Ratkaisukeskeisyydestä johtamisessa

Nykyaikaiseen valmentavaan johtamiseen kuuluu yhtenä osana ratkaisukeskeisyys. Ratkaisukeskeisyys on menetelmä, joka painottaa myönteisyyttä, voimavaroja ja tulevaisuuteen suuntautumista. Ratkaisukeskeinen esimies on kannustava ja rohkaiseva sekä läsnäoleva, kiinnostunut ja luottavainen. Esimies tukee työntekijöitä realistisessa unelmoinnissa, vaikutusmahdollisuuksissa, näkökulman vaihtamisessa sekä vastuun kantamisessa. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa etsii ihmisen omia voimavaroja, toiveita, haaveita sekä pieniä edistysaskeleita ihmisen omista kokemuksista käsin. (Poussu ja Zaburchik 2015.)

Ratkaisukeskeisyys on hyvin eklektinen eli salliva suuntaus, ja siinä yhdistyvät esimerkiksi systeemiteoria, sosiaalinen konstruktionismi, narratiivisuus sekä kybernetiikka. Systeemiteorian mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun taas sosiaalisen konstruktionismin mukaan kieli ja keskustelut luovat todellisuutta sekä yhteisöillä ja kulttuurilla on merkitys yksilön tilanteeseen. Narratiivisuudessa ihmisen elämä nähdään tarinana, jossa ihminen itse valitsee miten tulkitsee valintojaan ja kokemuksiaan. Kybernetiikan mukaan taas päätelmät perustuvat havaintoihin eikä tulkintoihin eli ihmisen pitäisi keskittyä havainnoimaan ja hyväksymään ilman arvottamista. (Rantatulkkila 2021.)

Ratkaisukeskeisen johtamisen kaksi keskeistä teemaa ovat hyvä alkuperäinen tarkoitus ja ongelman kääntäminen tavoitteeksi. Erityisesti ristiriitatilanteissa arvostavan vuorovaikutuksen rakentamisessa auttaa, kun miettii mikä hyvä alkuperäinen tarkoitus toiminnalla on voinut olla. Joskus myös esim. toteutumatta jäänyt tarve näyttäytyy voimakkaana tunnereaktiona, jolloin tilanteessa voi kysyä esim. mitä hän toivoisi nyt tapahtuvan. Ongelman kääntämisessä tavoitteeksi on taas tärkeää nähdä asia niin päin, että jotakin uutta alkaa eikä niin, että jokin huono loppuu. Keskitytään tavoitemielikuvaan, jota ihminen lähtee tavoittelemaan. (Rantatulkkila 2021.)

Ratkaisukeskeisyyden periaatteita ovat mm. ei-tietäminen eli ilman ennakko-oletuksia oleminen, hyötyjen näkyväksi tekeminen, avoimet kysymykset, tulevaisuuteen suuntautuminen, pienet konkreettiset tavoitteet, myönteisten poikkeuksien etsiminen, näkökulman valitseminen sekä vahvuuksiin keskittyminen. Ei tietäminen on sitä, ettei anneta olemassa olevien tietojen häiritä vaan ollaan avoimin mielin. Hyötyjen näkyväksi tekeminen tarkoittaa esim. sen ylös kirjaamista, millaista elämä on muutoksen jälkeen. Avoimet kysymykset vievät keskustelua siihen suuntaan, että alaiset itse löytävät ratkaisun ongelmaan ja esimies ainoastaan ohjailee keskustelua kysymyksillä. Tulevaisuuteen suuntautuminen on visiointia ja sen miettimistä, mitä kannattaa tehdä nyt, jotta nuo unelmat olisivat mahdollisia. Pienet konkreettiset tavoitteet tekevät etenemisen näkyväksi ja ovat palkitsemisen paikkoja. Myönteiset poikkeukset ovat esimerkiksi henkilön tarinasta onnistumisten poimimista. Näkökulman valitseminen on sitä, että nähdään kolikon toinenkin puoli. Vahvuuksiin keskittyminen on sitä, että tehdään niin mikä toimii ja jos jokin ei toimi, tehdään jotain muuta. (Rantatulkkila 2021.)

Esimerkkejä avoimista & oivalluttavista kysymyksistä

  • Kuvitellaan, että muutaman vuoden kuluttua olet tyytyväisempi elämääsi ja työhösi, mitä silloin teet ja mikä on muuttunut?
  • Oletetaan, että tilanne lähtee kehittymään parempaan suuntaan pikkuhiljaa. Missä huomaat muutoksen ensin?
  • Aamulla heräät ja unelmasi on toteutunut. Mistä huomaat ensin, että on tapahtunut ihme?
  • Kun nyt mietit viime viikkoa ja työskentelyäsi X:n kanssa, milloin se sujui hieman tavallista paremmin ja mitä silloin tarkalleen tapahtui?
  • Mikäli pääset tähän asemaan, mitä hyötyä siitä on lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä?
  • Mitä taitoa tai osaamista tarvitset lisää, jotta voit ryhtyä tähän?
  • Miten toimit tuolloin eri tavalla kuin normaalisti?
    (Rantatulkkila 2021.)

Kun työpaikalla lähdetään kehittämään ratkaisukeskeisyyttä, on tärkeää:

  • käyttää osallistavia menetelmiä
  • selvittää vahvuudet ja ydinosaaminen
  • selvittää mitä halutaan saavuttaa
  • rakentaa yhteinen tulevaisuudennäkymä
  • tarkistaa yhteinen ymmärrys tiedosta, havainnoista ja tavoitteista
  • määrittää konkreettiset osatavoitteet
  • huolehtia läpinäkyvyydestä
  • hyväksyä riski epäonnistua ja oppia siitä
  • seurata työskentelyä ja tehdä pienetkin onnistumiset näkyviksi
  • käyttäytyä ja kuunnella arvostavasti
    (Saarikoski 2006, 22–23.)

LÄHTEET:
Poussu, Tiia ja Zaburchik, Veronika 2015. Jäänmurtaja – valmentavan johtamisen ydintaidot valmennusprosessin läpimurtoon. Opinnäytetyö. Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/87590/Poussu_Tiia.pdf?sequence=1 Viitattu 21.5.2021.

Rantatulkkila, Outi 2021. Ratkaisukeskeisyyden periaatteet ja taustateoriat. Opetusmateriaali. Ratkaisukeskeisyys työ- ja elämäntaitona. LAB-ammattikorkeakoulu.

Saarikoski Ville 2006. Kehittämisen kulmakivet: tuottavuus, luottamus, hyvinvointi. Helsinki: Kirjapaino Topnova Oy.