Näistä omista kehityskohteista on niin helppo ammentaa blogitekstejä, ja sieltä se läksi tämäkin ajatus! Aiemmin yrittäjänä en joutunut vastakkain keskeneräisyyden kanssa kovinkaan usein, sillä olin oman asiani rautainen asiantuntija enkä perfektionismiin taipuvaisena ryhtynyt kuin niihin asioihin, joissa olin jo hyvä – en voinut epäonnistua. Pysyin mukavuusalueellani, siellä missä loistin ja sain kiitosta. Nyt alan kuitenkin lähestyä uutta eli harjoittelujaksoa opintoihini liittyen. Siellä joudun olemaan sen edessä, että olen vielä erehtyväinen, epätäydellinen, keskeneräinen, noviisi, aloittelija jne. Nämä eivät ole huonoja sanoja, ne voivat olla vain joskus hankala sulattaa.
“Luulin et saavutin lopullisen muodon
mut oon tajunnu oon pelkkä raaka luonnos
kelasin et keskeneräisyys tekis huonon
mut ei se tee – oon vaan osa luontoo”
– Yeboyah
Minulla ongelma lienee lähtöisin siitä, että olen kokenut saavani huomiota ja kiitosta vain onnistumisillani ja että minun arvoni perustuu siihen, miten hyvin suoriudun. Tämä on vaarallinen tie ja minun pitäisi oppia siitä pois – loitommas siitä olen kuitenkin jo tullut. Tietoa kun on saatavilla loputtomasti ja aina on joku, joka onnistuu tai menestyy paremmin eli koskaan ei voi olla täydellinen, täysin valmis tai kokonainen. Minulle nämä vaatimukset tulevat minulta itseltäni, vertailen itseäni omaan kuvittelemaani ideaaliin eli rima on epärealistisen korkealla.
“Always do your best, but remember
that your best is good enough.”
Ongelma ei kuitenkaan ole itsensä haastaminen tai epämukavuusalueelle meneminen, vaan se, etten saa tunnetta onnistumisesta palautteen kautta tai että edellytän itseltäni onnistumista kaikessa. Pitäisikin aina eteenpäin katsomisen sijaan keskittyä nykyhetkeen ja tuntea asioita, joihin voi olla jo tyytyväinen sekä kuljettuun matkaan, joka on siihen pisteeseen johtanut. (Levanto 2017.)
“If your work goes out perfect,
you spent too long on it.”
Matkasta nauttiminen onkin arvokkaampaa kuin tavoitteen saavuttaminen – muttei yhtään hullumpaa, että tällainen suhtautuminen ruokkii sinnikkyyttä ja omistautuneisuutta, ja sitä kautta johtaa hyviin tuloksiin! Se on vähän kuin kouluarvosana, oppiminen on sitä tärkeämpää, mutta kun on motivoitunut ja innokas oppimaan, hyvät arvosanat tulevat usein perästä. (Levanto 2017.)
“Täydellinen on hyvän pahin vihollinen.”
Keskeneräisyys on tilaisuus tulla viisaammaksi ja pysyä luovana. Kun joutuu ratkaisemaan ongelmia tai kysymään apua muilta, kasvaa ja oppii aina uutta. Keskeneräisenä on myös helpompaa olla nöyrä, valmis ihminen olisi varmasti aika itseriittoinen. Keskeneräinen on inhimillinen itseään ja muita kohtaan. Keskeneräisellä on myös potentiaalia kehittyä, joskus jopa enemmän kuin itse tiedostaa. Keskeneräisyys on samalla tavalla rohkeutta, kuin haavoittuvuus, josta edellisessä postauksessa kirjoitin.
Muutama neuvo, joilla valjastaa keskeneräisyys voimaksi:
– hyväksy epätäydellisyydet
– suhtaudu haasteisiin mahdollisuuksina
– sanoita epäonnistumiset oppimistilaisuuksiksi
– lakkaa hakemasta hyväksyntää ulkopuolelta
– juhli onnistumisia
– suhtaudu kritiikkiin rakentavana
– puhu itsellesi kauniimmin
– aseta järkeviä tavoitteita
– älä vertaa itseäsi muihin
(Levanto 2017; Nummisto 2018.)
LÄHTEET:
Levanto, Simo 2017. Onko ahdistus uusi musta? Opettele sietämään epätäydellisyyttä ja voi paremmin. Shortumin blogi. Päivitetty 27.8.2017. Saatavilla:
https://www.shortum.fi/2017/08/27/opettele-sietamaan-epataydellisyytta-ja-voi-paremmin/. Viitattu 19.10.2021.
Nummisto, Anna 2018. Vaivaako jatkuva riittämättömyyden tunne? 4 tapaa opetella sietämään keskeneräisyyttä. Saatavilla:
https://anna.fi/hyvinvointi/vaivaako-jatkuva-riittamattomyyden-tunne-4-tapaa-opetella-sietamaan-keskeneraisyytta. Viitattu 19.10.2021.