Kulttuuri on peruspalvelu ja kuuluu kaikille!

Moni ajattelee kulttuurista puhuttaessa konsertteja, teatteria, taidenäyttelyitä ja balettiesityksiä. Kulttuuri on tosiasiassa hyvin paljon muutakin. Hyvä niin, koska itse käytän melko vähän noita edellä mainittuja kulttuurin muotoja. Sen sijaan minä ahmin kirjoja, valokuvaan, kuuntelen musiikkia ja teen käsitöitä. Nekin ovat kulttuuria, luovaa toimintaa, jossa jotain tehdään totutusta poikkeavalla tavalla.

Omat kulttuuriharrastukseni saivat alkunsa jo lapsena ja haluan varmasti jatkaa niitä myös tulevaisuudessa. Onneksi kuntien kulttuuritoimintalaki on juuri nyt uudistumassa (HE 195/2018), ja sen tarkoituksena on selkeyttää kunnan kulttuuritoiminnan asemaa ja vahvistaa edellytyksiä. Kulttuuri on lakisääteinen palvelu, jota uusi laki alleviivaa. Johtaja Minna Karvonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kuvaa uutta lakia ”Nyt korvataan ylimalkainen vanha laki rikkaalla ja monipuolisella lailla”.

Uudella lailla tavoitellaan muun muassa väestön hyvinvoinnin ja terveyden sekä osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamista kulttuurin ja taiteen keinoin. Lisäksi se korostaa kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua kulttuuritoimintaan. Tämän vuoksi kuntien kulttuuritoimintaa aletaan seurata myös TEA-viisarilla. Saadaan tietoa, miten kunnissa terveyttä ja hyvinvointia tukevaa kulttuuria ja taidetta edistetään. Minkälaisia toimenpiteitä, resursseja ja toimintakäytäntöjä kunnissa on.

Satsausta noin 140 euroa per kuntalainen

Kunnat satsaavat jo tällä hetkellä Kuntaliiton mukaan kirjastoon, kulttuuriin ja taiteeseen 141€/asukas, mutta toteutus vaihtelee suuresti eri kuntien välillä. Myös eri väestöryhmien huomiointi on vaihtelevaa. Jos katsoo THL:n viimeisimpiä, vuoden 2018 vanhuspalvelujen tila –tutkimuksen tuloksia, voi huomata, että kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan piirissä olevien iäkkäiden mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen ja harrastamiseen tai sosiaaliseen vuorovaikutukseen ovat lyhyesti sanottuna surkeat. Siis ne ihmiset, jotka eivät pysty ilman apua harrastamaan tai hyödyntämään kulttuuripalveluja, näyttävät helposti jäävän niitä ilman.

Ratkaisut eivät todellisuudessa olisi kovin monimutkaisia, koska kulttuuripalvelut voivat helposti nivoutua sosiaali- ja terveydenhuollon muiden palvelujen lomaan, jos niin halutaan. Kotihoidon työntekijä voisi varmistaa, että ”Maija”, joka on aina tykännyt lukea, mutta ei enää näe niin hyvin, saisi äänikirjoja kuunneltavakseen. Tai ”Matti”, joka on aina nauttinut musiikin kuuntelusta, pääsisi osallistumaan vaikka etäyhteydellä konserttiin. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat kaikenikäiset asiakkaat voisivat saada tukea uuden kulttuuriharrastuksen löytämiseen tai vanhan harrastuksen jatkamiseen tähän hetkeen sopivalla tavalla, iltapäivän osallistavana harrastustuokiona tai hoitotoimenpiteissä musiikin käyttönä.

Tarvitsemme sosiaali- ja terveydenhuoltoon uudenlaisia työn tekemisen tapoja, joista hyötyvät sekä työntekijät että asiakkaat. Parasta Pohjois-Savoon! –hanke on käynnistynyt juuri tätä varten. Hankkeessa kehitetään monialaista hyvinvointiosaamista kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä ja opiskelijoita kulttuuri- ja taidelähtöisten menetelmien käyttöön. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on saada kulttuuripalvelut liitetyksi osaksi arkea niin, että ne toteutuvat jokaisena päivänä jossakin muodossa.

Päivi Tikkanen
Erityisasiantuntija, sosiaali- ja terveysala
Savonia ammattikorkeakoulu

Onko sinulla riittävät viestinnän taidot?

Toiset kirjoittavat pitkiä tekstejä, toiset lyhyitä postauksia. Jotkut esiintyvät julkisesti, joidenkuiden tehtävänä on kohdata ihmisiä kahden kesken. Osa asiantuntijoista nauhoittaa audioita tai videoita sanoman eteenpäin viemiseksi ja jotkut onnekkaat meistä saavat tehdä kaikkia edellä mainittuja.

Nyt on viestinnän aikakausi. Kaikkien, mutta erityisesti korkeakoulutettujen ammattilaisten, odotetaan osaavan omaan työnkuvaan kuuluva viestintä hyvin.

Tradenomeilta vaaditaan vastauksia kysymykseen: millainen markkinointi tähän kohderyhmään kolahtaa? Jos valitaan videobloggaaja yhteistyökumppaniksi, kenellä on tarpeeksi nimeä ja kuka on riittävän suosittu? Millä tavalla hänet saadaan puhutuksi mukaan: ottajia voi olla enemmänkin? Vai pitäisikö sittenkin perustaa vaikkapa yhteisön oma vlogi?

Bioanalyytikon puolestaan ei enää odoteta vain ottavan verinäytettä neutraalisti: asiakas haluaa, että juuri hänet tai hänen lapsensa kohdataan ja erityisesti yksityinen työnantaja voi vaatia, että näytteenottajat osaavat kysyä, mitä asiakkaalle kuuluu. Tähän kysymykseen on sitten helppo tehdä jatkokysymys: ”Tarvitsetko enemmänkin tietoa terveydestäsi?” Näin bioanalyytikko voi antaa alkusysäyksen muiden palvelujen tilaamiseen. Ei ennen näin tehty, mutta nyt markkinointi on hyvä osata muidenkin kuin mainosmiesten.

Maatalousneuvojana työskentelevän agrologin tulee usein osata antaa somessa myönteinen kuva työstään ja pidettävä asiantuntevia pitchauksia eli hissin matkan ajan kestäviä pienoispuheita. Samoin hänen on pystyttävä kohtaamaan ja käsittelemään kentällä eteen tulevat tilanteet sukupolvenvaihdoksen aiheuttamien tunteiden vellonnasta torjuvaan tilakäyntiin – aina on tiloja, joilla ennemmin tehtäisiin, kuten on tehty ennen vanhaankin.

Selkoviestintä sopii usein kommunikaatioon maahanmuuttajan kanssa. Sitä voi opiskella avoimina opintoina Savoniassa.

Sairaanhoitaja kohtaa nyt ja tulevaisuudessa huomattavasti enemmän ikääntyneitä potilaita ja heitä, jotka eivät ole syntyneet Suomessa. On siis oltava sairaanhoitajan ammatin lisäksi hallussa selkoviestintä: millä tavalla voin esittää asiani niin, että minua ymmärretään? Selkokieltä tarvitaan niin puheessa kuin kirjoitetuissakin viesteissä.

Potilaan tai asiakkaan kohtaamisen taitoja ei voi koskaan korostaa liikaa, eivätkä niitä kasvata pelkät teoriakirjat. Niinpä kaikki keinot otetaan käyttöön, kun näitä tärkeitä taitoja opiskellaan: muiden muassa interaktiiviset videot, simulaatiot, reflektiiviset oppimispäiväkirjat ja verkkokeskustelut.

Älä anna kiireen olla este kohtaamiselle. Onnistuneeseen viestintään vaaditaan aikaa ja taitoa kohdata.

Tärkeää on jo ammattikorkeakouluopintojen aikana myös avautua ulospäin: ottaa koppi opista, joka on maailmalla tarjottavana esimerkiksi omassa lähipiirissä tai työharjoitteluissa. Milloin viimeksi kysyinkään naapurilta: ”Mitä kuuluu?”. Milloin kohtasin pihalla leikkivän lapsen, milloin vierailin ikääntyneiden sukulaisteni luona?

Entäpä miten seuraan maailmanmenoa? Someakaan ei kannata kokonaan vieroksua. Vaikka et haluaisi itse jakaa elämääsi, voit ottaa oppia toisilta ja lukea rivienvälistä, mitä tulevaisuuden asiakkaillesi / potilaillesi / yhteistyökumppaneillesi oikeasti kuuluu. Se, että keskittyy toiseen ihmiseen, voi antaa vastauksia kysymyksiin, joita et ole vielä osannut kysyä.

Lisää oppia viestintääsi voit hakea ammattikorkeakoulusta. Tutkinto-ohjelmiin ja CampusOnline-opintoihin sisältyy hyviä viestinnän kursseja tai kurssien osasuorituksia. Avoimet opinnot ovat avoimia kaikille taustasta riippumatta.

 

Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän koordinaattori ja lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – –

Selkoviestinnän avoimet opinnot Savoniassa >>

Koulutusvientiin soveltuvan osaamisen tunnistaminen – yksi koulutusviennin haasteista

FLEN-hanke eli Ruokaketjun koulutusvienti –hanke alkaa lähestyä loppuaan ja on aika tehdä yhteenvetoa opituista asioista. FLENin yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kartoittaa osallistujaorganisaatioiden osaamiskärjet. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa ei lainkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Harva uskaltaa kuuluttaa olevansa jonkin alan asiantuntija. Omaa asiantuntijuuttaan ei uskalleta tunnustaa. Ei, vaikka aiheesta olisi tehnyt väitöskirjan. Ei, ennen kuin aiheesta tietää kaiken. Siis aivan kaiken.

Tämä on suomalaisen koulutusviennin vahvuus. Asiakas voi luottaa siihen, että emme tekeydy asiantuntijoiksi, vaan todella tiedostamme ja tunnustamme osaamisemme rajat. Hienoa, sillä meihin voi luottaa. Tarjoamme vain sellaisia koulutusvientituotteita, jotka todella osaamme. Todellista laatua siis.

Vaatimattomuuden kirous

Koulutusviennissä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään koulutuksesta vaan myös viennistä. Tuote, eli koulutus, pitää saada myös myytyä. Tässä vaiheessa vaatimattomuudesta tulee koulutusviennille taakka. Suurin osa kiinalaisista ei osaa uida, ja hukkumisonnettomuudet ovat yleisiä. Kuitenkin, jos kysyt kiinalaiselta, osaako hän uida, hän vastaa lähes varmasti kyllä. Heille on häpeä tunnustaa, ettei osaa jotain asiaa. Niinpä kiinalaisen näkökulmasta voi olla vaikeaa luottaa asiantuntijaan, joka ei röyhistä rintaa ja sano: Minä osaan tämän. Siinä vain yksi esimerkki. Suomalaisen asiantuntijan pitää uskaltaa tunnustaa asiantuntijuutensa, vasta sitten saamme laadun myös myytyä. Niin ja vasta sitten ylipäätään löydämme ne osaamiskärjet.

Kun asiantuntijat on saatu tunnustamaan oma osaamisensa ja osaamiskärjet on saatu selville, koittaa seuraava vaihe: mikä tästä osaamisesta soveltuu koulutusvientiin? Osaaminen voi olla soveltumatonta koulutusvientiin, koska siitä ei ole Suomen ulkopuolella hyötyä. Tai se voi olla soveltumatonta koulutusvientiin, vaikka siitä olisi hyötyä Suomen ulkopuolella. Ei riitä, että me tiedämme sen olevan hyödyllistä. Sen pitää olla myös ostajan mielestä hyödyllistä.

Osaaminen pitää saada myös näyttämään tarpeelliselta

Suomalaista ruoka-alan osaamista viedään usein ”maailman puhtain ruoka” –konseptilla. Kuitenkaan puhtaus ei kaikkialla ole itseisarvo lainkaan. Riippuu näkökulmasta. Jossakin maku, jossakin alkuperä, jossakin hinta on määräävä tekijä ja kaikki muu voi olla yhdentekevää. Kyllä, suomalaiset arvostavat puhdasta ruokaa, mutta samaan aikaan toisaalla asiakas voi toivoa täydellisen puhtaan tuotteen sijaan juuri sitä lajiketta, joka antaa ruoalle saman maun kuin isoäidin kokkaamana aikanaan. ”Sopiva määrä likaa tekee katuruoasta vastustamattoman hyvää”, on yleinen sanonta Latinalaisessa Amerikassa. Jos yleinen käytäntö on, että ruoka on riittävän puhdasta, jos siitä ei saa vatsaansa (liian) sekaisin, puhtaan ruoan ideologian avulla on mahdoton myydä koulutusta. Sille ei silloin löydy asiakkaita.

Kaksi annosta maitoa eli banaanin lehden sisässä grillattua kalaa tarjoiltuna ravintolassa Amazonin alueella Ecuadorissa. Yksinkertaista ja herkullista, mutta kaikkea muuta kuin puhdasta.

Mikään mikä meille on itsestään selvää ei ole itsestään selvää koko maailmalle. Onkin hyödyllistä miettiä, miten saisimme osaamisemme näyttämään tarpeelliselta myös toisen kulttuurin perspektiivistä katsottuna. Jos tuotetta ei myydä puhtaudella, niin ehkä sitten terveydellä. Maan kasvukuntoa voi vaalia myös taloudellisiin tekijöihin vedoten, jos kestävä kehitys ei olekaan in. Koulutusviennin onnistumisen avaimet alkavat olla käsissä, kun osaaminen on tunnistettu (ja tunnustettu) ja kun kohdealueen kysyntä ja erityispiirteet on tunnistettu ja huomioitu markkinoinnissa. Kaikki tämä vaatii tietoa ja perehtymistä, mutta lopputulos palkitsee.

 

Inka Nykänen
TKI-asiantuntija
Food Learning Export Network (FLEN)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Pukisitko päällesi maidosta tehdyt alusvaatteet?

Maitoa juodaan ja siitä tehdään jugurttia tai juustoa – useimmille meistä maito ei tuo mieleen muovipakkausta, nappeja tai maalia, vaatteista puhumattakaan. Maito on kuitenkin monipuolinen seos, jonka käyttö muihinkin kuin elintarvikkeisiin on tunnettu jo pitkään. Voisiko Pohjois-Savon huipputuotteesta maidosta tulla uusi puu, yksi luonnonmateriaaleista, jolla osittain korvattaisiin fossiilisia ja saastuttavia raaka-aineita teollisuudessa? Maidosta olisi moneksi.

Maidon käytöllä muuhun kuin elintarvikkeisiin on pitkä historia. Tiettävästi jo muinaiset egyptiläiset valmistivat maidosta maalia, siitä on löytynyt merkkejä faaraoiden haudoista. Nykyisin eksoottiselta kuulostavaa maitolankaa valmistettiin paljon toisen maailmansodan aikaan, kun villaa kului rintamamiesten vaatettamiseen ja vaihtoehtoisille tekstiilikuiduille oli kova kysyntä.

Alun perin muovinkaltaiset polymeerit tehtiin erilaisista luonnontuotteista, joista maito oli yksi. Saksalaisten Adolf Spittelerin ja W. Kirschin 1910-luvulla kehittämä maidon kaseiiniproteiinista tehty polymeeri oli ensimmäisiä muovilaatuja, joita pystyttiin värjäämään, mikä lisäsi materiaalin suosiota. Kaseiinimuovi muistutti ulkonäöltään norsunluuta, ja siitä valmistetut tuotteet olivat aikanaan hyvin arvostettuja. Muun muassa Coco Chanelin jakkujen napit tehtiin maitomuovista, samoin luksustuotteena pidetyt Parkkerin kuulakärkikynät. Suomen ensimmäinen muovintuottaja Sarvis Oy valmisti maitomuovista eli galaliitista muun muassa nappeja ja myi maidosta tehtyä muoviraaka-ainetta ulkomaille. Nykyisinkin maitoa ja sen ainesosia löytyy yllättävistä paikoista aina pitsalaatikoista luuimplantteihin.

Hyödyllisiä perinteitä

Maidon käytön perinteissä on paljon ammennettavaa tähänkin päivään. Rasvatonta maitoa eli kurria ei aikanaan juuri arvostettu juomana, mutta maataloissa sille olikin muuta käyttöä – muun muassa lattialankkujen käsittely. Maidolla valeltu lattia kestää kulutusta ja hylkii likaa käsittelemätöntä puuta paremmin.

Kotioloissa rasvatonta maitoa voi käyttää lisäksi maalin tai liiman valmistamiseen, ja valmista maitomaalijauhetta voi ostaa esimerkiksi perinnerakentamiseen erikoistuneista liikkeistä. Maidosta voi helposti erottaa etikan avulla kaseiinimassaa, joka toimii vaikkapa joulukoristeiden askartelussa. Ihonhoito maidolla tai siitä valmistetulla voiteella on niin ikään tunnettu pitkään – kylpihän Kleopatrakin tarinoiden mukaan maidossa pitääkseen ihonsa pehmeänä.

Maitomuovin uusi tuleminen

Valion lanseeraamat maitosuola, maitoproteiinivalmiste Mifu sekä pohjaan palamaton maito kuvastavat maidon käsittelyn kehittymistä elintarviketeollisuudessa viime vuosina. Myös maidon materiaalikäytössä on tehty edistysaskelia, vaikka valmiita maidosta valmistettuja ei-syötäviä tuotteita tai pakkauksia kuluttaja ei kovin usein kohtaakaan.

20-luvulla kehitetyn maitomuovin valmistusprosessi oli melko työläs ja materiaali imi helposti kosteutta ja haurastui ajan mittaan. Halvan öljyn suosion myötä maito jäi muiden biomateriaalien ohessa 30-40 –lukujen taitteessa pois muoviteollisuuden valtavirrasta eikä sen parissa tehty tuotekehitystä pitkään aikaan. Viime aikoina biopohjaisten pakkausmateriaalien kysyntä on herättänyt uudelleen kiinnostuksen maitomuoviin.

Yhdysvalloissa maatalousministeriön tutkimusyksikössä kehitettiin muutama vuosi sitten muovinkaltainen pakkauskalvo, joka perustuu kaseiiniin, mutta sen valmistusprosessi ja ominaisuudet poikkeavat varhaisesta galaliitista. Pakkaus suojaa ruokaa tehokkaasti hapelta, on kompostoituva ja sen voi myös syödä. Polymeereihin ja biomateriaaleihin erikoistunut tutkimusryhmä valmisti vuonna 2010 kaseiinista biohajoavaa vaahtomuovin kaltaista materiaalia, joka soveltuu esimerkiksi eristeeksi ja huonekalujen pehmustamiseen. Pakkausteollisuudessa maitopohjainen pinnoite on käytössä myös joissakin pahvipakkauksissa, joissa se estää elintarvikkeen rasvaa ja kosteutta pehmentämästä kartonkia. Uusissa maitomuovilaaduissa kosteuskestävyyttä onkin pystytty parantamaan muun muassa saven tai pektiinin avulla. Toisaalta joissakin pakkauksissa hajoaminen vedessä on haluttu ominaisuus.

Ylellistä maitoa ylle ja iholle

Kaseiinin hyödyntämiseen perustuvat myös maitokangas ja maitolanka. Valmistusprosessissa kaseiinia venytetään kuiduiksi, jotka kehrätään langaksi. Valmiit langat ja tekstiilit ovat joko puhtaasti kaseiinista valmistettuja tai sekoitekuitua. Tuntumaltaan maitolanka on pehmeää, sileää ja hieman kiiltävää, kuten silkki tai kašmirvilla. Kauniista maitokankaasta on valmistettu jopa hääpukuja. Kaseiinin kosteudensitomiskyky, joka varhaisissa muovilaaduissa oli ongelma, on ihoa vasten olevissa tekstiileissä eduksi, ja siitä valmistettuja alusvaatteita kehutaankin kosteuttaviksi ja lisäksi antibakteerisiksi.

Maitolankaa ei juurikaan tällä hetkellä ole saatavilla suomalaisissa alan liikkeissä, eikä myöskään maitokuidusta valmistettuja tekstiilejä, mutta kansainvälisissä nettikaupoissa niitä on tarjolla jonkin verran.

Kosmetiikkateollisuudessa on aina hyödynnetty luonnosta saatavien ainesosien hoitavia vaikutuksia, ja viime aikojen luonnonkosmetiikkabuumi on ehkä kiihdyttänyt tuotekehitystä entisestään. Kauneudenhoitotuotteiden valmistajat ovat keksineet muun muassa soveltaa maitohappoa ihon kuorintaan ja puhdistukseen sekä maidon heraproteiineja ravinteita lisäämään.

Maitoa on siis käytetty ja käytetään tänäkin päivänä hyvin monipuolisesti. Uusimmat edistysaskeleet kertovat siitä, että ”valkoisen kullan” koko potentiaali on tuskin edes vielä selvinnyt. Savonian Maito Innovaatiot –hankkeessa kartoitetaan maidon materiaalikäytön mahdollisuuksia. Jos innostuit aiheesta ja haluat tietää lisää, ota yhteyttä!

 

Mikaela Mughal
TKI-asiantuntija, projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen kampus
puh. 044 785 6046
sähköposti mikaela.mughal(at)savonia.fi

_ _ _

Maito Innovaatiot –hanketta rahoittaa Ylä-Savon Veturi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti.

Menestyksen avaimet esiin By Iisalmi -seminaarissa

By Iisalmi -seminaarissa 22.11.2018 Ylä-Savon toimijat ja kutsuvieraat esittelivät reseptinsä menestykseen teemalla ”tahdonvoimaa”. Myös Savonia-amk esitteli omat ratkaisunsa ständillä, ja osa toimijoista pääsi kertomaan niistä myös lavalle ja YTYÄ-Areenan paneelikeskusteluun.

Tv-tuottaja ja moniosaaja Arman Alizad kertoi seminaarissa oman elämänsä tarinan. Hän kuvaili, miten upealta vaatturimestarin antama lupa ommella nappi ja ratkoa saumoja tuntui nuorelle vaatetusalan opiskelijalle.

Tämä mestari–oppipoika-asetelma sopi täydellisesti Alizadille; hän jaksoi odottaa sinnikkäästi, vuosia, kunnes sai ryhtyä tositoimiin eli ompelemaan vaatteita. – En vaihtais yhtäkään hetkeä pois (vaatturimestari-)Jounin luona olosta, kuvailee Alizad. Siellä Alizad kertoo oppineensa kärsivällisyyden taidon ja merkityksen.

Moniosaaja Arman Alizad kertoi seminaarissa oman menestyksensä salaisuuden.

Räätälin työn ja muotinäytösten kuvaamisen jälkeen Alizad on päätynyt käsittelemään tv-ohjelmissa varsin vakavia aiheita, vaikka palaute oli tuottajauran alussa hurjaa. Yrittäessään myydä Kill Arman -ideaa mahdolliset yhteistyökumppanit teilasivat idean täysin ja totesivat, ettei tätä tulla koskaan näkemään telkkarissa.

Sittemmin Alizadista on tullut koko kansan tuntema julkkis, ja mm. Kill Arman -ohjelma on nyt esitetty 135 maassa, mm. BBC:n jakelemana. – Se pieni 7-vuotias, joka mussa asuu, on se maailmalle avoin ja utelias tyyppi, joka haluaa mennä, avata ovi ja tutkia asioita, kuvailee Alizad elämänfilosofiaansa. Kärsivällisyys ja uteliaisuus voitaneen siis lukea menestyksen avaimiin yleisestikin.

Sisu auttaa maahanmuuttajaa menestymään

Oddy Incin luova johtaja Ricardo Patinon elämäntarinaan kuuluu selviytyminen aina uudessa kulttuurissa ja sopeutuminen siihen – viimeisimmäksi 36-vuotiaana maahanmuuttajana suomalaiseen yhteiskuntaan. – Minun matkalaukussani on kolme tärkeää asiaa: empatia, sopeutuminen ja sisu (grit), kuvaili Patino.

Oddy Incin Creative Director Ricardo Patino hemmotteli kuulijoita lämminhenkisellä esityksellään.

Nämä kolme kykyä, empatia, sopeutuminen ja sisu, ovat auttaneet Patinoa menestymään kaikilla elämänsä osa-alueilla. Hän on menestynyt rooleissaan isänä ja perheenjäsenenä, yhteiskunnan jäsenenä, harjoittelijana, työntekijänä ja viimeisimmäksi johtajana.

Tunnustus menestyksestä

Yleisö äänestää vuosittain, mikä menestynyt brändi tai henkilö saa By Iisalmi -tunnustuspalkinnon. Tämän vuoden ehdokkaat näkyvät kuvassa.

By Iisalmi -brändi perustuu tällaisten menestystarinoiden tunnistamiseen ja esiintuomiseen varsinkin Ylä-Savon alueelta. Siihen perustuu myös tunnustuspalkinto, joka luovutetaan vuosittain By Iisalmi -seminaarissa. Tänä vuonna palkinto siirtyi viime vuoden palkitulta, lumilautailija Rene Rinnekankaalta Pesolan pihvilihan Antille.

Antti Niskanen otti palkinnon vastaan nöyränä ja kiitollisena, ja totesi kilpailun olleen kovaa palkinnon saamiseksi. Omasta savolaisuudesta ja savon murteesta Niskanen ei ole kuitenkaan joutunut tinkimään menestyksen eteen. – Oon oma ihtenj tästäkii etteenpäen ja vien iisalamelaesuutta ja runnilaesuutta etteenpäen, totesi Niskanen. Eli yksi menestyksen avaimista on selkeästi luottaminen omaan itseensä.

Savonian tarjoamat avaimet menestykseen

Kirjailija ja By Iisalmi -seminaarin juontaja, kirjailija Jyri Paretskoi kuvaili seminaarissa: – Lukeminen kannattaa aina. Näin uskotaan myös Savoniassa-ammattikorkeakoulussa. Lukeminen ja kouluttautuminen ovat avaimia menestykseen.

Sosionomiopiskelija Asta Partanen edustaa Savoniaa mielellään, niin tänäänkin By Iisalmi –seminaarissa yhdessä opinto-ohjaaja Katja Valtasen kanssa. Kuva: Katja Valtanen.

Savonian Iisalmen, Varkauden ja Kuopion kampuksilla opiskelevat pääsevät osallistumaan laadukkaaseen koulutukseen, eikä pelkästään mainioihin tutkintoon johtaviin koulutuksiin. – Nykyään voi täydentää osaamistaan joustavasti monimuotototeutuksissa tai kokonaan verkko-opintoina, vinkkaa Savonian ständillä koulutusta esitellyt opinto-ohjaaja Katja Valtanen.

Upouusi Savilahden kampus Kuopiossa tuo opetukseen lisää laadukkuutta, kun esimerkiksi simulaatiokeskuksen tilat kaksinkertaistuvat. Täydennys- ja erikoistumiskoulutusten lisäksi myös avoimen ammattikorkeakoulun tarjonta kannattaa tsekata, jos haluaa menestyä ja pysyä ajan hermolla omalla alallaan.

 

Teksti ja kuvat (viimeistä lukuun ottamatta):
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Opiskelijat tulevaisuuden oppimisympäristön suunnittelijoina

Savonia-ammattikorkeakoulun tekniikan ja muotoilun kampus muuttaa Kuopion Opistotieltä Savilahteen. Vajaalle 2 000:lle opiskelijalle ja henkilökunnalle suunnitellaan uudet tilat Technopolis Kuopion omistamaan kiinteistöön. Samassa rakennuksessa on entuudestaan teknologia-alan yrityksiä. Kiinteistö on rakennettu 2000-luvun alussa, mutta sisätilat suunnitellaan kampuksen osalta uusiksi opiskeluympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. Savonian rakennusarkkitehtiopiskelijoille tarjoutui mahdollisuus päästä vaikuttamaan uuden kampuksen suunnitteluun.

Suunnitteluryhmämme koostui viidestä vuonna 2015 aloittaneesta rakennusarkkitehtiopiskelijasta. Tehtävänämme oli kartoittaa kesän aikana eri koulutusalojen toiveita ja tarpeita uudelle kampukselle. Tarkoituksena oli myös tutkia uuden oppimisympäristön mahdollisuuksia ja selvittää, mitä parannuksia oppimisympäristöön voitaisiin käyttäjät ja muuttuvat opetustavat huomioiden suunnitella. Hankitun tiedon pohjalta teimme omat luonnossuunnitelmamme uusista tiloista mahdollisesti käytettäväksi tilojen lopullisessa suunnittelussa, josta vastaa Technopoliksen alkuperäisessä suunnittelutiimissä jo mukana ollut Rainer Qvick QVIM arkkitehdeilta.

Tilantarpeet muuttuvat opetuksen muuttuessa

Opetus ja oppiminen ovat muutoksessa. Ammattikorkeakouluissa on tähän asti totuttu opettajajohtoiseen luentomaiseen opetukseen, joka edellyttää läsnäoloa. Tilaajana toimineen Savonia-ammattikorkeakoulun edustaja, lehtori ja projektipäällikkö Pasi Haataja halusi suunnitteluryhmän tarkastelevan suunnittelutehtävää muuttuva opetus- ja koulumaailma huomioiden. Peruskouluissa on jo usean vuoden ajan siirrytty suljetuista luokkahuoneista avoimeen oppimisympäristöön portaittain. Tähän ohjaa peruskouluissa vuosina 2017 -2019 uudistuva opetussuunnitelma. Samaa avoimuutta haluttiin Savonian suunnitteluprojektissa tutkia myös ammattikorkeakoulun kannalta. Vastaavanlaisia muutoksia on jo nähty muissa ammattikorkeakouluissa.

Uudistuvat oppimisen ja opettamisen metodit luovat uudenlaisia tarpeita oppimisympäristöjen suunnitteluun. Tiloilta vaaditaan tehokkuutta ja muuntautumiskykyä. Opiskelijoina halusimme varmistaa, ettei muuton yhteydessä koko koululaitoksen tärkein tehtävä unohdu uudistumis- ja tehokkuusajattelun tieltä. Koulun tulee tarjota tiloja, jotka ovat innostavia ja antavat parhaat mahdolliset puitteet tiedon omaksumiseen ja työn suorittamiseen.

Opettajan roolikin on muutoksessa. Jatkossa opettajan on tarkoitus siirtyä luentomaisesta opetuksesta verkkokurssien vetäjäksi ja antaa enemmän henkilökohtaisempaa opetusta ja tukea hankalampiin kokonaisuuksiin ja tehtäviin. Tästä muutoksesta on oltu opettajien keskuudessa huolissaan. Muutoksessa on opiskelijan näkökulmasta sudenkuoppia. Ihannetilanteessa opiskelijalla on kykyä ja mahdollisuuksia omaksua perusopetuksen sisältö itsenäisesti ja saada syventävää ohjausta ja opetusta isompien haasteiden edessä. Tehokkuuskeskeisessä maailmassa epäilyttää kuitenkin, jääkö opiskelija oman onnensa nojaan, jos ei suoriudu itsenäisestä opiskelusta. Syventävälle ohjaukselle ei ole perusteita, jos lähtötiedot puuttuvat.

Suunnitelmissa meidän piti luoda puitteet tälle muuttuvalle opetukselle. Olimme yhtä mieltä opettajien kanssa siitä, ettei isompien ryhmien opetukseen soveltuvia tiloja voi tulevaisuudensuunnitelmista huolimatta jättää pois. Vaikka teknologian edistyessä myös etäluennoille osallistuminen on yhä enemmän mahdollista, on opiskelijalle annettava myös syy ja mahdollisuus tulla koululle, jossa vertaisoppimista tapahtuu.

Opetus on muuttumassa entistä enemmän projektipainotteiseksi eli opiskelu tapahtuu pienissä, mahdollisesti eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä. Alojen välille pyritään saamaan luontevaa ja avointa keskustelua. Jokaisen alan opetustilojen nurkalla pitäisi pystyä pysähtymään hetkeksi ja kohtaamaan muita opiskelijoita. Ympäristöstä pitäisi tulla syy kiinnostua eri aloista ja vuorovaikutuksesta niiden kanssa.

Me rakennusarkkitehtiopiskelijat olemme opiskelleet jo kolme vuotta samassa rakennuksessa sähkötekniikan insinööriopiskelijoiden kanssa, mutta silti suunnittelutehtävän aikana selvisi, ettei meillä ollut aavistustaan mitä esimerkiksi sähkötekniikan opetuksessa tapahtuu. Tämä siitä huolimatta, että tulevassa ammatissamme tulemme työskentelemään yhteisissä projekteissa sähkötekniikan insinöörien kanssa. Jos kommunikoinnin eri alojen välillä oppii jo opiskeluaikana, siirtyy se kivuttomasti työelämäänkin.

Savonian muuttaessa Technopolikselle on tavoitteena yhteistyön mahdollistaminen naapurissa olevien yritysten ja yliopiston kanssa. Opetuksen ei tarvitse tapahtua suljetussa ympäristössä erillään muusta maailmasta. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö mahdollistaa erityisosaamisen karttumisen ja kontaktien hankkimisen jo opiskeluaikana. Isojen kokonaisuuksien opetuksen tulisi kuitenkin edelleen olla koulun tehtävä, liian pirstaloitunut osaaminen ei ole kenenkään etu.

Käyttäjän rooli suunnittelussa

Nyt trendikkäältä kuulostavat muutokset opetuksessa ja tilaajan toiveet eivät yksin asettaneet suunnittelullemme raameja. Tärkeä tehtävä oli selvittää uudelle kampukselle muuttavilta opetusaloilta tilojen tarpeet. Eri alojen vastaavilta opettajilta pyydettiin vastaukset tilatarveselvitykseen, jonka tulokset otimme mahdollisuuksien mukaan huomioon suunnittelussamme. Suunnittelussa haastavinta olikin saada vanhoista opetustavoista kiinnipitävien opettajien ja avoimesta oppimisympäristöstä kiinnostuneiden tahojen toiveet yhtä aikaa näkyviksi. Opettajien haastatteluista selvisi myös, että joidenkin alojen opiskelijat haluavat olla kampuksella muita enemmän näkyvillä. Esimerkiksi muotoilijoilla on paljon töitä esiteltäväksi. Joidenkin oppiaineiden opiskelu vaatii työrauhaa, kun taas toisenlaista työtä voi tehdä enemmän esillä. Matemaattisia kaavoja on hankala ymmärtää, jos huomio keskittyy taustahälyyn ja ohi käveleviin ihmisiin.

Charrette-suunnittelupäivät helmikuussa 2018

Savilahteen muuttavaan kampukseen liittyen toteutettiin jo aiemmin Charrette-suunnittelupäivä, jossa käyttäjät ja asiantuntijat yhdessä ideoivat suunniteltavia tai uudistettavia kohteita. Tällä tavalla pyrittiin saamaan runsaasti käyttäjälähtöisiä ideoita. Osa ideoista oli odotetusti liian lennokkaita sellaisenaan toteutettavaksi, mutta suunnittelupäivässä kuultuja ajatuksia on tarkoitus saada ujutettua lopullisiinkin suunnitelmiin mukaan.

Muita suunnitteluumme vaikuttavia seikkoja oli mm. olemassa oleva rakennus, johon tilojen pitää tulevaisuudessa mahtua. Tilat ja rakenteet asettivat omat mahdollisuudet ja välttämättömyydet. Pyrimme suhteuttamaan alussa kartoitetut opiskelijamäärät käytössä oleviin neliöihin alakohtaisesti. Tulevalla kampuksella tilankäyttöä pitää tehostaa, sillä Opistotien neliömääriä ei Technopoliksella ole tarjolla. Vähenevien neliöiden toivotaan riittävän lisääntyvän etä- ja itsenäisen opiskelun myötä.

Opiskelijoiden luonnossuunnitelmat ja vaikuttimet

Tiedonkeruun ja lähtömateriaaliin tutustumisen jälkeen kukin ryhmämme opiskelijoista tuotti oman versionsa kampuksen tiloista. Arkkitehtuurin yliopettajalta Janne Revolta saatu ajatus kunkin opiskelualan omasta kotipesästä viitoitti suunnittelutehtävää. Kullekin alalle osoitettiin toiveet huomioiden se osa kampuksesta, jonne heidän päämajansa sijoittuu. Opiskelijat voivat vapaasti liikkua kampuksella ja opetus voi tapahtua muuallakin kuin oman kotipesän läheisyydessä, mutta samalla kukin ala profiloituu tiettyyn paikkaan. Esitimme luonnoksissa myös tapoja tuoda ilmi alojen ominaispiirteitä sekä mahdollisuuksia sisustuksella ja taiteella luoda alakohtaista identiteettiä. Yksityiskohdat jätimme seuraavan vaiheen suunnittelijaryhmälle. Ehkä aulassa hyytyneet ikiliikkujat kertovat konetekniikan tarinaa ja käytävän varressa olevat rakenneleikkaukset eri materiaaleineen havainnollistavat rakennesuunnittelijan arkisia valintoja.

Perspektiivikuva osasta suunnittelualuetta.

Suunnitelmista on havaittavissa opetuksen muutokset lisääntyneellä tilojen avoimuudella ja muunneltavuudella sekä luentoluokkien vähenemisellä. Lisääntyvät projekti- ja ryhmätyöt on huomioitu pienillä noin 8 – 12 henkilön työskentelyyn sopivilla tiloilla. Osassa suunnitelluista kokonaisuuksista neliöitä oli opiskelijamassaan nähden niin vähän, että varmuutta tilan riittävyydestä emme pystyneet suunnitelmissa osoittamaan. Nähtäväksi jää, kuinka havaintoihin reagoidaan.

Suunnittelu jatkuu opiskelijavoimin

Suunnitteluprosessi oli opiskelijan näkökulmasta mielenkiintoinen ja tuntui, että käyttäjän ääni saatiin tällä tavoin paremmin kuuluviin. Alkuperäiset, aika yksiulotteiset näkemykset tulevaisuuden kampuksesta saatiin ainakin tässä luonnosteluvaiheessa väritettyä hieman monipuolisemmiksi ja erilaiset käyttäjät huomioivammiksi. Suunnittelijaryhmämme toiveena on, että jatkosuunnittelussa ei tasapäistettäisi käyttäjiä liikaa ja monipuolisuus tiloissa säilyisi. Hankittu tieto ja tehdyt suunnitelmat siirtyvät seuraavaksi toiselle opiskelijaryhmälle, joka jatkaa luonnostelua ja kuulee lisää opettajia. Tämän jälkeen saatu materiaali luovutetaan lopullisista suunnitelmista vastaavalle arkkitehdille Rainer Qvickille.

Opiskelijoiden mukaan ottaminen tulevan kampuksen suunnitteluprosessiin on edistyksellistä. Usein suunnittelu tapahtuu irrallaan käyttäjistä. Kokemus osoitti, että opiskelijoiden hyödyntämiselle uusien oppimisympäristöjen suunnittelijoina on niin käyttäjälähtöiset kuin pedagogiset perusteet.

 

Kirjoittajat:
Tiia Mehtola
Henna Pisto
Marjukka Loppukaarre
Verna Pulkka
Janne Taskinen

Lisätietoja:
tiia.mehtola@edu.savonia.fi

Tukea muualta tulleille korkeakouluopiskelijoille

Savoniassa opiskelee vuosittain useita kymmeniä ulkomailta muuttaneita korkeakouluopiskelijoita. Savonia on mukana kansainvälisessä hankkeessa LEARNING to live, jonka tavoitteena on tarjota uusilla digitaalisilla tavoilla tukea ja apua eri syistä maahan tulleille yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa opiskeleville.

– Kulttuurierot ovat suuret. Ne tulevat esiin jokaisessa keskustelussa, kuvailee Suomen projektipäällikkö Katri Huuskola Savoniasta. Projektiin osallistuu viisi Euroopan maata (Britannia, Irlanti, Espanja, Slovenia ja Suomi), ja kullakin maalla on omat tapansa maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden vastaanottamisessa.

– Meillä Suomessa ei erotella pakolais- tai turvapaikanhakijataustaisia opiskelijoita kuten esimerkiksi Britanniassa tai Irlannissa vaan säännöt ovat samat kaikille. Vain sillä on merkitystä Suomessa, onko kyseessä oleva hakija EU:n kansalainen vai ei, jatkaa Huuskola. Säännöt esimerkiksi apurahojen jakamisessa ovat samat.

Katalonialaiset, britit, irlantilaiset, slovenialaiset ja suomalaiset projektiryhmän jäsenet sulassa sovussa kahden päivän kokoustamisen jälkeen syksyisessä Irlannissa, Corkissa.

Hoitotyön lehtorina toimiva Katri Huuskola kertoo päätyneensä projektiin, koska työskentelee vastuuopettajana Nursing Degree -koulutusohjelmassa. Savoniasta on mukana myös suomen opettaja, ja lisää osaamista hankitaan tarvittaessa talon sisältä. Lisäksi Savonia tekee tiivistä yhteistyötä alueen muiden korkeakoulujen Karelian ja UEFin kanssa sekä kansallisten projektien kanssa.

LEARNING to live -projektissa eri alojen ammattilaiset, pääasiassa korkeakoulujen lehtorit suunnittelevat, tutkivat ja toteuttavat tukitoimenpiteitä Savonian maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille. Projektissa tuotetaan kuhunkin maahan soveltuvaa sisältöä web-portaaliin sekä mobiilisovellukseen. Lisäksi suunnitellaan ja toteutetaan työkalupakki, joka sisältää pääsyn kieliopintoihin ja alan digitaaliseen kirjallisuuteen.

L2L-projektin koordinaattori Gabrielle McClelland varmisti aloituskokouksessa, että Erasmus+ -rahoitteisen hankkeen tavoitteet ovat selvillä kaikille kansainvälisille partnereille.

– Projektissa havaitut hyvät käytännöt ja tuotetut innovaatiot jaetaan myös muille kuin osallistujamaille Euroopassa. Tiedon jakaminen on erittäin tärkeä osa tätä projektia, ja jokaisesta maasta valitaan vastuuhenkilö varmistamaan, että tieto ei jää vain projektiryhmälle, kuvaili projektin aloituskokouksessa Irlannissa marraskuun alussa koordinaattori Gabrielle McClelland.

LEARNING to Live and Work Together- Increasing the quality of life for vulnerable migrant students in higher education through digital technology enhanced support 

Kumppanit

  1. The University of Bradford, England (projektin vastuuyliopisto)
  2. University of Maribor, Slovenia
  3. Savonia University of Applied Sciences, Finland
  4. University College Cork, Ireland
  5. University of Rovira i Virgili, Spain

 

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmen kampus

Liepuska maistuu niin isolla kirkolla kuin Lontoon kahviloissakin

Nilsiäläiset marjat ja sienet, rohkeus tehdä toisin ja mummon reseptit modernilla twistillä – esimerkiksi näin voisi kiteyttää Liepuskan Herkkupaja Oy:n liikeidean. Puhtaus, perinne ja paikallisuus puolestaan ovat keskeisimmät arvot leipomoyrityksen toiminnassa.

Liepuskan menestystarina kuultiin Savonia-ammattikorkeakoulun järjestämässä World Success Stories –seminaarissa yrityksen 9-vuotissyntymäpäivänä 18.9.2018. Liepuska oli luontevaa kutsua puhujaksi, koska monipuolinen yhteistyö Savonian kanssa on jatkunut jo pitkään.

Nilsiäläisen perheyrityksen autotallitarina on huikea. Liepuskan yrittäjät Eeva-Maria ja Timo Turunen eivät kumpikaan ole koulutukseltaan leipureita, mutta he molemmat rakastavat ruokaa ja haluavat taistella innovatiivisesti huonoa makua vastaan. Leipuri ei ole myöskään edelleen yrityksen toiminnassa vahvasti mukana oleva Eeva-Marian äiti Riitta Vartiainen, jonka autotallissa Liepuska syksyllä 2009 syntyi.

 

Autotallitarinaa kirjoitetaan menestystarinaksi

Eeva-Maria ja Timo palasivat takaisin kotikonnuilleen Nilsiään vuonna 2011 ja ottivat samalla Liepuskan vetovastuun ja tekivät yrityksestä osakeyhtiön. Rohkea veto on vaatinut paljon työtunteja ja tasapainoilua yrittäjyyden sekä perhe-elämän välillä. Toiminta perustuu tänäkin päivänä vahvasti Nilsiään, lähellä olevaan luontoon ja perinteisiin. Huippuraaka-aineita ovat nilsiäläiset marjat ja sienet – huippureseptit puolestaan on tuunattu tähän päivään pitkälti mummon resepteistä ja vanhoista keittokirjoista. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan suurella rakkaudella ja aidosti käsityönä.

– Eihän teillä ole oikeastaan kilpailijaa ollenkaan, kertoo Timo yhden asiakkaan tuumanneen.

Herkkupajan konsepti on selvästi uniikki ja uudenlainen. Kärkituote on edelleen karjalanpiirakka, muita tähtituotteita ovat mm. pikkupitsat, hampurilaissämpylät ja kakut. Viimeisen kuuden vuoden aikana yrityksen kasvu on ollut huimaa. Nyt leipomo työllistää jo 15 työntekijää. Juuri osaavan työvoiman löytäminen on käynyt haasteelliseksi; leipureille ja kondiittoreille olisi Nilsiässä paikkoja auki.

Maku edellä Nilsiästä maailmalle

Liepuskan tuotteet ovat vakuuttaneet maullaan niin Helsingin huippuhotellit kuin kokouspaikatkin. Läpimurto Helsingin markkinoille tapahtui nelisen vuotta sitten. Esimerkkejä isoista asiakkaista ovat Finlandia-talo, Kansallisooppera ja Uusi lastensairaala. Myös monet Pohjois-Savon ravintolat ja kaupat ovat hurmaantuneet maaseutuleipomon tuotteiden laadusta ja mausta.

– Kyllähän tässä vähän jännästi kävi. Helsinki nimittäin innostui ensin ja Savo vakuuttui vasta sitten, kiteyttävät Eeva-Maria ja Timo.

Kaksi vuotta sitten alkoi leipomotuotteiden vienti Englantiin. Vaikkapa mustikkakukko lontoolaisessa kahvilassa tai ravintolassa voi jo vallan hyvin olla made in Nilsiä. Yhteistyö Nordic Bakery –kahvilaketjun kanssa on ollut melkoinen työvoitto.

Lähitulevaisuuden tavoitteena on päästä viemään parasta makua myös Pohjoismaiden markkinoille. Maailmanvalloitus on siis vasta alussa!

Savonia sparraajana

Savonia-ammattikorkeakoulu on päässyt osaksi Turusten tarinaa monessakin roolissa. Alkutaipaleella yrittäjät saivat tuotekehitysapua Future Food –tutkimus- ja tuotekehitysyksiköstämme. Tuloksia syntyi ja tästä todisteena edelleen tuotevalikoimasta löytyvä puolukkavaniljapulla. Myös raaka-ainelaskentaan yritys on saanut tukea Future Foodin Johanna Kantalalta.

Mieleen nousee myös mukava muisto Trade it –hankkeesta ja Portugalin reissusta. Matkaan osallistui useita eri huippuleipomoita Euroopan eri maista. Vielä tässä vaiheessa Turuset kokivat olleensa oppipoikina huippuammattilaisten joukossa, mutta näin jälkeen päin reissu antoi heille paljon.

Savonian asiantuntijapalvelutkin ovat tulleet Turusille tutuiksi. Yrittäjät ovat saaneet esimerkiksi Miika Kajanukselta ostopalveluna IPR-osaamista.

Savonian opiskelijoitakin on hyödynnetty onnistuneesti. Liiketalouden opiskelijaporukka toteutti muutama vuosi sitten Liepuskalle asiakastyytyväisyyskyselyn, jonka tulokset kantavat hedelmää edelleen. Kyselyssä selvisi, ettei ”kylmä” verkkokauppa ole se, mitä leipomon asiakkaat haluavat. Tämä toi rohkeutta ja uskoa siihen, että Liepuska tukeutuu myynnissä nimenomaan asiakkaiden henkilökohtaiseen kontaktointiin. Varmasti yksi menestyksen avaimista sekin.

 

Suvi Huttunen
Digitaalisen markkinoinnin suunnittelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

_ _ _

Liepuskan kotisivut www.liepuska.fi

DigiKykyä yrityksille

Savonia-ammattikorkeakoulun hanke ”DigiKyky – Yritysten digitaalisen kyvykkyyden nostaminen tuottavuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi” on edistänyt merkittävästi pohjoissavolaisten yritysten digikykyä. Hankkeen toteutusaika on ollut 1.1.2016-30.6.2018. Ensimmäiset 10 kuukautta hanketta toteutti Kuopio Innovation Oy. Tämän jälkeen hanke siirtyi Savonia-ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikölle, Kuopio Innovationin operatiivisen toiminnan loputtua.

Hankkeen tavoitteena on ollut, yritysten digitaalisia valmiuksia nostamalla, kannustaa yrityksiä kehittämään johtamisen ja työn organisoinnin toimintamalleja sekä parantaa yritysten kykyä hyödyntää teknologiaa ja innovaatioita tuotteiden ja palveluiden tuottamisessa, asiakaskontakteissa sekä markkinoinnissa. Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut digitaalisten sovellusten mahdollistaman kokeilukulttuurin tuominen osaksi yrityksen toimintaa.

Hankkeessa on ollut mukana yhteensä 173 pohjoissavolaista yritystä sekä 15 muuta organisaatiota. Yritykset ovat olleet useilta eri toimialoilta. Yrityksille on avattu hankkeessa digitalisaation ja sen soveltamisen mahdollisuuksia yritysten toiveiden ja tarpeiden mukaan räätälöitynä.

Hankkeen toimenpiteet jaettiin neljään koulutuskokonaisuuteen, joissa käsiteltiin:

  1. digitalisaation ymmärtämistä ja sen hyödyntämistä yrityksissä
  2. verkkoläsnäoloa
  3. liiketoiminnan uudistamista sekä
  4. teollista internetiä.

Näistä teemoista järjestettiin kuusi koulutuspäivää sekä työpajoja. Yritysten tarpeista lähteneisiin syventäviin teemoihin paneuduttiin 2-4 tapaamiskertaa sisältävissä työpajoissa. Savonia järjesti hankkeessa yhteensä 119 työpajaa. Työpajojen aiheita olivat: Digitaalinen myynti ja markkinointi, Uusien palvelumallien rakentaminen, Tiedolla johtaminen ja tiedon hyödyntämäinen, Asiakaslähtöinen palvelumuotoilu, SomeStrategia, SomeTrainer, Google Analytics, Google AdWords sekä SomeKampanjan luominen.

Syksyllä 2017 järjestettiin myös kaksi laajempaa seminaaria: Tuloksellinen digimarkkinointi sekä Sukella someen – Näy ja kuulu netissä. Sukella someen –seminaari toteutettiin yhdessä Savon Yrittäjien Yritys oppii ja menestyy –hankkeen kanssa. Seminaariin osallistui paljon yritysten edustajia. Puhujina oli valtakunnan tason some-ammattilaisia ja he esittelivät käytännön esimerkkejä tuloksellisesta somen hyödyntämisestä yritysten markkinoinnissa.

Hanke vastasi yritysten kehittämistarpeeseen kartoittamalla osallistujien tarpeita jo ennen hanketta ja koko hankkeen ajan yhteistyössä mukana olevien asiantuntijoiden kanssa. Hankkeen aikana yritykset ovat panostaneet digitaalisten valmiuksiensa nostamiseen monilla eri osa-alueilla. Monet yritykset ovat olleet mukana useissa eri koulutuksissa ja työpajoissa.

Hankkeen konkreettisia tuloksia yrityksissä ovat olleet mm. sosiaalisen median käyttöönotto markkinoinnissa, verkkosivu-uudistukset, uusien palveluiden käyttöönotto, palvelumuotoilun hyödyntäminen, uusien some-toimintamallien kehitys, some-kampanjan luominen, analysointityökalujen käyttöönotto ja käytön tehostaminen sekä analysointityökalujen tuottaman datan parempi hyödyntäminen. Koulutukset ja työpajat ovat antaneet osallistujille runsaasti monipuolista tietoa, uusia ideoita ja käytännön osaamista digitalisaation hyödyntämisestä. Ne ovat antaneet myös uskallusta lähteä kokeilemaan asioita ja kehittämään yrityksen digiosaamista itse. Tältä pohjalta yritykset jatkavat kehitystyötä edelleen.

 

Marja Turunen
TKI-suunnittelija, projektipäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

_ _ _

DigiKyky-hankkeen päärahoittajina ovat olleet Etelä-Savon Ely-keskus ja Euroopan sosiaalirahasto.

Valintakokeet sairaanhoitajan koulutukseen etänä

Savonia-ammattikorkeakoulu on jälleen luomassa uutta. Tänä keväänä on kokeiltu menestyksekkäästi valintakokeiden järjestämistä kokonaan etänä. Monimuoto-opiskelun valintakokeisiin kuuluivat sähköisessä oppimisympäristössä suoritettava opintojakso, ennakkotehtävä sekä videoneuvottelujärjestelmällä toteutettu ryhmätilanne.

Korkeakoulujen valintakokeissa on pitkään käytetty yhtenä tehtävänä ryhmäkeskustelua ihmisläheisillä aloilla. On tärkeää nähdä, miten hakijat pystyvät huomioimaan toiset ja tekemään yhteistyötä. ”Tästä hyvästä menetelmästä ei haluttu luopua, mutta tänä keväänä siirsimme ryhmätehtävät verkkoon,” kuvailee terveysalan koulutusvastuupäällikkö Merja Jokelainen.

Hoitotyön lehtori Heli Jyrkinen tutustuu tulevaan opiskelijaryhmäänsä ensimmäistä kertaa videovälitteisesti.

Aiemminkin on Savonian valintakokeiden yksilöhaastatteluja tehty videovälitteisesti muun muassa englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen valintakokeissa, mutta ryhmätilannetta kokeiltiin ZOOM-työkalulla nyt ensimmäistä kertaa valintatilanteessa.

Savoniassa käytetään erityisesti monimuoto-opiskelussa tukena nykyaikaisia digitaalisia ratkaisuja. On siis luontevaa, että jo valintakokeissa kokeillaan samoja työkaluja.

Hakijoiden mielestä oli hyvä, että ei tarvinnut tulla paikan päälle, koska moni hakee Savoniaan eri paikkakunnalta tai on näin keväällä lomamatkalla. ”Voi olla missä vaan, se on hyvä”, totesi eräs valintakokeen ryhmätilanteeseen osallistunut.

Yksi hakijoista oli parhaillaan toisessa oppilaitoksessa, menossa toisiin pääsykokeisiin. Etämahdollisuus voi siis mahdollistaa osallistumisen useampaan valintakokeeseen, koska se vaatii vain tietyt laitteet ja rauhallisen nurkkauksen, jossa pystyy keskittymään keskusteluun ja osoittamaan motivaationsa.

Suurin osa ryhmätilanteeseen osallistuneista hakijoista oli tyytyväisiä, vaikka osa tietysti aluksi oudoksui tai jännitti uutta menetelmää. Etämahdollisuutta kiiteltiin pääasiassa toimivaksi. Valintakokeiden videoneuvotteluun pystyy liittymään tabletilla tai tietokoneella. Laitteessa tai lisälaitteena pitää olla nettikamera ja mikrofoni, jotta valitsijat pystyvät tulkitsemaan myös hakijan nonverbaalista viestintää.

”Tosi hyvin keskustelua saatiin aikaan, jokainen osallistui. Oli tosi kiva tämmöinen vähän erilainen haastattelutilanne. Ei tätä osannut edes ajatella haastattelutilanteena, vaan kiva oli rupatella,” kuvaili yksi hakijoista. Valintakokeessa on toki hyvin tärkeää pitää tavoite kirkkaana mielessä, ja hyvin hakijat pääsääntöisesti tässä onnistuivat.

 

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Iisalmen kampuksen digimentori