FLEN-hanke eli Ruokaketjun koulutusvienti –hanke alkaa lähestyä loppuaan ja on aika tehdä yhteenvetoa opituista asioista. FLENin yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kartoittaa osallistujaorganisaatioiden osaamiskärjet. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa ei lainkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Harva uskaltaa kuuluttaa olevansa jonkin alan asiantuntija. Omaa asiantuntijuuttaan ei uskalleta tunnustaa. Ei, vaikka aiheesta olisi tehnyt väitöskirjan. Ei, ennen kuin aiheesta tietää kaiken. Siis aivan kaiken.
Tämä on suomalaisen koulutusviennin vahvuus. Asiakas voi luottaa siihen, että emme tekeydy asiantuntijoiksi, vaan todella tiedostamme ja tunnustamme osaamisemme rajat. Hienoa, sillä meihin voi luottaa. Tarjoamme vain sellaisia koulutusvientituotteita, jotka todella osaamme. Todellista laatua siis.
Vaatimattomuuden kirous
Koulutusviennissä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään koulutuksesta vaan myös viennistä. Tuote, eli koulutus, pitää saada myös myytyä. Tässä vaiheessa vaatimattomuudesta tulee koulutusviennille taakka. Suurin osa kiinalaisista ei osaa uida, ja hukkumisonnettomuudet ovat yleisiä. Kuitenkin, jos kysyt kiinalaiselta, osaako hän uida, hän vastaa lähes varmasti kyllä. Heille on häpeä tunnustaa, ettei osaa jotain asiaa. Niinpä kiinalaisen näkökulmasta voi olla vaikeaa luottaa asiantuntijaan, joka ei röyhistä rintaa ja sano: Minä osaan tämän. Siinä vain yksi esimerkki. Suomalaisen asiantuntijan pitää uskaltaa tunnustaa asiantuntijuutensa, vasta sitten saamme laadun myös myytyä. Niin ja vasta sitten ylipäätään löydämme ne osaamiskärjet.
Kun asiantuntijat on saatu tunnustamaan oma osaamisensa ja osaamiskärjet on saatu selville, koittaa seuraava vaihe: mikä tästä osaamisesta soveltuu koulutusvientiin? Osaaminen voi olla soveltumatonta koulutusvientiin, koska siitä ei ole Suomen ulkopuolella hyötyä. Tai se voi olla soveltumatonta koulutusvientiin, vaikka siitä olisi hyötyä Suomen ulkopuolella. Ei riitä, että me tiedämme sen olevan hyödyllistä. Sen pitää olla myös ostajan mielestä hyödyllistä.
Osaaminen pitää saada myös näyttämään tarpeelliselta
Suomalaista ruoka-alan osaamista viedään usein ”maailman puhtain ruoka” –konseptilla. Kuitenkaan puhtaus ei kaikkialla ole itseisarvo lainkaan. Riippuu näkökulmasta. Jossakin maku, jossakin alkuperä, jossakin hinta on määräävä tekijä ja kaikki muu voi olla yhdentekevää. Kyllä, suomalaiset arvostavat puhdasta ruokaa, mutta samaan aikaan toisaalla asiakas voi toivoa täydellisen puhtaan tuotteen sijaan juuri sitä lajiketta, joka antaa ruoalle saman maun kuin isoäidin kokkaamana aikanaan. ”Sopiva määrä likaa tekee katuruoasta vastustamattoman hyvää”, on yleinen sanonta Latinalaisessa Amerikassa. Jos yleinen käytäntö on, että ruoka on riittävän puhdasta, jos siitä ei saa vatsaansa (liian) sekaisin, puhtaan ruoan ideologian avulla on mahdoton myydä koulutusta. Sille ei silloin löydy asiakkaita.
Mikään mikä meille on itsestään selvää ei ole itsestään selvää koko maailmalle. Onkin hyödyllistä miettiä, miten saisimme osaamisemme näyttämään tarpeelliselta myös toisen kulttuurin perspektiivistä katsottuna. Jos tuotetta ei myydä puhtaudella, niin ehkä sitten terveydellä. Maan kasvukuntoa voi vaalia myös taloudellisiin tekijöihin vedoten, jos kestävä kehitys ei olekaan in. Koulutusviennin onnistumisen avaimet alkavat olla käsissä, kun osaaminen on tunnistettu (ja tunnustettu) ja kun kohdealueen kysyntä ja erityispiirteet on tunnistettu ja huomioitu markkinoinnissa. Kaikki tämä vaatii tietoa ja perehtymistä, mutta lopputulos palkitsee.
Inka Nykänen
TKI-asiantuntija
Food Learning Export Network (FLEN)
Savonia-ammattikorkeakoulu