Moni ajattelee kulttuurista puhuttaessa konsertteja, teatteria, taidenäyttelyitä ja balettiesityksiä. Kulttuuri on tosiasiassa hyvin paljon muutakin. Hyvä niin, koska itse käytän melko vähän noita edellä mainittuja kulttuurin muotoja. Sen sijaan minä ahmin kirjoja, valokuvaan, kuuntelen musiikkia ja teen käsitöitä. Nekin ovat kulttuuria, luovaa toimintaa, jossa jotain tehdään totutusta poikkeavalla tavalla.

Omat kulttuuriharrastukseni saivat alkunsa jo lapsena ja haluan varmasti jatkaa niitä myös tulevaisuudessa. Onneksi kuntien kulttuuritoimintalaki on juuri nyt uudistumassa (HE 195/2018), ja sen tarkoituksena on selkeyttää kunnan kulttuuritoiminnan asemaa ja vahvistaa edellytyksiä. Kulttuuri on lakisääteinen palvelu, jota uusi laki alleviivaa. Johtaja Minna Karvonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuvaa uutta lakia ”Nyt korvataan ylimalkainen vanha laki rikkaalla ja monipuolisella lailla”.

Uudella lailla tavoitellaan muun muassa väestön hyvinvoinnin ja terveyden sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamista kulttuurin ja taiteen keinoin. Lisäksi se korostaa kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua kulttuuritoimintaan. Tämän vuoksi kuntien kulttuuritoimintaa aletaan seurata myös TEA-viisarilla. Saadaan tietoa, miten kunnissa terveyttä ja hyvinvointia tukevaa kulttuuria ja taidetta edistetään. Minkälaisia toimenpiteitä, resursseja ja toimintakäytäntöjä kunnissa on.

Satsausta noin 140 euroa per kuntalainen

Kunnat satsaavat jo tällä hetkellä Kuntaliiton mukaan kirjastoon, kulttuuriin ja taiteeseen 141€/asukas, mutta toteutus vaihtelee suuresti eri kuntien välillä. Myös eri väestöryhmien huomiointi on vaihtelevaa. Jos katsoo THL:n viimeisimpiä, vuoden 2018 vanhuspalvelujen tila –tutkimuksen tuloksia, voi huomata, että kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevien iäkkäiden mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen ja harrastamiseen tai sosiaaliseen vuorovaikutukseen ovat lyhyesti sanottuna surkeat. Siis ne ihmiset, jotka eivät pysty ilman apua harrastamaan tai hyödyntämään kulttuuripalveluja, näyttävät helposti jäävän niitä ilman.

Ratkaisut eivät todellisuudessa olisi kovin monimutkaisia, koska kulttuuripalvelut voivat helposti nivoutua sosiaali- ja terveydenhuollon muiden palvelujen lomaan, jos niin halutaan. Kotihoidon työntekijä voisi varmistaa, että ”Maija”, joka on aina tykännyt lukea, mutta ei enää näe niin hyvin, saisi äänikirjoja kuunneltavakseen. Tai ”Matti”, joka on aina nauttinut musiikin kuuntelusta, pääsisi osallistumaan vaikka etäyhteydellä konserttiin. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat kaikenikäiset asiakkaat voisivat saada tukea uuden kulttuuriharrastuksen löytämiseen tai vanhan harrastuksen jatkamiseen tähän hetkeen sopivalla tavalla, iltapäivän osallistavana harrastustuokiona tai hoitotoimenpiteissä musiikin käyttönä.

Tarvitsemme sosiaali- ja terveydenhuoltoon uudenlaisia työn tekemisen tapoja, joista hyötyvät sekä työntekijät että asiakkaat. Parasta Pohjois-Savoon! –hanke on käynnistynyt juuri tätä varten. Hankkeessa kehitetään monialaista hyvinvointiosaamista kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä ja opiskelijoita kulttuuri- ja taidelähtöisten menetelmien käyttöön. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on saada kulttuuripalvelut liitetyksi osaksi arkea niin, että ne toteutuvat jokaisena päivänä jossakin muodossa.

Päivi Tikkanen
Erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysala
Savonia ammattikorkeakoulu

Kulttuuri on peruspalvelu ja kuuluu kaikille!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *