Ubiikki-sana tarkoittaa huomaamattamme kaikkialla toimivaa tietotekniikkaa, joka on toimijaa ympäröivää, keskenään verkottunutta, huomaamattomasti toimivaa. Ympäristöön sulautunut teknologia avaa ovia oppimistiloihin. Ubiikissa oppimisessa henkilökohtaiset tavoitteet ja oma arki ovat keskeisiä. Oppiminen liittyy saumattomaksi osaksi myös oppijan muuta elämää.
Tietotekniikka on tullut meidän jokapäiväiseen arkeemme huomaamatta. Tero Uskali (2018) kirjoittaa, että tietokoneet ovat kutistuneet taskuihin ja seuraavaksi ne ovat siirtymässä nenille älylasien muodossa. Ubiikit oppimisympäristöt tarjoavat saumattomia oppimiskokemuksia, tukevat sujuvaa vuorovaikutusta ja tarjoavat yksilöllisiä oppimismahdollisuuksia missä ja milloin tahansa. (Virtanen, M., Haavisto, E., Liikanen, E. & Kääriäinen M., 2017.)
Ehkäpä käytät jo teknologiaa joka päiväisessä elämässäsi, mutta se on niin arkipäiväistynyt, ettet välttämättä edes tiedosta sitä? Erilaiset mobiilisovellukset (mm. mobiilipankit, kanta) ja viestintäkanavat (mm. whatsapp) ovat osa tätä arkipäivän teknologiaa.
Rohkeasti lähdimme Weltech-hankkeessa suunnittelemaan kesälle uudenlaista verkkokesäopintojaksoa: Hyvinvointiteknologiaa sosiaali- ja terveypalveluissa ubiikeissa oppimisympäristöissä. Pyrimme luomaan verkkokurssille erilaisia ubiikkeja oppimiskokemuksia.
Mitä nämä ubiikit oppimiskokekemukset sitten voivat olla? Vaikkapa interaktiviisuutta mm. kuvissa ja videoissa. Kurssi voi sisältää sensoreita, tagejä tai appeja. Kurssilla voidaan hyödyntää QR-koodeja ja opiskelijoiden omia mobiililaitteita heidän omassa arjessaan.
Ubiikkia oppimista voivat olla myös erilaiset virtuaaliset oppimispelit. Haaste onkin siis mielestämme moninkertainen: kuinka luoda virtuaalinen oppimisympäristö Moodleen, joka sisältää erilaisen virtuaalisen ja ubiikin oppimiskokemuksen?
Miten luoda oppimisprosessi, joka tarjoaa jokaiselle osallistujalle yksilöllisiä kokemuksia?
Weltech-hankkeen osana olemme pitäneet koulutuskokonaisuuksia, jonka aluksi olemme pyytäneet opiskelijoita kirjoittamaan Padlet-seinälle ajatuksia hyvinvointiteknologiasta ja siitä, mitä se tuo heille mieleen. Kysyimme opiskelijoilta ja työelämässä toimivilta hoitajilta ennen koulutusta, miten he ymmärtävät käsitteen hyvinvointiteknologia. Yleisimmin vastaus oli jokin laite tai härpäke, jonka vastaajat tiesivät hyvinvointiteknologian tuotteeksi.
Mitä hyvinvointiteknologia on? ”Mummoille appeja”, vastasi yksi opiskelija.
Vastaukset voi kuitenkin analysoida myös uhkien ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Hyvinvointiteknologiaan liittyvä keskeinen uhka oli se, että teknologia vähentää työntekijöiden tarvetta. Aidon kohtaamisen pelättiin tästä näkökulmasta vähenevän.
Laitteiden pelättiin myös tuovan lisää valvontaa ja eräässä kommentissa todettiin, että robotit valtaavat tulevaisuudessa yhteiskunnan. Tietoturvan nähtiin heikkenevän.
Mahdollisuudet, joita teknologiassa nähtiin, olivat osin samoja kuin uhatkin. Vastauksista tuli esille, että teknologia mahdollistaa kohtaamista uudella tavalla ja voi parhaimmillaan lisätä myös osallisuutta.
Hyvinvointiteknologia nähtiin useimmiten arkityön helpottajana, joka säästää parhaimmillaan työntekijän aikaa, työn kuormittavuutta tai ylipäätään resursseja.
Tällöin myös aidolle kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle voi jäädä aikaa. Tämä on lisäarvo työssä kuin työssä, jonka eteen kannattaa ponnistella! Otetaan yhdessä rohkeasti teknologiaa käyttöön arjessamme!
Kirjoittajat:
Heli Kekäläinen, Projektipäällikkö
Minna Kaija-Kortelainen, Sosiaalialan lehtori
Anu Kinnunen, Fysioterapian lehtori
Kuvat:
Minna Kaija-Kortelainen
Lähteet:
Uskali, T. (2018): Jokapaikan journalismi.
Virtanen, M., Haavisto, E., Liikanen, E. & Kääriäinen, M. 2017. Ubiquitous learning environments in higher education: A scoping literature review. Education and Information Technology. DOI: 10.1007/s10639-017-9646-6