Savonia-ammattikorkeakoulun fysioterapian tutkinto-ohjelma sekä Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön ja yleislääketieteen oppiaineet järjestivät opintojakson, jolla opiskelijat oppivat yhdessä lähiopetuksen ja simulaatiomenetelmän keinoin. Opintojakso kietoutui monialaisesti asiakkaan toimintakyvyn arvioinnin, kuntoutussuunnitelmakokouksen sekä suunnitelman laatimisen ympärille. Jaksolla opiskeltiin myös kuntoutujan tavoitteita edistävän yhteisen vuorovaikutuksen keinoja. Opintojakso kuului osaksi fysioterapeutin, lääkärin ja sosiaalityön opiskelijoiden opintoja. Jakson tavoitteena oli, että opiskelijat oppisivat arvioimaan kuntoutujan toimintakykyä ja laatimaan kuntoutussuunnitelman kuntoutujakeskeisesti yhdessä toistensa tietoja ja taitoja jakaen.

 

Tällainen kuntoutuksen kontekstissa tapahtuva yhteisopetus on Suomessa ainoa laatuaan.

Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä, suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutuksen tulee tukea kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Se on osa hyvinvointi-palvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluita ja etuuksia. Tämän kuntoutuskomitean määritelmän mukaan kuntoutuminen on siis prosessi, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvä toiminta- ja työkyky.

Kuntoutuminen lähtee kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista. Keskeistä on tukea kuntoutujan omaa aktiivisuutta. Se on luonteeltaan suunnitelmallista ja monialaista, usein pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa. Koordinaation ja yhteistoiminnan tarve on suuri, sillä kuntoutuksen eri osa-alueet kietoutuvat toisiinsa monin tavoin. Hyvä kuntoutus on lähes aina toteutukseltaan monialaista. (STM 2017 & Autti-Rämö, Salminen, Rajavaara, Ylinen 2016.) Tämä edellyttää ammattilaisilta hyviä vuorovaikutus- ja verkostotaitoja sekä palvelujärjestelmän eri toimijoiden tehtävien tunnistamista.  Tämä olikin yksi tärkeistä lähtökohdista opintojaksoa suunniteltaessa. Tarvitaan yhä enemmän eri ammattiryhmien ”törmäyskohtia” opintojen aikana.

Kehitettäessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää on varmistettava, että tiedon siirtymisen ja kuntoutuksen järjestymisen varmistavat kuntoutussuunnitelmaneuvottelut voidaan toteuttaa siten, että verkostoyhteistyölle on edellytyksiä. Tämä edellyttää monitoimijaiselta verkostolta hyviä yhteistyötaitoja, toisen alan tuntemusta ja kuntoutujalähtöistä toimintatapaa.  Kuntoutujan tarpeiden ja tavoitteiden unohtuminen johtaa järjestelmäkeskeiseen toimintatapaan, jossa yksilön elämästä tehdään suorite. (Autti-Rämö ym 2016)

Simulaatiota käytetään sotealojen koulutuksessa monenlaisten taitojen harjoitteluun hätätilapotilaasta vuorovaikutustaitoihin. Tällä opintojaksolla simulaatiokuntoutujana toimii näyttelijä, jonka rooli on perheenäiti, jolla selkäkipuja ja arjenhallintapulmia. Simulaatioissa keskityttiin juuri kuntoutujakeskeiseen työskentelytapaan, verkostotaitoihin, tavoitteen asettamiseen sekä kuntoutussuunnitelman laatimiseen. Näitä simulaatiossa opittuja tietoja ja taitoja voidaan soveltaa myös muunlaisiin potilas- tai asiakastapaamisiin.

Ensimmäiset tunnelmat opiskelijoiden kokemuksista olivat pääosin myönteiset. Tällaiselle yhteiselle oppimiselle oli selkeästi tarvetta. Opiskelijoiden odotukset olivat yhteistä oppimista kohtaan korkealla, näin ammatteihin kohdistuvat myytit murtuisivat ja konsultointi sekä yhteistyö olisi jouhevampaa. Sellaisen kuntoutujan kohdalla, joka tarvitsee moniammatillista kuntoutusta, paikalla olevat ammatit olivat hyvä kokonaisuus. Opiskelijat saivat aikaan erittäin rakentavaa keskustelua toistensa aloista ja ammattitaidosta. Tuli paljon ahaa-elämyksiä sekä lisää tietoa toistemme osaamisesta ja palveluista. Toki kehitettävääkin pilotin jälkeen riittää. Opiskelijat toivoivat lisää lähiopetusta ja sitä kautta lisää erilaisia asiakastapauksia, joissa voisi pohtia kuntoutusjärjestelmää laajemmin.

Tänä vuonna opintojaksolle osallistui 20 fysioterapeuttiopiskelijaa, 25 lääkäriopiskelijaa ja 19 sosiaalityön opiskelijaa. Opintojakso toteutettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2019 pilotoimalla sitä hieman pienemmällä opiskelijajoukolla, mutta vuodesta 2020 eteenpäin on tarkoitus, että esimerkiksi kaikki noin 150 lääkärikoulutusohjelman viimeisen vuosikurssin opiskelijaa osallistuvat ammattien väliseen opiskeluun sosiaalityön ja fysioterapian lisäksi. Yhteiseen opetukseen osallistuu siis silloin yli 200 opiskelijaa. Yhteistoiminnallisesta oppimisesta tehdään samalla tutkimusta, jonka tulokset tullaan julkaisemaan kansallisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa.

Näistä yhteistoiminnallisista oppimiskokemuksista kiitollisena suuntaamme katseemme seuraavana vuoteen ja jatkamme yhteistoiminnallista kehittämistä opintojakson suhteen!

Tämä on monialaista yhteistyötä parhaimmillaan toisiltamme oppien!

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Kaarina Mönkkönen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
Eine Pakarinen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
Henna Saari, yleislääketieteen kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto
Katri Salokangas, yleislääketieteen kliininen opettaja, Itä-Suomen yliopisto

 

 

 

 

Lähteet:

Autti-Rämö, I., Salminen, A-L., Rajavaara, M., Ylinen, A. 2016. Kuntoutuminen. Duodecim.

Sosiaali-ja terveysministeriö. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

 

 

 

Yhteistoiminnallista oppimista kuntoutussuunnitelman äärellä

Leave a Reply

Your email address will not be published.