Viimeisten vuosikymmenten ajan Suomessa lastensuojelun on kuvattu olevan kriisisissä. Suomessa lastensuojelu on byrokratisoitunutta, hallitsematonta ja ylikuormittunutta. Kun sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta lastensuojelu on ollut toimimatonta, on ratkaisua lähdetty etsimään kaukaa Englannista saakka. Englannin Hackneyssä lastensuojelua on kehitetty asiakaslähtöisemmäksi soveltamalla systeemistä ajattelua lastensuojelutyöhön. Fagerströmin mukaan tällä muutoksella onkin saatu varsin kannustavia tuloksia aikaan. Vuodesta 2016 lähtien Hackneyn mallin oppeja on alettu tuoda myös Suomen lastensuojelun kentälle ensin lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE) ja sittemmin Syty -hankkeen (Systeemisen lastensuojelun levittäminen ja juurruttaminen) myötä.
Tällä tavoin Suomeen on syntynyt LAPE-äidin ja SYTY-isän saattelemana ja isoisä-Hackneyn avustuksella uusi, uljas lastensuojelun systeeminen toimintamalli (tunnetaan myös alun perin Hackneyn mallina ja uusimpana lempinimenä on lastensuojelun systeeminen työote – rakkaalla lapsellahan on monta nimeä). Kutsutaan häntä nyt tässä yhteydessä kuitenkin ristimänimen mukaan systeemiseksi toimintamalliksi (syty).
Suomalaisesta lastensuojelun systeemisestä toimintamallista on Aaltion ja Isokuortin mukaan muokkautunut omanlaisensa, systeemisyyteen ja perheterapeuttiseen näkökulmaan ja toimintatapaan sekä vastuun jakamiseen perustuva uudenlainen tapa ajatella, työskennellä ja jäsentää lastensuojelun sosiaalityötä. Systeemisessä toimintamallissa lastensuojelun painopisteen tulisi siirtyä palveluohjauksesta vuorovaikutukseen ja lapsen kohtaamiseen. Systeemisellä työskentelyllä on mahdollista saavuttaa muutoksia ja tuloksia niin asiakas-, työntekijä- kuin järjestelmä/organisaatiotasolla, ja tärkeää olisikin, että systeeminen ajattelu ja periaatteet ohjaisivat toimintaa ja juurtuisivat näille kaikille tasoille.
Systeemisen toimintamallin tavoitteet ovat laajat ja mahtipontiset, joku saattaisi kuvata niitä jopa hieman idealistisiksi. Aaltion ja Isokuortin mukaan tavoitteena on mm. organisoida lastensuojelun sosiaalityö uudella tavalla tiimityöksi, lisätä asiakkaan (lapsen ja/tai perheen) osallisuutta ja hyvinvointia, vähentää sijoituksia, parantaa lastensuojelun laatua ja työntekijöiden työhyvinvointia. Systeeminen toimintamalli rakentuu tiettyjen elementtien varaan. Nämä ydinelementit ovat systeeminen asiakastyö, systeeminen tiimi ja systeeminen viikkokokous. Systeemisen toimintamallin pilotointia on tutkittu Suomessa jonkin verran. Koikkalaisen Savonialle tekemässä YAMK-opinnäytetyössä tarkasteltiin toimintamallin käyttöönottoa yhdessä suurehkossa sote-alan organisaatiossa työntekijöiden kokemusten kautta.
Tutkittavan organisaation systeemisen toimintamallin synnytyskertomus ansaitsee tulla kerrotuksi ja siitä on mahdollista ottaa opiksi, kun syty-perheenlisäystä suunnitellaan ja toteutetaan tulevaisuudessa.
Kohdeorganisaation pilottialueilla toimintamallin käyttöönotto on kohdannut haasteita, mutta itse toimintamalli koetaan varsin hyväksi ja potentiaaliseksi. Toimintamallia ei koeta vielä omaksuttaneen kunnolla (ei yksilö- eikä myöskään organisaatiotasolla) ja joihinkin sen keskeisiin elementteihin liitetään haavoittuvuuden kokemus (esim. henkilöstöresurssin ja perheterapeuttien vähyys, työntekijöiden vaihtuvuus ja poissaolot, viikkokokouksen haavoittuvuus, suuret asiakasmäärät). Lisäksi jotkut keskeiset elementit tuntuvat olevan vielä epäselviä niin yksilö-, tiimi- kuin organisaatiotasollakin, vaikka työntekijöiltä löytyykin jo jonkin verran tarvittavaa systeemistä osaamista sekä edeltävistä koulutuksista ja ammattinsa kautta että systeemisen tiimikoulutuksen tiimoilta. Myös työntekijöiden asenne toimintamallia ja muutosta kohtaan on hyvä; työntekijät ovat hyvin motivoituneita ja sitoutuneita toimintamallin käyttöönottoon. Valitettavasti kuitenkaan oikealla asenteella ei vielä ihmeitä tehdä, jos puitteet toimintamallin käyttöönotossa eivät ole kunnossa. Eihän vauvatkaan synny pelkällä tahdonvoimalla. Nykyisillä niukoilla resursseilla ja jäykillä rakenteilla sekä tukevien elementtien ollessa vajavaiset, toimintamallin käyttöönotto ei ole tutkittavassa organisaatiossa onnistunut aivan toivotulla tavalla.
Pilottialueilta löytyi sekä systeemisen toimintamallin käyttöönottoa estäviä, mutta myös runsaasti edistäviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistuvien työntekijöiden haastatteluaineistosta nousi enemmän esiin toimintamallin käyttöönottoa estäviä konkreettisia esimerkkejä, kun taas edistävät tekijät esitettiin enemmän toiveiden muodossa. Toimintamallin käyttöönottoa ja systeemistä työskentelyä estäviksi tekijöiksi nousi jo edellä mainittu haavoittuvuus, liian suuret asiakasmäärät ja pienet henkilöstöresurssit, perheterapeutin pieni resurssi systeemisen työn tukena, tauot systeemisessä työssä ja syty-työn aloittamisen/harjoittelun viivästyminen, johdon tuen ja käyttöönoton suunnittelun puuttuminen sekä yksilö- ja organisaatiotasoiset vanhat, vahvat rakenteet ja ajattelu- sekä toimintamallit. Toki edellisten lisäksi myös koronasta johtuva vallitseva yhteiskunnallinen tilanne haastaa kohdeorganisaatiossa systeemisen toimintamallin käyttöönottoa kuten lastensuojelutyötä yleisemminkin.
Käyttöönottoa ja systeemistä työskentelyä edistävinä tekijöinä kiitosta sai hyvä systeeminen tiimikoulutus ammattitaitoisine kouluttajineen, esimiehen ja perheterapeutin osaaminen ja tuki muutoksessa, systeeminen työnohjaus sekä viikkokokouksen selkeä, strukturoitu rakenne. Lisäksi muita käyttöönottoa tukevia elementtejä nousi toiveiden muodossa runsaasti esiin. Esimerkiksi mahdollisuus harjoitella ja työskennellä enemmän systeemisesti asiakkaiden kanssa ja tiimissä (resurssien lisääminen ja uudelleen järjestely, asiakasmäärien kohtuullistaminen), perheterapeutin tuen ja resurssin lisääminen, käyttöönoton ennakointi/suunnittelu/malliin perehtyminen organisaatio- ja johdon tasolla sekä johdon tukeen panostamisen nähtiin toteutuessaan tukevan käyttöönottoa. Lisäksi poissaoloihin ja työntekijävaihdoksiin varautuminen sekä mahdolliset täydennyskoulutuspäivät ja mahdollisuus säännöllisiin viikkokokouksiin ja yhteiseen reflektioon nähtiin tulevaisuudessa hyvin tärkeiksi tekijöiksi käyttöönoton edistämisessä.
Työntekijöiden kokemuksista voi päätellä, että systeeminen toimintamalli syntyi hieman etuajassa eikä synnytyksessä kaikki mennyt aivan nappiin.
Systeeminen toimintamalli ei ole vielä juurtunut kohdeorganisaation pilottialueiden työntekijä- eikä myöskään organisaatiotasolle. Systeeminen työskentely näyttäytyy tällä hetkellä erillisenä ”menetelmänä”, jota ei vielä hyödynnetä kokonaisvaltaisesti ja joka ei vielä ulotu organisaation kaikille tasoille. Kohdeorganisaatiossa tulisikin tehdä tiettyjä korjausliikkeitä, jotta toimintamallin käyttöönotto sujuisi muilla alueilla jouhevammin ja toimintamallista olisi mahdollista saada sen potentiaalia irti. Näiden korjausliikkeiden tulisi lähteä organisaation ja johdon tasolta. Esimerkiksi systeemisen toimintamallin käyttöönottoon ja erityisesti resursseihin, organisaation systeemisyyttä tukeviin rakenteisiin sekä johdon ja organisaation tukeen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Lisäksi toimintamallin keskeisten elementtien, kuten systeemisen viikkokokouksen, systeemisen tiimin ja sen roolien ja systeemisen asiakastyön kirkastaminen ja fokuksen uudelleentarkastelu niin yksilö-, tiimi- kuin organisaatiotasolla edistäisi mallin käyttöönottoa kohdeorganisaatiossa. Systeemisessä toimintamallissa systeemisten arvojen tulisi ohjata kaikkea lastensuojelussa tehtävää työskentelyä niin yksilö kuin organisaatiotasollakin, mutta tällä hetkellä systeemiset arvot olivat haastatelluille työntekijöille epäselviä. Lisäksi tarkempaan pohdintaan organisaatiotasolla tulisi ottaa kohdeorganisaatiossa systeemisestä toimintamallista valittu toteutustapa, jossa viikkokokous toteutetaan asiakastyön rakenteena. Onko kyseinen toimintapa toimiva ja tarkoituksenmukainen, kun ainakin tämän tutkimuksen valossa se vaikuttaa jopa käyttöönottovaihetta hieman estävältä tekijältä?
Koikkalaisen tutkimuksen pohjalta kohdeorganisaatioon onkin luotu muutamia kehittämisehdotuksia, joilla on mahdollista sekä tukea jo systeemisesti työskenteleviä työntekijöitä että kehittää toimintamallin käyttöönottoa muilla kohdeorganisaation alueilla. Nämä kehittämisehdotukset koskevat seuraavia teemoja: systeemisen tiimin roolien ja viikkokokouksen kirkastaminen, asiakastyön uudelleen resursoiminen, mallin keskeisten elementtien ja systeemisten arvojen kirkastaminen, haavoittuvuuteen reagoiminen sekä johdon ja organisaation tukeminen.
Myös kansallisella tasolla toimintamallin pilotointi ja käyttöönotto on kohdannut haasteita. Valtakunnallisesta toimintamallin pilotointia käsittelevästä arviointitutkimuksesta ilmenee, että toimintamalli muokkautuu edelleen ja pilotoinnin tueksi tuotetaan koko ajan uutta materiaalia, ja ydinelementtejä hiotaan ja tarkennetaan. Tämä luonnollisesti tuo haasteita myös paikalliselle toimintamallin käyttöönotolle. Toimintamallin keskeneräisyyden vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että myös paikallistasolla ollaan valmiita pohtimaan, muokkaamaan ja arvioimaan omia linjauksia ja valittua tapaa toteuttaa systeemistä toimintamallia. Lisäksi paikallistasolla vaaditaan myös tiimikoulutuksen päivittämistä ja muokkausta sekä jo koulutetuille tarjottavaa täydennyskoulutusta.
Vaikka toimintamallin käyttöönotto on kohdannut haasteita alkumetreillään, ei sen kanssa kannata silti luovuttaa.
Kun verrataan lastensuojelun systeemisen toimintamallin pilotointia esikoislapsen saamiseen, harva meistä on kohdannut täysin kivutonta synnytystä tai pikkuvauva-aikaa ilman hapuilua, epävarmuutta ja yön pimeisiin tunteihin liittyvää epätoivoa. Ja silti useimmat meistä ovat selvinneet näistä alkumetrien haasteista, voittaneet vaikeudet sinnikkyydellä sekä ehkä jopa hieman viisastuneet noina itkuntäytteisinä kuukausina. Samanlaista kehityskaarta Koikkalainen povaa lastensuojelun systeemiselle toimintamallille. Kun toimintamalli on kasvanut ulos pikkuvauvaiästä eli käyttöönoton haasteet ja epävarmuudet on selätetty ja toimintamallin yhteiset sävelet alkavat olla kaikille selvät, toimintamallista voi tulla jopa se kauan kaivattu lastensuojelun helpotuksen ja pelastuksen tuoja. Ainakin Lontoossa systeemisen toimintamallin isoisän, Hackneyn mallin, tulokset näin lupailevat.
Kirjoittajat
Mervi Koikkalainen, Sosionomi YAMK
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK)
Savonia-ammattikorkeakoulu (opiskelija)
Minna Hoffrén, FT
Päätoiminen tuntiopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
AALTIO, Elina ja ISOKUORTTI, Nanne 2019a. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointi. Valtakunnallinen arviointi. Raportti 3/19. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos.
AALTIO, Elina ja ISOKUORTTI, Nanne 2019b. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit. Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Työpaperi 33/2019. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos.
FAGERSTRÖM, Katarina 2016. Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu. Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Työpaperi 42/2016. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos.
KOIKKALAINEN, Mervi 2020. Lastensuojelun systeemisen toimintamallin käyttöönotto. Työntekijöiden näkökulma toimintamallin käyttöönottoon ja sitä edistäviin sekä estäviin tekijöihin