Savonia-ammattikorkeakoulun tekniikan ja muotoilun kampus muuttaa Kuopion Opistotieltä Savilahteen. Vajaalle 2 000:lle opiskelijalle ja henkilökunnalle suunnitellaan uudet tilat Technopolis Kuopion omistamaan kiinteistöön. Samassa rakennuksessa on entuudestaan teknologia-alan yrityksiä. Kiinteistö on rakennettu 2000-luvun alussa, mutta sisätilat suunnitellaan kampuksen osalta uusiksi opiskeluympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. Savonian rakennusarkkitehtiopiskelijoille tarjoutui mahdollisuus päästä vaikuttamaan uuden kampuksen suunnitteluun.

Suunnitteluryhmämme koostui viidestä vuonna 2015 aloittaneesta rakennusarkkitehtiopiskelijasta. Tehtävänämme oli kartoittaa kesän aikana eri koulutusalojen toiveita ja tarpeita uudelle kampukselle. Tarkoituksena oli myös tutkia uuden oppimisympäristön mahdollisuuksia ja selvittää, mitä parannuksia oppimisympäristöön voitaisiin käyttäjät ja muuttuvat opetustavat huomioiden suunnitella. Hankitun tiedon pohjalta teimme omat luonnossuunnitelmamme uusista tiloista mahdollisesti käytettäväksi tilojen lopullisessa suunnittelussa, josta vastaa Technopoliksen alkuperäisessä suunnittelutiimissä jo mukana ollut Rainer Qvick QVIM arkkitehdeilta.

Tilantarpeet muuttuvat opetuksen muuttuessa

Opetus ja oppiminen ovat muutoksessa. Ammattikorkeakouluissa on tähän asti totuttu opettajajohtoiseen luentomaiseen opetukseen, joka edellyttää läsnäoloa. Tilaajana toimineen Savonia-ammattikorkeakoulun edustaja, lehtori ja projektipäällikkö Pasi Haataja halusi suunnitteluryhmän tarkastelevan suunnittelutehtävää muuttuva opetus- ja koulumaailma huomioiden. Peruskouluissa on jo usean vuoden ajan siirrytty suljetuista luokkahuoneista avoimeen oppimisympäristöön portaittain. Tähän ohjaa peruskouluissa vuosina 2017 -2019 uudistuva opetussuunnitelma. Samaa avoimuutta haluttiin Savonian suunnitteluprojektissa tutkia myös ammattikorkeakoulun kannalta. Vastaavanlaisia muutoksia on jo nähty muissa ammattikorkeakouluissa.

Uudistuvat oppimisen ja opettamisen metodit luovat uudenlaisia tarpeita oppimisympäristöjen suunnitteluun. Tiloilta vaaditaan tehokkuutta ja muuntautumiskykyä. Opiskelijoina halusimme varmistaa, ettei muuton yhteydessä koko koululaitoksen tärkein tehtävä unohdu uudistumis- ja tehokkuusajattelun tieltä. Koulun tulee tarjota tiloja, jotka ovat innostavia ja antavat parhaat mahdolliset puitteet tiedon omaksumiseen ja työn suorittamiseen.

Opettajan roolikin on muutoksessa. Jatkossa opettajan on tarkoitus siirtyä luentomaisesta opetuksesta verkkokurssien vetäjäksi ja antaa enemmän henkilökohtaisempaa opetusta ja tukea hankalampiin kokonaisuuksiin ja tehtäviin. Tästä muutoksesta on oltu opettajien keskuudessa huolissaan. Muutoksessa on opiskelijan näkökulmasta sudenkuoppia. Ihannetilanteessa opiskelijalla on kykyä ja mahdollisuuksia omaksua perusopetuksen sisältö itsenäisesti ja saada syventävää ohjausta ja opetusta isompien haasteiden edessä. Tehokkuuskeskeisessä maailmassa epäilyttää kuitenkin, jääkö opiskelija oman onnensa nojaan, jos ei suoriudu itsenäisestä opiskelusta. Syventävälle ohjaukselle ei ole perusteita, jos lähtötiedot puuttuvat.

Suunnitelmissa meidän piti luoda puitteet tälle muuttuvalle opetukselle. Olimme yhtä mieltä opettajien kanssa siitä, ettei isompien ryhmien opetukseen soveltuvia tiloja voi tulevaisuudensuunnitelmista huolimatta jättää pois. Vaikka teknologian edistyessä myös etäluennoille osallistuminen on yhä enemmän mahdollista, on opiskelijalle annettava myös syy ja mahdollisuus tulla koululle, jossa vertaisoppimista tapahtuu.

Opetus on muuttumassa entistä enemmän projektipainotteiseksi eli opiskelu tapahtuu pienissä, mahdollisesti eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä. Alojen välille pyritään saamaan luontevaa ja avointa keskustelua. Jokaisen alan opetustilojen nurkalla pitäisi pystyä pysähtymään hetkeksi ja kohtaamaan muita opiskelijoita. Ympäristöstä pitäisi tulla syy kiinnostua eri aloista ja vuorovaikutuksesta niiden kanssa.

Me rakennusarkkitehtiopiskelijat olemme opiskelleet jo kolme vuotta samassa rakennuksessa sähkötekniikan insinööriopiskelijoiden kanssa, mutta silti suunnittelutehtävän aikana selvisi, ettei meillä ollut aavistustaan mitä esimerkiksi sähkötekniikan opetuksessa tapahtuu. Tämä siitä huolimatta, että tulevassa ammatissamme tulemme työskentelemään yhteisissä projekteissa sähkötekniikan insinöörien kanssa. Jos kommunikoinnin eri alojen välillä oppii jo opiskeluaikana, siirtyy se kivuttomasti työelämäänkin.

Savonian muuttaessa Technopolikselle on tavoitteena yhteistyön mahdollistaminen naapurissa olevien yritysten ja yliopiston kanssa. Opetuksen ei tarvitse tapahtua suljetussa ympäristössä erillään muusta maailmasta. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö mahdollistaa erityisosaamisen karttumisen ja kontaktien hankkimisen jo opiskeluaikana. Isojen kokonaisuuksien opetuksen tulisi kuitenkin edelleen olla koulun tehtävä, liian pirstaloitunut osaaminen ei ole kenenkään etu.

Käyttäjän rooli suunnittelussa

Nyt trendikkäältä kuulostavat muutokset opetuksessa ja tilaajan toiveet eivät yksin asettaneet suunnittelullemme raameja. Tärkeä tehtävä oli selvittää uudelle kampukselle muuttavilta opetusaloilta tilojen tarpeet. Eri alojen vastaavilta opettajilta pyydettiin vastaukset tilatarveselvitykseen, jonka tulokset otimme mahdollisuuksien mukaan huomioon suunnittelussamme. Suunnittelussa haastavinta olikin saada vanhoista opetustavoista kiinnipitävien opettajien ja avoimesta oppimisympäristöstä kiinnostuneiden tahojen toiveet yhtä aikaa näkyviksi. Opettajien haastatteluista selvisi myös, että joidenkin alojen opiskelijat haluavat olla kampuksella muita enemmän näkyvillä. Esimerkiksi muotoilijoilla on paljon töitä esiteltäväksi. Joidenkin oppiaineiden opiskelu vaatii työrauhaa, kun taas toisenlaista työtä voi tehdä enemmän esillä. Matemaattisia kaavoja on hankala ymmärtää, jos huomio keskittyy taustahälyyn ja ohi käveleviin ihmisiin.

Charrette-suunnittelupäivät helmikuussa 2018

Savilahteen muuttavaan kampukseen liittyen toteutettiin jo aiemmin Charrette-suunnittelupäivä, jossa käyttäjät ja asiantuntijat yhdessä ideoivat suunniteltavia tai uudistettavia kohteita. Tällä tavalla pyrittiin saamaan runsaasti käyttäjälähtöisiä ideoita. Osa ideoista oli odotetusti liian lennokkaita sellaisenaan toteutettavaksi, mutta suunnittelupäivässä kuultuja ajatuksia on tarkoitus saada ujutettua lopullisiinkin suunnitelmiin mukaan.

Muita suunnitteluumme vaikuttavia seikkoja oli mm. olemassa oleva rakennus, johon tilojen pitää tulevaisuudessa mahtua. Tilat ja rakenteet asettivat omat mahdollisuudet ja välttämättömyydet. Pyrimme suhteuttamaan alussa kartoitetut opiskelijamäärät käytössä oleviin neliöihin alakohtaisesti. Tulevalla kampuksella tilankäyttöä pitää tehostaa, sillä Opistotien neliömääriä ei Technopoliksella ole tarjolla. Vähenevien neliöiden toivotaan riittävän lisääntyvän etä- ja itsenäisen opiskelun myötä.

Opiskelijoiden luonnossuunnitelmat ja vaikuttimet

Tiedonkeruun ja lähtömateriaaliin tutustumisen jälkeen kukin ryhmämme opiskelijoista tuotti oman versionsa kampuksen tiloista. Arkkitehtuurin yliopettajalta Janne Revolta saatu ajatus kunkin opiskelualan omasta kotipesästä viitoitti suunnittelutehtävää. Kullekin alalle osoitettiin toiveet huomioiden se osa kampuksesta, jonne heidän päämajansa sijoittuu. Opiskelijat voivat vapaasti liikkua kampuksella ja opetus voi tapahtua muuallakin kuin oman kotipesän läheisyydessä, mutta samalla kukin ala profiloituu tiettyyn paikkaan. Esitimme luonnoksissa myös tapoja tuoda ilmi alojen ominaispiirteitä sekä mahdollisuuksia sisustuksella ja taiteella luoda alakohtaista identiteettiä. Yksityiskohdat jätimme seuraavan vaiheen suunnittelijaryhmälle. Ehkä aulassa hyytyneet ikiliikkujat kertovat konetekniikan tarinaa ja käytävän varressa olevat rakenneleikkaukset eri materiaaleineen havainnollistavat rakennesuunnittelijan arkisia valintoja.

Perspektiivikuva osasta suunnittelualuetta.

Suunnitelmista on havaittavissa opetuksen muutokset lisääntyneellä tilojen avoimuudella ja muunneltavuudella sekä luentoluokkien vähenemisellä. Lisääntyvät projekti- ja ryhmätyöt on huomioitu pienillä noin 8 – 12 henkilön työskentelyyn sopivilla tiloilla. Osassa suunnitelluista kokonaisuuksista neliöitä oli opiskelijamassaan nähden niin vähän, että varmuutta tilan riittävyydestä emme pystyneet suunnitelmissa osoittamaan. Nähtäväksi jää, kuinka havaintoihin reagoidaan.

Suunnittelu jatkuu opiskelijavoimin

Suunnitteluprosessi oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoinen ja tuntui, että käyttäjän ääni saatiin tällä tavoin paremmin kuuluviin. Alkuperäiset, aika yksiulotteiset näkemykset tulevaisuuden kampuksesta saatiin ainakin tässä luonnosteluvaiheessa väritettyä hieman monipuolisemmiksi ja erilaiset käyttäjät huomioivammiksi. Suunnittelijaryhmämme toiveena on, että jatkosuunnittelussa ei tasapäistettäisi käyttäjiä liikaa ja monipuolisuus tiloissa säilyisi. Hankittu tieto ja tehdyt suunnitelmat siirtyvät seuraavaksi toiselle opiskelijaryhmälle, joka jatkaa luonnostelua ja kuulee lisää opettajia. Tämän jälkeen saatu materiaali luovutetaan lopullisista suunnitelmista vastaavalle arkkitehdille Rainer Qvickille.

Opiskelijoiden mukaan ottaminen tulevan kampuksen suunnitteluprosessiin on edistyksellistä. Usein suunnittelu tapahtuu irrallaan käyttäjistä. Kokemus osoitti, että opiskelijoiden hyödyntämiselle uusien oppimisympäristöjen suunnittelijoina on niin käyttäjälähtöiset kuin pedagogiset perusteet.

 

Kirjoittajat:
Tiia Mehtola
Henna Pisto
Marjukka Loppukaarre
Verna Pulkka
Janne Taskinen

Lisätietoja:
tiia.mehtola@edu.savonia.fi

Opiskelijat tulevaisuuden oppimisympäristön suunnittelijoina

Leave a Reply

Your email address will not be published.