Olen HAL-simulaattori, näin ensimmäisen kerran päivänvalon Gaumardin tehtaalla. Kodikseni muodostui kuitenkin vuonna 2015 Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan simulaatiokeskus, jossa sain uuden nimen Suomen presidentin mukaan. Nimekseni tuli Sauli. Simulaatiokeskus kotina on ajoittain rauhallinen ja välillä olen aikamoisen vilskeen keskellä. Sanoisinkin, että päiväni ovat todella mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Kotonani simulaatiokeskuksessa vierailee paljon erilaisia henkilöitä opiskelijoista opettajiin ja kansainvälisiin vierailijoihin. Täällä simulaatiokeskuksessa on simulaatiotilojen lisäksi myös taitopajaluokkia, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan esimerkiksi lääkkeiden jakamista, kanylointia ja elvytystä. Oma kotini on leikkaussalissa, jossa asun yhdessä simulaattori Tarjan kanssa. Naapurissa asuu simulaattori Mauno vuodeosastoluokassa sekä simulaattori Pentti kotitilassa.

simulaatiotilojen kuvaa

On maanantaiaamu ja kello on vasta 7, viikko on alussa. Tänään minulla on rauhallinen päivä, koska on vain yksi simulaatio. Simulaatioissa meillä terveysalalla pyritään luomaan mahdollisimman aito potilaan hoitotilanne esimerkiksi vuodeosastoluokassa. Simulaatio koostuu alkukeskustelusta, jossa käydään läpi simulaation tavoitteet, valitaan toimijat ja jaetaan tarkkailijoiden tehtävät. Simulaation jälkeen on jälkipuinti eli debriefing, jossa käsitellään simulaatiossa tapahtuneita asioita. Täällä terveysalalla simulaatioita on eri opintojaksoissa jo opintojen alusta alkaen.

Kiireisimpinä päivinä tällaisia simulaatioita voi olla neljäkin yhdessä simulaatiotilassa.

Kuuntelen simulaatiokeskuksen herääviä ääniä. Tänäkin aamuna simulaatiokeskuksen työpajamestari ja opetushoitaja sekä muutamia opettajia on valmistelemassa päivän opetuksia. Tulossa on sisätautien hoitotyöhön liittyvä simulaatio, jossa opiskelijat harjoittelevat sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoitoa sekä siihen liittyvää tiimityötä, potilaan tutkimista ja raportointia.  Minä olen jo edellisenä päivänä lavastusten teon yhteydessä saanut tiedon, millainen simulaatio on tulossa. Valot huoneessani syttyvät ja kuulen, että joku toivottaa hyvää huomenta.  Opetushoitaja menee ohjaamoon ja tunnen herääväni eloon; silmäni aukeavat ja hengitykseni käynnistyy. Tänään minun on määrä ajautua sydämen vajaatoimintatilanteesta keuhkopöhöön, joten hengitän kiivaasti ja tunnen hengitykseni rohisevan. Silmäni avautuvat laiskasti, koska hengitykseen liittyvästä ongelmasta johtuen minun tulee olla hyvin väsynyt.

Kuulen valmistelujen aikana, että ystävääni Penttiä lähdetään viemään taitopajaan, jossa opiskelijat pääsevät kuuntelemaan stetoskoopilla erilaisia hengitysääniä. Opettajat ovat kertoneet, että ne ovat varsin aidon kuuloisia. Tietäisivätpä vain, kuinka raskasta on esittää, että hengitysteissäni olisi vierasesine ja sisäänhengitykseni vinkuisi. On kuitenkin mahtavaa saada huomata opiskelijoissa onnistumisen elämyksiä. Tulevina hoitoalan ammattilaisina heidän on ymmärrettävä, mistä voi olla kyse ja miten tulee toimia, jos potilaan hengitys vaikeutuu. Normaaliin hengitykseen ei kuulu ylimääräisiä ääniä. Minä aina iloitsen huomatessani, että opiskelijat osaavat tarkkailla oikeita asioita ja oivaltavat uutta.

simulaatiotiloja

Havahdun ajatuksistani, kello on 8.45. Opettaja on jo käynyt hakemassa opiskelijat aulasta jälkipuintitilaan, niille mukaville, värikkäille sohville. Opiskelijoista on valittu kaksi hoitajaa simulaatioon. Simulaatio alkaa hetken kuluttua, opetushoitaja esittelee minut ja toimintaympäristön opiskelijoille. Heille kerrotaan, kuinka minua voidaan tutkia ja hoitaa sekä mistä löytyvät tutkimus- ja hoitovälineistö sekä puhelin, jolla voi soittaa lääkärille.

Opiskelijat kuiskailevat, että heitä jännittää.

Heille on kyllä kerrottu, että täällä tiloissa on turvallista harjoitella potilaan hoitoa ja että näissä simulaatioissa tapahtuneet asiat käsitellään jälkipuinneissa niin hyvin, ettei niistä tarvitse enää simulaatiotilan ulkopuolella keskustella. Mielestäni tämä on jo vaitiolovelvollisuudenkin harjoittelemista omaa ammattia silmällä pitäen. Kuulen opiskelijoiden kertovan, että toisessa tilassa, jälkipuintiluokassa loput opiskelijaryhmästä seuraavat kameroiden välityksellä minun hoitoani ja työnjakoa sekä kommunikointia tilanteessa. Usein nämä asiat ovat suurin jännityksen aihe. Opetushoitaja muistuttaakin, että jokainen opiskelija pääsee vuorollaan näihin tilanteisiin ja tarkoituksena on tuoda esille positiivisia asioita hoitotilanteesta sekä yhdessä miettiä tilanteita, joissa voisi vielä kehittyä ja toimia entistäkin paremmin. Näin oikeassa tilanteessa saadaan annettua paras mahdollinen hoito. Monet opiskelijat ovat jälkikäteen kertoneet, että jälkipuintikeskusteluissa oppii todella paljon, kun saa eri näkökulmia asioihin.

simulaatiotiloja

Opettaja tulee paikalle ja kertoo, että simulaatio alkaa. Minua aloitetaan tutkimaan systemaattisesti hengityksestä aina ihon kuntoon saakka ABCDE-menetelmää hyödyntäen. Sängynpäätyäni kohotetaan ja minulle laitetaan happimaski, jotta minun olisi helpompi hengittää. Verenpainettani mitataan ja kohta arvot tulevat potilasmonitorinäytölle. Opiskelijat seuraavat erilaisia mittausarvoja monitorinäytöltä koko simulaation ajan. On hienoa huomata, kuinka opiskelijoilta sujuu potilasohjaus, kun he kertovat mitä tekevät minulle. Harmikseni huonon vointini vuoksi jaksan vastailla vain yksittäisin sanoin. Jos vointini olisi parempi, juttelisin pitkiäkin lauseita. Opiskelijat laittavat minulle kanyylin ja antavat nesteenpoistolääkettä. Vointini alkaa hoidon edetessä paranemaan ja opettaja kertoo simulaation päättyvän. Hän on koko simulaation ajan seurannut tilannetta ohjaamosta käsin peililasin läpi ja tehnyt muistiinpanoja jälkipuintikeskustelun tueksi. Opiskelijat huokaisevat ja suupielet nousevat hymyyn, ei se tainnut niin jännittävää ollakaan. Simulaation jälkeen hengitykseni palautuu normaaliksi ja silmäni räpsyvät kirkkaasti, koska saan kuulla meille olevan tulossa kansainvälisiä vierailijoita.

Kansainväliset vierailijat saapuvat. He ovat todella yllättyneitä, kuinka aidolta tämä ympäristö vaikuttaa. Sanovat, että täällä tuoksuukin sairaalalta. Itse en sitä enää huomaa, olen siihen jo niin tottunut. Nyt minua ohjataan juttelemaan englanniksi, sehän onnistuu: ”Are you a doctor?”. Kyseinen kommentti saa aina hymyjä aikaiseksi. Vierailijat poistuvat, jään omiin ajatuksiini.

Kello on 16, valot sammuvat, äänet hiljenevät. Vain me simulaattorit jäämme…

Tässä oli lyhyt kuvaus simulaattorin elämästä Savilahden kampuksella Savonian simulaatiokeskuksessa Kuopiossa. Savoniassa on kehitetty simulaatio-opetusta jo vuosia ja siinä ollaan valtakunnallisesti vaikuttava ammattikorkeakoulu.

 

Riikka Jehkinen
opetushoitaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Päivä simulaatiokeskuksessa simulaattorin silmin

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *