Mitä opettajalle tapahtuu, kun hän alkaa flippaamaan arviointia? Vuoden 2019 matemaattisten aineiden opettaja Marika Toivonen kuvaili huhtikuisessa Kohtio-konferenssissa opetusfilosofiaansa ja haasteita, joita hän kohtasi ottaessaan käyttöön formatiivisen arvioinnin perinteisen summatiivisen arvioinnin sijaan.

Yläkoulun maikaksi itsensä esitellyt, väitöstutkija Toivonen kertoi, millaisia hänen tyypilliset matematiikan tuntinsa ovat: – Aukaisen oven ja katson, kuka minua tarvitsee. Myöhemmin hän kertoi, että koetilanteeseen on kiellettyä valmistautua ja tavoitteena esimerkiksi kympin haluavalla oppilaalla on, että puolet tehtävistä on oppilaalle liian vaikeita. Mistä tässä on kyse?

Opetuksen peruskaavalla tarkoitetaan opetusta, jossa opetus etenee opettajan määräämässä tahdissa. Opettaja tarjoaa kaikille saman mahdollisuuden oppia kaiken. Tämä malli usein arvotetaan parhaimmaksi. Jopa jo flipanneet opettajat sanovat, että ”oli pakko palata perinteiseen”, kun kaikki ryhmät eivät olekaan niin itseohjautuvia. – Silloin flopataan, ei flipata oikein, totesi Toivonen.

Toivonen totesi itsekin pelanneensa ennen peliä nimeltä Koulu: oppilas tankkaa juuri ennen koetta tietovarastonsa täyteen, oksentaa tiedon koepaperille ja opettaja tallettaa osaamisen ikään kuin pankkiin. – Minulla oli opettajana ongelmia, jotka tavalla tai toisella kytkeytyivät summatiiviseen arviointiin. Siksi poistin arviointiin vaikuttavan kokeen kokonaan, kuvailee Toivonen.

Käänteinen oppiminen eli Flipped Learning tarkoittaa oppilaskeskeistä oppimiskulttuuria, jossa tarkastellaan oppimista yksittäisen oppilaan edellytysten kannalta, ei samana kaikille. Hyväksytään se, että kaikki eivät opi kaikkea, ja jotkut oppivat enemmän. Opettajan tehtävänä on havaita oppimisen ongelmia ja auttaa oppilaita tulemaan itsensä opettajiksi. Jos ei näe ongelmia, on vika opettajan kyvyssä katsoa niitä.

”Älä häiritse oppilaita, mutta puutu, jos tarvitaan”, on yksi Marika Toivosen ohjenuorista.

Kohti käänteistä arviointia eli suurta muutosta

Käänteisessä arvioinnissa oppilas kertoo itse, minkä arvosanan hän haluaa. Hän asettaa konkreettisen tavoitteen, ja opettaja auttaa sen saavuttamisessa. Oppilaan pitää tehdä suurin osa työstä, ei opettajan. – Alussa oppilaat ja vanhemmat valittivat, että oppilas päättää itse arvosanansa eikä opettaja opeta tai pidä kokeita – kun sain selittää pedagogin roolini ja näyttää käytännössä, mitään ongelmia ei ole enää ollut, totesi Toivanen.

Formatiivinen arviointi on oppimista varten, ei oppimisen arvostelua. Formatiivinen arviointi on onnistunutta silloin, jos sillä on positiivinen vaikutus oppimiseen. Jos teemme sen fiksusti, voimme tuottaa myös muodollisen arvosanan. Käytännössä hyvän arvosanan saadakseen oppilaan pitää tehdä töitä ja epäonnistua välillä, jolloin hänen halunsa oppia kasvaa. – Mä väitän, että formatiivinen arviointi on niin tärkeä osa, opetuksen pilari, että sitä ei voi ottaa pois, kuten summatiivisen voisi ottaa, kuvailee Toivonen.

Kokeet formatiivisen arvioinnin prosessissa

Summatiivisen arvioinnin prosessin kokeessa, jossa oppilas ei muista eikä osaa vastata, koe menee huonosti ja hänelle jää huono oppimiskokemus. Formatiivisessa arvioinnissa tehtävä tulee uudestaan eteen, kunnes asia opitaan.

We need to prevent teachers from doing good things, to give them time to do even better things, on formatiivisen arvioinnin asiantuntija Dylan WIliam kuvaillut. Eli jostain hyvästäkin on luovuttava, kun lähtee tekemään jotain parempaa.

Koetilanteet ovat Toivasen matematiikan tunneilla erilaisia kuin summatiivisessa arvioinnissa. Opiskelija valitsee itselleen kokeen oman arvosanatoiveensa mukaiselta tasolta ja tekee sen. Opettaja ympyröi väärät vastaukset ja antaa kokeen takaisin. Oppilas tekee merkityt kohdat uudelleen joko yksi tai kavereiden kanssa. Opettaja katsoo kokeen uudelleen ja lopuksi kokeesta keskustellaan yhdessä.

Eli opettaja voi halutessaan säilyttää kokeet formatiivisessa arvioinnissa, jos hän miettii mistä hänen pitää luopua: esimerkiksi pohtia uudelleen mihin sitä käytetään – ei enää arvioinnin perusyksikkönä vaan oppimisen mahdollistajana. Jäin siihen käsitykseen, että Toivosen mukaan arviointi perustuu tehtyyn työhön ja innokkuuteen oppia, sillä kokeista ei numeraalisia arvioita anneta.

Tavoitteena itseohjautuvuuteen kasvaminen

Itseohjautuvuus on kasvatukselle asetettu tavoite, jota jatkamme myös ammattikorkeakoulussa. Opettajan tehtäväksi jää luoda oppiva yhteisö, jossa opitaan kysymään ja kuuntelemaan, väittää Marita. Oppilasta autetaan itseohjautuvuuteen itse- ja vertaisarvioinnin mahdollistamalla.

Kolme keskeistä tavoitetta, joiden pohjalta Toivonen lähti rakentamaan formatiivista arviointia omille kursseilleen:

  1. Oppilaat eivät saa päntätä koetta varten ja saada hyviä arvosanoja lyhytaikaisen muistin varassa.
  2. Arvioinnin tulee auttaa oppilasta muodostamaan realistinen käsitys osaamistasostaan ja rakentamaan positiivisen mielikuvan itsestään oppijana.
  3. Arvioinnin tulee edistää oppimismyönteisen oppimiskulttuurin muodostamisessa.

Black & William 2009 on julkaissut formatiivisen arvioinnin teoreettisen mallin, jossa on kolme toimijaa: opettaja, ryhmä ja oppilas. Oppilaan tulee tietää, missä hän on tällä hetkellä, minne hän on menossa ja miten hän pääsee sinne, minne on menossa. Olennaisia ovat nämä:

  1. Tavoitteiden ja kriteerien selvittäminen
  2. Todisteiden hankkiminen aktivoimalla (tähän voi soveltua koe)
  3. Oppimista eteenpäin vievä palaute
  4. Oppilaiden aktivoiminen toistensa oppimisresursseiksi
  5. Oppilaiden aktivointi oman oppimisensa omistajuuteen

”Koe on huono mittari, jos se ei paljasta sitä kohtaa, jossa pitää oppia lisää”, on niin ikään yksi Marika Toivosen teeseistä. Luokkarajat pitää voida ylittää molempiin suuntiin – vaikka se vaatisi lukiotason tai alakoulun tehtäviä yläkoulussa.

Luennolla pohdittiin myös näitä lähtökohtia:

  • Mittari lakkaa olemasta tarkoituksenmukainen, jos sen tuloksesta tulee toiminnan päämäärä!
  • Mittaaminen ei ole oppimista edistävää toimintaa.
  • Mittari on hedelmätön, jos se ei paljasta oppimisen puutteita.

– Opettaja ei saa olla oppimisen este, kommentoitiin yleisöstä ja jatkettiin, että käytännössä tämä malli toimii kaikilla koulutusasteilla. Jäin itse pohtimaan, millä kaikilla kursseilla toteutan jo tietämättäni käänteistä arviointia ja millä kursseilla voisin soveltaa näitä oppeja ammattikorkeakoulun opettajan työssäni.

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-amk

Lue lisää:
www.flippedlearning.fi
www.mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi
www.dimensiolehti.fi (tänä vuonna ilmainen lukijoille)

Eric Mazur: The Silent Killer of Learning (useita versioita Youtuben videoissa)
KAUPPINEN, Eija ja VITIKKA, Erja (toim.). Arviointia toteuttamassa – Näkökulmia monipuoliseen oppimisen arviointiin. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2017:4.
Carol S. Dweck: Menestymisen psykologia – Kuinka voimme toteuttaa piileviä kykyjämme (kirja)

Flippaamisen laajentaminen koskemaan opetuksessa myös arviointia

Leave a Reply

Your email address will not be published.