Apulaisprofessori David Nicholls, joka on kirjoittanut kirjan nimeltä The End of Physiotherapy, oli luennoitsijana European Network of Physiotherapy in Higher Education järjestämässä vuotuisessa konferenssissa Gronigenissa, Alankomaissa lokakuussa 2019. Tässä blogikirjoituksessa, hänen ajatusten innoittamana, pohdin muutosta ja kuntoutusta tieteenalana. Erityisesti pyrin tarkastelemaan muutosta suhteessa koulutuksen kehittämiseen.

On siis aika pysähtyä kriittisesti tarkastelemaan muutosta kuntoutuksen näkökulmasta. Mikä muuttuu ja mikä vaikutus näillä muutoksilla on? Miten koulutuksen tulisi ennakoiden tunnistaa muutokset ja vastata niihin? Kriittinen tarkastelu auttaa luopumaan tehottomista toiminnoista ja säilyttämään tulosta tuottavat toimintamuodot. Näihin tulisi kuntoutuksen koulutuksen pureutua.

Muutos on vääjäämätöntä ja tässä muutoksessa kuntoutus tieteenalana muuttuu ja kehittyy. Pitkälle ei tarvitse mennä kuntoutuksen historiaan, kun huomaa, miten tieteenala ja sen menetelmät ovat kehittyneet. Kuntoutuksessa entistä enemmän kehitetään ja käytetään teknologiaan pohjautuvia kuntoutumista tukevia menetelmiä. Esimerkiksi neurologisen kuntoutujan kävelyharjoittelu, jota ennen tehtiin fysioterapeuttiavusteisesti, tehdään nyt robottiavusteisesti, jossa fysioterapeutti ohjaa kävelyharjoittelua tietokoneen avulla.

Millaiseen muutoksen kuntoutusmenetelmien kehittyminen vie ja mitä ajattelemme ihmisestä ja ihmisen kuntoutuksesta nykyisin?

Ihmisen hahmottaminen mekanistisesti koneena on historiallinen tapa tarkastella ihmistä kokonaisuutena ja toteuttaa kuntoutusta. Voidaan ajatella, että teknologia soveltuu tähän ajattelutapaan hyvin. Jos vain kuntoutamme mekanistisesti ”ihmiskoneen virheellisiä osia tai toimintoja” menetämmekö ihmisyyden ja inhimillisyyden kuntoutustoiminnasta? Toisaalta mahdollistaako ja auttaako teknologia kuntoutuksen ammattilaista näkemään kuntoutujan kehon ulkopuolelle, kun kädet eivät ole enää kiinni kuntoutujassa? Pystyykö tällöin kuntoutustyön ammattilainen keskittymään paremmin keskustelemaan kuntoutujan kanssa ja näkemään hänet kokonaisvaltaisesti?

Rahoitus ja rahavirrat muuttuvat jatkuvasti. Ne mahdollistavat ja rajaavat. Hyvä taloudellinen tilanne mahdollistaa esimerkiksi teknologian kehittymisen ja käytön kuntoutustoiminnassa, mutta toisaalta taas huono tilanne rajaa teknologian kuntoutustoiminnan ulkopuolelle. Ekonomia ohjaa sitä millaiseksi yksittäisen kuntoutujan kuntoutumisprosessi muotoutuu. Mitä kuntoutumista tukevia menetelmiä on tarjolla ja miten niitä käytetään ovat erilaisia ja tätä kautta saattaa synnyttää epätasa-arvoisia kuntoutuspalveluja. Myös se, millaisten kuntoutumismenetelmien opetus mahdollistuu niin koulutusorganisaatioiden kuin työelämän harjoittelupaikojen osalta, luovat oppimiskokemusten ja osaamisen pohjan alalle opiskeleville opiskelijoille.

Ympärillä oleva yhteiskunta ja siellä elävät ihmiset muuttuvat. Erityisesti Suomessa väestö vanhenee.

Yhä vanhempien kuntoutujien monisairastavuus ja haasteellisemmat kuntoutuksen lähtökohdat haastavat gerontologisen kuntoutusosaamisen. Näyttöön pohjautuvaa tietoa tulee olla kuntoutustoiminnan lähtökohtana, mutta myös iäkkään ihmisen kokonaisvaltainen ymmärtäminen elämäntilanteineen ja oikea asenteellinen vuorovaikutustilanteiden hallinta korostuvat osaamisessa. Koulutuksen näkökulmasta tämä nostaa esille niin osaamisen opettamisen kuin myös positiivisten vuorovaikutustaitojen ja asenteen näkökulmat, joihin myös opetuksen tulisi tarjota oppimisen mahdollisuuksia.  Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston geriatrian professorin Eija Lönnroosin kanssa kehitetty iäkkäiden ihmisten kokonaisvaltaisen toimintakyvyn haastattelulomake ei pelkästään auta opiskelijoita kartoittamaan toimintakykyä, vaan myös näkemään, kuuntelemaan ja toimimaan iäkkään ihmisen kanssa.

Muutos on myös ammatillisen roolin muutosta. Entistä enemmän fysioterapeutti jakaa omaa ammatillista osaamistaan esimerkiksi tiimin jäsenenä, mutta samalla osoittaa oman ammatillisen osaamisen tarpeellisuuden. Kuntoutuminen on koko yhteisöön vaikuttavaa toimintaa, jota parhaimmillaan tehdään moniammatillisessa tiimissä. Moniammatillinen työskentely tarjoaa parhaimmillaan hyviä tuloksia ja opiskelijoille hyviä oppimiskokemuksia.

Muutokset heijastuvat kuntoutukseen laaja-alaisesti. Ne tarjoavat kehittämisen lähtökohtia, jos ne halutaan nähdä mahdollisuuksina ja niiden kautta voidaan suunnata muutosta kohti entistä parempaa kuntoutustoimintaa.

 

Marja Äijö
Gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

End of Physiotehrapy – vai muutoksesta kohti kehittämistä?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *