat häpeän takana, mutta jos olemme rohkeita, emme vaikene ja tuomitse itse toisia, voimme näyttää esimerkkiä haavoittuvaisuudesta ja siitä, että sen avulla voi elää täydempää elämää ja päästä lähemmäs muita ihmisiä. Se, että myönnämme keskeneräisyytemme ja erehtyväisyytemme on arvokasta haavoittuvaisuutta. Se, kun toteamme ”minä myös”, kun toinen avautuu itselleen arasta aiheesta, on rohkeaa haavoittuvaisuutta. Haavoittuvuus tekee ihmisestä sisäisesti kauniin ja haavoittuvuus on ehdottoman tarpeellista.
“Vulnerability is the core, the heart, the center of meaningful human experiences.” – Brené Brown
Mitä siis tapahtuu, kun jakaa rohkeasti syvimpiä toiveitaan, tuntojaan, ajatuksiaan ja muistojaan?
Haavoittuvainen ihminen paljastaa itsestään asioita, joita muut eivät näe ulkoa päin. Hänellä ei ole valtavaa suojamuuria vaan hän uskaltaa puhua herkistäkin aiheista. Haavoittuvuus lisää läheisyyttä silloin, kun ihmisillä on keskinäinen luottamus. Haavoittuvuuden paljastaminen parantaa myös tunneyhteyttä ja avoimuutta, helpottaa vuorovaikutusta sekä voi auttaa konfliktien ratkaisemisessa.
“In our culture, we associate vulnerability with emotions we want to avoid such as fear, shame and uncertainty. Yet we too often lose sight of the fact that vulnerability is also the birthplace of joy, belonging, creativity, authenticity and love.” – Brené Brown
Millaisia nämä tunnetason paljastukset sitten ovat, jotka vaativat rohkeutta ja joiden paljastaminen on riski, joka kannattaa ottaa läheisyyden lisäämiseksi? Eli millaisen asian paljastaminen tekee sinusta haavoittuvaisen? Se voi olla oman tarpeen paljastaminen, kiintymyksen osoittaminen, oman keskeneräisyyden esiin tuominen tai aloitteellisuus ihmissuhteessa.
“We cultivate love the we allow our most vulnerable & powerful selves to be deeply seen and known.” – Brené Brown
Jos on aiemmin saanut osakseen hyväksyntää, on helpompaa altistaa itsensä haavoittuvuudelle. Sitä voi kuitenkin harjoitella, ja kannattaa aloittaa läheisimmistä ihmissuhteista. Esimerkiksi kiusatuksi joutuminen tekee haavoittuvaksi itsensä altistamisen vaikeaksi, joten on syytä olla itselleen armollinen ja edetä rauhassa. Haavoittuvuutta ei ole kuitenkaan syytä turruttaa täysin, koska samalla voi tulla turruttaneeksi kiitollisuuden ja onnen.
“You are imperfect, you are wired for struggle, but you are worthy of love and belonging.” – Brené Brown
Brown lopettaa TEDTalkinsa siihen, että kun löydämme haavoittuvuuden itsestämme ja noissa elämän vaikeissa rohkeutta vaativissa tilanteissa pahimman pelkäämisen sijaan olisimmekin kiitollisia. Haavoittuvaisina olemme ystävällisempiä ja hellempiä ympäröiville ihmisille ja olemme ystävällisempiä ja hellempiä myös itsellemme. Rakastaisimme koko sydämellämme, vaikkei vastarakkaudelle ole varmoja takeita, ja sanoisimme tuolloin itsellemme “olen kiitollinen, koska näin haavoittuvana tiedän olevani elossa”. Sinä riität. Minä riitän.
4 harjoitusta altistaa itseään haavoittuvuudelle
Pettymyksen tunnustaminen Omaa pahaa mieltä ei ole syytä nielaista joka kerta. Joskus asia on hyvä ottaa esiin ja kertoa, että tietty tilanne sai aikaan pahan mielen. Omista tarpeista puhuminen antaa toiselle mahdollisuuden selittää käyttäytymistään ja tämä lisää keskinäistä ymmärrystä.
Virheiden myöntäminen Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden näyttäminen on voimaannuttavaa ja luo armollisuutta itseä kohtaan. Myös konfliktitilanteessa tilanne usein raukeaa virheen myöntämällä, aseet riisunutta lyödään harvoin.
Läheisyyteen liittyvien toiveiden ilmaiseminen Meillä on luontainen tarve läheisyydelle ja läheisyys vaikuttaa elämämme laatuun. Läheisyyden tarve onkin syytä tunnustaa ensin itselleen ja sitten myös toiselle.
Terve itsekkyys Aina ei tarvitse mennä toisten tarpeiden mukaan, vaan on tärkeää tehdä myös itselle mieluisia asioita. Terve itsekkyys on sitä, että ehdottaa itselle mieluisia vaihtoehtoja ja pysyy kannassaan.
Häpeästä kertova postaus: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/01/21/hyi-etta-kun-havettaa/
Syyllisyyden ja häpeän tärkein ero on se, että syyllisyys kohdistuu tiettyy tekoon ja häpeä puolestaan ihmiseen itseensä ja ominaisuuksiinsa. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset herättävät häpeää, syyllisyyttä aiheuttavia tekoja voivat puolestaan olla esimerkiksi valehtelu, toisen loukkaaminen tai luottamuksen rikkominen. Syyllisyys on moraalinen tunne eli se kertoo ovatko asiat oikein vai väärin. Terveen syyllisyyden tarkoitus on synnyttää kykyä pyytää anteeksi ja selvittää tilanteet, joissa on toiminut väärin. Syyllisyys on liiallista silloin, kun se on läsnä suurimman osan ajasta, kun tuntee jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta ja miettii jatkuvasti sitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Tavallisesta syyllisyydestä pääsee yleensä eroon pyytämällä anteeksi, mutta liiallisesta syyllisyydestä eroon pääsemiseksi täytyy työstää omia tunteitaan, jotka liittyvät esim. arvottomuuteen, huonouteen tai häpeään.
“Ilman syyllisyyttä ei ole moraalista kasvua.” Iida Mäkikallio
Häpeän tavoin syyllisyydenkin juuret ovat lapsuudessa. Lapsen kasvattaminen syyllistämällä saa hänet enemmänkin varomaan kiinnijäämistä, kuin löytämään oman oikeudentuntonsa. Mikäli lapsi ei koe, että häntä rakastetaan ehdottomasti ja ettei hänen arvonsa ole riippuvainen tekemisistään, saattaa lapsi alkaa ansaita hyväksyntää suorittamisella. Usein suorittaminen kohdistuu asioihin, joiden lapsi ajattelee olevan oikein tai hyväksyttäviä aikuisten mielestä. Esimerkiksi kymppi kokeesta saa isän hymyilemään, onnistuminen viulutunnilla saa opettajan tyytyväiseksi, päiväkodissa kiltisti oleminen saa lastentarhanopettajan kehumaan ja kehut vielä äidinkin onnelliseksi. “Jos olen sellainen kuin muut haluavat, olen oikeanlainen. Jos en, olen vääränlainen ja syyllinen.” Lapsi luulee olevansa syyllinen ympärillä tapahtuviin asioihin, esimerkiksi kun äiti hermoilee ruokaa laittaessaan, on se hänen syytään tavalla tai toisella. (Lehto 2020.)
“Synti, syyllisyys, neuroosi – kaikki saman tiedon puun hedelmiä.” Henry Miller
Aikuisena turha syyllisyys näkyy esim. tilanteessa, jossa olet illalla väsynyt, mutta suostut kuitenkin lenkille ystävän kanssa, koska et halua hänen pettyvän. Teet asioita toisten mieliksi ja joustat yli omien rajojesi. Syyllisyys saa alkunsa siitä, että ihminen kuvittelee tehneensä vastoin toisen odotuksia tai tahtoa – tietämättä edes oliko tällaisia odotuksia todellisuudessa vai ei. Sisäinen puhe voi olla täynnä syytöksiä, arvostelua ja tyytymättömyyttä. Turhasta syyllisyydestä kärsivä kantaa mukanaan muiden taakkaa. Ihminen ottaa vastuuta muiden tunteista, tarpeista ja käytöksestä, jolloin vastuun rajaaminen sille, kenelle se kuuluu, olisi tärkeää. Jatkuva syyllisyyden tunne aiheuttaa sen, että voi olla mahdotonta pyytää muilta apua. Joskus liiallisesta syyllisyydestä kärsivä voi jopa suostua kaltoinkohteluun, koska hän ei kykene pitämään puoliaan. (Lehto 2020.)
“Suomalaiseen kulttuuriin kaiketi kuuluu kammottava syyllisyyden taakka, jota itse kukin kantaa hiljaa kärsien sisällään.” Jari Sinkkonen
Kun tuntee kokevansa turhaa syyllisyyttä, on tärkeää vahvistaa itseään eri tavoin. Omanarvontunto, itsetunto ja minäpystyvyys ovat avainasemassa. Itseään kannattaa kehua, kannustaa ja palkita sekä vaikka väkisin nähdä hyviä asioita itsessään ja tekemisissään. Esimerkiksi kolme hyvää asiaa-harjoitus on oivallinen tähän! Tässä postauksessa harjoituksesta lisää: https://blogi.savonia.fi/tanjaudd/2021/05/12/kolme-hyvaa-asiaa-harjoitus-tyhyvinvointiin/
“Feelings of guilt are the worst punishment. You are being punished by yourself.” Debasish Mridha
Usko, että sinulla on oikeus saada hyväksyntää. Usko, että sinulla on oikeus kokea kipua siitä miten sinua on syyllistetty. Usko, että sinulla on oikeus kaivata ehdotonta rakkautta. Usko, että sinulla on oikeus tuntea, tarvita, unelmoida ja tahtoa. Usko, että sinulla on oikeus toteuttaa itseäsi ilman vääränlaista syyllisyyttä. (Juutilainen 2020.)
“No amount of guilt can change the past and no amount of worrying can change the future.” Umar Ibn Al-Khattab
Miten pääset eroon turhasta syyllisyydestä?
Kaikki ei ole juuri sinun syytäsi: Jos joku ei hyväksy sinun tekojasi tai valintojasi, ei se ole syytäsi. Jos se, että pidät pintasi ja puolustat valintaasi (esim. et lähde sinne lenkille väsyneenä), tuntuu läheisestäsi pahalta, ei ole sinun tehtäväsi kantaa hänen pahaa oloaan. (Lehto 2020.)
Kaikki eivät ajattele sinua koko ajan: Aivomme ovat ohjelmoidut ajattelemaan itseämme. Ylen uutisoiman tutkimuksen mukaan ihmiset ajattelevat ja keskustelevat suurimman osan ajasta vain itsestään, joten mitä todennäköisemmin vastapuoli murehtii omaa itseään eikä asiaa, jonka teimme “väärin”. (Lehto 2020; Stammeier 2019.)
Tärkeintä on yrittää tehdä oikein itseään kohtaan: On parasta keskittyä omaan hyvinvointiin, oloon ja elämään, koska toisten elämästa vastuun ottaminen ei kannata, eikä onnistu. (Lehto 2020.)
Hyvät läheiset tukena: Aidosti hyväksyvät ja rakastavat sanat sekä kokemukset siitä, että olemme tärkeitä ja arvokkaita ilman suorittamista ovat tärkeitä turhasta syyllisyydestä eroon pääsemisessä.
Itsemyötätunto: Itseen suhtautuminen ystävällisesti ja lämminhenkisesti antaa armollisuutta ja helpottaa pääsemään yli liiallisesta syyllisyydestä.
LÄHTEET:
Juutilainen, Marjo 2020. Syyllisyys ja häpeä. Ihminen tavattavissa-blogi. Saatavilla: https://ihminentavattavissa.fi/blogi/syyllisyys-ja-hapea. Viitattu 8.9.2021.
Lehto, Petra 2020. Syyttä suotta syyllinen olo – Miksi syyllisyys voi kalvaa ilman selkeää syytä? Evermindin blogi. Saatavilla: https://www.evermind.fi/syytta-suotta-syyllinen-olo-miksi-syyllisyys-voi-kalvaa-ilman-selkeaa-syyta/. Viitattu 8.9.2021.
Mäkikallio, Iida 2017. Mitä häpeäsi kertoo sinusta? Filosofian akatemian blogi. Saatavilla: https://filosofianakatemia.fi/blogi/mita-hapeasi-kertoo-sinusta/. Viitattu 8.9.2021.
Stammeier, Jenni 2019. Lopeta sen murehtiminen, mitä muut ajattelevat sinusta – tutkimusten mukaan kukaan ei ajattele sinua kuitenkaan. Yle tiede. Saatavilla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/14/kukaan-ei-oikeastaan-ajattele-sinua-eika-se-ole-ollenkaan-huono-juttu. Viitattu 8.9.2021.
Samanlaisuus- tai tykkäämisvinouma on yleisin vinouma, joka liittyy henkilöarviointiin. Koska ihmiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin, tuntuu samanlaisuus hyvältä ja se täyttääkin yhteenkuuluvuuden psykologisen perustarpeen. Samanlaisuusvinouma voi vaikuttaa myös toisin päin eli jos haastateltava muistuttaa henkilöstä, johon rekrytoijalla on itsellään hankala suhde, on haastattelijan hankalampi pitää hänestä. (Salli & Takatalo 2014, 70.)
Haastattelun jälkeen onkin hyvä analysoida sitä, täyttääkö hakija objektiivisesti rekrytoinnin kriteerit vai oliko hänessä vain paljon samaistuttavaa, johon haastattelija tykästyi. (Salli & Takatalo 2014, 72.)
Stereotyyppinen ajattelu
Esimerkiksi koulutustaustaan tai ammattiin voi liittyä stereotypioita, kuten myös ikään ja sukupuoleen tai vaikkapa painoon. Stereotypioiden kautta subjektiivisen päätelmän tekeminen on tyypillistä ja inhimillistä, joten on tärkeää tarkastella omia arviointivinoumia ja tunnistaa niitä. (Salli & Takatalo 2014, 74.)
Olettamisvinouma
Olettamisvinouma tulee kyseeseen silloin, kun tehdään haastateltavan kertomasta itse jatkopäätelmiä ilman, että kysytään ja vahvistetaan asia. Esimerkiksi ammatin tai koulutuksen perusteella päätellään jotakin: vaikkapa tradenomin oletetaan olevan hyvä liiketaloudellisessa ajattelussa. Onkin tärkeää miettiä, onko saanut asiasta todisteen haastateltavalta itseltään. (Salli & Takatalo 2014, 74.)
Mieliala- tai väsymysvinouma
Mieliala- tai väsymysvinouma liittyy haastattelijan sen hetkiseen vointiin ja olotilaan. Haastattelijan olisi hyvä olla vireessä ja hyvällä päällä, koska oma mieliala ja väsymys vaikuttavat siihen, miten haastattelija näkee haastateltavan. Väsyneenä on helposti esim. ärsyyntyneempi, jolloin on hyvä ottaa mukaan vaikkapa toinen henkilö, joka pystyy siinä tilanteessa tekemään objektiivisempia huomioita. (Salli & Takatalo 2014, 74.)
Hyväuskoisuus- tai ylikriittisyysvinouma
Jos sinulla on tapana ajatella yleensäkin asioista joko positiivisesti tai kriittisesti, on se hyvä tiedostaa. Hyväuskoisuus- tai ylikriittisyysvinoumassa haastattelija saattaa ajatella negatiivisistakin ominaisuuksista liian optimistisesti tai tarttua pieniin merkityksettömiin asioihin niin, ettei annakaan muuten hyvälle hakijalle paikkaa. Palaaminen alkuperäisiin rekrytointikriteereihin auttaa tässäkin! (Salli & Takatalo 2014, 75.)
Negatiivisen tiedon suurempi painoarvo
Negatiivinen tieto viittaa uhan tunteeseen ja riskiin ihmiselle luonnollisista taipumuksista johtuen. Onkin tärkeää pohtia, onko tietty negatiivinen asia aidosti riski rekrytointiin liittyen, vai jotain muuten hyvässä hakijassa, joka voidaan hoitaa alta hyvällä perehdytyksellä. (Salli & Takatalo 2014, 75.)
Sädekehä vs. pirunsarvet
Sädekehä- ja pirunsarvetvinoumilla tarkoitetaan tilannetta, jossa yksi ominaisuus värjää koko arvioinnin, eli esimerkiksi ensivaikutelmalle annetaan liian suuri painoarvo. Jos taas hakija täyttää kompetenssit, saattaa esim. motivaatiotekijät jäädä arvioimatta tarpeeksi hyvin, koska oletetaan hänen täyttävän loputkin kriteerit hyvin. (Salli & Takatalo 2014, 75.)
Vertailu hakijoiden kesken
Hakijoita tulisi verrata rekrytointikriteereihin, ei toisiinsa. Jos kriteereitä ei oteta huomioon, saattaa kolmen erittäin huonon hakijan rinnalla vain hieman parempi hakija näyttää hyvältä hakijalta, vaikkei hän täytä rekrytointikriteereitä. (Salli & Takatalo 2014, 76.)
Attribuutioerhe
Mikäli hakija on esim. väsynyt ensimmäisessä haastattelussa, saattaa haastattelija päätellä tämän olevan osa hänen persoonaansa eikä vain tilanteesta johtuvaa, kuten huonoista yöunista. Kysy siis hakijalta itseltään, jos epäilet jonkin asian johtuvan tilanteesta, jottet tee väärää päätelmää, esim. että hakijan täytyy olla aina väsynyt. (Salli & Takatalo 2014, 77.)
Kuinka vinoumat voi välttää?
Varaa haastatteluille riittävästi aikaa. Jos sinulla on kiire, olet taipuvaisempi oikomaan ja tekemään omia päätelmiä, etkä vahvista asioiden oikeaa laitaa haastateltavalta. Strukturoitu haastattelu on hyvä keino välttää vinoumia, silloin kun se on luotu vastaamaan rekrytointikriteereitä. Sen avulla pystyt arvioimaan, kuinka kukin hakija täyttää kriteerit. Täydennä haastattelua muilla arviointimenetelmillä. Esim. työpersoonallisuustestit, työnäyte tai soveltuvuusarviointi antavat syvyyttä henkilöarviointiin. (Salli & Takatalo 2014, 78.)
LÄHDE:
Salli, Minna & Takatalo, Sini 2014. Loista rekrytoijana – hoida kosiomatka tyylillä. Helsinki: Helsingin Kamari Oy ja tekijät
Positiivisen psykologian “oppi-isän” Martin Seligmanin yksinkertainen harjoitus lisää tutkitusti työhyvinvointia ja se on helppo toteuttaa arjessa aina päivän päätteeksi. Hänen mukaansa onnellisuuteen vaikuttaa jopa 40 % oma asenne ja ajattelu ja tällä harjoituksella voi kehittää niitä.
Alkuperäisessä interventiossa osallistujat kirjasivat kuuden viikon ajan aina viikon päätteeksi kolme tapahtunutta hyvää asiaa sekä niistä heränneitä tuntemuksia. Tutkijat huomasivat, että hyvien asioiden palauttaminen mieleen ja niiden aktiivinen ajattelu nostivat kaikkien onnellisuutta ja hyvinvointia. Harjoitus auttaa siis kiinnittämään huomiota asioihin, jotka ovat hyvin ja on hyvin yksinkertainen. Interventiossa harjoituksen avulla osallistujien onnellisuus nousi noin 9% kuuden viikon jälkeen. (Seligman 2008.)
Vaihe 1. Mieluiten joka ilta – tai vähintään aina viikon päätteeksi, juuri ennen nukkumaanmenoa palauta mieleesi päivän tai viikon tapahtumat. Varaa kolmatta vaihetta varten yöpöydällesi vihko ja kynä tai käytä kännykän muistiinpanoja – on oleellista ja tärkeää, että kirjaat asiat lopuksi ylös.
Koko viikon mieleen palauttaminen on huomattavasti haastavampaa kuin saman päivän, joten suosittelen sitä jo senkin takia. Jo edellisen päivän miettiminen tuottaa hankaluuksia, joten tee harjoitus säännöllisesti iltaisin.
Vaihe 2. Ajattele kolmea hyvää asiaa, jotka menivät hyvin päivän aikana eli päivän positiiviset. Onnistuitko tekemään maukkaan päivällisen, kävitkö lenkillä, palautitko kirjaston kirjat ajoissa, näitkö suloisen koiran työmatkalla tai ihan mitä vaan positiivista, joka tapahtui päivän aikana itsellesi tai teit muille. Kirjoita ensin tapahtumille otsikot, joiden alle lähdet purkamaan tapahtumia seuraavassa vaiheessa.
Vaihe 3. Kirjaa kolme hyvää asiaa ylös, reflektoi ja haudo niitä mielessäsi. Käytä tähän vaiheeseen noin 10 minuuttia aikaa. Ylöskirjoittaminen auttaa jäsentelemään ajatuksia ja reflektoiminen lisää kontrollin tunnetta sekä ymmärrystä omasta hyvinvoinnista. Kirjoita tapahtumat ylös yksityiskohtaisesti, kerro esim. mitä teit tai sanoit, ketä muita oli paikalla ja kuinka he osallistuivat tapahtumaan. Voit kertoa myös miltä tapahtuman ajatteleminen tuntuu nyt.
Säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ovat myös tärkeitä tulosten kannalta, kokeilemista kannattaa jatkaa kuuden viikon ajan. Tutkimuksen mukaan mitä säännöllisemmin annat kolme hyvä asiaa-harjoitukselle aidon panoksen sitä suurempi ja pitkäkestoisempi positiivinen vaikutus sillä on.
Apukysymyksiä:
Mihin käytit aikaasi hyödyllisesti tänään?
Mikä hyvä asia tapahtui töissä tänään?
Mikä tuki/edisti tänään työkaverisuhteita?
Mitä hyväntahtoista teit tänään toiselle?
Mikä asia sai tänään hymyn tuntumaan sydämessäsi asti?
Huomioiko joku sinut tänään niin, että siitä tuli hyvä olo?
Saitko hyvää palautetta työkaverilta, asiakkaalta tai esimieheltä?
Kävitkö hedelmällisen keskustelun tänään?
Nauroitko yhdessä jonkun kanssa?
Näitkö jotain, joka sai mielesi iloiseksi?
Katselitko vanhoja kuvia ja mieleesi tulvahti ihania muistoja? (The happiness blog julkaisuaika tuntematon.)
Miksi hyvien asioiden pohtiminen on niin vaikeaa?
Martin Seligman selittää ilmiötä evolutionaarisilla syillä, joiden vuoksi negatiivisien asioiden pyörittäminen mielessä on meille luonnollisempaa. Esi-vanhempiemme tuli olla varuillaan ja valmiina pahoja asioita vastaan, ja tästä taipumuksestamme johtuen ajatuksemme kääntyvät helpommin negatiivisten asioiden puoleen ja hyviin asioihin keskittyminen vaatii harjoittelua. Harjoitusta tehdessä onkin syytä olla tarkkana, että palauttaa tarkoituksella ajatuksensa aina takaisin positiiviseen, kun mieli meinaa hortoilla negatiivisten asioiden pariin. “Huomaan ajattelevani negatiivista asiaa, mutta haluan keskittyä nyt positiiviseen.” (The happiness blog julkaisuaika tuntematon.)
Miksi harjoitus toimii?
Kun antaa tilaa keskittyä positiiviseen, Kolme hyvää asiaa-harjoitus opettaa huomaamaan, muistamaan ja mehustelemaan elämän parhaita puolia ja onnellisuus lisää myös työhyvinvointia. Harjoitus johdattelee kiinnittämään huomiota matkan varrella tapahtuviin positiivisiin asioihin ja sitoutumaan niihin paremmin, olemaan enemmän läsnä. Harjoitus toimii myös jälkeenpäin, pystyt jakamaan ja keskustelemaan hyvistä kokemuksistasi muiden kanssa. Tapahtuman syyn reflektointi auttaa löytämään syvemmät syyt elämän hyviin asioihin ja samalla edistää kiitollisuuden mielentilaa. (edX julkaisuaika tuntematon.)
LÄHTEET: edX julkaisuaika tuntematon. Three good thing: the why and the how. Verkkojulkaisu. https://learning.edx.org/course/course-v1:BerkeleyX+GG101x+2T2020/block-v1:BerkeleyX+GG101x+2T2020+type@sequential+block@0fb987e3d7224fa9b8d241273b88c6e1/block-v1:BerkeleyX+GG101x+2T2020+type@vertical+block@a31d0c47091b42a4977301be59a989cf. Viitattu 12.5.2021. The happiness blog julkaisuaika tuntematon. Verkkojulkaisu. https://happyproject.in/three-good-things/. Viitattu 11.5.2021. Seligman Martin 2008. Aito onnellisuus. Helsinki: Art House Oy.
Viha on monelle tunne, jonka ilmenemistä meissä on helpoin kuvailla. Viha saa ihmisen ärsyyntymään tai jopa raivoamaan. Piikittelevät kommentit, välinpitämättömyys, mykkäkoulu ja uhriutuminen ovat kaikki vihan ilmenemismuotoja. Viha voi kohdistua myös itseen, jolloin esim. itsetuhoisuus ja runsas päihteidenkäyttö sekä muut haitalliset valinnat ilmentävät vihaa. Vihaa voi olla myös hankala näyttää ja sietää itsessään, jolloin sisäänpäin kääntynyt viha voikin näyttäytyä masennuksena. Myös kateus voidaan nähdä osana vihaa, koska vihaisena emme pysty iloitsemaan toisen puolesta siitä, mistä itse koemme jääneemme paitsi ja mitä emme soisi täten muillekaan. (Heino s.a.)
“Viha repii viljan maasta, kateus kalat vesistä.” – suomalainen sananlasku
Viha on yksi perustunteista eli kaikki ihmiset kaikissa kulttuureissa tunnistavat ja kokevat vihan. Myös esimerkiksi kasvonilmeet, eleet ja äänenpainot ovat perustunteiden kohdalla hyvin samanlaisia kulttuurista riippumatta. Sukupuolirooleilla on kuitenkin vaikutusta siihen, miten ilmaisemme vihaa. Esimerkiksi naiset ilmaisevat pettymyksensä ennemmin suruna kuin vihana, ja ongelmaksi tässä nousee se, että viha kannustaisi pitämään oman puolensa ja taistelemaan oman tarpeensa puolesta, mutta suru sen sijaan kannustaa vetäytymään ja antamaan periksi. (Chemaly 2018.)
“Eri aikoina vihaisen ihmisen on ajateltu olevan hullu tai paholaisen riivaama. Vihaa on pidetty eläimellisenä ja irrationaalisena yhteiskuntarauhan tuhoavana voimana.” (Heino s.a.)
Viha on sen aiheuttamasta pahasta huolimatta tarkoituksenmukainen ja tärkeä tunne. Viha syntyy tarpeesta, joka on jäänyt tyydyttymättä eli esimerkiksi tarve tulla kuulluksi, saada apua, kuulua porukkaan, saada jokin asia tai vaikkapa tarve onnistua jossakin. Tai miksei vaikkapa tarve päästä kaupasta ulos vikkelään, mutta kassalla ennen sinua hidasteleekin hiluilla maksava asiakas ja tämä synnyttää sinussa vihan tunteen. Näissä tilanteissa teemme valinnan: nielläkö kiukku, heittäytyäkö raivon valtaan vai hyväksyä tilanne sellaisena kuin se siinä hetkessä sinulle annetaan. “Okei, tässä kestääkin hetken pidempään kuin halusin, mutta realistisesti ero ei ole montaa minuuttia. Kannattaako tämän takia kuluttaa omaa energiaa suuttumalla? Rahaahan ne hilutkin ovat, ja entä jos hänellä ei olekaan enempää rahaa?” Pyrin itse toimimaan tilanteessa noin eli teen faktan tarkistuksen (ei kestä montaa minuuttia), suhteutan oman reaktion tilanteeseen (kannattaako suuttua) ja mietin asiaa toisen näkökulmasta (entä jos siinä onkin kaikki rahat).
“Sen (vihan) on katsottu muuttavan persoonallisuuden, vievän harkintakyvyn, rikkovan ihmissuhteet ja suututtavan jumalat.” (Heino s.a.)
Viha on luonnollinen tunne, jota jokainen meistä tuntee ajoittain jossain määrin. Kasvuympäristömme kuitenkin vaikuttaa siihen, annemmeko luvan itsellemme olla vihaisia. Jos on lapsena oppinut, ettei se ole soveliasta, on se usein vaikeaa aikuisenakin. Viha olisi syytä kuitenkin hyväksyä tunteeksi siinä missä muutkin, sillä viha motivoi ihmistä muutokseen ja potkii ponnistelemaan sinnikkäästi, jotta voi saavuttaa haluamansa. Jos viha on syttynyt epäoikeudenmukaisuuden tunteesta, se saa meidät taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja puolustamaan heikompia. Meille syntyy henkilökohtaisia rajoja vihan ansiosta. Viha auttaa tekemään muutoksia sen eteen mitä ansaitset. (Heino s.a.)
“Katolisille se on kuoleman synti, buddhalaisille moraalinen tulehdus, Stoalainen filosofi Seneca piti vihalle antautumista luonteen heikkoutena ja itsemurhaakin parempana vaihtoehtona raivoamiselle.” (Heino s.a.)
Itselleni tunnetaitojen kehittämisen alkuvaiheessa opetellessani tunnistamaan tunteita itsessäni, minun oli todella vaikea hyväksyä sitä, miten kovaa ja usein tunsin vihaa. Nyt jälkeenpäin ajatellen taustalla oli usein mm. pettymystä ja kuulluksi tulemisen tarvetta, johon reagoin vihan tunteella. Muistan tuon ajan ahdistavana, koska tunnistin olevani todella vihainen, mutten osannut toimia kuinkaan säädelläkseni sitä. Kieriskelin vihassani jopa tunteja, kunnes taitojen kehittyessä aika putosi varttiin ja nyt viha vain käy näyttäytymässä, näen mitä sen takana on ja panostan sen tunteen hyväksymiseen. Nykyään en myöskään tunne enää syyllisyyttä vihan tuntemisesta, se kuuluu elämään siinä missä muutkin tunteet kuuluvat.
“Vihainen nainen on ruma nainen.” (Chemaly 2018.)
Vaikka viha on alkujaan auttanut meitä eloonjäämisessä ja selviytymään uhkia täynnä olevassa ympäristössä, on se hyödyllinen myös tänä päivänä. Samalla tavalla se auttaa puolustautumaan tarvittaessa, olemaan rohkea, itsenäinen ja riippumaton toisten mielipiteistä. Viha auttaa löytämään oman sisäisen voimansa, jota voi käyttää asioiden eteenpäin viemiseen ja luovuuteen.
“Viha on happoa, joka vahingoittaa lähtöastiaa paljon enemmän kuin sitä astiaa, johon se kaadetaan.” – Mark Twain
Viha on tunne, jonka säätely oikeissa mittasuhteissa on tärkeää. Alisäätely johtaa siihen, että ihminen kiusaa muita, on todella itsekäs, haluaa kostoa, saa raivokohtauksia, on jatkuvaan turhautunut sekä kärsimätön. Ylisäätely voi johtaa siihen, että joutuu itse tallotuksi, koska antaa periksi omista rajoistaan ja hyväksyy epäoikeudenmukaisuuden eikä anna vihan auttaa puolustamaan itseään. Liika vihan nieleminen voi tehdä ihmisestä myös suorittajan tai pärjääjän, joka sinnittelee yli kaikkien omien rajojensa eikä välitä oman jaksamisensa loppumisestakaan. (Heino, s.a.)
“Viha ei koskaan synnytä muuta kuin lisää vihaa. Vihaaja kuolee ensimmäisenä – ei välttämättä fyysisesti, mutta sisältäpäin.” – Reetta Meriläinen (Halonen 2015.)
Viha on myös hyvin tyypillinen sekundääritunne eli tunne, jolla ihminen reagoi aluksi heränneeseen syvempään primääritunteeseen eli viha peittää alleen esimerkiksi epävarmuutta, häpeää, haavoittuvaisuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa, pettymystä, yksinäisyyttä ja tuomituksi tai syrjityksi tulemisen pelkoa.
“Piilotettu viha on pahempaa kuin paljastettu viha.” (Seneca)
Vihan kieltäminen on hyvin luonnollista, koska sen näyttäminen saattaa johtaa hylätyksi tulemiseen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei tunne itsessään katoa mihinkään, vaan se purkaantuu jossain kohtaa tavalla tai toisella – kuten ylipäänsä tunteet tekevät, ja mitä voimakkaammin niitä yrittää estää ja hallita, sitä sinnikkäämmin ne pyrkivät pintaan. Eli anna vihalle mahdollisuuksia tulla esiin, mutta hallitusti. Ilmaise vihaa jämäkästi, rakentavasti ja käytä sitä voimavarana, tällöin et lietso sitä muttet myöskään tukahduta sitä. Vihan rakentava ilmaiseminen näyttää itseasiassa rauhallisen ystävälliseltä, kauna ja aggressio eivät ole läsnä. (Heino s.a.)
“Kuka tahansa osaa suuttua. Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta oikealle henkilölle, siinä on taito.” – Aristoteles
Vihan käsittelemisen harjoittelu
Opettele puolustamaan itseäsi asiallisesti ja selkeästi
Riitele rakentavasti: ole jämäkkä, mutta pyydä tarvittaessa myös anteeksi ja ota vastuu omista tunteistasi
Opettele tunnistamaan tarpeesi vihan taustalla
Kirjoita päiväkirjaa asioista, jotka suututtavat sinua. Varaa kirjoittamiselle tietty aika äläkä ylitä sitä tai palaa takaisin
Opettele sanoittamaan tarpeesi
Kieltäydy tarvittaessa
Tunne rajasi ja ennakoi
Opettele ymmärtämään muita ja muiden tarpeita
Kiinnitä tilanteessa huomiosi muualle
Poistu tilasta tarvittaessa, pyydä omaa rauhaa tai lähde ulos (Nyyti ry s.a., Heino s.a.)
Brainyquote
LÄHTEET: CHEMALY, Soraya 2018. Rage becomes her. New York: Simon Schuster Ltd. HALONEN Kaisa 2015. Reetta Meriläinen ihmettelee, minne katosi sivistys. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/reetta-merilainen-ihmettelee-minne-katosi-sivist-1#5053ee53 HEINO Mikael s.a. Mitä viha on ja mitä tehdä sen kanssa. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.mikaelheino.fi/blogi/mita-viha-on-ja-mita-tehda-sen-kanssa NYYTI RY s.a. Viha. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteet/viha/ MIELY RY s.a. Viha. [Viitattu 2021-04-02.] Saatavissa: https://mieli.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunteet/viha
