Suunnitellessani keväällä kulttuurialan syksyn yamk-opiskelijoiden kontaktitapaamisia Monialaiset taiteen tutkimuksen työmenetelmät sekä Opinnäytetyö –kursseille, silmiini osui ilmoitus Taideyliopiston järjestämästä esittävien taiteiden taiteellisen tutkimuksen kansainvälisestä konferenssista, CARPA6 Colloquium of Artistic Research in Performing Arts. Sen teemana tänä vuonna oli Bridging Practices, Traditions and Futures. Teema toi vahvasti mieleeni Monialaiset taiteen tutkimuksen työmuodot –kurssimme (osa taidepedagogin yamk-koulutusta) teeman ja pyrkimyksen taiteita yhdistävään luovuuteen. Tiedustelin opiskelijoilta, olisivatko he halukkaita kurssin puitteissa vierailemaan Taideyliopiston konferenssissa, joka järjestettiin tällä kertaa Kiasmassa. Päädyimme osallistumaan. Olen kiitollinen, että sain Savonialta tukea osallistuakseni nelipäiväiseen tapahtumaan koulutusmielessä. Opiskelijat osallistuivat yhden päivän ajan.

Monilaisuuden eri muodoista

Yksi erilaisten monialaisuuden muotojen määrittely löytyy lääketieteen piiristä. Siinä monialaisuus nähdään multi-, inter- tai transetuliittein varustettuna. Monialaisuus voi yksinkertaisesti syntyä siitä, että eri alat, kohdallani taidemuodot, jakavat saman tilan. Inter-monialaisuus luo yhteyksiä eri alojen välille tehden niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Trans-monialaisuus ylittää eri alojen perinteiset rajat luoden uutta, lääketieteen kirjoittajan mielessä luonnontieteiden, sosiaalitieteiden ja lääketieteen perinteen ja käytäntöjen rajat.

Esimerkiksi lääketieteessä monialaisia tiimejä käytetään ongelmanratkaisuun, valaisemaan asioita uudesta perspektiivistä.

Carpa6:n tavoitteita ja sisältöjä

Colloquium of Artistic Research -konferenssin esitteessä kysytään, miten esittävä taide etsii yhteyksiä ja haastaa teemoja, käytänteitä, materiaaleja, perinteitä ja konteksteja, jotka informoivat omaa sukupolveaan ja sen ilmaisua. Siinä kysytään myös, miten nämä prosessit muuttavat yksittäisiä esittäviä taiteita, kuten tanssia, teatteria ja musiikkia.

Carpa6 Kollokviumissa esiintyi neljä kutsuttua pääesiintyjää ja lukuisa määrä kotimaisia ja ulkomaisia taiteilijoita ja tutkijoita. En ehkä vielä osaa sanoa tai tiedostaa, löysinkö etsimäni kaltaista monialaisuutta. Kiinnostavia asioita kuitenkin löysin. Näyttää siltä, että tuore taiteellinen tutkimus usein, sen sijaan, että valaisee yksilöllistä luomusta taiteen perinteen tapaan, monesti haluaa tuoda esiin toisia, antaa ääni niille, joilla sitä perinteisesti on vähemmän.

Esimerkiksi Sibylle Peters antaa äänen välillä lapsille ja välillä oikeuksia eläimille. Taiteellinen tutkimus, jota Peters kutsuu ’advanced practice’, avaa eettisiä ja jopa poliittisia näkökulmia vallan jakamiseen yhteiskunnassa. Tämä herättää ajattelemaan syvemmin ja uusista näkökulmista, toisin kuin mielestäni vaikka poliittinen keskustelu.

Tarkoituksena ei ole suora vaikuttaminen vaan ehkä kylvää ajatteluun uuden siemen.

Adrian Heatfield taas omassa runonomaisessa tekstissään tuo esiin katutaiteilijaa, olikohan se Brasiliassa, joka monella tapaa tekee itsestään haavoittuvan kadun vilinän keskellä (kantaa piripintaan täyttä vesilasia tai kulkee sokkona huivi silmillä antaen ihmisten reagoida, auttaa ja jopa juoda veden tai ottaa kuorma-auton lavalta suoran kontaktin satunnaisiin kuulijoihinsa lukien heille henkilökohtaisesti runoja peilein sisustamallaan auton lavalla.

Erin Manning puhuu siitä, miten aikaisemmin luotu teos voidaan saattaa uudeksi luomukseksi. Kuvainnollisesti vanhasta syntyy jotain uutta, kuten silloin kun Japanilainen rikkoutunut vaasi korjataan hopea- tai kultasaumoin. Olisiko tämä se tapa, jolla jokainen tanssin tai musiikin esitys pysyy elävänä? Onko tarkoitus kopioida vai luoda uudestaan esimerkiksi musiikin teksti tai nuotit? Erin Manning kysyy, miten palata siihen teoksen elävään ja intensiiviseen olemiseen, joka on jätetty taakse. Tämän tehdessään taiteilija osoittaa arvostavansa sitä, jonka luo uudelleen (reanimation). Näistä ja muista konferenssin tapahtumista voi lukea tulevassa CARPA6 konferenssijulkaisussa.

Kohtaamisia

Konferenssi toi yhteen kansainvälisiä tekijöitä ja uusia ajatuksia. Se antoi mahdollisuuden taiteilijoille ja tutkijoille olla uuden äärellä ja luoda kontakteja. Tapasin muun muassa yhteistyökollegamme Roomasta, Delfina Stellan, joka on vieraillut Savoniassa sekä vaihto-opiskelijana että tanssipedagogina.

Luova yhteys ja uuden syntyminen tarvitsevat aikaa

Suunnitellessa ja toteuttaessani Monialaiset taiteen tutkimuksen työmuodot –kurssia, minua innosti mahdollisuus löytää luovia yhteyksiä taiteenalojen välille. Omassa taidepedagogiikan kontekstissa ylittyvät eri taidealojen, esimerkiksi musiikin, tanssin ja kuvataiteen rajat. Koen, että visioidessani monialaisuuden sisältöjä, etsin uutta luovaa ja eri alojen metodeja ja teorioita sekä käytänteitä uusin tavoin yhdistävää trans-monialaisuutta, jossa eri taiteenalojen keinot ja teoriat rikastuttavat toistensa toimintaa, esimerkiksi luovat uudenlaisia esityksiä.

Muistellessani Carpa-konferenssin teemoja, ei ollut ihme, että innostuin sen aihepiiristä. Tuntui, että opetukseni lähes mahdottomilta vaikuttavat tavoitteet ja CARPA-konferenssin teemat pyrkivät samaan päämäärään. Taidemuodot ovat traditioidensa synnyttämiä, kunnes purkautuvat näkemään uudella tavalla, kokeilemaan uusia keinoja, yhdistämään asioita uusin tavoin ja löytämään vanhaan uusia näkökulmia. Mielestäni tätä uuden syntymistä rajoittaa ja ohjaa taiteilijan/tekijän kokemus, joka kertoo, milloin luotu uusi koskettaa taiteena.

Välillä perinne on hienointa mitä on, välillä uuden syntyminen ilahduttaa.

Roiskitaanko vain eri taidelajeja toistensa lomaan?

Opiskelijat kirjoittivat reflektioita kokemastaan konferenssissa.

”Carpa6 oli yhtä aikaa erikoinen, erilainen, virkistävä ja hämmentävä kokemus…koin jotain uutta, jotain mitä en tiennyt olevan olemassa.”
”…tekstit ja puheet vilisivät termejä, jotka eivät olleet minulle tuttuja – kävin jotenkin hitaalla, enkä ehtinyt prosessoimaan kuulemaani tarpeeksi nopeasti.”
”Miten päästä uutta luovaan, hedelmälliseen monialaisuuteen? Roiskitaanko vain eri taidelajeja toistensa lomaan, vai …?”

Uuden löytyminen monialaisuuden pyrkimyksestä voi olla hidasta. Kaikki kokeilut eivät kosketa. Transalaisuuden siemeniä löysin muun muassa Monialaiset taidepedagogiikan työtavat –kurssin improvisoiduista tapahtumista. Minua on koskettanut esimerkiksi tapa, jolla yamk-opiskelijat improvisoivat musiikin/äänen ja tanssin/liikkeen laadullisin keinoin. Improvisaatioissa yhdistyivät soittamisen liike ja tanssimisen ääni, väri- ja valotaide. Monialaisella taiteella on mielestäni parhaat edellytykset silloin, kun eri alojen taiteilijat ja toimijat tiimissä kuuntelevat toisiaan, jakavat tietotaitoaan perinteistä ponnistaen ja samalla avoimina ja herkkinä uudelle.

Tilaisuudessa keskustelemassa mm. Veli-Matti Kuronen Sotkulta, Sirpa Miettinen ja Paula Salosaari sekä opiskelijat Savoniasta

Katso videot työpajoista:

Video #1, Video #2

 

Paula Salosaari
Taiteen tohtori
Musiikki ja tanssi
Savonia-ammattikorkeakoulu

OUTOA JA INNOSTAVAA – monialaista taiteellista tutkimusta

Leave a Reply

Your email address will not be published.